Huomaan taas valvovani yöt.. Olen ollut täysin palasina jo jonkin aikaa, eikä tämä tuska oikein helpota millään...
Tapasin kivan tytön päivälleen 6v sitten. Itse olin tällöin 18 ja tyttö 15. Jo alussa minua vaivasi hiukan ikäeromme, hän kuitenkin vaikutti niin kypsältä, paljon ikäistään vanhemmalta ja näin annoin asian olla.
Tapasimme uudestaan heti seuraavana viikonloppuna ja näin aloimmekin seurustella. Kuten sanoin, pelkäsin kovasti rakastua häneen, en tahtonut päätyä nuoren naisen päiväkirjaan ensimmäisenä rakkautena, jota joskus muistellaan "aikuisena".
En kuitenkaan voinut asioille mitään, rakastuin häneen tulisesti ja hänkin minuun. Hän oli niin viaton ja suloinen ja yritin aina kohdella häntä omana enkelinäni. Saattaa kuulostaa siirappiselta, mutta yritin kovasti olla hänen arvoisensa ja tehdä hänelle aina oikein. Nostin tämän naisen jalustalle ja annoin itseni uskoa hänen sanojaan, ettei hän edes näe muita miehiä ympärillään..
No kuitenkin 8kk seurustelun jälkeen, yllätyin kun tyttöystäväni oli lähtenyt ystäviensä kanssa bileisiin naapurikaupunkiin ja takaisin tullessa kännykkään alkoi tulla viestejä ja soittoja vieraalta mieheltä. Kaiken uskoin, mitä rakkaani kertoi, mies oli kuulemma vain ollut ihastunut ja yrittänyt jotain, mutta juttu ei ollut kuulemma siitä ikinä mennyt pidemmälle.
Totuuden tästä, eli pettämisen exäni tunnusti minulle vasta puoli vuotta myöhemmin... Mikäli olisin tällöin kuunnellut järkeäni tunteiden sijaan, olisin myöhemmin säästynyt ankarilta tuskilta.. Miksen jättänyt jo silloin? Olin rakastunut ja rakkaus on sokeaa..
Eli siis annoin hänelle uuden mahdollisuuden ja kaikki tuntuikin taas jatkuvan hyvin.. Uskoin sen kaiken puheen, miten hän ei ikinä ymmärrä miten niin kävi ja nyt tietää varoa tilanteita, jotta näin ei voisi ikinä käydä uudestaan...
Luovuin niin paljosta tyttöystäväni takia, baareissa en liikkunut ikäeromme takia edes kavereideni kanssa 3 vuoteen kuin ehkäpä kymmenisen kertaa. Myöskin muilla tavoin asetin tyttöystäväni ystävieni edelle, mikä johtikin siihen, että vain tosiystäväni ovat nyt jäljellä..
No kuitenkin 3,5 vuotta seurusteltuamme asiat olivat siis mielestäni hyvin, olimme rakastavaisia ja mielestäni hyvin onnellisia.. muutimme yhteen ja sekin näytti sujuvan hyvin. Olin edelleen täysin omistautunut hänelle, enkä ikinä voinut kuvitella itseäni kenenkään muun naisen kanssa.
Jonkin ajan päästä exäni alkoi painostamaan minua hankkimaan lapsia hänen kanssaan. Vaikka olimme puhuneet asiasta jo vuosia aiemmin niin en siltikään kokenut, että kumpikaan meistä olisi vielä valmis siihen.. Molemmilla opiskelut kesken, eikä vielä mitään varmuutta tulevaisuudesta. Oman ylpeyteni takia en halua rahaa hakea sosiaalitoimiston luukulta taikka isovanhemmilta.
En kuitenkaan saanut häntä vakuutetuksi siitä, ettei lasten hankkiminen ole järkevää vielä ja näin asiasta tulikin alituinen kiistan aihe. Tällöin hän jonkin riidan aikana lipsautti suustaan, ettei tahtoisi minusta erotakaan tämän asian takia, koska seuraavan miehen kanssa kestäisi kuitenkin kauan ennen kuin suhde olisi valmis lapsiin (tällöin olimme siis 22 ja 19). Ei ole mikään kiva tunne arvailla, onko rakastamasi nainen kanssasi vain sen takia, että saisi lapsia... Tämän takia en suostunut menemään kihloihinkaan, ennen kuin jonkinlaisen sovun saisimme asiaan.
Tälläisenä tilanne säilyi vielä pitkään, kerran ehdin kosia jo itsekin, mutta exäni perääntyi..
Yhtäkkiä tilanne muuttui, exä ei enää puhunutkaan jatkuvasti vauvoista, kihloihin ja naimisiin menosta kuitenkin aina silloin tällöin. Samaan aikaan, hän kuitenkin alkoi liikkumaan enemmän ja enemmän baareissa opiskelijakaveriensa kanssa..
Bileitä alkoi löytyä joka keskiviikolle ja viikonlopulle, "tyttöjen iltoja" yms. arvaatte varmaan.. Itse siis odottelinkin usein kotosalla omaa kultaa kainaloon. Mitään en tässäkään vaiheessa arvannut.
Vasta viime viikolla sain tietää, että yhden tälläisen illan aikana exäni olikin hypännyt vieraan miehen kanssa sänkyyn.
Tunnustiko hän? Itkikö sylissäni ja pyyti kaikkea anteeksi? Ei, sen sijaan hän nostikin uudestaan vauvat ja kihlaukset pöydälle riidan aiheeksi joka ikiseksi illaksi ja ryhtyi muillakin tavoin todella hankalaksi, toivoi kai että olisin tällöin jättänyt hänet.
En kuitenkaan ymmärtänyt mitä on tapahtumassa, ennen kuin näin hänet tanssimassa toisen miehen kanssa baarissa. Seuraavana päivänä hän ilmoitti, että on etsinyt itselleen asunnon, mutta kertoikin syyksi että tahtoo antaa minulle aikaa miettiä tahdonko lapsia hänen kanssaan vai en. Kirkkain silmin taas kertoi rakastavansa vain minua ja ikuisesti ja tahtovansa näin pelastaa suhteemme.
No, asumusero tietenkin otti itselleni koville, olinhan edelleen korviani myöten rakastunut. Mietin asioita usein myöhään yöhön ja perusteellisesti, enpä vain tiennyt että exäni käytti tämän ajan baaritteluun ja miesten tapaamiseen.
N. 2 viikon asumuseron jälkeen olinkin mielestäni ymmärtänyt, etten halua tästä naisesta luopua ja olin valmis menemään kihloihin ja hankkimaan lapsiakin.. Exäni kuitenkin peruutti tapaamisen jolloin asioista piti puhua ja kertoi syyksi opiskelijabileet ja kertoi tulevansa kuitenkin yöksi asunnollemme. Siinähän sitten odottelin yöllä, että kulta tulee kotiin ja suhde saadaan pelastettua..
Tulihan se, mutta vieras mies saatilla. Tappeluhan siitäkin tuli.. Tämän jälkeen exä lähti asunnolta, tehtyään ensin selväksi ettei tunne minua kohtaan mitään. Edes anteeksipyyntöä en saanut.
Jonkin aikaa eron jälkeen hän kuitenkin taas alkoi soittelemaan, kertoi kuinka ikävä on ja kuinka vasta nyt osaa arvostaa sitä minkä menetti... Kyseli tahtoisinko ikinä palata yhteen ja muuta sellaista. Pakotti itsensä taas sydämmeeni itkemällä puhelimeen, että olin ainoa joka häntä ymmärtää ja pelotteli minua tekevänsä itselleen jotain. Jotenkin kai sysäsin oman tuskani syrjään, vaikken anteeksi antanutkaan ja lohdutin häntä.. Mietin jopa, voisiko tässä sittenkin antaa anteeksi?
No taas kerran olin avannut hänelle sydämeni ja taas kerran se murskattiin, vaikkei vielä ehjäksi ollut ehtinytkään. Hänellä nimittäin oli jo toinen mies. Syyksi tälle kertoi vain, että oli jonkinlainen tarve satuttaa minua, kun hänen mielestään riistin hänen elämästään niin paljon, kun en suostunut lapsia hankkimaan...
Kaikki tämä tapahtunut on yllättänyt minut niin suuresti.. Olen kuitenkin fiksu, hellä, katseenkestävä ja uskollinen mies. Muillakin tavoin olen pitänyt itseäni ihan hyvänä pakettina ja ajatellut, että kunhan vain omaa rakastaan kohtelee aina oikein, ei tälläistä pääse tapahtumaan. Nyt huomaan sen, mitä niin usein on käynyt. Kiltit miehet jäävät aina viimeiseksi.
Kuinka ihmeessä tässä voi enää ikinä rakastua kehenkään? Mitä jos taas luotan johon kuhun yhtä paljon ja saan kokea saman?
Eikö riitä, että lopettaa suhteen kun ei enää rakasta.. Mitä ihmettä tein ansaitakseni vihaa?
Tämän jälkeen tulen varmasti pelkäämään jokaista naista ja pitkään.. Aika näyttää miten käy, olen aina uskonut että hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille.
Yksi asia on varma: tosimiehen tavoin en aio yhdellekään naiselle tätä kostaa. Ikinä en siltikään ketään petä ja tahdon silti pysyä rehellisenä ja luotettavana miehenä. Aina.
Helpotti edes vähän kun sain purettua tunteitani. Kiitos jos jaksoitte lukea.
Tapasin kivan tytön päivälleen 6v sitten. Itse olin tällöin 18 ja tyttö 15. Jo alussa minua vaivasi hiukan ikäeromme, hän kuitenkin vaikutti niin kypsältä, paljon ikäistään vanhemmalta ja näin annoin asian olla.
Tapasimme uudestaan heti seuraavana viikonloppuna ja näin aloimmekin seurustella. Kuten sanoin, pelkäsin kovasti rakastua häneen, en tahtonut päätyä nuoren naisen päiväkirjaan ensimmäisenä rakkautena, jota joskus muistellaan "aikuisena".
En kuitenkaan voinut asioille mitään, rakastuin häneen tulisesti ja hänkin minuun. Hän oli niin viaton ja suloinen ja yritin aina kohdella häntä omana enkelinäni. Saattaa kuulostaa siirappiselta, mutta yritin kovasti olla hänen arvoisensa ja tehdä hänelle aina oikein. Nostin tämän naisen jalustalle ja annoin itseni uskoa hänen sanojaan, ettei hän edes näe muita miehiä ympärillään..
No kuitenkin 8kk seurustelun jälkeen, yllätyin kun tyttöystäväni oli lähtenyt ystäviensä kanssa bileisiin naapurikaupunkiin ja takaisin tullessa kännykkään alkoi tulla viestejä ja soittoja vieraalta mieheltä. Kaiken uskoin, mitä rakkaani kertoi, mies oli kuulemma vain ollut ihastunut ja yrittänyt jotain, mutta juttu ei ollut kuulemma siitä ikinä mennyt pidemmälle.
Totuuden tästä, eli pettämisen exäni tunnusti minulle vasta puoli vuotta myöhemmin... Mikäli olisin tällöin kuunnellut järkeäni tunteiden sijaan, olisin myöhemmin säästynyt ankarilta tuskilta.. Miksen jättänyt jo silloin? Olin rakastunut ja rakkaus on sokeaa..
Eli siis annoin hänelle uuden mahdollisuuden ja kaikki tuntuikin taas jatkuvan hyvin.. Uskoin sen kaiken puheen, miten hän ei ikinä ymmärrä miten niin kävi ja nyt tietää varoa tilanteita, jotta näin ei voisi ikinä käydä uudestaan...
Luovuin niin paljosta tyttöystäväni takia, baareissa en liikkunut ikäeromme takia edes kavereideni kanssa 3 vuoteen kuin ehkäpä kymmenisen kertaa. Myöskin muilla tavoin asetin tyttöystäväni ystävieni edelle, mikä johtikin siihen, että vain tosiystäväni ovat nyt jäljellä..
No kuitenkin 3,5 vuotta seurusteltuamme asiat olivat siis mielestäni hyvin, olimme rakastavaisia ja mielestäni hyvin onnellisia.. muutimme yhteen ja sekin näytti sujuvan hyvin. Olin edelleen täysin omistautunut hänelle, enkä ikinä voinut kuvitella itseäni kenenkään muun naisen kanssa.
Jonkin ajan päästä exäni alkoi painostamaan minua hankkimaan lapsia hänen kanssaan. Vaikka olimme puhuneet asiasta jo vuosia aiemmin niin en siltikään kokenut, että kumpikaan meistä olisi vielä valmis siihen.. Molemmilla opiskelut kesken, eikä vielä mitään varmuutta tulevaisuudesta. Oman ylpeyteni takia en halua rahaa hakea sosiaalitoimiston luukulta taikka isovanhemmilta.
En kuitenkaan saanut häntä vakuutetuksi siitä, ettei lasten hankkiminen ole järkevää vielä ja näin asiasta tulikin alituinen kiistan aihe. Tällöin hän jonkin riidan aikana lipsautti suustaan, ettei tahtoisi minusta erotakaan tämän asian takia, koska seuraavan miehen kanssa kestäisi kuitenkin kauan ennen kuin suhde olisi valmis lapsiin (tällöin olimme siis 22 ja 19). Ei ole mikään kiva tunne arvailla, onko rakastamasi nainen kanssasi vain sen takia, että saisi lapsia... Tämän takia en suostunut menemään kihloihinkaan, ennen kuin jonkinlaisen sovun saisimme asiaan.
Tälläisenä tilanne säilyi vielä pitkään, kerran ehdin kosia jo itsekin, mutta exäni perääntyi..
Yhtäkkiä tilanne muuttui, exä ei enää puhunutkaan jatkuvasti vauvoista, kihloihin ja naimisiin menosta kuitenkin aina silloin tällöin. Samaan aikaan, hän kuitenkin alkoi liikkumaan enemmän ja enemmän baareissa opiskelijakaveriensa kanssa..
Bileitä alkoi löytyä joka keskiviikolle ja viikonlopulle, "tyttöjen iltoja" yms. arvaatte varmaan.. Itse siis odottelinkin usein kotosalla omaa kultaa kainaloon. Mitään en tässäkään vaiheessa arvannut.
Vasta viime viikolla sain tietää, että yhden tälläisen illan aikana exäni olikin hypännyt vieraan miehen kanssa sänkyyn.
Tunnustiko hän? Itkikö sylissäni ja pyyti kaikkea anteeksi? Ei, sen sijaan hän nostikin uudestaan vauvat ja kihlaukset pöydälle riidan aiheeksi joka ikiseksi illaksi ja ryhtyi muillakin tavoin todella hankalaksi, toivoi kai että olisin tällöin jättänyt hänet.
En kuitenkaan ymmärtänyt mitä on tapahtumassa, ennen kuin näin hänet tanssimassa toisen miehen kanssa baarissa. Seuraavana päivänä hän ilmoitti, että on etsinyt itselleen asunnon, mutta kertoikin syyksi että tahtoo antaa minulle aikaa miettiä tahdonko lapsia hänen kanssaan vai en. Kirkkain silmin taas kertoi rakastavansa vain minua ja ikuisesti ja tahtovansa näin pelastaa suhteemme.
No, asumusero tietenkin otti itselleni koville, olinhan edelleen korviani myöten rakastunut. Mietin asioita usein myöhään yöhön ja perusteellisesti, enpä vain tiennyt että exäni käytti tämän ajan baaritteluun ja miesten tapaamiseen.
N. 2 viikon asumuseron jälkeen olinkin mielestäni ymmärtänyt, etten halua tästä naisesta luopua ja olin valmis menemään kihloihin ja hankkimaan lapsiakin.. Exäni kuitenkin peruutti tapaamisen jolloin asioista piti puhua ja kertoi syyksi opiskelijabileet ja kertoi tulevansa kuitenkin yöksi asunnollemme. Siinähän sitten odottelin yöllä, että kulta tulee kotiin ja suhde saadaan pelastettua..
Tulihan se, mutta vieras mies saatilla. Tappeluhan siitäkin tuli.. Tämän jälkeen exä lähti asunnolta, tehtyään ensin selväksi ettei tunne minua kohtaan mitään. Edes anteeksipyyntöä en saanut.
Jonkin aikaa eron jälkeen hän kuitenkin taas alkoi soittelemaan, kertoi kuinka ikävä on ja kuinka vasta nyt osaa arvostaa sitä minkä menetti... Kyseli tahtoisinko ikinä palata yhteen ja muuta sellaista. Pakotti itsensä taas sydämmeeni itkemällä puhelimeen, että olin ainoa joka häntä ymmärtää ja pelotteli minua tekevänsä itselleen jotain. Jotenkin kai sysäsin oman tuskani syrjään, vaikken anteeksi antanutkaan ja lohdutin häntä.. Mietin jopa, voisiko tässä sittenkin antaa anteeksi?
No taas kerran olin avannut hänelle sydämeni ja taas kerran se murskattiin, vaikkei vielä ehjäksi ollut ehtinytkään. Hänellä nimittäin oli jo toinen mies. Syyksi tälle kertoi vain, että oli jonkinlainen tarve satuttaa minua, kun hänen mielestään riistin hänen elämästään niin paljon, kun en suostunut lapsia hankkimaan...
Kaikki tämä tapahtunut on yllättänyt minut niin suuresti.. Olen kuitenkin fiksu, hellä, katseenkestävä ja uskollinen mies. Muillakin tavoin olen pitänyt itseäni ihan hyvänä pakettina ja ajatellut, että kunhan vain omaa rakastaan kohtelee aina oikein, ei tälläistä pääse tapahtumaan. Nyt huomaan sen, mitä niin usein on käynyt. Kiltit miehet jäävät aina viimeiseksi.
Kuinka ihmeessä tässä voi enää ikinä rakastua kehenkään? Mitä jos taas luotan johon kuhun yhtä paljon ja saan kokea saman?
Eikö riitä, että lopettaa suhteen kun ei enää rakasta.. Mitä ihmettä tein ansaitakseni vihaa?
Tämän jälkeen tulen varmasti pelkäämään jokaista naista ja pitkään.. Aika näyttää miten käy, olen aina uskonut että hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille.
Yksi asia on varma: tosimiehen tavoin en aio yhdellekään naiselle tätä kostaa. Ikinä en siltikään ketään petä ja tahdon silti pysyä rehellisenä ja luotettavana miehenä. Aina.
Helpotti edes vähän kun sain purettua tunteitani. Kiitos jos jaksoitte lukea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
40-vuotta sitten...
elämässään pettynyt (petetty)Vanha mummo
"Tämän jälkeen tulen varmasti pelkäämään jokaista naista ja pitkään.."
Siihen voi olla syytäkin. ;)
Kuulostaa niin tutulta jollain tapaa.
Olin 15 vuotias ,kun tapasimme ja mieheni 19- vuotias juuri armeijasta päässyt.Rakastuimme ja jo seuraavana vuonna kihlauduimme.Minulla oli vielä koulut kesken.Muutimme yhteen, kun olin täyttänyt 17-vuotta.Mieheni jaksoi kuunnella ja tukea kaikesta omasta kasvustani huolimatta.Olin rikkinäisestä perheestä ja koin usein, etten voinut ansaita näin suurta rakkautta kuin sain.Mieheni oli ehjästä perheestä ja kai ymmärsi jo tuolloin, ettei rakkautta tarvitse ansaita.Sitä joko on tai ei.
Koulujen aikana kaikkien niiden 8-vuoden juhlin ajoittain kavereiden kanssa.Nautin huomiosta, mutta koskaan en pettänyt ja vain muutaman kerran suostuin tanssimaan.Syytin alitajunnassa miestäni siitä, että satuin olemaan varattu.En ymmärtänyt, että halusin olla sitoutunut ja rakastin.Käyttäydyin eritavalla kuin ikäiseni.Tunsin itseni huonoksi ja ja erittäin huonoksi baariseuraksi.Muilla kun oli yhden illan juttuja.
Olin 19-vuotias naimisiin mennessäni.En epäröinyt hetkeäkään olin todella rakastunut.Pelkäsin sitä päivää, kunnes eroaisin sillä miksi olisin saanut olla niin onnellinen, että juuri minun liittoni kestäisi??
Nyt täyttäessäni kolmekymmentä olen onnellinen ja nyt ymmärrän miksi.Meni monta vuotta hukkaan, kun mietin miksi toinen rakastaa ja epäillen miksi?Olen päättänyt rakastaa täysillä ajattelematta sen enempää.Toisesta en voi koskaan olla varma , mutta itsestäni voin.En onneksi hölmöillyt niiden vuosien aikana kun kuvittelin olevani huonompi ihminen.Jaksoin uskoa itseeni.Hakea sitä ihmistä joka olen nyt.Kolme lasta kasvavat luonamme ja koitamme heistä kasvattaa ajattelevia ihmisiä.
Ymmärrän tuskasi,pettymyksesi, mutta ajattele sinä rakastit ja olit oma itsesi ja pidit periaatteistasi kiinni.Hän oli hetken sinua varten.Ehkä sinulla on mukavia muistoja joita muistella.Elä elämääsi ja koita unohtaa ei arvoisesi nainen.Hän etsii vielä pitkään itseään ja anna hänelle se mahdollisuus.
ja se nainen/tyttö ei sinunlaistasi ansaitse.
Sydämeni oikein itki kun luin tekstiäsi.
Löydät varmasti vielä sen oikean sinulle, joka on ehkä elämän kouluja käynyt enemmän ja ymmärtää paremmin asioita.
Monesti alle kaksikymppiset tytöt eivät ole valmiita vielä parisuhteeseen. Kehitys on kesken vielä. Joten katselepas omanikäistäsi tai hiukka vanhempaa naista. Vois sopia sulle paremmin.
Ajattele nyt hyvä mies kuinka onnellinen olet, kun et langennut tekemään kersoja tuollaisen kanssa. Täysi hyväksikäyttäjä, totuus sattuu, sori.
Tyttö olisi halunut sitoa sinut liekaansa lasten avulla. Hän olisi sitten saanut juosta juoksujaan ja olisi saanut sinusta kiltin ja luotettavan hoitajan lapselleen. Et olisi päässyt hänen elämästään pakoon. Tällaista hän tietysti tekisi vain sellaiselle miehelle, josta tietää, että on kunnollinen, eikä voisi koskaan jättää omaa lastaan. Voisipa jopa saada sinulta ajallaan elatusmaksutkin toisin kuin joltain kylmältä linnakundilta, joka kelpaa panomieheksi..
Ajattele nyt hyvä mies järjellä, ettei toista kertaa kukaan muija kuse noin pahasti simmuun!
Tietysti päätelmää sekoittaa jossakin määrin se, että tytön täytyi vähän välittääkin sinusta... Mutta tämä vain sen takia koska olet myös mukiinmenevän näköinen (niin muistaakseni sanoit).
Tyttö oli heikko luonne, eikä osannut päättää mitä halusi. Vierasta munaa teki mieli, mutta olisi tavallaan ollut helpompaa olla luopumatta hyväksi havaitusta miehestä...
Kaikkein tyhmintä on, jos menet nyt vielä hänen lankaansa ja annat uskotella, että hän muka olisi jättänyt sinut. Oikeastaan sinun pitäisi ottaa hänen tulonsa luoksesi toisen miehen kanssa kunnian osoituksena. Se kun tarkoittaa, että muija myöntää, että olet oikeasti kullan arvoinen... on jo perhana valmiiksi mustasukkainen ja siksi tuo toista miestä näytille, että voisi teeskennellä muuta.. Käyttää siinä härskisti sukupuolta hyväkseen, koska nainenhan löytää aina jonkinlaisen laastarin nopeasti, mitä se jonkinlainen nyt sitten tarkoittaakaan..
T. Repe
PS. Parasta olisi sinulle etsiä pian uusi kumppani ja unohtaa tuo pelletär.
Tarvitaan voimaa ja aikaa toipua tuollaisesta törkeästä manipuloinnista, minkä kohteeksi olet joutunut. Todellakin saat olla tyytyväinen, että olet järkevä mies, etkä ryhtynyt lapsen tekoon noin epäkypsän ja tunnevammaisen ihmisen kanssa. Minusta exälläsi on ongelmia, joihin sinun ei kannata liiaksi sotkeutua auttamisyrityksilläsi. Hän vain vetäisi sinut syvemmälle. Seuraavan itkupuhelun kun saat, kerro, mitä hän on sinulle tehnyt ja pyydä miettimään niitä asioita. Pyydä myös, että hän jättää sinut rauhaan.
Anna itsellesi aikaa parantua ja elä hetki sinkkumiehen vapaata elämää. Nauti siitä, että et ole vastuussa mistään kenellekään muulle kuin itsellesi. Aloita uusi suhde sitten kun kohtaat oikeanlaisen ihmisen. Aloita varovasti, askel kerrallaan edeten. Luottamus toiseen on vaikeaa kun on tullut petetyksi, mutta muista aina, että itse olit ja olet luottamuksen arvoinen. Älä katkeroidu, mutta älä myöskään ole jatkossa sinisilmäinen.
Olet omistautuva, uskollinen ja hellä mies. Sellaiset usein saavat jotkut naiset pelkäämään. Ole kuitenkin oma itsesi, sillä on olemassa myös naisia, jotka arvostavat hyviä miehiä. Löydät varmasti itsellesi vielä sellaisen, joka sinut ansaitsee. Usko itseesi!
Voimia!
Osaan kyllä järkeillä, ettei exäni sittenkään ollut minun arvoiseni.. Mutta kuinka paljon se siltikään helpottaa? Helpottaako raiskattua se, että raiskaaja oli kurja ihmisen irvikuva?
Aikaahan tämä vie.. Valitettavasti en välitä sinkkumiehen elämästä kovinkaan paljoa, en tahdo pelailla niitä ihmissuhde pelejä baareissa kenenkään kanssa enkä kylmettää itseäni yhden yön jutuilla..
Tahdon vain oman rakkaan kainaloon katsomaan elokuvia ja puhumaan myöhään yöhön.. Jonkun, ketä katsoa silmiin ja kertoa että merkitset paljon ja kuulla se itsekin: Rakastan sua, oot mulle tärkeintä tässä maailmassa..
Maailma on niin kylmä ja kova. Tunne on kuin tulisit jouluksi kotiin ja oma perheesi heittääkin sinut pihalle yöhön ja kertoo, että yrittivät kyllä jo vähän vihjata..
Joskus vain suoraan sanottuna tärisen ja itken. Toivon että joku nainen toisi värit takaisin maailmaani.
Paha olo puristaa mahanpohjassa ja välillä tekisi vain mieli jäädä sängyn pohjalle nukkumaan koko päiväksi.. Onneksi minulle sentään jäi näitä tosiystäviä tämänkin suhteen jälkeen, kaverit ovat todellakin pitäneet minut hengissä, kirjaimellisestikin. Kiitos siitä heille.
Ja kyllä. Seuraavan kerran exän ottaessa yhteyttä, kerron kyllä suoraan kuinka asiat ovat. Vaikka olenkin kiltti mies, niin osaan kyllä sanoa asiat riittävän suoraan ja lopettaa tämän hyväksikäyttämisen tähän paikkaan. Ehkä tämä vihan purkaminen helpottaa omaakin oloa.
Kiitoksia kaikille jotka ovat jakaneet ajatuksiaan. Erityisesti helpotti oloa kun sain kuulla olevani kultakimpale :)
mutta kuitenkin olen sitä mieltä ,että kaikella kekemuksellasi on tässä maailmassa jokin tarkoitus. Ehkei hän kuitenkaan ollut se oikea. Jatka elämääsi avarin silmin,ei kaikki naiset ole samanlaisia.Epäilen tätä suuresti ,että sinulle on käynyt niin kuin moni muukin ajattelee ,että tyttö oli liian nuori,alkoi elämään nuoruuttaan uudelleen.Kiertää ja kiertää hakemalla hakee,eikä löydä.Silloin kun hän haluaisi aloittaa uudelleen (sekin aika tulee) sinua ei enää kiinnosta.
UUsi vuosi ja uudet suunnitelmat ,älä laske enää tytön arvoon mitään.tsemppiä.
Moi, luin tarinasi.Kuullostat kyllä hyvin murtuneelta.Mä ymmärrän kyllä, muakin on petetty ja tiedän sen tuskan mitä siitä seuraa.Mutta usko vaan että aika parantaa haavat, vaikka tällä hetkellä ehkä tuntuu ettei niin käy.Mutta totta se on.Hienoa että olet periaatteen mies,etkä lähtenye millekkään kosto-linjalle.Mä tein samoin,en kostanut ja sen takia pystyn arvostamaan itseäni.Älä hyvä mies enää mene siihen koukkuun uudelleen, siis tämän naisen.Ja vaikuttaa että pisti kaiken sun syyksi,jotkut on tollasia.Ei ole sun arvoinen ihminen,unohda se kokonaan, siis kokonaan.Älä soita yms. tai vastaa hänen puheluihin.Päästä irti.Ja voit olla varma että hyville ihmiselle kyllä tapahtuu hyviä asioita.Usko vaan.Kyllä sä tosta yli pääset ja varmasti kohtaat joskus sen naisen joka on arvoisesi ja jolla on samat arvot kun sulla.Nyt alat vaan ajatella niitä hyviä asioita joita elämässäsi on ja niitä on kyllä jokaisella. Ole vaan onnellinen kun pääsit tollasesta pettäjästä eroon.Ja muista että pettäjillä aina syitä löytyy ja aina syyttävät muita kun eivät raukat kestä sitä mitä ovat tehneet ja silloin on helppo syyttää toista. Toivottavasti sait edes vähän lohtua tästä kirjoituksesta.Jos sait niin sitten tämä viesti teki tehtävänsä :). Mutta oikein mukavaa talven jatkoa sulle ja muista että ei kaikki naiset ole samanlaisia. Usko itseesi ja usko huomiseen.Olet voittaja! Toivoo myötätuntoinen ystäväsi
, ainakin WSOY:llä ollaan kiinostuneita novellikirjailijoista, mutta aihe voisi olla vaikka "savolaisen kalakukon anatomia" tai "vaarini pani rasputinia".
onnea valitsemasillesi tielle.