Harvinaista kyllä, ollaan oltu (käytän jo mennyttä aikamuotoa) bestiksiä naisen kanssa jo useamman vuoden, vaikka hän on avoliitossa ja minä muissa maisemissa vapaiden naisten kanssa.
Kuitenkin meillä on ollut alusta lähtien ehdoton luottamus toisiimme- kaikki asiat on puhuttu- myös sellaiset, joita ei ole voinut puhua kumppaneillemme ja he tietävät sen.
On reissattu yhdessä, mutta seksisuhdetta ei koskaan ole edes harkittu.
Aivan ainutlaatuisen hieno ja harvinainen yhdistelmä...
Sitten tuli muutos- lopullinen...
Tiesin, ettei hänelle kannata lainata rahaa, koska omia rahojaan ei saa takaisin tai jos saa, niitä joutuu kerjäämään kauan ja hartaasti- tämän on moni tuttavapiiristämme karvaasti kokenut.
Tuli tilanne, että oli pikku pakko vipata kohtuullinen summa, ja ensimmäisessä sovitussa eräpäivässä maksettiin puolet (itse pyytämällä sin edes osan- en muuten) ja loput luvattiin maksaa seuraavasta tilistä; tili tuli ja meni, jonka tullessa sanoin heti, että tässä tuli myös ekstraa meidän alan työntekijöille ja että hoitaa nimenomaan näistä rahoista loppuvelkansa pois.
Eipä kuulunut taas mitään. Pistin viestiä, että onko pitkä, mielestäni arvokas ystävyys niin pienen rahasumman arvoinen, että kannattaa pilata kaikki summan x takia?
Vastaus: 30,- rahaa, tili 2 viikon kuluttua (tiedän tarkalleen, milloin ja minkäverran rahaa tulee tai lähinnä tuli!)) ja ettei sossusta ole saatu mitään. Enhän minä sossulle lainannut vaan hänelle...
No, tässä odotellaan vielä vajaa pari viikkoa tasan siihen asti, kunnes velka on kuitattu ja sitten sanon että tämänkertainen laina maksoi ehkä hänen tärkeimmän ystävyytensä, jota hän ei saa enää ikinä takaisin.
Aina, kun on ollut mahdollista, olen ollut valmis auttamaan häntä, olen puhunut hänen puolestaan työpaikan, kuunnellut sydänsuruja, sopinut riitoja, kuskannut tarvittaessa keskellä yötä, mutta nyt kaikki ne korvaamattomat asiat- ennenkaikkea ystävyys on lopullisesti menetetty. Kysyn häneltä parin viikon kuluttua, kannattiko?
Hän on kuuluisa patologisesta lainaamisvimmastaan ja kykenemättömyydestä hoitaa raha-asioitaan, monet ystävyyssuhteet hän on jo pilannut tämän vuoksi ja kerran aemmin on minunkin kanssa vastaava läpikäyty, mutta tämä oli se viimeinen kerta.
Itseäni harmittaa suunnattomasti, mutta uskon, että häntä pitemmän päälle vielä enemmän.
Ja olennaisinta tässä ei ole raha- vaan luottamuksen menettäminen.
Tosiystäviä kun ei kenelläkään ole liikaa- hyvänpäivän tuttuja riittää kyllä jokaisella vähänkään sosiaalisella ihmisellä.
ETtä tällainen uudenvden aloitus...
Kuitenkin meillä on ollut alusta lähtien ehdoton luottamus toisiimme- kaikki asiat on puhuttu- myös sellaiset, joita ei ole voinut puhua kumppaneillemme ja he tietävät sen.
On reissattu yhdessä, mutta seksisuhdetta ei koskaan ole edes harkittu.
Aivan ainutlaatuisen hieno ja harvinainen yhdistelmä...
Sitten tuli muutos- lopullinen...
Tiesin, ettei hänelle kannata lainata rahaa, koska omia rahojaan ei saa takaisin tai jos saa, niitä joutuu kerjäämään kauan ja hartaasti- tämän on moni tuttavapiiristämme karvaasti kokenut.
Tuli tilanne, että oli pikku pakko vipata kohtuullinen summa, ja ensimmäisessä sovitussa eräpäivässä maksettiin puolet (itse pyytämällä sin edes osan- en muuten) ja loput luvattiin maksaa seuraavasta tilistä; tili tuli ja meni, jonka tullessa sanoin heti, että tässä tuli myös ekstraa meidän alan työntekijöille ja että hoitaa nimenomaan näistä rahoista loppuvelkansa pois.
Eipä kuulunut taas mitään. Pistin viestiä, että onko pitkä, mielestäni arvokas ystävyys niin pienen rahasumman arvoinen, että kannattaa pilata kaikki summan x takia?
Vastaus: 30,- rahaa, tili 2 viikon kuluttua (tiedän tarkalleen, milloin ja minkäverran rahaa tulee tai lähinnä tuli!)) ja ettei sossusta ole saatu mitään. Enhän minä sossulle lainannut vaan hänelle...
No, tässä odotellaan vielä vajaa pari viikkoa tasan siihen asti, kunnes velka on kuitattu ja sitten sanon että tämänkertainen laina maksoi ehkä hänen tärkeimmän ystävyytensä, jota hän ei saa enää ikinä takaisin.
Aina, kun on ollut mahdollista, olen ollut valmis auttamaan häntä, olen puhunut hänen puolestaan työpaikan, kuunnellut sydänsuruja, sopinut riitoja, kuskannut tarvittaessa keskellä yötä, mutta nyt kaikki ne korvaamattomat asiat- ennenkaikkea ystävyys on lopullisesti menetetty. Kysyn häneltä parin viikon kuluttua, kannattiko?
Hän on kuuluisa patologisesta lainaamisvimmastaan ja kykenemättömyydestä hoitaa raha-asioitaan, monet ystävyyssuhteet hän on jo pilannut tämän vuoksi ja kerran aemmin on minunkin kanssa vastaava läpikäyty, mutta tämä oli se viimeinen kerta.
Itseäni harmittaa suunnattomasti, mutta uskon, että häntä pitemmän päälle vielä enemmän.
Ja olennaisinta tässä ei ole raha- vaan luottamuksen menettäminen.
Tosiystäviä kun ei kenelläkään ole liikaa- hyvänpäivän tuttuja riittää kyllä jokaisella vähänkään sosiaalisella ihmisellä.
ETtä tällainen uudenvden aloitus...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joskus olen kuullut sanottavan että TOSI ystävä ei rahaa edes pyydä lainaksi..Olen kokenut vastaavan tarinan ja olen oppinut sen että en lainaa enää! Jos joku ei kestä tota niin ei hän ole sun arvoinen ihminen!! Tsemppiä
Kuulostaa ihan mun exältä.
Toivottavasti kyseessä ei ole sama ihminen.
Kuulostaa ihan mun exältä.
Toivottavasti kyseessä ei ole sama ihminen.