Nyt on jo 8 kuukautta kulunut erosta.
Olimme lähes 4 vuotta yhdessä, kihlat ja yhteinen asunto oli suunnitteilla. Elämä hymyili tai niin ainakin luulin, nainen jätti puhelimitse 4 vuoden jälkeen ja ei uskaltanut sitä edes päin naamaa kertoa. Eniten sattui kun sain tietää, että hän oli löytänyt uuden jo viikon päästä erosta (ainakin niin väittää, että uusi löytyi vasta viikon päästä eikä uus mies ollu syynä eroon)
Toukokuu oli täyttä tuskaa elämäni hirvein kuukausi. Työnteko ei onnistunut, aamuisin heräsi kyyneliin, mieli maassa koko ajan. Tuska sen kuin paheni kun sain kuulla yhteisiltä kavereilta, että nainen oli pettänyt mua kolmen vuoden ajan. Kesä kului surullisissa merkeissä, ei vaan pysty tajuumaan mitä niin pahaa mä tein sille ihmiselle, että tää tapahtu. Varsinkin kun kohtelu eron jälkeen on ollu kylmää. Ei vaan voi tajuta miten maailman rakkain ihminen muuttuu paholaiseksi, susi lampaan vaatteissa.
Pahimmassa surussa tuli turvauduttua pulloon, eihän se mitään auta mutta baarissa ihmisten keskellä ei tunnu niin yksinäiseltä. Onhan mulla paljon kavereita onnex mikä onkin parhaita asioita elämässä, mutta ei se yksinäisyyteen oikeesti auta. Syksyllä sain uuden duunipaikan se onkin ollu yx parhaita asioita mitä on tapahtunu.
Pyrin tekemään pelkkiä iltavuoroja aamulla nukkuu pitkään on myöhään töissä ja taas nukkumaan. Iltasin tulisi yksinään ajateltua vain ikäviä asioita. Töissä ollessa voi nollata kaikki ikävät ajatukset.
Jouluna kaikki asiat tulivat taas mieleen.
Vieläkin 8n kuukauden jälkeen tuntuu pahalta, tuntuu että tuska ei pääty koskaan. Tein uuden vuoden lupauksen etten halua nähdä exää enää koko loppuelämäni aikana.
Pitäis vaan päästä elämässä eteenpäin, mutta se on niin helvetin vaikeeta.
Tältä palstalta on ollu hyvä huomata ettei oo ainoa kuka on joutunu kokemaan tän. Pahuutta ja julmuutta löytyy maailmassa paljon.
Pakko uskoa että tuska helpottaa joskus vaikka siihen menisi monta vuotta. Samaa tuskaa en voisi toivoa pahimmallekkaan vihamiehelle.
Vihan ja koston tunteen exää kohtaan on ollu mielessä. Ei se mitään auta pitäis vaan muistaa ne hyvät hetket ja olla kiitollinen neljästä vuodesta jotka sai viettää niin kultasen ja ihanan ihmisen kanssa.
Sen kun vaan tietää, ettei maailmassa oo toista samanlaista ihmistä....
Olimme lähes 4 vuotta yhdessä, kihlat ja yhteinen asunto oli suunnitteilla. Elämä hymyili tai niin ainakin luulin, nainen jätti puhelimitse 4 vuoden jälkeen ja ei uskaltanut sitä edes päin naamaa kertoa. Eniten sattui kun sain tietää, että hän oli löytänyt uuden jo viikon päästä erosta (ainakin niin väittää, että uusi löytyi vasta viikon päästä eikä uus mies ollu syynä eroon)
Toukokuu oli täyttä tuskaa elämäni hirvein kuukausi. Työnteko ei onnistunut, aamuisin heräsi kyyneliin, mieli maassa koko ajan. Tuska sen kuin paheni kun sain kuulla yhteisiltä kavereilta, että nainen oli pettänyt mua kolmen vuoden ajan. Kesä kului surullisissa merkeissä, ei vaan pysty tajuumaan mitä niin pahaa mä tein sille ihmiselle, että tää tapahtu. Varsinkin kun kohtelu eron jälkeen on ollu kylmää. Ei vaan voi tajuta miten maailman rakkain ihminen muuttuu paholaiseksi, susi lampaan vaatteissa.
Pahimmassa surussa tuli turvauduttua pulloon, eihän se mitään auta mutta baarissa ihmisten keskellä ei tunnu niin yksinäiseltä. Onhan mulla paljon kavereita onnex mikä onkin parhaita asioita elämässä, mutta ei se yksinäisyyteen oikeesti auta. Syksyllä sain uuden duunipaikan se onkin ollu yx parhaita asioita mitä on tapahtunu.
Pyrin tekemään pelkkiä iltavuoroja aamulla nukkuu pitkään on myöhään töissä ja taas nukkumaan. Iltasin tulisi yksinään ajateltua vain ikäviä asioita. Töissä ollessa voi nollata kaikki ikävät ajatukset.
Jouluna kaikki asiat tulivat taas mieleen.
Vieläkin 8n kuukauden jälkeen tuntuu pahalta, tuntuu että tuska ei pääty koskaan. Tein uuden vuoden lupauksen etten halua nähdä exää enää koko loppuelämäni aikana.
Pitäis vaan päästä elämässä eteenpäin, mutta se on niin helvetin vaikeeta.
Tältä palstalta on ollu hyvä huomata ettei oo ainoa kuka on joutunu kokemaan tän. Pahuutta ja julmuutta löytyy maailmassa paljon.
Pakko uskoa että tuska helpottaa joskus vaikka siihen menisi monta vuotta. Samaa tuskaa en voisi toivoa pahimmallekkaan vihamiehelle.
Vihan ja koston tunteen exää kohtaan on ollu mielessä. Ei se mitään auta pitäis vaan muistaa ne hyvät hetket ja olla kiitollinen neljästä vuodesta jotka sai viettää niin kultasen ja ihanan ihmisen kanssa.
Sen kun vaan tietää, ettei maailmassa oo toista samanlaista ihmistä....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuskaa, vihaa, epätoivoa, niitä kaikkea varmasti joudut vielä kokemaan. Se että käyt nuo kaikki tunteet läpi auttaa vain eteenpäin. Kyllä jonakin päivänä huomaat että hänestä muistuttavat asiat eivät enää tunnukaan niin pahalle ja heräät joku aamu ilman kyyneleitä, usko pois...voimia Sinulle..!
jos hän noin on tehnyt, on sinulla täysi oikeus olla hänelle vihainen. pääset kyllä takuu varmasti yli moisesta idiootista.
Iske uus muija, käytä pilluja hyväksesi, särje sydämiä. Naiset ei tykkää liian tunteellisista miehistä.
kuulosti niin samalta kun mitä minulle kävi,kyseessä oli vaan mies joka mulle noin teki mutta pelottavan sama tarina...sairaushan noil ihmisillä on ja jatkavat aina vaan samaa kaavaa..ikävä kyllä..satuttiin vaan jäämään väärän junan alle ja meistäkin tuli uhreja kuten varmasti vielä monista muistakin..jaksamisia ja ainakin paljon parempaa tätä vuotta :)
Se on ikävää kuulla, että tollasia kylmiä ihmisiä löytyy enemmänkin =(
Vaikka tää ero on tuntunu pahalta on se myös kasvattanu ihmisenä paljon. Jatkossa ei vaan voi olla enää niin luottavainen ja sinisilmäinen ketään kohtaan.
Sitä vaan toivoo, että exä kokee itse saman jonain päivänä. Ehkä hän sillon tajuaa.
Pitäis vaan olla onnellinen niistä hyvistä asioista mitä elämässä on eikä haikailla menneen perään.
Se on vaan helpommin sanottu kun tehty.
Jaksamisia myös sulle ja kaikille muillekkin ketkä on kokenu saman helvetin..
Ikävä kertoa että itsellenikin on jäänyt elinikäiset arvet.
Ei kai ero koskaan mukavaa ole, mutta jos se tehdään edes toista kunnioittaen ja huolehtien että toinen selviää siitä, on onnekasta.
Nykyään tuntuu siltä, ettei exästä tarvi välittää, vetäköön ittensä vaikka hirteen kunhan vaan oma selviäminen erosta on katsottu valmiiksi.
Aivan kuin jättäisi toisen mereen kellumaan ja pelastautuisi vain itse.
Oma exäni ei piitannut pätkääkään siitä miten minä selviydyn erosta.
Hän oli eromme jälkeen minun kanssa ja toisen naisen kanssa ilman että me naiset tiedettiin toisistamme. Eikä se toinen nainen tiedä asiasta vielä tänä päivänäkään.
Vaikka yritin tappaakin itseni, ei mies edes vaivautunut tulemaan sairaalaan minua katsomaan vaikka lupasi tulla.
Ja sen jälkeen hänestä ei kuulunut enää inahdustakaan.
Alkoi vissin mennä liian monimutkaiseksi.
Vaikka vain pari viikkoa sitten runoili minulle ettei hän osaa ajatellakaan muita naisia kuin minua, olen se oikea jne jne fraaseja.
Hän oli löytänyt uuden saaliin joka uskoo sokeammin hänen satuihinsa, minä olin liian epäilevä ja tarkkaavainen, vaadin liian paljon harkinta-aikaa. Hän ei kuulema voinut odottaa minua koska olisi pian 30v ja halusi nopeasti naimisiin ja lapsia..Romanttista..
Ja minä tyhmä olin aina laittanut hänen onnensa omani edelle, tässä kiitos.
No hän on edelleen sen toisen naisen kanssa ja varmaan saanut sen uskomaan että hän on maailman kiltein ja uskollisin mies..
Eniten loukkasi, että hän kyseli vanhemmiltani muutamia mökillemme jääneitä tavaroitaan takaisin. Ei kiinnostanut minun kuntoni itsariyrityksen jälkeen, ainoastaan tavaroilla oli väliä. Eikä niiden tavaroiden rahallinen arvo edes ollut kuin joku 20 euroa, eikö niiden olisi voinut vaan antaa jäädä?
Nykyään minulla on kaikki usko ihmisiin ja sosiaalisuus mennyttä.
Sain myös mukavan sairauden nimeltä paniikkihäiriö herran temppujen takia, että kiitos vaan siitäkin..
No, onneksi hänellä itsellä sentään menee hyvin ja on naimisiinkin menossa.
Sehän on tärkeintä että itsellä menee lujaa, ei exillä ole mitään väliä..
Yritä jaksaa... Tiedän eroamisen tunteen, se on maailman hirvein ja pelottavin. Mutta yritä olla ajattelematta exästäsi niin positiivisesti, hän käyttäytyi sua kohtaan aivan sikamaisesti. Meitä naisia on parempiakin, yhtä ymmärtäviä ja kultaisia kuin mistä puhut. Voimia ja jaksamista :). Sä pääset tästä vielä yli.
Eukon kanssa pari vuotta takana, ja akka kertoi mulle että se on pettänyt mua! Vituttaa semmoinen pieni asia kuin että akka leikki rakastavaa siihen päivään asti kun erottiin! Eli mä rakastan sua ja niin eespäin... Mua ei vituta mikään niin paljon kuin kaksnaamaisuus.. Onneksi pääsen parin viikon päästä muuttamaan omaan kämppääni ja jatkamaan elämääni!
Sitä vaan koitan sanoa että ottakaa ihmiset itseänne niskasta kiinni! ei se elämä yhtään muijaan/ukkoon lopu! Itsesääli on myrkkyä.
Joo joo, ymmärrän että tunteet vie aikansa, mutta sitä kauemmin se tuska seuraa kun säälittelette itseänne! Ei se mullakaan helppoa ole, mutten jää lehdille soittelamaan!
Sitten yksi pieni ystävän neuvo.. Koittakaa asua edes jonkun aikaa yksin ja älkää hyvät ihmiset alkako heti seurustelmaan jonkun kanssa. Se on valetta! Hässikää/bailatkaa, mutta pitäkää pää kylmänä!
Ja muistakaa että on vaan yksi suunta, ja suunta on YLÖSPÄIN!
PS. En ole kännissä ja ikääkin on melkein kolkyt vuotta.
Pss. Jos tämmöiselle komealla sinkulle löytyy sinkkutyttöjä, niin laitelkaahan viestiä! ;---)))
Loppu vonkaus taitaa olla vähän ristiriidassa muun sisällön kanssa! ;)
09/019 area..