Kirjoitukseni on pitkä,mutta kiitos teille,jotka sen luette :) Jos edes yksi ihminen tämän lukisi niin helpottaisi :)
Minulla on ongelma...
Olen 22vuotias nuori nainen.Masennusta takana ja sairaslomaa koko ajan tämän vuoksi...Olen ollut sinkkuna vuoden.Syynä että en ole oikein käynyt missään ja netin kautta ei vaan enää ole jaksanut etsiä.Hyviä kokemuksia netti tuttavista on paljon,en ole vaan yksinkertaisesti jaksanut enää etsiä vaikka
tietoisesti en halua olla yksin.
Haluan olla yksin,mutta en halua olla yksin,äh niin monimutkaista!Kaipaan läheisyyttä ja haluan joskus perustaa perheen.Olen viime kuukaudet keskittynyt mulle tärkeisiin asioihin,perheeseeni,ystäviini ja koiralapseeni joka on mun koko elämäni.
Sitten ihan mielenkiinnosta eräs ilta tsekkasin että onko joku vastaillut treffi ilmoitukseeni,kun en ole aikoihin kirjautunut sisään.Tutustuin erääseen mun ikäiseen mieheen joka asui 30km päässä eli lähellä.Olen hyvin ujo,mutta siitä huolimatta sovittiin treffit yllättävän pian!Yleensä mun on kerättävä luottamus johon menee ainakin kuukausi ja sitten vasta tapaamiseen.Mutta niin pikainen tapaaminen johtui varmasti siitä että tällä kertaa en lähtenyt tapaamiseen niin tositarkoituksella kun ennen.
No tavattiin.Olin tosi jännittynyt niin en kauheesti edes muista mistä puhuttiin :D Mutta hyvin tultiin juttuun.No olin yötä koska kello oli paljon ja muutenkin menee niin vähän busseja tänne missä asun.Noh ei siinä mitään.Seuraavana aamuna:
Kaikki oli päin helkkaria.Sisäinen ahdistus alkoi kaivamaan mua toden teolla.Jo seuraavana aamuna olin hänen tyttöystävänsä,ja mut esitettiin äidille,kavereille!Tämä poika ei ole pahemmin koskaan seurustellut,pisin seurustelu aika on 2viikkoa.Aloin jo ymmärtämään miksi.
Tämä poika oli aivan älyttömän innoissaan,silmät leiskui ilosta että hän on löytänyt niin mukavan ja samanlaisen tytön.Mä en tohtinut sanoa mitään...Kai sisäisesti päätin,"että katsotaan nyt,meillähän on hauskaa yhdessä,tullaan juttuun".Olin toisen yön ja sitten halusin kotiin,kahden yön ero rakkaasta koirastani oli liikaa :) Ja muutenkin haluan olla omissa oloissa paljon tai alkaa ahdistaa.
Olo oli että kyllä voidaan katsoa tuleeko jutusta jotain.Nähtiin seuraavana päivänä keskustassa ja mentiin kahville.Nyt en liiottele yhtään kun sanon että tämä mies on hyvin lapsellinen.Puhuu kuin papupata ja kun koitan sanoa jotain väliin,hän sanoo vaan että anna kun puhun loppuun,ja sitten viiden minuutin päästä saan sanoa yhden lauseen.
Tän miehen joka toinen sana on "pillu","pornoa" tai "penis",johon olen suhtautunut huumorilla mutta rajansa silläkin.Ja oikeasti aivan älytön huitominen koko ajan,niin että pitää varoa ettei saa turpaansa.Näistähän voisi toki kertoa hänelle kohteliaasti että rauhoitu tms,mutta miksei musta ole naista sanomaan suoraan?Mies on liian herkkä...
Nyt te repeätte:Ollaan tunnettu hiukan yli< viikon!Ja tänään hän jo ehdotti vara avaimensa antamista!Miettikää.Sanoin suoraan että mieti nyt järjellä.Osti myös takiani parisängyn ja maininnut jo yhteen muutostakin! Mua ahdistaa toden teolla.
Sehän on päivänselvää jo nyt että tämä ei toimi,sovittiin että näemme parin päivän päästä jolloin kerron että nyt stop,haluan olla vain kaveri.
Kaveri tosiaan haluaisin olla,mutta jo tässä vaiheessa huomaan että ei ole mahdollisuuksia suurempaan.Tiedän että kerrottuani hänelle hän tulee loukkaantumaan verisesti.Hän on älyttömän herkkä ja itkeekin usein.Olen miettinyt että kirjoitan kirjeen ja annan hänen lukea sen mun seurassa kun nähdään.Sitten en mene sekaisin sanoissa tms... Vähän jännittää mitä tuleman pitää.
Mun piti kertoa puhelimessa mutta en pystynyt kun kuulin miten innoissaan hän taas oli.Noh,nyt ainakin tiedän että on olemassa herkkiä miehiä :) Saa nähdä kuinka käy ensi torstaina :)
Minulla on ongelma...
Olen 22vuotias nuori nainen.Masennusta takana ja sairaslomaa koko ajan tämän vuoksi...Olen ollut sinkkuna vuoden.Syynä että en ole oikein käynyt missään ja netin kautta ei vaan enää ole jaksanut etsiä.Hyviä kokemuksia netti tuttavista on paljon,en ole vaan yksinkertaisesti jaksanut enää etsiä vaikka
tietoisesti en halua olla yksin.
Haluan olla yksin,mutta en halua olla yksin,äh niin monimutkaista!Kaipaan läheisyyttä ja haluan joskus perustaa perheen.Olen viime kuukaudet keskittynyt mulle tärkeisiin asioihin,perheeseeni,ystäviini ja koiralapseeni joka on mun koko elämäni.
Sitten ihan mielenkiinnosta eräs ilta tsekkasin että onko joku vastaillut treffi ilmoitukseeni,kun en ole aikoihin kirjautunut sisään.Tutustuin erääseen mun ikäiseen mieheen joka asui 30km päässä eli lähellä.Olen hyvin ujo,mutta siitä huolimatta sovittiin treffit yllättävän pian!Yleensä mun on kerättävä luottamus johon menee ainakin kuukausi ja sitten vasta tapaamiseen.Mutta niin pikainen tapaaminen johtui varmasti siitä että tällä kertaa en lähtenyt tapaamiseen niin tositarkoituksella kun ennen.
No tavattiin.Olin tosi jännittynyt niin en kauheesti edes muista mistä puhuttiin :D Mutta hyvin tultiin juttuun.No olin yötä koska kello oli paljon ja muutenkin menee niin vähän busseja tänne missä asun.Noh ei siinä mitään.Seuraavana aamuna:
Kaikki oli päin helkkaria.Sisäinen ahdistus alkoi kaivamaan mua toden teolla.Jo seuraavana aamuna olin hänen tyttöystävänsä,ja mut esitettiin äidille,kavereille!Tämä poika ei ole pahemmin koskaan seurustellut,pisin seurustelu aika on 2viikkoa.Aloin jo ymmärtämään miksi.
Tämä poika oli aivan älyttömän innoissaan,silmät leiskui ilosta että hän on löytänyt niin mukavan ja samanlaisen tytön.Mä en tohtinut sanoa mitään...Kai sisäisesti päätin,"että katsotaan nyt,meillähän on hauskaa yhdessä,tullaan juttuun".Olin toisen yön ja sitten halusin kotiin,kahden yön ero rakkaasta koirastani oli liikaa :) Ja muutenkin haluan olla omissa oloissa paljon tai alkaa ahdistaa.
Olo oli että kyllä voidaan katsoa tuleeko jutusta jotain.Nähtiin seuraavana päivänä keskustassa ja mentiin kahville.Nyt en liiottele yhtään kun sanon että tämä mies on hyvin lapsellinen.Puhuu kuin papupata ja kun koitan sanoa jotain väliin,hän sanoo vaan että anna kun puhun loppuun,ja sitten viiden minuutin päästä saan sanoa yhden lauseen.
Tän miehen joka toinen sana on "pillu","pornoa" tai "penis",johon olen suhtautunut huumorilla mutta rajansa silläkin.Ja oikeasti aivan älytön huitominen koko ajan,niin että pitää varoa ettei saa turpaansa.Näistähän voisi toki kertoa hänelle kohteliaasti että rauhoitu tms,mutta miksei musta ole naista sanomaan suoraan?Mies on liian herkkä...
Nyt te repeätte:Ollaan tunnettu hiukan yli< viikon!Ja tänään hän jo ehdotti vara avaimensa antamista!Miettikää.Sanoin suoraan että mieti nyt järjellä.Osti myös takiani parisängyn ja maininnut jo yhteen muutostakin! Mua ahdistaa toden teolla.
Sehän on päivänselvää jo nyt että tämä ei toimi,sovittiin että näemme parin päivän päästä jolloin kerron että nyt stop,haluan olla vain kaveri.
Kaveri tosiaan haluaisin olla,mutta jo tässä vaiheessa huomaan että ei ole mahdollisuuksia suurempaan.Tiedän että kerrottuani hänelle hän tulee loukkaantumaan verisesti.Hän on älyttömän herkkä ja itkeekin usein.Olen miettinyt että kirjoitan kirjeen ja annan hänen lukea sen mun seurassa kun nähdään.Sitten en mene sekaisin sanoissa tms... Vähän jännittää mitä tuleman pitää.
Mun piti kertoa puhelimessa mutta en pystynyt kun kuulin miten innoissaan hän taas oli.Noh,nyt ainakin tiedän että on olemassa herkkiä miehiä :) Saa nähdä kuinka käy ensi torstaina :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläkin kokemusta samanlaisesta..Ei oo jätkällä kaikki kotona jos noin yli innoissaan on.
Kirjota vaikka kirje jos et saa puhelimessa sanottua asiaasi..vaikka puhelimessa se varmasti olisi helpompaa,ei tarvis tyyppiä kasvotusten nähdä.
Nuoria ollaan...ei kannata stressata,kyllä niitä mukaviakin miehiä on...tuntuvat vaan jossain välillä lymyilevän.
Yleensä se on nainen, joka viikon päästä on jo yhteen muuttamassa. Näköjään niitä on myös miehiä. Kirjoituksesta päätellen hän on lapsellinen, ehkä läheisriippuvainen. Ei näköjään mitään tietoa, miten suhdetta rakennetaan.
Ei hän siitä rikki mene, jos sanot, että et ole yhtään valmis seurustelemaan. Älä rupea höperehtimään jostain kaveruudesta. Hän toipuu nopeammin, nimittäin pienikin lause voi antaa toivonkipinän hänen unelmissaan.
Jätit "koiralapsesi" yksin kahdeksi yöksi? Tarinoi sinä vaan, onhan noita juttujasi kiva lukea paremman tekemisen puutteessa.
Harjoitus 1) Opettele kuuntelemaan itseäsi.
Vain itseäsi ja ole itsellesi rehellinen
2)Opettele sanomaan ei ja ei ja ei sen mukaan miltä
sinusta tuntuu.
3)Mitä väliä vaikka poika pillahtaa itkuun.
Se tekee ihan hyvää.
4)Ajattele että teet hänelle vain palveluksen.
Oppii ottamaan rauhallisemmin.
Mieti mitä oikeasti haluat ja mistä masennus johtuu.
5)Ota lasi punkkua päivittäin masennukseesi, se laajentaa verisuonia samoin kuin masennuslääkkeet.
Tee niitä juttuja mitkä tuntuvat hyvältä mutta
jatka treffailua. Kynnys lähteä pienenee kokoajan.
Kannattaa lähteä nopeasti niille treffeille ennenkuin on kertonut "liikaa" että näkee
millainen se tyyppi on oikeasti.
Harmittaa sit vähemmin jos ei natsaa ja voi katsella seuraavaa.
Auts, toivottavasti tajuaa sitten mitä ei tarkoittaa... Mahdolliset tapaamiset sitten julkisilla paikoilla, jookosta.
Mutta peli selväks nopeesti, ennen kun tää teidän juttu jatkuu jossain iltalehden lööpissä tai sille pitää lähetellä tällasia videoita...
http://www.youtube.com/watch?v=IgLVswIvHK0