Ajatukset sekaisin. Siitä on nyt yli kolme vuotta kun menin sänkyyn toisen miehen kanssa. Olin 19-vuotias ja seurustellut vasta puoli vuotta nykyisen avomieheni kanssa. Se kerta oli ainoa kerta, eikä ole toistunut. Erottiinkin poikaystävän kanssa jossain vaiheessa, mutta sitten huomattiin, että rakastetaan toisiamme. Minun olisi pitänyt kertoa tuosta pettämisestä ennen kuin palattiin yhteen. Mutta jotenkin ajattelin, että se on menneen talven lumia, että nyt minä oikeasti rakastan poikaystävääni enkä ikinä tee mitään satuttaakseni häntä. Että se petos ei enää merkitse mitään.
Olen alkanut miettimään, että jos minun kuitenkin pitäisi kertoa. Ollaan oltu nyt kohta vuosi avoliitossa, ja meillä menee tosi hyvin. Mietin jatkuvasti, mikä on oikein ja mikä väärin. Kertoako vai ei? Luulen, että avomieheni jättää minut jos/kun kerron hänelle. Mutta onko totuus ja ero parempi kuin valhe ja onnellinen suhde....
Rakastan avomiestäni todella, ja minä olen "hyvä" esimerkki siitä, että pettäjäkin voi muuttua. En halua menettää kultaani, mutta toisaalta taas osa minusta ei haluaisi pitää tätä asiaa sisällä. Yksi pelkokuvistani on se, kun seison alttarilla mieheni vieressä, ja ajattelen, etten ole hänen arvoisensa.
Täältä tuskin saan vastauksia, mutta olisi mukava tietää mitä muut ihmiset tällaisesta tilanteesta ajattelevat...
Olen alkanut miettimään, että jos minun kuitenkin pitäisi kertoa. Ollaan oltu nyt kohta vuosi avoliitossa, ja meillä menee tosi hyvin. Mietin jatkuvasti, mikä on oikein ja mikä väärin. Kertoako vai ei? Luulen, että avomieheni jättää minut jos/kun kerron hänelle. Mutta onko totuus ja ero parempi kuin valhe ja onnellinen suhde....
Rakastan avomiestäni todella, ja minä olen "hyvä" esimerkki siitä, että pettäjäkin voi muuttua. En halua menettää kultaani, mutta toisaalta taas osa minusta ei haluaisi pitää tätä asiaa sisällä. Yksi pelkokuvistani on se, kun seison alttarilla mieheni vieressä, ja ajattelen, etten ole hänen arvoisensa.
Täältä tuskin saan vastauksia, mutta olisi mukava tietää mitä muut ihmiset tällaisesta tilanteesta ajattelevat...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei Mikäli haluat pitää suhteen ja jaksat itse kantaa ns valheen. Olet itsellesi päättänyt ettei se toistu... miksi pilaisit sen hyvän mikä sinulla on. Koska kokemuksesta tiedät että jos kertoo suhde muuttuu (minulla ainakin) vaikka oltiin sovittu että kaikki puhutaan.
Sinun pitää itse hyväksyä asia tai kokeilla mitä tapahtuu kun kerrot. Kaikkea hyvää olethan vielä nuori ennätät katsella elämää paljon.
Jos juttu jäi yhteen kertaan, eikä kyseessä ollut pitkäaikaisempi suhde, niin minusta sinun ei ole välttämätöntä kertoa asiasta.
Jos pystyt pitämään asian salaisuutenasi, niin sellaiseksi se myös jää. Vai tietääkö asiasta joku muukin kuin sinä ja se toinen osapuoli?
Tiedän, että olosi voi olla tukala. Mutta ole ylpeä itsestäsi, että olet pystynyt kunnioittamaan avupuolisoasi niin paljon, että et ole sortunut uudestaan pettämään. Ja pidä kiinni lupauksestasi!
Ehkä sinun oloasi helpottaisi, jos puhuisit asiasta jollekin todella luotettavalle taholle? Psykologilla on esim. vaitiolovelvollisuus, joten asia ei voisi sitä kautta levitä. Mieti asiaa.
Yritä antaa itsellesi anteeksi.
miehesi jonakin päivänä kysyy sinulta, että oletko jaksanut aina olla uskollinen, niin mitä vastaat?
Siihen ei liene kuin yksi rehellinen vastaus, joten päättele itse miten toimit. Jos tämä asia tulee julki esim. muutaman vuoden kuluttua, niin kai ymmärrät, että miehesi ei ole kovin ilahtunut tällaisesta salailusta ja kyllä siinä suhteen pohja romahtaa ja on aloitettava täysin uudelt apohjalta, mikäli edelleen haluatte olla yhdessä.
Tällaiset asiat on parempi käsitellä ja nostaa pöydälle, mikäli niiden yli haluaa päästä oikeasti ja voi jatkaa elämää ilman salaisuuksia. Ihminen, jolla ei ole salattavaa, ei salaa mitään.
lähes jokainen syrjähyppy paljastuu, mitä myöhemmin, sen katkerampaa.kuulen jo sieluni korvilla sen huudon: MIKSET SÄ OO KERTONU MULLE!!!