Olen elänyt parisuhteessa 2,5v ja joista melkein 2v. asuttu yhdessä. Poikaystäväni ei osaa pitää lupauksiaan. Mä en kestä, kun joudun aina pettymään toisensa jälkeen taas. Jos sovitaan, että hän tulee kotiin kavereiden luota 19 aikaan ja sitten hän tuleekin 11 aikaan ilmoittamatta mitään. Tai jos ollaan sovittu yhteinen päivä, jolloin vietetään aikaa yhdessä, niin kaveri menee taas edelle. Miten mä voin jaksaa tästä eteenpäin? Mies ei ymmärrä vaikka kuinka selitän, miten hänen käytöksensä loukkaa mua.
Mies ei osaa pitää lupauksensa
Prinsessa*
101392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miehesi on immuuni nalkutukselle. Teot purevat paremmin kun sanat.
poikaystävä. Ei siinä auttanut mikään. Koitin hänelle asiasta puhua, kiukutella, mököttää ja tehdä saman takaisin. Lopulta otin täysin kylmän vittuilulinjan eikä sekään tehonnut. Kaikissa väleissä koitin sitä puhumista ja selittämistä, että ei ole reilua laittaa minua odottamaan häntä koko iltaa ja sitten hän ei edes ilmesty, kun on tullut kavereiden kanssa jotakin tärkeämpää. Olisin ollut tyytyväinen jos hän olisi edes vaivautunut ilmoittamaan minulle suunnitelmiensa muutoksista, mutta ei! Lopuksi sitten täysin vittuuntuneena ja epätoivoisena kerran baarissa kapsahdin hänen silmiensä edessä vieraan miehen kaulaan. No helkkari ei se siitäkään muuta kun sanonut, että koitin vain tehdä häntä mustasukkaiseksi. No totta vieköön koitin!!!!! Mutta tuolloin oivalsin, että en enää ole hänelle niin tärkeä, kun tyttöystävän pitäisi olla. Itse kun halusin suhdetta ja jotakin muuta kun olla alituinen varasuunnitelma, niin katsoin parhaaksi etsiä uuden miehen. Uusi löytyi ja vanha jäi vaihdossa. Jotenkin surkeaa, että tämä poika tajusi vasta sitten mitä hänellä oli ollut. Sen jälkeen kun itse olin jo aivan head over heels tähän uuteen mieheen hän alkoi soittelemaan, käymään, kirjoitti kirjeitä ja selitti kuinka oli tajunnut tehneensä väärin ja kuinka kaipasi minua takaisin. Valitettavasti uusi mies oli saanut minut jo korviani myöten rakastumaan ja mitään ei enää ollut tehtävissä. Niin surullista, että jotkut asiat tajutaan liian myöhään...
...ikävä kyllä. Meilläkin menevät välillä kaverit minun ohitseni... Se tuntuu todella pahalta. Minulle luvataan asioita, joista ei sitten pidetäkään kiinni. Mutta jos ollaan kavereille luvattu, tottahan toki ne myös pidetään. Välillä tuntuu, että mihin minua edes tarvitaan.
Olen asiasta puhunut ja kertonut kuinka se minusta tuntuu pahalta. Ehkä minua on välillä kuunneltukin, koska lupauksia ollaan alettu enemmän pitää. Kauanko sitten jatkunee, tiedäpä siitä. Mutta on myös asioita jätetty lupaamatta, jottei vaan tarvitse sitten niitä rikkoa...
Lauantaina teki poikkeuksen. Tavallisesti ei ole ilmoitellut kavereiden kanssa ollessaan itsestään yhtään mitään, nyt soitti ja kertoi ettei tarvitse olla huolissaan, että olisi tulossa kotiin vasta sunnuntaina...
Jos minä koitan kostaa rikkomalla lupaukseni, ei hän edes sitä tajua.. Kaikki pyörii vain hänen napansa ympärillä.
Minä yritän mennä päivä kerrallaan eteenpäin katsoen mitä tästä loppujen lopuksi tulee...
Me olemme seurustelleet reilut kaksi vuotta, josta asuneet yhdessä nelisen kuukautta...
Mulla On aivan sama tilanne ja kun kuviohin liitetään vielä alkoholi... se tekee miltei mahdotonta elämästä... mies lähtee perjantaina kavereidensa kanssa baariin suukottaa meitä mua Ja meidän pientä tyttöä lähtiessään ja sanoo että tulee huomenna. No on lauantai miehestä ei kuulu mitään soitan ja se sanoo että tuleee kohta.. eikä näy.. on sunnuntai mies tulee väsyneenä ja vanhalle viinalle haisevana kotiin ja rupeaa suoraan nukkumaan.sitten onkin jo maanantai ja työpäivä..
Tätä on jatkunut jo varmaan vuoden mutta sillon kun lapsemme syntyi se vain pahentui.
Toissa viikon loppuna miheni lähti taas ja sanoi tulevansa kotiin seuraavana päivänä oli uusivuosi. meidän oli tarkoitus olla yhdessä koko ilta mutta häntä ei näkynyt. sitten uuden vuoden päivänä jokin naksahti. Mieheni meni katkaisuun ja sanoi että kaikki on hyvin kun hän saa itsensä kuntoon. oli siellä pari päivää ja sai antabus kuurin. tuli kotiin n. kahdeksi tunniksi ja lähti taas. Mieheni on vieläkin sillä tiellä enkä tiedä tällä hetkellä missä..
Sanoo että rakastaa mutta tämä rakkaus tekee minut hulluksi. Tekis mieli kerätä kimpsut ja lähtee kävelemään. mutta rakkaus on liian suuri häntä kohtaan. Mutta en haluaisi roikkuakkaan hänessä väkisin.
Hän ite teki kuitenkin sen ratkaisun että haluaa viinasta eroon meidän kaikkien takia. Mutta miksi minä en saa olla mieheni tukena kun sillä on vaikeaa? se vaan pakenee jonnekkin. Hän vaan sanoo että älä soita haluaa levätä rauhassa. Rauhassa? Rauhassa siis minusta ja lapsestammeko? Mutta antaa silti toivoa että meillä on vielä kaikki hyvin. Kun hän saa itsensä kuntoon.. Mulla on aivan älytön ikävä sitä. En tiedä kauanko tätä vielä jatkuu. mutta onko se sitten tämän kaiken arvoista?
Miehesi todella on katsonut itseensä sisälle ja antaa itselleen isän kädestä, eli rökittää itseään kaiken vuoksi ja haluaa muuttaa elämäntapansa. Tämä voi ottaa oman aikansa, eikä tässä tilanteessa hän tä voi kukaan muu auttaa, kuin hän itse.
Toinen vaihtoehto on se surkeampi, eli mies on vain kadonnut, jotta saa rauhassa rellestää henkihieveriin ja palaa, jos palaa.
Usko hyvään ja anna aikaa jokunen hetki(ymmärrän, että on vaikeaa). Jos mies palaa uudistuneena ja lujana päätöksessään takaisin, niin sehän mahdollistaa ihan uuden elämän rakentamisen. Mitä väliä sillä on parin vuoden kuluttua, jos mies on muutaman viikon ollut kateissa, jos asiat sillä tavalla kääntyy parhain päin.
mahdollisimman pian. Elin itse juuri tuollaista elämää 7 vuotta. Odotin äijää kotiin posket märkinä pienen lapsemme kanssa, opiskelin työn ohessa ja maksoin palkastani vuokrat, laskut, ruuat. Mies osteli ittelleen kelkkoja ja moottoripyöriä ja nautti elämästään viinan viemänä. Alkoholismista johtuvat katoamistemput ja holtiton rahankäyttö, selittelyt siitä, kuinka omat kaverit ovat tärkeitä, saivat minut lopulta tajuamaan, etten voi jatkaa tämän ihmisen kanssa. Otin eron.Vein opinnot päätökseen. Ostin talon. Nyt elän 8-vuotiaan poikamme kanssa kahdestaan ja elämä helpottui huomattavasti.Älä tuhlaa elämääsi turhien lupausten kuuntelemiseen. Tiedän, että kapinoit surkuttelijoita ja neuvonantajia vastaan, kuvittelet näyttäväsi vielä kaikille, kuinka lopulta kaikki kääntyy hyväksi, kun sinä vain jaksat sitkeästi rakastaa ja odottaa.Sitä päivää ei kuu kuule eikä päivä näje. Parasta, mitä voit juoppomiehen hyväksi tehdä on se, että jätät hänet - se voi avata hänen silmänsä tai ei. Omalla kohdallani kävi tässäkin kyllä niin, että mies ei välitä tavata lastaan aikä maksa elatusmaksujakaan. Meidän hyvinvointimme ei siis alkoholistia koskaan kiinnosta vaan tärkeysjärjestyksessä nro 1 on se, että itsellä on vauhti päällä. Näin se on.
...tai oikeastaan olutta. Mutta sitä sit meneekin viikonloppuisin, silloin kun mies lähtee liikenteeseen. Nyt siis oli viikonlopun jossain, en tiedä missä. Ja tuskin itsekään muistaa missä oli, kenen kanssa ja mitä teki. En ymmärrä.
Myös mieheni sanoo rakastavansa minua, ja eilen illallakin tuli halaamaan ja pyytämään anteeksi tyhmyyttään, että oli poissa viikonlopun... Ei ollut ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta.
Minä ymmärrän kuinka vaikea on tehdä ratkaisuja mihinkään suuntaan. Olen miettinyt hänen jättämistään, minulle se olisi helppoa, meillä ei ole lapsia... mutta rakkauteni häntä kohtaan on ainakin vielä aivan liian vahvaa. En tiedä onko ikävä kyllä vai eikö.
Välillä hän yrittää juoda huomattavasti vähemmän, näyttääkseen minulle että välittää minusta ja haluaa pitää minusta kiinni. Mutta sitten alkavat kaverit jälleen houkutella ja lupaukset unohtuvat...
Tällä hetkellä yritän mennä päivä kerrallaan eteenpäin... rukoillen, että kaikki kääntyisi hyväksi. Juomista hän ei lopeta, näin hän on sanonut, ja sanonut myöskin ettei edes halua sitä tehdä... Juopon olen ottanut miehekseni... siitä kait saan syyttää vain itseäni ja omani ovat ratkaisut sitten kun niiden aika on.
Kaikkea jaksamista sinulle. Mä en voisi sietää tai edes hyväksyä sitä jos poikaystäväni lähtis jonnekin vkl:si ilmoittamatta missä on koko vkl:n ja eikä ilmoittelisi mitään. Rakkaus on joskus vaikeaa. Koita saada miehesi ymmärtämään, että haluat auttaa häntä. Voisiko parisuhdeterapia auttaa?
Olet tiukkana vaan ja sanot, että joko sinä tai kaverit. Hän saa päättää. Jos se valitsee kaverit, niin sanot että teidän suhde on nyt loppu ja että sä etsit miehen jolla on aikaa naiselleenkin ja joka pitää lupauksensa niin kuin mies!
Miestä ahdistaa joskus jopa jos sovitaan esim. että se tulee arkena viim. kotiin 23, koska sen on vaikee katsoa kelloa. Mielestäni se on reiluu jos lähtee kaverille viiden aikaan. vai kuinka? Kyl pitäisi riittää olla kaverin luona ainakin neljä tuntia ja joskus pitempääkin. Aina voi joustaa, mut jos sovitaan jotain niin ei sitä voi noin vain rikkoa ilmoittamatta mitään. Hän on joskus useinkin neljäkin kertaa viikos 6-8h poissa.