Aina puhutaan siitä, mitä tunteita jätetty kokee, mutta mitä tunteita jättäjä käy läpi? Kokemuksia? Miten esim. syyllisyydentunteesta pääsee eroon?
Tapaus: Olen miettinyt eroamista vajaan vuoden verran. Aina kun tulee se tunne: "Tästä ei tule mitään. Hän ei ole minulle oikea ihminen" alan suunnittelemaan eroa kunnes tulee syyllisyys: "Minä en voi jättää häntä, koska hän ei pärjää ilman minua. Pettäisin hänet."
Sitten vaivaa taas ahdistus. Ei saa aikaiseksi mitään ja yrittää koko ajan saada ajatuksensa muualle kuten elokuviin tai nettiin. On vihainen. Miksi tämä ihminen on tällainen? Miksi juuri minun pitää kestää, antaa anteeksi, ymmärtää ja hyväksyä?
Kokemuksia?
Tapaus: Olen miettinyt eroamista vajaan vuoden verran. Aina kun tulee se tunne: "Tästä ei tule mitään. Hän ei ole minulle oikea ihminen" alan suunnittelemaan eroa kunnes tulee syyllisyys: "Minä en voi jättää häntä, koska hän ei pärjää ilman minua. Pettäisin hänet."
Sitten vaivaa taas ahdistus. Ei saa aikaiseksi mitään ja yrittää koko ajan saada ajatuksensa muualle kuten elokuviin tai nettiin. On vihainen. Miksi tämä ihminen on tällainen? Miksi juuri minun pitää kestää, antaa anteeksi, ymmärtää ja hyväksyä?
Kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se miten syyllisyydentunteesta pääsee eroon riippuu monesta asiasta.Elikkä riippuu siitä mitä pitää kestää, mitä antaa anteeksi, mitä ymmärtää ja mitä hyväksyä. Onko esim. petetty,pahoinpidelty tai hyväksikäytetty. Minulla oli kaikkia näitä joten se ehkä hieman helpotti. Mies joi ja paiskoi oli muita naisia... mutta kun ihmisellä on hyvä sydän niin anteeksi voin antaa en unohtaa. Jonkinnäköistä syyllisyyttä olen kantanut mukanani silti jo kauan... kun en minäkään niin puhtoinen ole mitä annoin itseni ensin ymmärtää itselleni.
Itse elän samaa tilannetta, yhdessä olo ei ole ollut onnellista 1,5 vuoteen, kituutettu ollaan sen jälkeen... Mielessä ainut merkki miksi emme eroaisi on se että jos hän ei pärjää eron jälkeen... Itse olen nyt järjestänyt asiat niin että ero on mahdollisimman helppo...
Miten olet järjestänyt asiat? Kiva yrittää pehmeää laskua itselleen. Ei niin helppoa.
meni eron pähkäilyyn monta vuotta. Mä olen vihdoin viimein saanut aikaan sen mitä halusin ja olen onnellinen ettei enää yhtään vuotta kulu miettiessä ja odottaessa jotain parempaa.Ja minä olen joutunut kyllä käymään läpi helvetin tähän päästäkseni, niin fyysiset kuin rankat psyykkiset väkivallat, enkä kadu pätkääkään. Mutta ajoittain tulee syyllisyyden tunteita siitä että jätin ihmisen jonka kanssa vietin todella monta vuotta. Ja se kyllä häipyy ajan myötä.Oikeasti tuntuu niin kamalalta tuntea syyllisyyttä kaiken sen jälkeen mitä toinen on tehnyt.Sen siitä saa kun on liian kiltti.
Olen kokenut samoja tuntoja,olen miettinyt vuosikausia kuinka elämä olisi elämän arvoista jos eroaisimme.
Olen huomannut ettemme sovi toisillemme alkuunkaan,vaan kuinka kertoa se toiselle,kuinka hänen käy,onko se hänen loppunsa,kuinka kestäisin elää tietäen että läheinen ihminen menettää halunsa elää minun takiani..
Tälläisiä mietiskelin vuosikaudet,annoin tunteeni viedä ajatuksiani,varmaan liioittelin toisen avuttomattomaksi ...
Mutta pahinta oli että minä kärsin,kärsin joka hetki,tälläinenkö oli elämäni,vierelläni niin vieras ihminen mutta silti niin läheinen.
Kuin meteoriitti olisi iskenyt taivaalta,kuulin uutisen,vaimoni haluaa eron.
Aluksi hämmennyin,tunsin itseni petetyksi ja katkeraksi,kuinka tämä näin meni?
Syyllisestä tulikin yllättäen se avuton.
Tämä tapaus pelasti minut,sain elämäni takaisin ja jälkeen päin se oli paras asia joka oli minulle aikuisena sattunut.
Annankin kaikille tälläisiä miettivälle elämän ohjeeni,ole rohkea ja uskalla tehdä ratkaisu.
Huomaat että ei se toinen olekkaan niin avuton kuin olit kuvitellut.
Miksi tuhlata kallista elämää ,täytyy uskaltaa etsiä itselleen elämä takaisin.
kiitos neuvoista ja kiitos muillekin viesteistä. Elämän pitäisi olla elämän makuista ja vaatii rohkeutta tehdä päätöksiä.
Suhteemme ongelmat eivät johdu siitä, että olisi väkivaltaa tai muuta sellaista, vaan ongelmat johtuvat käytännön asioista. Puoliso on hyvin lahjakas ja älykäs, mutta ns. käytänön järki usein puuttuu. Olen jäänyt useita kertoja taloudellisesti kuseen (siis minulla on pieni palkka, mutta tulen sillä kyllä toimeen) sen takia että puoliso ei osaa käyttää rahaa. Hän ei niinkuin osaa sitä ja joudun ottamaan hirveetä vastuuta asioista. Kun toinen tekee mitä lystää, saan hepulikohtauksia.
Lisäksi on ollut kaksi ns. pettämisjuttua(ei kuitenkaan ihan sänkyyn menemistä, mutta molemmat olivat ihan hetkellisiä hairahduksia), jotka olen antanut molemmat anteeksi. Olen aika pitkämielinen. Avopuolisoni on hyvä tyyppi - hän tietää paljon asioista, lukee paljon, on todella lahjakas monessa asiassa ja on huomaavainen, mutta sitten hän ns. "kilahtaa", tekee jotain ihan älytöntä ja ei osaa käsitellä tunneasioita. Hänen suvussaan on sitä ominaisuuttaa muutenkin - yhden ja toisen parisuhde on mennyt päin p:tä juuri näiden tunneheilahteluiden tähden.
En ymmärrä mitä minun pitäisi ajatella. Haluaisin elää vain normaalia elämää ja perustaa perheen ihmisen kanssa, joka ottaa vastuuta.
Kyllä puolisosi pitäisi pystyä ottamaan vastuu tekemisistään. Sinä mahdollistat sen, että hän voi olla holtiton rahojen kanssa. Uskon että kyllä siperia opettaa sitten kun sinä et ole enää turvaverkkona.
Suosittelisin kuitenkin puhumista ennen eropäätöksen tekoa. Oletko koskaan puhunut miehesi kanssa siitä, miten sinusta on raskasta kun tunnet että joudut itse vastaamaan kaikesta ja toivoisit että mies yrittäisi skarpata?
riideltykin aiheesta on. Olen sanonut, kuinka minua ahdistaa hänen holtiton rahankäyttö. Olen sanonut, että mihinkään lainaus/velkakierteeseen ei kannasta mennä, mutta aina se menee lainailuun. esim. sellainen asia, että olen monta tehnyt päätöksen, että en lainaa rahaa, mutta kunnes alkaa kiristäminen ja sitten on pakko lopulta lainata. Nämä ovat tunnepohjaisia asioita, että jos on esim. viimeiset ruokarahat taskussa, niin ajetaan taksilla paikkaan x ja mennään pelaamaan eli paetaan negatiivisia tunteita. Sitten tulee moraalinen krapula ja pyydetään anteeksi. Ja sitten minä olen ihan hiilenä.
Ei tämä suhde vaan pitemmän päälle toimi. Taiteilijat ovat taiteilijoita. Ei ihminen muutu.
Niin, kyllä eron jälkeen jättäjällä on myös samat ongelmat edessä kuin jätetylläkin. Kriisi on varma jos pitkästä suhteesta eroaa. Mut olen kyllä sitä mieltä, että ei suhteessa saa olla tunne ettei toinen selviäis ilman mua. Rahallisesti tietty voi olla vaikeempaa. Mutta. Elämä jatkuu, päivä kerrallaan. Olen jättänyt ja kriisi on kova. En kenenkään toisen takia. Itseni takia. En kaipaa entistä suhdettani. Asian olin loppuun miettinyt.
itse valita. Joko elät epätyydyttävässä suhteessa ja uhraat tavallaan oman elämäsi. Tai kärsit jonkinlaiset syyllisyydentunteet ja jatkat matkaasi, annat itsellesi mahdollisuuden olla onnellinen, elät oman elämäsi niinkuin itse haluat.
"Minä en voi jättää häntä, koska hän ei pärjää ilman minua. Pettäisin hänet."
Olet siis itse riippuvainen suhteesta?
Kyllähän aikuinen ihminen pärjää, mutta jos siltä vaikuttaa ettei niin silloinhan eroaminen vasta tekisi hyvää, joutuisi pakosta opettelemaan pärjäämään. Tekisit vain palveluksen.
puhdistusta. voin vakuuttaa EI ONNISTU noin.