Olen kahden täysin erilaisen ihmisen lyhytkestoisen suhteen hedelmä, eli vahinko. Vanhempani olivat nuoria, ja suhde oli pelkästään fyysinen; se loppui lyhyeen enkä koskaan tavannut isääni, eikä äitini halunnut puhua hänestä.
Täysi-ikäisenä minua kiinnosti taustani ja mistä tulen jne., joten otin yhteyttä isääni. Tapasin hänet ja muun suvun. Olin innoissani tapaamisesta, sillä olin aina tuntenut itseni "vajaaksi" jollakin tavalla ja halusin oikean isän ja suvun, vaikka isäpuoleni olikin minulle erittäin rakas ja hänen sukunsa myös. En kuitenkaan tuntenut "kuuluvani" mihinkään. Äidilläni ei ole sukua ollenkaan.
Isäni suku, ja itse isänikin, olivat kuitenkin valtava pettymys. Itse olin siis kasvanut äitini ja isäpuoleni kanssa, jotka ovat akateemisia, hyvätuloisia ja hyvätapaisia ihmisiä. Biologisen isäni suku on barbaarista; kiroillaan, dokataan jatkuvasti, tapellaan. Toisten haukkuminen on lempipuuhaa. Kaikki huonot ominaisuudet ruoditaan porukalla, ja erittäin törkein sanakääntein. Jutut ovat erittäin seksistisiä ja loukkaavia. Kotonani ei koskaan käytetty sellaista kieltä.
En ollut koskaan ennen tavannut sellaisia ihmisiä, olin elänyt erittäin suojattua elämää. Olin kauhistunut. Tunsin itseni jatkuvasti epämukavaksi enkä vain pystynyt "sulautumaan joukkoon". He taas eivät ymmärtäneet minua ja minun elämääni, vaan haukkuivat kermaperseeksi tms. ja pitivät minua outona. Silti he halusivat olla jatkuvasti yhteydessä, ja tarkoitan tosiaan JATKUVASTI. Minulle soiteltiin lakkaamatta, vuorokauden ajalla ei merkitystä. Ja kaikki piti tietysti tehdä heidän halunsa mukaan.
Tätä on nyt jatkunut muutaman vuoden. Olen yrittänyt pitää vähän etäisyyttä mutta en ole kehdannut katkaista välejä kokonaan. Mittani on kuitenkin täysi, enkä jaksa enää. Ahdistun jo ajatuksestakin, että taas on jotkut syntymäpäivät tms. joihin pitäisi osallistua, ja kammoan sitä että poikaystävä pitäisi jossakin vaiheessa esitellä suvulle. En halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, mutten tiedä miten sen käytännössä toteuttaisi?! Eihän ihmisille voi sanoa päin näköä, että olette barbaareita, juoppoja ja inhottavia ilkimyksiä, enkä siksi halua nähdä teitä?
Koetin olla jonkin aikaa vain vastaamatta puhelimeen, mutta jos en vastaa, he ilmestyvät ovelleni. Jos en avaa ovea, he kiipeävät palotikkaita (asun kerrostalon toisessa kerroksessa) tarkistamaan olenko sittenkin kotona (oikeasti, ei ole vitsi!).
Mitä ihmettä siis voin tehdä? En haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä. En kuitenkaan halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, koskaan enää. Voin liian huonosti heidän seurassaan. Neuvoja?
Täysi-ikäisenä minua kiinnosti taustani ja mistä tulen jne., joten otin yhteyttä isääni. Tapasin hänet ja muun suvun. Olin innoissani tapaamisesta, sillä olin aina tuntenut itseni "vajaaksi" jollakin tavalla ja halusin oikean isän ja suvun, vaikka isäpuoleni olikin minulle erittäin rakas ja hänen sukunsa myös. En kuitenkaan tuntenut "kuuluvani" mihinkään. Äidilläni ei ole sukua ollenkaan.
Isäni suku, ja itse isänikin, olivat kuitenkin valtava pettymys. Itse olin siis kasvanut äitini ja isäpuoleni kanssa, jotka ovat akateemisia, hyvätuloisia ja hyvätapaisia ihmisiä. Biologisen isäni suku on barbaarista; kiroillaan, dokataan jatkuvasti, tapellaan. Toisten haukkuminen on lempipuuhaa. Kaikki huonot ominaisuudet ruoditaan porukalla, ja erittäin törkein sanakääntein. Jutut ovat erittäin seksistisiä ja loukkaavia. Kotonani ei koskaan käytetty sellaista kieltä.
En ollut koskaan ennen tavannut sellaisia ihmisiä, olin elänyt erittäin suojattua elämää. Olin kauhistunut. Tunsin itseni jatkuvasti epämukavaksi enkä vain pystynyt "sulautumaan joukkoon". He taas eivät ymmärtäneet minua ja minun elämääni, vaan haukkuivat kermaperseeksi tms. ja pitivät minua outona. Silti he halusivat olla jatkuvasti yhteydessä, ja tarkoitan tosiaan JATKUVASTI. Minulle soiteltiin lakkaamatta, vuorokauden ajalla ei merkitystä. Ja kaikki piti tietysti tehdä heidän halunsa mukaan.
Tätä on nyt jatkunut muutaman vuoden. Olen yrittänyt pitää vähän etäisyyttä mutta en ole kehdannut katkaista välejä kokonaan. Mittani on kuitenkin täysi, enkä jaksa enää. Ahdistun jo ajatuksestakin, että taas on jotkut syntymäpäivät tms. joihin pitäisi osallistua, ja kammoan sitä että poikaystävä pitäisi jossakin vaiheessa esitellä suvulle. En halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, mutten tiedä miten sen käytännössä toteuttaisi?! Eihän ihmisille voi sanoa päin näköä, että olette barbaareita, juoppoja ja inhottavia ilkimyksiä, enkä siksi halua nähdä teitä?
Koetin olla jonkin aikaa vain vastaamatta puhelimeen, mutta jos en vastaa, he ilmestyvät ovelleni. Jos en avaa ovea, he kiipeävät palotikkaita (asun kerrostalon toisessa kerroksessa) tarkistamaan olenko sittenkin kotona (oikeasti, ei ole vitsi!).
Mitä ihmettä siis voin tehdä? En haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä. En kuitenkaan halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, koskaan enää. Voin liian huonosti heidän seurassaan. Neuvoja?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Panet vaan yksinkertaisesti välit poikki. Ilmoitat heille, että et ehdi/jaksa/viitsi tai muuta yhtä viisasta... olla tekemisissä heidän kanssaan.
Vaihda puhelinnumerosi.
Muuta toiseen asuntoon tai toiselle paikkakunnalle ja salaa osoitteesi. Se hoituu maistraatissa.
Täytyy olla aika taulapää,jos ei ymmärrä toisen ihmisen sanomaa selvää EI -sanaa. Sinä voit rauhassa sanoa sen "ei:n". Ei tarvitse pelätä välien poikkimenemistä,kun sitä itse asiassa toivot.
aikaisemmin jo osannut pistää välit poikki ja osanee vieläkin.
Niin, kyllähän äitini on "onnistunut" katkaisemaan välit... mutta kuten sanoin, en haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä enkä turhaan hankkia "vihamiehiä"kään, en vain halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Vihamieliset suhteet osaan kyllä hankkia ihan itsekin, nyt tarvitsisin neuvoja "hienotunteiselle välirikolle", jos se jotenkin on mahdollista...
Kun tosiaan ei auta olla vastaamatta puhelimeen, tai muillakaan tavoin "vihjaista" ettei seura kiinnosta.
Tässä on selvä ristiriita: he ovat barbaareja ja täysin vailla tapoja, sinä taas tahdot oman luonteesi ja sivistystasosi mukaan tehdä 'hienotunteisen välirikon'. Luuletko että he pystyvät tajuamaan mitään hienotunteisuudesta? Edellä oli jo hyviä neuvoja siitä, miten sanot, ettei sinua nimitellä ja että sinulla on muuta menoa. Opettele sanomaan EI. Siihen on kaikilla oikeus. Ota selvästi etäisyyttä. Kun olet aikasi sanonut napakasti EI SOVI, on muita suunnitelmia ja välttänyt tapaamisia ja puheluita, luulisi viestin menevän perille. Pärjäsiväthän he ilman sinua näinkin kauan. Nyt varmasti haluavat vain hyötyä sinusta. Ei kenenkään ole pakko seurustella sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä, vaikka olisi sukuakin. Joudut itse luopumaan liiasta hienotunteisuudesta, jos se ei heihin kuitenkaan tehoa!
Totta! "Hulluille pitää puhua hullujen kieltä" ja "Barbaareille pitää puhua barbaarien kieltä"...!
No, miksi et voi sanoa suoraan? Jos he voivat sinua kutsua "kermaperseeksi", niin mikä estää sinua sanomasta, että TÄMÄ OLI NYT SITTEN TÄSSÄ, KIITOS JA NÄKEMIIN.
Suosittelisin kontaktin määrän vähentämistä. Voisit vedota jatkuviin aikaa vieviin tekemisiisi (joita nyt aina keksii, esim. harrastukset).
Jos olisit kerran, pari vuodessa sitten jonkunmoisessass yhteydessä, niin ehkä jaksaisit kestää heitä - ja voisi kuvitella heidänkin osaavan silloin käyttäytyä. Ettei nääs turhaan huononisi vielä entuudestaankin ne välit, joista puhuit hyvin ajattelevasti.
katkaisua koko porukkaan. Ihan siis jo hyötymentaliteetilla. Miksi rasittaa elämäänsä vaikeilla ihmissuhteilla, jos ei oo pakko ?? Mun kannaltani ois pakko pitää yhteyttä lasteni toiseen vanhempaan. Ei keneenkään muuhun.
Sano vain päin näköä että te olette paskasakkia,ali-ihimisiä ja kuraa. Itsellä ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia haukkua juuri kuvaamasia joukkiota sinne alimpaan suohon.
ettei sinua nimitellä. Jos et halua tavata heitä, niin sano heille ettei nyt sovi. Jos soittavat, niin sano olevasi kiireinen, että jutellaan toisella kertaa. Ei sinun tarvitse hyväksyä heidän huonoa käytöstään.
Mies jonka tapasit ei ole isasi. Han on aikanaan ollut sperman luovuttaja josta sina olet saanut alun.
"Isa" on ihminen joka rakastaa, hoitaa, kasvattaa ja huolehtii lapsestaan. "Isan" ei missaan tapauksessa tarvitse olla sperman luovuttaja, kuten olet omalla kohdallasi huomannut.
Aitisi on jattanyt tuon otuksen pois elamastan tarkoituksella, oli taydellisen tarpeetonta sinun menna etsimaan hanta! Tuossa nyt karsit tuloksen!
Mita sina uskoisit isasi tuntevan, mennessasi kaivamaan jotain jolla ei ole ollut sinulle mitaan merkitysta. Ja vain pelkasta uteliaisuudesta?!
Vanhempasi ovat antaneet sinulle todella rakastavan, kauniin ja hyvan kasvatuksen: jo pelkastaan tuon kunnioituksesta sinun olisi pitanyt jattaa sperman luovuttaja tutkimatta.
No, nyt tuo vahinko on tehty. Onko koskaan tullut mieleesi todella syvallisesti ja aidosti kiittaa isaasi kaikesta jota han on sinuun panostanut, jonka ansiosta sina olet muovautunut ...sinuksi?
Lopeta kokonaan yhteydenpito spermanluovuttaja sakkiin ( ei vastausta puhelinviesteihin, vaihda vaikka numerosi jos tarvitsee) ilmoitus virkavallalle, mikali he aikovat yrittaa asuntoosi tai rikkovat rauhaasi muulla tavoin.
Heilla ei yksinkertaisesti ole oikeutta tunkeutua yksityiselamaasi, eika sinulla ole (oikeastaan) tarvetta tunkeutua heidan elamaansa.
Vain jata heidat rauhaan.
pätevä syy siihen jos he eivät halua biologisen isän olevan yhteydessä lapseensa.
Nain näytti olevan myös sinun äidilläsi.
Nämä ikuiset valittajat ja kitisijät jotka panettelevat lastensa äitejä,
syyttävät heitä siitä ettei lapseen ole yhteyttä,
ovat lähes kaikissa tapauksissa luusereita jotka eivät edes omaan elämäänsä pysty hallitsemaan.
Täysin epärealistista odottaa että he pystyisivät jälkeläisiään rakastamaa ja kantamaan vastuuta.
Lapsen vanhemmat ovat ne henkilöt jotka ovat olleet läsnä lapsen elämässa.
Katkaise välisi tuohon paskasakkiin.
Uteliaisuutesi tuli tyydytettyä ja tiedät biologisen taustasi.
Miksi sinun pitäisi raahata kivirekeä loppuelämäsi.
No huh, huh...seuraavan kerran, kun "viehättävät" sukulaisesti kiipeilevät palotikkaita pitkin, karjaise, että "NYT KYLLÄ SOITAN POLIISIN, olitte sukua tai ette!!"
Tai sitten vain SOITAT sen poliisin ja leikit "tyhmää" jälkeenpäin, kun kiipeilijät ihmettelevät, että "SINÄKÖ ne sinivuokot soitit..."?
(Olisihan se voinut teoriassa olla joku huolestunut naapurisikin, joka soitti poliisin.;))