Vaimolleni!
Joidenkin elämä muodostaa täydellisen ympyrän.Toisten elämä muotoutuu tavalla, jota emme voi ennustaa emmekä aina ymmärtääkään. Menetys on ollut osa matkaani.Mutta se on myös opettanut, mikä on tärkeää. Niin on tehnyt myös rakkaus, josta voin vain olla sinulle kiitollinen!
Olet elämässäni läsnä joka hetki ja kaikenlaiset muistot vyöryvät mieleeni.
Kaikille sukulaisille, ystäville ja ventovieraille, tämä on viesti ja rukous. Viesti on se, että matkani opettivat minulle suuren totuuden. Minulla on jo se, mitä kaikki etsivät, mutta vain harva löytää.Sinä jota synnyin rakastamaan ikuisesti, jonka elämä on täynnä yksinkertaisia aarteita, itsetehtyjä, itseopittuja.
Satama, jossa olen ikuisesti, kotona, eikä mikään tuuli tai murhe tai edes pieni kuolema voi kaataa tätä taloa.
Rukous on se, että jokainen tässä maailmassa voisi kokea tällaisen rakkauden ja parantua sen voimasta.Jos rukoukseni kuullaan pyyhkiytyy pois kaikki syyllisyys ja kaikki katumus, eikä vihaa enää ole
Anteeksi, etten yrittänyt löytää sanoja, joilla kertoisin tunteistani. Olin liian ylpeä. Anteeksi, etten sanonut useammin kohteliaisuuksia.
Olen ollut kuin eksyksissä vailla kompassia. olen vain törmäillyt. Kai se on vähän hullua, en ole ennen ollut eksyssissä. Uskon yhä, että jossain tapahtui erehdys ja odotan jumalan korjaavan sen.
Tulit uniini viime yönä, kasvoillasi tuttu hymy, joka sai minut tuntemaan itseni rakastetuksi ja se tuuditti kuin pikku lasta. Muistan unesta vain rauhan tunteen. Heräsin siihen tunteeseen ja yritin säilyttää sen aamuun asti. Kirjoitan kertoakseni, että olen matkalla kohti sitä rauhaa ja että olen pahoillani niin monista asioista.
Terveisin miehesi!
Joidenkin elämä muodostaa täydellisen ympyrän.Toisten elämä muotoutuu tavalla, jota emme voi ennustaa emmekä aina ymmärtääkään. Menetys on ollut osa matkaani.Mutta se on myös opettanut, mikä on tärkeää. Niin on tehnyt myös rakkaus, josta voin vain olla sinulle kiitollinen!
Olet elämässäni läsnä joka hetki ja kaikenlaiset muistot vyöryvät mieleeni.
Kaikille sukulaisille, ystäville ja ventovieraille, tämä on viesti ja rukous. Viesti on se, että matkani opettivat minulle suuren totuuden. Minulla on jo se, mitä kaikki etsivät, mutta vain harva löytää.Sinä jota synnyin rakastamaan ikuisesti, jonka elämä on täynnä yksinkertaisia aarteita, itsetehtyjä, itseopittuja.
Satama, jossa olen ikuisesti, kotona, eikä mikään tuuli tai murhe tai edes pieni kuolema voi kaataa tätä taloa.
Rukous on se, että jokainen tässä maailmassa voisi kokea tällaisen rakkauden ja parantua sen voimasta.Jos rukoukseni kuullaan pyyhkiytyy pois kaikki syyllisyys ja kaikki katumus, eikä vihaa enää ole
Anteeksi, etten yrittänyt löytää sanoja, joilla kertoisin tunteistani. Olin liian ylpeä. Anteeksi, etten sanonut useammin kohteliaisuuksia.
Olen ollut kuin eksyksissä vailla kompassia. olen vain törmäillyt. Kai se on vähän hullua, en ole ennen ollut eksyssissä. Uskon yhä, että jossain tapahtui erehdys ja odotan jumalan korjaavan sen.
Tulit uniini viime yönä, kasvoillasi tuttu hymy, joka sai minut tuntemaan itseni rakastetuksi ja se tuuditti kuin pikku lasta. Muistan unesta vain rauhan tunteen. Heräsin siihen tunteeseen ja yritin säilyttää sen aamuun asti. Kirjoitan kertoakseni, että olen matkalla kohti sitä rauhaa ja että olen pahoillani niin monista asioista.
Terveisin miehesi!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kosketti syvältä...
Olisinpa vaimosi ;-) kirjoitat kauniisti. Noin minäkin haluaisin......
Musta kaveri vaikuttaa naismaiselta haihattelijalta. Odottaisin tekoja. Epätoivoinen luritus.
Minulla on neljä poikaa ja kaksi pojanpoikaa sekä tyttö. Jos sinusta tuntuu juttuni naismaiselta haihattelijalta niin miksi ihmeessä yleensä luet täällä olevia juttuja. Eläkä ota sellaiseen asiaan kantaa, jos ei älykkyys muuhun riitä kuin tollaiseen tyhjänpäiseen höpinään!!
Ja teot mitä minä tässä elämässä olen tehnyt on varmasti enemmän kuin mitä sinä pystyt milloinkaan tekemään.
No et sinäkään kovin aikuiselta vaikuta...
Täällä on jos jonkinlaista kirjoittelijaa, eikä kannata alkaa provosoitua joka kommentista. Se on varmaa, että vaikka mitä kirjoittaisi, joku tykkää kyttyrää. Veit tuolla itsekehullasi pohjan pois aloituskirjoitukselta:/
Nyt kun luen avauksesi tarkemmin tulee kovasti mieleen että sinulla ei ehkä ole enää mahdollista sanoa noita asioita vaimollesi ja siksi kirjoitat sen tänne. Jos näin on niin ymmärrän miksi kirjoitat noin tänne. Anteeksi etten ymmärtänyt sitä heti.
Sen sijaan jos kirjoitat viestiä vaimollesi jolle voisit sanoa samat sanat tai osoittaa kirjeesi vaimollesi ja antaa sen hänelle niin mielestäni kirjeesi kuullosti enemmän siltä ettet tee vaan sanot. Ja minut vakuuttaa mies joka tekee ennemmin kuin käyttää korulauseita. Siksi en kirjoituksestasi kovinkaan vakuuttunut.
Jos lasten ja lastenlasten määrä on mitta ihmisarvolle tai älykkyydelle niin kyllä olet silloin minua paremmin elämässäsi onnistunut ja olet älykkäämpi. Olen varmasti nuorempikin kuin sinä mutta muutama vuosi sitten minäkin jouduin tilanteeseen jolloin oli liian myöhäistä sanoa enää mitään kumppanilleni. Sen takia että hän menehtyi yllättäen onnettomuudessa. Muistan kyllä sen että tarvetta sanoille olisi ollut. Myöhemmin olen miettinyt sen niin että ne, joita rakastamme, tietävät kyllä sen että heitä rakastamme. Valitettavasti joskus voi olla liian myöhäistä sanoa mutta pitänee vaan uskoa siihen kyllä he tiesivät. Ja sitten koittaa jatkaa sitä omaa elämää niillä voimilla joita on. Sen sijaan, jos voit vielä nuo sanat vaimollesi sanoa tai muuten osoittaa niin tee se ihmeessä!