Hei,
En tiedä kirjoitanko oikeaan paikkaan mutta kyse on ystävästäni joka on sairastunut syöpään ja ssanut huonon ennusteen. Ystäväni kävi aluksi hoidoissa mutta on nyt luovuttanut täysin. Ei halua enää käydä hoidoissa koska niistä tulee niin huono olo. Elämässä ei tunnu olevan enää mitään ilon aiheita, puhuu vain kuolemasta ja toisaalta siitä ettei ole vielä hänen aikansa. Miten voin lohduttaa häntä tai valaa häneen uskoa viimeiseen päivään asti? Ja miten jaksan itse kun tiedän että ero on edessä? Jos ehdotus on että nauttikaa viimeisistä hetkistä niin se ei ole mahdollista koska ystäväni ei suostu enää tapaamaan minua. Pitää kyllä yhteyttä soittamalla ja tekstareilla mutta ei halua nähdä. Luulen tämän johtuvan siitä että hänen ulkonäkönsä on muuttunut mutta varmaksi en voi tietää. Sanoo haluavansa nähdä mutta mutta..Tunnen itseni niin avuttomaksi kun en voi edes halata häntä...
En tiedä kirjoitanko oikeaan paikkaan mutta kyse on ystävästäni joka on sairastunut syöpään ja ssanut huonon ennusteen. Ystäväni kävi aluksi hoidoissa mutta on nyt luovuttanut täysin. Ei halua enää käydä hoidoissa koska niistä tulee niin huono olo. Elämässä ei tunnu olevan enää mitään ilon aiheita, puhuu vain kuolemasta ja toisaalta siitä ettei ole vielä hänen aikansa. Miten voin lohduttaa häntä tai valaa häneen uskoa viimeiseen päivään asti? Ja miten jaksan itse kun tiedän että ero on edessä? Jos ehdotus on että nauttikaa viimeisistä hetkistä niin se ei ole mahdollista koska ystäväni ei suostu enää tapaamaan minua. Pitää kyllä yhteyttä soittamalla ja tekstareilla mutta ei halua nähdä. Luulen tämän johtuvan siitä että hänen ulkonäkönsä on muuttunut mutta varmaksi en voi tietää. Sanoo haluavansa nähdä mutta mutta..Tunnen itseni niin avuttomaksi kun en voi edes halata häntä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
syöpäisten viimeistä oljenkortta t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
todella sairas.
Siellä on varmasti asiantuntijoita jotka osaa sinua parhaiten neuvoa.Joku tukiryhmä tai vastaavaa.
Itse uskon että jokainen olemme persoonia ja me kaikki koemme eri tilanteet aina eri tavalla.
Yksi asia ainakin on varma ettei toista voi rakastaa liikaa. Hyvä ystävä seisoo rinnalla loppuun asti, vaikka sitten meilitse, soittamalla tai meilitse.Pääasia ettei hylkää häntä omien pelkojen tai voimattomuuden tunteensa takia.
Itse koin ja koen edelleen asian niin, että rehellisyys ja aito ystävyys joka on vilpitöntä, ei ollut koskaan pahasta minun surussani.
Epätoivo iskee taatusti kun on huonompi jakso, ja taatusti silloin haluaa luovuttaa.Kun on kipuja ulkonäkö on muuttunut ym.Tee selväksi että olet olemassa, puhu sydämestäsi miltä sinusta tuntuu oikealta.
Nämä on ajatuksia minun sydämestäni eikä varmasti
ole paras neuvo , joten soita ja pyydä neuvoa heiltä jolla on paljon kokemusta.
Toivon sinulle apua.
Itselläni ennen leikkausta elinaikaa oli 1 tunti lääkärin mukaan. Kerro kuka ehtii lohduttaa tai vastaavaa ? Minulla oli tuuria sillä elän edelleeen. Lääkärin mukaan lähes ihme. Miksi aina valitetaan läheisen poismenosta ? Mitä jos itse olet erittäin lähellä kuolemaa ? Ja selviää...
kamalia olet kokenut ja toki sinun täytyy siitä puhua! Onneksi sentään selvisit. Läheisen kuolema on kuitenkin myös äärimmäisen iso ja vaikea asia. Miksi siitä ei sitten saisi "valittaa"?