Kuolema suru ja kärsimys kuuluu ihmisen elämään. Jos maailmassa olisi hituksenkaan uskoa niin ihmiset eivät surisi normaalia tapahtumaa joka kuuluu elämään. Huomaa tämän palastan kirjoituksista kuinka ihmisillä on epätoivoa,tuskaa ja paljon kysymyksiä ilmassa. Mutta missä on usko? Ihmiset pyörivät vain maallisissa himoissaan. Kovinkaan syvälliselle ajatukselle ei tänäpäivänä anneta tilaa vaan pään täyttävät maalliset asiat.
Surra pitää ja saa mutta miksi kärsiä
Herättäjänne
101265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
toi typerä provo..ja hae itsellesi huomiota muualta.
tosi pahalle ,suorastaan yököttää tuo sinun kirjoituksesi"herättäjänne"En milloinkaan ole samaa mieltä,siitä ettei saa surra kun rakas läheinen otetaan pois,onko se sinulle kuin kaupassa käynti?Itselläni ei pyöri mitkään maalliset himot mielessä,on vain kaipaus ja ikävä ja tieto siitä että tämä on lopullista.Milloinkaan ei enään tarvii odottaa,että rakas puolisoni tulee kotiin.Suremiseen ei ole minkäänlaista kaavaa tai ohjetta,miten sinun tulee olla tai käyttäytyä,siihen ei ole sanoja ,eikä niitä tarvii ollakkaan on vain opittava elämään ja otettava elämä vastaan sellaisena kun se on meille annettu.Tätäkään asiaa ei voi yleistää,eikö juuri usko ole tälläisten asioden sattuessa koetuksella,miksi,miksi,miksi....ja vastausta et saa
olen samaa mieltä että siinä on usko koetuksella ja kovasti kun rakas otetaan pois kuka sen nyt sitten ottaakaan minä henk.koht en usko että tuolla ylhäällä kukaan niin hyvä voisi olla jos lapsen ottaa vanhemmiltaan ja kun lapsi ei edes sairastanut,että jos joku siihen hömppään uskoo niin täytyy vissiin hakea apua hänelle.kristinusko on mielestäni rikollista toimintaa johan se on nähty monet kerrat uskon varjolla suurimmat veriteot on tehty ja seksuaalirikokset ja tehdään niin kauan kun tämä maapallo on olemassa katsokaahan uutisia
....samaa mieltä. Eihän oo mitään järkeä että tosiaan oma lapsi otetaan pois ihan tuosta noin vaan. Ei sairautta ei mitään muutakaan. Ja sitten yks päivä lastasi ei enää ole. On vaan kauniit muistot.
Sinun pitää terveellä järjellä jo käsittää, että eihän ne voi uskoa oikein ne, jotka veritekoja ja seksuaalirikoksia tekee! Eivät ole oikeassa sydämen uskossa sellaiset.
Kuule luin jopa kaks kertaa sun ajatuksesi.Mutta kuulkaa tuossa asiassahan on perää me todella juostaan maallisen asian perässä.Ajatella nyt noita alennuksia, varmaan moni on käynyt ostamassa jotain vaikka ei juuri sitä tarvitse.Mutta kun kohtaamme tuon kuoleman herran pysähdymme ajattelemaan.Mutta miksi koota maallista omaisuutta ei se pelasta ketään ja mukana et sitä voi viedä.Omaiset vaan pääsee tappelemaan niistä.
Kun kohtaamme kuoleman herran, se pysäyttää ja panee todellakin ihmisen ajattelemaan, todellakin pohtimaan tämän elämän tarkoitusta ym. asioita todella syvällisesti.
Raamatussa lukee "Jumala tulee keskuuteenne silloin, kun sitä vähiten osaatte odottaa".
Hän on tullut läheisen kuoleman kautta elämäänne, muistuttaa olemassaolostaan, sillä "Herra, auta meitä muistamaan, että päivämme ovat määrätyt". Jokainen kuolema muistuttaa meitä elämän rajallisuudesta, ja siitä, että mitä "sen jälkeen"...
sitä juostaan kaiken maallisen perässä ja on aina juostu.Eteenpäin pitää ajatella ja suunnitella tulevaa ,kunnes tulee kuoleman herra joka ei kysy lupaa milloin tulla.Ketjun aloittaja puhuu maallisista himoista ym.mitä ei pidä yleistää mielestäni.Kyllä se pysäyttää ja lujaa,kun läheinen otetaan pois yhtäkkiä,on vain kysymyksiä joihin ei vastausta saa.Tulee mieleen piispa Huovisen sanat,kun hän tuli thaimaasta tuhoalueelta.Itkien hän kyseenalaisti jumalan olemassaolon,kun hän sallii tämmöistä tapahtuvan.
...suruun liity aina jonkinlainen kärsimys. Vaikka uskovainen olen, suren ja kärsin siinä missä muutkin ihmiset.
tässä nyt kuitenkin eletään vielä maallisessa ihmisruumiissa eikä taivaallisessa autuudessa.
Kun läheinen kuolee, alkaa surutyö. Suru on luopumista ihmisestä ketä rakastaa. Pitää rakentaa uusi arki ilman sitä joka kuoli. Se ei ole helppoa, ja siinä käydään monenlaisia asioita läpi. Surussa ajan taju katoaa, kuukausi tai viikko ei niitä erota.
En ymmärrä mistä Herättäjä haluaa meidät herättää. Oletko itse kokenut läheisen rakkaan ihmisen äkillistä kuolemaa, tiedätkö, se on kuin osa omasta ruumiista puuttuisi, jos käsi puuttuu, se sattuu. Vajavaisena ei ole helppo toimia. Se vaatii aikansa ennen kuin oppii.
En tietysti tarkoita että surusta rakennetaan mausoleumi jossa kuollutta palvotaan. Kuolema pysäyttää aina elämän realiteettien kohdalle. Kyntää syvältä sydämestä. Surussa on lohdullista että kuitenkin sieltä kasvaa uutta. Uutta siten että ottaa ehkä toiset ihmiset huomioon enempi, on ymmärrystä toisten surulle. Arvostaa elämää.