Jos joku vielä muistaa, syksyllä julistettiin "totuutta" Huhtiniemen hirmuisista massateurastuksista, veriorgioista ja sala-oikeuksista.
Huomataan: "Totuutta" toitotettiin ENNEN kuin tutkimukset pääsivät edes alkuun. Kun tutkimustulokset tulivat, "totuus" suli kuin lumiukko heinäkuussa.
Jos te arpostelijat ja mishkin-pushkinit tälläkertaa julistaisitte "totuutena" vain julkaistuja ja tarkistettuja tietoja, ettekä julistaisi lopputulosta jo siinä vaiheessa kun tulevan tutkimuksen budjetointia valmistellaan ja tutkijaa etsitään työtä tekemään.
Eli nuoleskelkaa mitä nuoleskelette, mutta vasta kun on tipahtanut.
Ettei tule taas noloa mieltä, kuten Huhticaust-joukkohauta-myytitmurtuu-murhaamurhaa -spektaakkelissa teille jo kävi.
Eikä siitä ole edes pitkää aikaakaan? Viime kuussa, jos oikein muistan.
Lyhyt on vasurin muisti, kuin kanan lento pää katkaistuna....
Huomataan: "Totuutta" toitotettiin ENNEN kuin tutkimukset pääsivät edes alkuun. Kun tutkimustulokset tulivat, "totuus" suli kuin lumiukko heinäkuussa.
Jos te arpostelijat ja mishkin-pushkinit tälläkertaa julistaisitte "totuutena" vain julkaistuja ja tarkistettuja tietoja, ettekä julistaisi lopputulosta jo siinä vaiheessa kun tulevan tutkimuksen budjetointia valmistellaan ja tutkijaa etsitään työtä tekemään.
Eli nuoleskelkaa mitä nuoleskelette, mutta vasta kun on tipahtanut.
Ettei tule taas noloa mieltä, kuten Huhticaust-joukkohauta-myytitmurtuu-murhaamurhaa -spektaakkelissa teille jo kävi.
Eikä siitä ole edes pitkää aikaakaan? Viime kuussa, jos oikein muistan.
Lyhyt on vasurin muisti, kuin kanan lento pää katkaistuna....
Vastaukset 23
Vanhimmat
Huhtiniemen tapauksessa totuus tuli julki. Arkistoista löytyi asiakirja, jossa Mannerheim käski murhaamaan psykoosissa olleita, aiemmin urhoollisesti taistelleita, sotilaita. Olisi perin outoa, jos väliportaan herrat olisivat jättäneet käskyn täyttämättä.
Kas kun ei ole tuota sinun ihme-pumaskaasi nähty. Kerrohan, missä se luuraa?
Käyttikö Mannerheim varmasti sanaa "murhata"?? Ihanko hän erityisesti korosti, että psykoosi pitää olla?
Täytyykö murhakäskyssä mainita sana "murhatkaa"?
Mitä ne miehet olivat, jos ei psykoosissa olleita sotilaita?
...ennenkuin puhut läpiä päähäsi.
Suomessa rintamakarkuruudesta vietiin ylipäätään kenttäoikeuteen vasta toisen tai kolmannen karkaamisen jälkeen, ja tuomitsematta jätettiin niitäkin miehiä jotka täytyi hakea Saimaan saarista takaisin rintamalle, jos he kysyttäessä ilmoittivat palaavaansa riviin.
Lainmuutos heinäkuun alussa antoi mahdollisuuden tuomita karkuri kuolemaan kenttäoikeudessa, mutta vain jos tapaus vaatii kiireellistä käsittelyä. Tälläinen "pikatuomio" alistettiin automaattisesti sotaylioikeudelle jos teloitusta ei täytäntöönpantu 24 tunnin kuluessa.
Aiemman tutkimuksen mukaan suurin osa teloitetuista oli neuvostokansalaisia jotka oli otettu kiinni vakoilijoina tai sabotööreinä kaukaa rintaman takaa ilman tunnistettavaa asepukua. Karkuruudesta annetuista tunnetuista kuolemantuomioista toteutettiin vain muutama, useiden jäädessä teloittamatta.
Neuvostoliiton yleishyökkäyksen ja tykistökeskitysten alle joutuneet miehet saattoivat menettää taistelukykynsä, ja useassa tapauksessa heidät lähetettiin "hermonsa menettäneinä" jsp:n kautta lepäämään esimiesten toimesta ilman että he edes ehtivät karata. Heillähän ei ollut toimintakykyä.
Järkytyksen tai psykoosin vallassa olleet miehet eivät pystyneet täyttämään karkuruus-rikoksen ehtoja, sillä he eivät mielentilansa takia pystyneet palaamaan riviin ja karkaamaan uudestaan.
En uskoisi kenttäoikeuksissa tuomitun ketään hermo-tapausta, mutta 'esimiehen välittömään kurinpitovaltaan' perustuvissa tapauksissa joku sellainen on saattanut joutua po. menettelyn kohreeksi, mutta tällöin on kyseessä esimiehen virhe tai mielivalta.
Asiakirja, johon äsken viittasit ja väärintulkitsit, on seuraavalla sivulla:
http://tappis.freehostinn.com/huhticaust.htm
Lue se uudelleen, ja tarkemmin.
Mannerheim antoi murhakäskynsä joitain päiviä ennen lainmuutosta. Laki sinäänsä oli jo rikos ihmisyyttä vastaan, mutta Mannerheimin käsky oli myös rikos Suomen lain mukaan.
Nyt itket niiden perään, joista tehtiin jonkinlaisia varoittavia esimerkkejä. Olisitko itkenyt silloin, kun NL olisi valloittanut koko maan sen takia, kun rintamalla tapahtui suuri joukkopako?
Kun miehet piti pakoittaa sotimaan Neuvostoliittoa vastaan?
Lue se asiakirja annetusta linkistä. Älä jauha soopaa.
Päämajan sähke 1944: Toistuvasti kieltäytyvä karkuri voidaan ampua
Sota-arkistosta on löytynyt päämajan sähke, jonka mukaan rintamalinjojen takana kiinnisaatu sotilaskarkuri voidaan jopa ampua, jos hän kieltäytyy palaamasta yksikköönsä. Sähke laadittiin 20. kesäkuuta 1944, juuri ennen Viipurin menettämistä. Sen allekirjoitti yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali E. Heinrichs.
Sähkeen saivat Kannaksen joukkojen komentaja, kenraaliluutnantti Lennart Oesch, kotijoukkojen esikunta, lll, IV ja V armeijakunnan komentaja. Jakelussa olivat mukana myös erillisen sotilaspoliisiosaston komentaja ja päämajan komento-osasto.
Historiantutkija, filosofian lisensiaatti Juhani Tasihin pääsi sähkeen jäljille Lappeenrannan kaupunginarkistosta löytämänsä sotatuomari Toivo Tapanaisen asiakirja-aineiston perusteella.
Seura-lehti julkaisee perjantain erikoisnumerossaan artikkelin, jossa Päämajan sähke on otsikoitu: Karkurit ammuttava.
Päämaja vahvisti kaksi kertaa
Päämajan sähke on alkanut alun perin: "Ylipäällikkö on käskenyt, että"...Tämä on yliviivattu ja sähke alkaa: "Kaikki rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit...on viipymättä palautettava".
Kss.sanoman ensimmäisen kappaleen lopussa lukee: "Jos karkuri sitävastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen."
Edelleen sähkeen lopussa on maininta "Aseellista pakkokeinoa käytettäessä henkensä menettäneistä on ilmoitettava heti yksikköihin".
Sanoma herätti siinä määrin hämmennystä lV armeijakunnan esikunnassa, että hallinnollisen toimiston päällikkö kysyi sotapäiväkirjan mukaan seuraavana päivänä (21. 6.) päämajan komento-osaston hallinnolliselta toimistolta, kuinka sähkekäskyä on sovellettava. Vastaus kuului: "Ne, jotka kieltäytyvät yksiköihinsä palaamasta on ammuttava".
Myöhemmin iltapäivällä päämajan järjestelyosaston oikeudenhoitotoimistosta, joka sähkeen oli laatinut, vahvistettiin käskyn tarkoitukseksi, että "palveluksesta kieltäytyvät on ammuttava".
Sotapoliisi ei totellut käskyä
Historiantutkija Juhani Tasihin kertoi torstaina STT:lle, että karkurit oli tarkoitus koota Lappeenrantaan.
10. sotilaspoliisikomppanian päällikkö, kapteeni Matti Nikula oli saanut käskyn karkureiden kokoamispaikan järjestämisestä, mutta kieltäytyi noudattamasta tätä käskyä useaan kertaan.
-- Kesäkuun 20. päivään mennessä kapteeni Nikula oli oman komppaniansa voimin pystynyt palauttamaan joukko-osastoihin näitä harhautuneita tai karanneita 14 000 miestä. Hän oli komppaniassa ainoa poliisikoulutuksen saanut ja ilmeisesti tiesi ja ymmärsi, mistä on kyse.
Sotapäiväkirjassa kerrotaan myös, että Lappeenrannan varuskunnan silloinen komendanttikin oli käynyt toteamassa, ettei sotilaskarkureiden kokoamispaikkaa ollut vieläkään perustettu.
STT
...jota STT:n taistolaiset levittävät kuin sontaa talikolla.
Etkös osannut linkistäni lukea? Siis tässä:
" Kuolemanrangaistuksen käyttö Suomessa 1939-44
"Sotilaskarkuruus määriteltiin viime sotien aikana vuoden 1919 sotaväen rikoslain (SRL) 76 § mukaan. Karkuriksi luokiteltiin henkilö, joka sodan aikana poistui palveluspaikkakunnaltaan tai joukko-osastostaan ja viipyi poissa kauemmin kuin yhden vuorokauden. Karkuruudeksi tulkittiin tarkoituksellinen palvelukseen saapumatta jääminen (SRL 87, 88 §), mutta myös pelkuruudesta pakeneminen ja jälkeen jättäytyminen (SRL 70, 71 §) tulkittiin karkuruudeksi.
Rangaistukset: Vuoden 1919 lain mukaan pakoilurangaistus, joka johtui pelkuruudesta ja jossa pakoileva sotilas vietteli asetoverinsa tai asetovereitaan mukaan rikokseen, seurasi kaikista ankarin rangaistus eli kuolemantuomio tai elinkautinen kuritushuonerangaistus. Muissa tapauksissa rangaistus vaihteli teon vakavuusasteesta riippuen kuudesta vankeustuomiokuukaudesta kymmeneen kuritushuonevuoteen." (Lähde)
Näin siis lain mukaan. Pahimpaan karkuruus-aikaan, eli keväällä `44, lakia tulkittiin niin, että joukko-osastostaan poistunutta ryhdyttiin kohtelemaan karkurina vasta kun hän oli ollut kaksi vuorokautta omilla teillään. Eli toimittiin lakia lievemmin. Kuolemantuomion mahdollisuus oli jo ennen 04.07.1944 voimaanastunutta lainmuutosta, jossa pelkkä karkuruus muuttui äärimmäisessä tapauksessa kuolemalla rangaistavaksi.
Näin rangaistuksia käytettiin:
Jatkosodan aikana 1941-1944 armeijassa langetetut kuolemantuomiot:
A. Yhteensä:
1941 48 joista 2 kieltäytymistapausta, muut vakoilusta tai vastaavasta
1942 89 kaikki vakoilusta tai vastaavasta
1943 36 kaikki vakoilusta tai vastaavasta
1944 75 joista 47 karkaamistapausta, muut vakoilusta tai vastaavasta, ja 11 ammuttu SJ:n 5§:n perusteella.
B. Vuoden 1944 karkaus- tai kieltäytymistapaukset, joista on ilmoitettu PM:lle 28.8.44 mennessä:
Yhtymä Tuomittu kuolemaan Ammuttu SJ:n 5§:n perusteella (J.K:n luvut)
1.D 2 (2) 2 (2)
2.D 2 (7) 0 (6)
3.D 2 (2) 0 (1)
4.D 2 (4) 0 (2)
5.D 5 (5) 0 (5)
6.D 6 (7) 4 (5)
7.D 3 (5) 0 (4)
8.D 1 (1) 0 (1)
11.D 1 (5) 0 (5)
12.D 5 0
18.D 3 (5) 1 (3)
PsD 0 (1) 1 (0)
3.Pr 2 (3) 0 (2)
15.Pr 2 (3) 0 (2)
20.Pr 1 (2) 1 (1)
21.Pr 1 (9) 2 (1)
RvPr 2 (2) 0 (2)
Yhteensä 47 11
Tämä laskelma esiintyy Esko Salmisen väitöskirjassa "Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944" sivulla 161. Salmisen kirjaa on kritisoitu mm. ruotsinkielisen 17.Divisioonan viiden karkurin jättämisestä pois laskelmasta?
Punaisella merkityt (...katso linkistä niin näet värit)ovat Jukka Kulomaan lukuja, joihin sisältyy myös y.o. taulukosta puuttuvat yksiköt seuraavasti: 10.D: 0/0, 14.D: 0/0, 15.D:1/0, 17.D: 5/5, 19.Pr: 2/0, Aun.RE: 1/0, ja Suojeluskuntapiirit 4/0.
Jukka Kulomaan väitöskirjassa vuodelta 1995 esiintyy toisenlaisia lukuja eri divisioonien karkuruudesta tuomituista ja teloitetuista, mutta Kulomaakin päätyy samansuuruiseen kokonaismäärään.
Kirjallisuutta teloituksista sotien aikana:
* Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Väitöskirja, Otava 1976 ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid.
* Jukka Kulomaa: Käpykaartiin? 1941-1944. Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana. Väitöskirja 1995. Suomen armeijan valistustoiminta ja mielialojen ohjaus Jatkosodan aikana.
* Kulha, K. K.: Tarkoituksellista tiedotustoimintaa, sodanaikaisen propagandan kuva todellisuudesta 1943 – 44. Helsinki 1972
* Juhola, Paulaharju, Strömberg: Päämajan Hukatut Kuukaudet "Tuliko kesän 1944 suurhyökkäys Suomelle yllätyksenä"
* Everstiluutnantti Uuno Tarkki: "Taistelu Viipurista 20.6.1944" (ISBN 951-20-4983-x, Gummerus 1996)
* Jukka Lindstedtin väitöskirja: Kuolemaan tuomitut. Kuolemanrangaistukset Suomessa toisen maailmansodan aikana. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 221, Helsinki 1999.
Liitämmekin tähän 17.D:n päiväkäskyn, jolla teloituksesta ilmoitettiin joukoille:
17. Divisioonan esikunta SALAINEN- leima
Komento-osasto
N:o 2463 (tai 2465 lat. huom.)/I/I???sal.
".Kpk 7600
23.7.1944
Leiman sisällä oleva teksti:
Päiväkäsky n:ro 33.
Vihollisemme on uhannut ja vannonut tuhoavansa Suomen kansan kokonaan. Näinollen taistelemme nykyään elämästä ja kuolemasta sekä lastemme ja perheidemmee elämästä ja kuolemasta. Tästä huolimatta on löytynyt yksilöitä, jotka ovat pelkurimaisesti paenneet useamman kerran taistelukentältä, jättäen toverinsa alttiiksi vihollisen tuhoamisvimmalle ja rikkoen valansa isänmaalle. Tämän vuoksi on kenttäoikeus eduskunnan myöntämien valtuuksien nojalla tuominnut seuraavat karkurit kuolemaan pvm:llä 22.7.44
Sotamies Ahlqvist, Karl Ivar JR13
Stenlund Allan JR13
Sundvik, Tor Bernhard JR61
Storvist, Herman Alexander JR61
Tuomio pantu täytäntöön 23.7.44. klo 5.14
Tämä päiväkäsky on komentajien toimesta saatettava kaikkien tietoon ja painostettava samalla taistelumme vakavaa luonnetta ja että kodit ja isänmaa odottaa jokaisen täyttävän velvollisuutensa viimeiseen veripisaraan saakka.
17.D:n komentaja Kenraalimajuri merk. V.A. Sundman.
Esikuntapäällikkö
Everstiluutnantti V. A. Korttila
Jakelu: A
JR13 JR61 Er.P27 27.Krh.K 59.Tyk.K Er.Pst.Os.4 Jär.Psto 4
Lähde: Everstiluutnantti Uuno Tarkki "Taistelu Viipurista 20.6.1944", sivu 214.
Tarkki, Salminen ja Lindstedt eivät ole ensimmäisiä eivätkä ainoita karkuruutta ja teloituksia maininneita sotahistoriaa käsitelleitä tutkijoita, vaan kuolemanrangaistukset on mainittu useissa teoksissa aina silloin kun aihe on sivunnut niitä. Huhticaust-sotahuuto "Historia uusix!" on siten täysin vailla katetta.
"Seura löysi 20.6.1944 päivätyn päämajan sähkeen, joka antaa luvan rintamakarkureiden "ojentamiseen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen". Soitapäiväkirja 21.6.1944 vahvistaa luvan ampua karkurit. Lue ja hämmästy! Meneekö sotahistoriankirjoitus nyt uusiksi?"
* Seura-lehden kauhupropagandaa
Tarkastelemme Viipuri menetyksen jälkeistä päämajan ohjeistusta rintamajoukoille:
Kesäkuun 20. 1944, kenrl. Erich Heinrichsin sähke.
Jakelu:
Kannaksen armeija / K.L. Oesch,
III Armeijakunta / Hjalmar Siilasvuo,
IV Armeijakunta / Taavetti Laatikainen,
V Armeijakunta / Antero Svensson,
kotijoukkojen komentaja Lauri Malmberg,
Erillinen Sotapoliisiosasto.
Ylipäällikkö on käskenyt, että kaikki rintamalinjojen takana kiinnisaadut sotilaskarkurit, myöskin ne, jotka on sotilasviranomaisten toimenpiteestä passitettu vankiloihin (1*), on viipymättä palautettava a.o. yhtymänsä henkilötäydennyskeskukseen taikka, ellei henkilötäydennyskeskus ole selvillä, HTK 1:een.
Täällä on PM:n käskyn No 735/Järj.2/sal./12.8.1941 mukaisesti karkurille selitettävä, että hän on tehnyt raskaan rikoksen sekä käskettävä häntä viipymättä palaamaan yksikköönsä. (2*) Mikäli karkuri tottelee käskyä, on häneen nähden meneteltävä niinkuin mainitussa käskyssä on määrätty. Jos karkuri sitävastoin kieltäytyy käskyä noudattamasta eikä ota toistetustakaan käskystä ojentuakseen, on hänet pakkokeinoin, tarpeen tullen ankarintakin aseellista pakkokeinoa käyttäen, palautettava järjestykseen. (3*)
Henkilötäydennyskeskuksesta edellä mainituin tavoin joukko-osastoon palautetuista karkureista on ilmoitettava viipymättä valvovan sk.piirin esikunnalle. Aseellista pakkokeinoa käytettäessä henkensä menettäneistä on ilmoitettava (4*) heti yksikköön 1018/J0. Kpk.
Yleisesikunnan päällikkö
Jalkaväenkenraali E. Heinrichs
Mitä tässä tarkoitetaan, sitä joutuivat joukkojen komentajatkin kysymään. Harrastelija-tutkija Juhani Tasihin katsoo tässä käsketyn lain säätämät rangaistukset ylittävään toimintaan, mutta tälläinen väite ei kestäsi missään oikeusasteessa.
Meidän huomiomme:
1. Toisin kuin lehtien lukijoille annetaan mielikuvaa, karkuruudesta ei ollut käytössä kuolemanrangaistusta, vaan syyllinen tuomittiin vankilaan. Nyt näitä tuomittuja haettiin takaisin joukkoihin.
2. Heinrichs vahvisti voimassaolevan käytännön, että karkurille annetaan mahdollisuus välttää sotaoikeus palaamalla joukko-osastoonsa.
3. Heinrichs käskee "palauttamaan järjestykseen", ei teloittamaan.
4. Tämän voi käsittää Tasihinin tapaan, mutta ovatko rintamakomentajat niin käsittäneet? Sotalaki tunsi esimiehen oikeuden palauttaa alainen kuriin tarvittaessa väkivaltaa käyttäen, joten Heinrichs on voinit viitata tähän oikeuteen ja muistuttanut upseereja siitä. Tasihinin tulkinta ei ole vedenpitävä.
Lisää sähkeidenvaihtoa:
Kello 10.00 Saatuaan PM:n sähkeen No L10889/19/Järj.2. 20.6.44 tiedusteli kapt. Rautapää Kom.7:stä miten käskyä on käytännössä sovellettava ja sai kapt. Franckilta selityksen käskyn tarkoituksena olevan, että kaikki HTK 1:een toimitetut karkurit, jotka ilmoittavat palaavansa yksiköihin on kuulusteluja suorittamatta niihin toimitettava kun sensijaan ne jotka kieltäytyvät yksiköihinsä palaamasta on ammuttava. Käskyssä viitatussa PM:n kirjelmässä No 735/Järj.2/12.8.41 määrättyä menettelyä ei ole nykytilanteessa noudatettava.
Kello 14.30
Kapteeni Partanen (Järj.2) ilmoitti puhelimitse, että mainitulla sähkeellä annettu käsky on niin ymmärrettävä, että kaikista karkaamistapauksista on laadittava ainakin lyhyt ilmoitus joka karkurin mukana on toimitettava yksikköön ja jonka perusteella myöhemmin voidaan toimittaa tarkemmat tutkimukset asiassa. Myös hän vahvisti käskyn tarkoituksena olevan, että palveluksesta kieltäytyvät karkurit on ammuttava sekä että PM:n kirjelmässä 735/Järj.2/12.8.41 annettuja määräyksiä ei sellaisenaan noudateta.
Sähkeet on tähän siteerattu Jokisipilän esittämässä asussa. (Lähde)
Jos hyväksymme Juhani Tasihinin tulkinnan, eli että näistä käskyistä seurasi kenttäoikeuksien koventunut linja asemansa ja joukko-osastonsa jättäneitä ja sen jälkeen kiinniotettuina rintamalle palaamisesta kieltäytyneita kohtaan, olemme vielä kaukana siitä tilanteesta, joka dominoi Huhtiniemi-panikoitsijoiden mielikuvia: Nuoria miehiä, lähes poikasia, ammuttiin vain kranaattikauhuisina asemistaan paskat housuissa juosseina. Tätä Heinrichs ei käskenyt, eikä näin myöskään tehty.
Käskykirjeet eivät myöskään todista karkureita ammutun. Käsky tiukempaan kohteluun, pakkotoimien käytön viemiseen tarvittaessa äärimmäiseen pisteeseen asti, kohdistuu niihin, jotka kieltäytyvät yksiköihinsä palaamasta. Heidät on ammuttava. Tässä on jo kyseessä pelkuruutta ja rintamalta poistumista kovempi rikos: Niskurointi ja kapina.
Kapinoitsijan teloittamiseen oli mahdollisuus jo ennen 4.7.1944 lainmuutosta. Että se "murhista".
http://tappis.freehostinn.com/huhticaust.htm
Tasihin on "tutkija" yhtä paljon kuin Seppo Lehto on "historioitsija", eli harrastuksekseen hän puuhastelee.
On valitettavaa, että jäsenkirja-"pätevyydellä" STT:n, YLE:n ja mm. Seura-lehden toimituksiin päässeet jatkavat yhä kampanjointiaan Suomea vastaan, vaikka isäntämaa Neuvostoliitto on jo kadonnut.
Mitään murhakäskyä ei ollut tarpeen antaa.
Karkuruudesta ja taistelusta kieltätytymisestä oli selvät pykälät Sotaväen Rikoslaissa.
Se on aika laaja alue ja kaivettu kuoppa oli kovin pieni. Tuskin promillen tuhannesosaakaan koko alueesta. Aika ihme olisikin ollut jos olisi kerralla osuttu oikeaan kohtaan.
Täytyy myös huomata, että Suomessa on korkeissa asemissa yhä vieläkin kaltaisiasi fasisteja, jotka yrittävät totuutta Huhtiniemestä peittää kaikin voimin. Ovat toistaiseksi onnistuneet jarrutuksessaan vaan eivät enää montaa vuotta.
TOTUUS JOUKKOMURHISTA TULEE ESIIN, SITÄ EIVÄT SINUNLAISESI VOI ESTÄÄ LOPUTTOMIIN.
"Sotahistoria uusix!! Möö möö mää mää!!"
- Mitään uutta tietoa, jota ei olisi jo aiemmissa tutkimuksissa, ei ole löytynyt, -paitse ettei Viipurin menettäneestä prikaatista karannutkaan 400 miestä.
"Salainen kenttäoikeus Huhtiniemessä!! Pälä pälä Gälä gälä!!"
- Hutiniemen "Kareliatalo", jossa arpostelijoiden "todistajat" väittivät kenttäoikeuden istuneen, oli todistetusti po. aikana täynnä muuta toimintaa.
"Löydetyt joukkohaudat... Murlhaa murlhaa jee jee!!"
- On löydetty 1800-luvulla ei-väkivaltaisesti kuolleita vainajia.
Mitäs nyt?
"Kaivetaan koko Suomi mustalle mullalle!!!
P.S.
Kiistätkös aviottoman lapsesi Kuopiossa? Täh? En voi muka todistaa? Noh, kaikkien äpärien DNA:ta ei ole vielä tutkittu....
Itseään Tapanaiseksi luuleva Tappis sekoaa lopullisesti, kun historian totuudesta tulee myös virallinen totuus.
Eräässä Sleepy-Sleepersien biisissä esiintyy "Tappis". Nimimerkkini on sieltä.
Sliippareita kannattaisi Sinun kuunnella muutenkin enemmän.
http://tappis.freehostinn.com/intro.htm
Jos tuo valaisisi? (hymiö)
Huhtiniemi on hitsin iso alue, ja yksi joukkohauta loppujen lopuksi kovin pieni koko alueeseen verrattuna. Siellä voi kaivaa vaikka 100 koekuoppaa osumatta juuri oikeaan kohtaan. Seikkaperäistä tutkimusta maatutkalla siellä ei ole annettu tehdä. Vimmattu salaaminen ja tutkimusten estäminen kyllä kertovat omaa kieltään.
Huhtiniemessä on todistettavasti ammuttu kesällä-41 yksi suomalaiseen asepukuun puettu sotilas.Hän oli kuolemaan kenttäoikeudessa tuomittu virolainen desantti.
Yhtään suomalaista sotilasta ei Lappeenrannassa sotien aikana ammuttu.
Koko Huhtiniemen huhu on lappeenrantalaisen sairaseläkeläisen kehitelmä ja menestys varmaan yllätt mestarin itsensäkin.
Se on ammuttu seulaksi tutkijoiden toimesta.Pienintäkään todistetta ei väitteille ole löytynyt.
Se, että etsaa lapiota käteen, mutta jäkätys käy, kertoo omaa kieltään!
Neuvostoliitto teloitti yli 100.000 omaa sotilastaan. Suomi vain muutaman kymmenen.
-mikkelin ohjein ja määräyksin kannaksella , (ja kai syvärillä), pika koulutettiin omien rankaisuun,, kannaksella mm. savonjousi piti raivo-hulluja puheita, kuinka kuolema kuuluu kaikille, ja jos ei kelpaa, niin me teidät palkurit tapetaan ,,, jne...
hurma oli päällä ja toteutui. ja Lupa rankaisuun oli kesällä 1944.,
vrt 1918, saa ampua paikalla ohje.
Puna-armeijan ja vallanvaihdon pelossa, jäljet peiteltiin, se oli helppoa ja sotapäiväkirjat ei kerro... -olihan se hävettävää, maine voisi likaantua, rankaisu tulla jne. sijsi toimittiin kuin rikolliset.
hupaisaa että kesällä 1944 esim.. tammisaaressa tuhottiin 1918 arkistoja puna-armeijan pelossa... siis pelättiin.
Huhtiniemi on kumma mysteeri, ja epätodellinen saaga, koska ne eri tappotyöt oli pitkin rintamaa ja taustoja, ei siis missään yhdessä paikassa, kun ei ollut aikaa ja ei ollut halua jättää jälkiä... ja sota hävitti jäljet.....
” ja sota hävitti jäljet.....”
Joita ei sitten ollutkaan! Stallarille jäi jäljelle pelkkä jankutus!
Missä pö. on kun hänen kirjoituksia ei näy täällä.
Taistolaishenkiset höyrypäät tätä Huhtiniemi-Gatea ylläpitävät ja pönkittävät.