Olen ollut naimisissa 10 vuotta, yhdessä mieheni kanssa 16 vuotta. Rakastuin toiseen mieheen, ja tunne on totaalinen... Lapset ovat pieniä, ja mietin heitä paljon. Miten kauan odotan, että tunteeni ehkä laantuu - jos laantuu. Mieheni tietää tilanteen, joka onkin paikoin helvetillinen. Asettaa takarajoja päätöksilleni jne. Suurin syy jatkaa entisessä olisivat lapset. Ja jos niin teen, kadunko vuosien päästä...
rakastuminen
minä vaan
133144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tuossa vaiheessa avioliittoa ja yhdessä oloa tulee helposti tuollainen vaihe - ei kuitenkaan kannata heittää kaikkea menemään kun on lapsiakin pelissä mukana. Ota huomioon, että tulisit katumaan myös tuon toisen miehen matkaan lähtemistä. Mistä hänet oikein löysit?
Moi,
Sen voin sanoa, että todennäköisesti tuo mahdollinen liittosi toisen miehen kanssa ei tule kestämään - alku on todella huono! Samalla kärsivät lapsesi, eivätkä välttämättä anna sinulle koskaan anteeksi(näin kävi minulle). Hakekaa yhdessä apua tilanteeseen.
varmaa on että kadut vuosien päästä. Anteeksianto ei tule ikinä korjaamaan suhdettasi entiselleen. Voit varmaan kokeilla parisuhdeterapiaa ja se on varma että se auttaa näkemään asiat. Tosin minulle selvisi se että haluan avioeron 19 avioliitto vuoden jälkeen.
testaan tuliko perille kun olen uusi käyttäjä
Rakastuminen on kivaa, mutta harvoin tunne kestää aitoa elämää.
Täältä tuollaisen aikarajan kysyminen on hoopoa, mutta jos haluat kuulla aidon vastauksen, laita rakkaasi hyllylle 6kk.
Katkaise kaikki yhteys tähän 6kk ajaksi, keskity mieheesi ja lapsiisi 100% ja kun kesä koittaa. Katso "rakkautta" uudelleen, malttoiko rakkaasi antaa sinulle aikaa, vai etsikö jo jonkun toisen, entä paheniko liittosi että keskityit siihen?
Niin tai näin, tuon puolenvuoden kuluttua kun katsot asiaa näet kaiken selkeämmin.
Jos nyt muutat erilleen ja alat suhteen tuohon uuteen se luultavasti hiipuu 6kk aikana normaaliksi parisuhteeksi murheineen ja mietit miksi erositkaan, vain vastanäyttelijä vaihtui, ongelmat säilyivät.
Liitossasi on ongelmia koska tilaa rakastua toisaalle oli, mutta missä nuo ongelmat ovat? Siitä sinulla itselläsikään ei näy olevan selkeää kuvaa, eli sinne terapiaan minäkin ohjaisin puhumaan siitä vajeesta mitä nykyisessä liitossasi koet.
Jos hyvin käy, löydät miehesi kanssa tästä ongelmasta tien parempaan parisuhteeseen, jos huonosti käy, löydät syyt nykyisiin ongelmiisi, eroat ja osaat toisella kierroksella välttää paremmin karikot.
Useammassa vastauksessa on tullut esiin terapia. Olemme sinne menossa, toistamiseen kahden vuoden jälkeen. Siksi mietinkin, miten tästä taas jatketaan. Edellinen kriisi oli päin vastainen, eli mieheni rakastui toiseen. Suin päin en ole mitään tekemässä, ja lapset mietityttävät eniten. Jotenkin vaan pohtii, että missä tulee se raja vastaan, että oma "onnettomuus" ei ole lastenkaan etu. Mieheni erilainen koulutustausta vaikuttaa niin paljon elämäämme, samaten luottamuspula (mieheni taholta minua kohtaan). Ne eivät häviä koskaan.
Lasten vuoksi liittoa on turha jatkaa. Olivat nämä isoja tai pieniä, kilttejä tai tuhmia lapset kärsivät siitä että perhe elää "kulissia"
Mieti vaikka hetki jos lapsesi olisi sinun asemassasi olisit isoäiti. Mitä tahtoisit lapsesi sinun tilanteessasi tekevän?
Ehkä se ero on hyvä ratkaisu jos pettämistä on ollut puolin ja toisin. Totuus on sekin ettette kumpikaan liitostanne saa sitä mitä parisuhteelta haluatte.
Tuon asian myöntäminen, jos elämä muuten arjessa kuta kuinkin sujuu on vaikeaa, muttei mahdotonta.
Raja tulee vastaan siinä, että mietit asiaa "kerranhan täällä eletään" ajatuksin. Tuo on klise jolla moni loukkaa paljonkin lähimpiään, mutta jos pysähdyt ajattelemaan tarkemmin asiaa, huomaat että jos elät vain lastesi kautta, jatkat liittoa lasten vuoksi katkeroidut ennen pitkää ja nimenomaan niille ihanille kullanmuruillesi sen kaadat kunhan kasvavat ja sinä siinä vanhenet..
ettet vain sanoisi joskus heikkona hetkenä.. että he olivat onnesi tiellä.
Ota lusikka kauniiseen käteen, unohda lapset, unohda mies, unohda uusi rakas ja mieti mitä sinä omalta elämältäsi haluat.
Se uusi rakas on ehkä osa uutta elämääsi, mutta oli rakkaus kuinka suurta tahansa, mikään entinen ei katoa, lapsesi ovat sinun, arkesi on omasi, sinun pitää ihan itse ottaa vastuu ratkaisustasi, eikä odottaa että nykyinen miehesi sinut jättäisi kun petät ja olet päättämätön riittävän kauan.
Sinun pitää päätöksesi tehdä ja sen tehtyäsi kantaa vastuu siitä mitä päätätkin.
miehellesi ja perheellesi vielä. Rakastuminen on ihanaa ja jännittävää, mutta mitään hätiköityä ei kannattaisi tehdä. Nykypäivän arki on kiireistä lapsiperheissä ja vielä työelämän paineet ym rasittavat avioliittoa. Jos suhteessa ei ole ns. vakavia ongelmia kuten väkivaltaa ja alkoholismia, olisi mielestäni paikallaan yrittää vielä löytää yhteinen onni ammattiauttajien kanssa. Jos molemmat sitoutuvat yrittämiseen (ja edellytyksenä on, että todella katkaiset yhteyden kolmanteen osapuoleen) ja miehesi antaa antaaksi, on teillä hyvä mahdollisuus onnistua. Itse olen tilanteessa, jossa mieheni ryntäsi kotoa suinpäin ja ilmoitti muuttavansa toisen luokse, tunteneet 3 kuukautta. Olen valmis antamaan hänelle anteeksi, koska myönnän omat virheeni ja näiden vaikutuksen suhteen aloittamiseen. Olin täysin tietämätön hänen huonosta olosta ja eroajatuksista. Jos hän olisi puhunut, olisin voinut vaikuttaa ettei tilanne olisi kehittynyt sellaiseksi kuin nyt on. Onkin epäreilua, että hän sanoo ettei mitään ole enää tehtävissä (meilläkin pieni lapsi) ja on odottanut, että olisin yrittänyt muuttaa asioita vaikken ole tiennyt tilanteen vakavuutta. Olisin valmis yrittämään ja olen ehdottanut perheneuvolaan menoa, mutta edellytys yhteiselle jatkolle on, että hän muuttaisi pois toisen luota ja tulisi näin vastaan. En vaadi, että muuttaisi takaisin kotiimme vaan hänellä on muita mahdollisuuksia. Jos yrityksestä huolimatta ei muuta yhteistä kuin lapsi eikä tunteita enää löytyisi, olisi kuitenkin ero helpompi hyväksyä, kun tietäsi, että olemme tehneet kaikkemme.
Meillä eletään samoissa tunnelmissa, tosin mies miettii päätöstään kotona. Ja on luvannut mennä keskustelemaan asioista perheneuvojan luokse. Minä olen käynyt siellä jo useamman kerran. Vaikka ero on luultavasti tulossa, niin siitä huolimatta tuntuu hyvältä että mies todella haluaa miettiä ratkaisuaan kunnolla. Vaikka tunteet toista naista kohtaan ovat voimakkaat, niin pienet lapset ja pitkä yhteinen elämämme mietityttää.
Minäkin olen valmis antamaan anteeksi, koska syytä on minussakin. Olen valmis tekemään työtä jotta parisuhteemme olisi jatkossa hyvä ja meillä kaikilla olisi hyvä olla. Nyt tuntuukin oudolta, että miehen suhteen paljastuttua meidän arkemme on muuttunut eräällä tavalla paremmaksi ja vapautuneemmaksi.
Itse olin samassa tilanteessa. Rakastuin sydänjuuriani myöten toiseen mieheen, jätin perheeni ja nyt antaisin puoli maailmaa jotta saisin entisen takaisin, enää se ei ole mahdollista.
Tuska on hirveä ja tätä en kellekään soisi. Odota, että tunteet laantuu siihen toiseen mieheen, niin käy kyllä kun ei vaan pidää yhteyttä. Älä vaan tee samaa virhettä kuin minä!
Niin, ehkä minusta saa käsityksen että olisin päätä pahkaa rakastuneena lähtemässä toisen miehen matkaan. Takana on kuitenkin jo vuosia hiertäneet jutut. Olen myöskin pohtinut pitää breikkiä rakastumisen kohteeseeni, mutta se ei vaan onnistu. En pysty "vangitsemaan" tunteitani. Tarvitsen aikaa, omankin pään selvittämiseen, mutta samalla avioliitto kärsii koko ajan (samoin lapset), kun ilmapiiri on mitä on.
ole helppo tilanne. Itse olin kymmenen vuotta sitten samassa tilanteessa (paitsi että mieheni ei ollut pettänyt) ja jäin mieheni luokse. Pettämistä vaan ei koskaan voi unohtaa eikä antaa anteeksi (siis myös sydämessään)ja niinpä vuosia kestäneen riitelyn jälkeen viimein erottiin muutama vuosi sitten. Näin jälkikäteen ajateltuna valintani silloin oli oikein, erotessamme olin aivan varma, että en kaipaa takaisin enkä rakasta miestäni. Ja mikä parasta, eron jälkeen on tapahtunut kaikkea mukavaa, siis loppujen lopuksi asiani ovat nyt todella hyvin.
Jos olisin lähtenyt toisen miehen mukaan, niin hänet tuntien elämäni olisi ollut paljon vaikeampaa enkä usko, että se suhde olisi kestänyt, vaikka silloin tuntui, että kuolen kun piti jättää hänet. Ehkä teidän kannattaa asua jonkin aikaa erillään, saatte kumpikin miettiä, mitä haluatte ja sinä saat selvitellä tunteitasi toiseen mieheen. Ehkä tätä toista miestäkään ei sitten enää kiinnostakaan alkaa yhteiselämää sinun kanssasi. Ja mitä tulee sinun ja miehesi suhteeseen, niin sen korjaaminen ennalleen tai paremmaksi on rakastumisen ja molempien pettämisen jälkeen vähintäänkin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Pärjäile...
muuten silleen että tuossa vaiheessa tulee vuosien takaiset asiat mieleen ainakin minulla rupesi tulemaan. Ehkä uusi rakkaus tai sitten ei. Minä en enää anna periksi vaan lähden ja luulisin että pelkästään itseni vuoksi en vain uuden rakkauden ja täytyy sanoa että tämmöistä tunnetta ei minulla ole ollut koskaan toista kohtaan kuin nyt on. Ei edes nykyistä vaimoa silloin 20 vuotta sitten. Ihmisillä energisyys kasvaa kun kohtaa uusia ihmissuhteita puhumattakaan hormooneista pää tosin on ollut viimeiset 1,5 kuukautta selvittämättömässä tilassa ja kotona ilmapiiri tosiaan huononee päivä päivältä, joten et ole ainu tällä hetkellä joka on samassa jamassa. Tsemppiä.