Työttömyys on tosiaan kova paikka kenelle tahansa. Mutta itse olen kokenut jotakin vieläkin pahempaa ja se on työpaikan henkisesti sairas ilmapiiri, jossa esiintyy kiusaamista. Olen ollut ns. unelmatyöpaikassa, mutta kun ilmapiiri meni niin se olikin maanpäällinen helvetti. Voin rehellisesti sanoa, että edes työttömyys ei ole niin paha paikka kuin tuollainen työpaikka. Eikä kiusaamistapauksissa yleensä ole onnellista loppua; pahimmillaan kiusattu tekee itsemurhan, lievimmillään hänet potkitaan pois kun hän pyytää kiusaamisen lopettamista. Itselleni kävi jälkimmäinen.
Mutta itse työttömyydestä hieman ajatuksia noin parin vuoden kokemuksella. Ei tosin täysin työttömänä koko aikaa, välillä mm. kursseilla tai pätkätöissä...
Aivan ensiksi kokisin tärkeimmäksi oman sisäisen vireen ylläpidon jollakin tapaa, ettei pääse tapahtumaan täydellistä passivoitumista. Tämä passivoitumisen kierre on paha ja on kolkutellut omallakin kohdalla useaan otteeseen. Silloin on kuitenkin pyrittävä äkkiä löytämään vaikka joku uusi juttu mitä voisi harrastaa ja joka ajaisi pois siitä sohvalta television ääreltä. Aikaavievät harrasteet ovat parhaita.
Liikuntaharrasteet ovat taasen kova juttu siinä määrin että ulkoileminen ei ensinnäkään maksa mitään ja ennenkaikkea siitä saa uutta virtaa elämään. Vaikuttaa myös siihen mitä pääkopassa liikkuu eli se todella piristää mieltä.
Kun aina pohditaan keinoja työttömien aktivoimiseksi niin mielestäni juuri tätä oman peruskunnon ylläpitoa pitäisi jollain tapaa kannustaa! Se olisi kuitenkin koko yhteiskunnan kannalta parempaa kuin nykyinen kyykytys tai ilmaisen työvoiman järjestely yrityksille. Niin kauan kun ilmaisia työntekijöitä järkkäillään ei synny vakituista työsuhdetta (miksi syntyisi, kun työkkäristä saa aina uuden orjan ilmaiseksi kun vanhalta loppuu tuet). Kyllähän nyt firmoissa osataan penniä venyttää. Kunpa joku päättäjä ymmärtäisi tämän ja keskittäisi aktivoimistoimenpiteet paremmin. Eikö olisi parempaa että työvoimatoimistosta saisi vireän, jaksavan ja ammattitaitoisen työntekijän kuin että sieltä saisi ilmaisen orjan, jota ei huvita enää mikään?
Mutta vaikka mitään kannustinta ei nyt olekaan niin ainakin tässä mielessä työttömyys on MAHDOLLISUUS, sillä kuinka muuten olisi aikaa huolehtia omasta peruskunnostaan kuin työttömänä? Työssäollessahan on aina niin valtava kiire, että jostain aina tingitään ja valitettavan usein se on oman peruskunnon ylläpito. Joten jos muuhun ei ole varaa, niin ainakin ulkoiluun ja peruskunnon kehittämiseen pitäisi kellä tahansa olla varaa.
Työttömyys on mahdollisuus myös monille muille sellaisille asioille, joihin ei normaalisti työssä ollessa riitä millään aikaa. Itse olen soveltanut tätä mm. talon remontointiin, on tullut tehtyä monenlaista remonttia ja samalla opittua myös remonttitaitoja, näistä voi olla hyötyä myöhemminkin elämässä. Myös monenlaiset rästiin jääneet harrasteprojektit (olleet useita vuosia tekemättä työkiireiden takia) ovat nyt edenneet aimo harppauksina eteenpäin. Työttömänä on myös aikaa perehtyä ja opiskella kokonaan uusia asioita kaikessa rauhassa, kukaties vaikka uuteen ammattiin liittyviä...
Työttömyys on myös lasten kannalta mahdollisuus, on enemmän aikaa lapsille kuin töissä ollessa. Olen joskus nähnyt tutkimuksen siitä että perinteinen länsimainen kiireinen uraihminen viettää lastensa kanssa alle 5 minuuttia päivästään. Loppuajan lapset ovat oman onnensa nojassa töllöttämässä televisiota tai pelaamassa pelejä. Mitähän tällaisista lapsista mahtaa kehittyä isona?
Joten on työttömyydessä hyviäkin puolia, vaikka myönnän kyllä että jatkuva huoli tulevaisuudesta on raskasta koettavaa. Itse perheellisenä ja asuntovelallisena ei tunnu hyvältä se, ettei tiedetä onko meillä esimerkiksi tätä omaa kotia enää ensi jouluna tai miten ylipäänsä hoidella asuntolainaa enää tuossa kesän aikoihinkaan. Öljysäiliön täyttö on myös muuttunut rutiinista isoksi hankinnaksi, jonka maksu on aina vaan hankalampaa. Mutta jos pelkästään näitä jää miettimään niin siinä ei ainakaan piristy, tärkeintä on nyt pitää oma sisäinen vire päällä jatkuvalla tekemisellä.
Oma päiväni alkaa siitä että herään silloin kun ei enää nukuta, kello ei siis määrää elämän rytmiä ellei ole sovittuja menoja. Aamutoimien jälkeen nettiin MOL:in sivuille katsomaan mitä työpaikkoja on ja jos löytyy jotakin kiinnostavaa niin yhteydenotto työnantajaan. Tämän jälkeen alkaa sitten päivän askareet, olivatpa sitten remonttia, harrastehommia tai mitä tahansa. Kehitän itseäni myös ammatillisesti niin paljon kuin mahdollista, tutkimalla uusia tekniikoita ja rakentelemalla uusia juttuja niin paljon kuin harrastusympäristössä se on välineiden puolesta mahdollista. Jossain vaiheessa käyn lenkillä, mutta en sitäkään joka päivä sillä liikunnassa on tärkeää pitää myös välipäiviä. Loppuaika kuluukin sitten lasten ja perheen parissa. Television ääreen en jouda käytännössä lainkaan, oikeastaan välillä jopa harmittaa se että digiboxin kovalevy on täynnä kaikkea ajastimella tallennettua, muttei ole koskaan aikaa katsoa niitä tai oikeastaan teleivisio ei "jaksa kiinnostaa".
Olenkin oppinut, että jopa työttömyydestä voi kaivaa myös hyviä puolia esille, kun taasen esimerkiksi työpaikkakiusaamisesta ei voi löytää mitään hyvää.
Vakituisen työn löytäminen on todella vaikeaa, omalla kohdalla tosin enemmänkin alueellinen ongelma. Muuttokaan ei ole tässä elämänvaiheessa niin helposti järkättävissä kuin sinkkuna vuokralla asuville olisi.
Toivon parempaa huomista kaikille työttömille.
Mutta itse työttömyydestä hieman ajatuksia noin parin vuoden kokemuksella. Ei tosin täysin työttömänä koko aikaa, välillä mm. kursseilla tai pätkätöissä...
Aivan ensiksi kokisin tärkeimmäksi oman sisäisen vireen ylläpidon jollakin tapaa, ettei pääse tapahtumaan täydellistä passivoitumista. Tämä passivoitumisen kierre on paha ja on kolkutellut omallakin kohdalla useaan otteeseen. Silloin on kuitenkin pyrittävä äkkiä löytämään vaikka joku uusi juttu mitä voisi harrastaa ja joka ajaisi pois siitä sohvalta television ääreltä. Aikaavievät harrasteet ovat parhaita.
Liikuntaharrasteet ovat taasen kova juttu siinä määrin että ulkoileminen ei ensinnäkään maksa mitään ja ennenkaikkea siitä saa uutta virtaa elämään. Vaikuttaa myös siihen mitä pääkopassa liikkuu eli se todella piristää mieltä.
Kun aina pohditaan keinoja työttömien aktivoimiseksi niin mielestäni juuri tätä oman peruskunnon ylläpitoa pitäisi jollain tapaa kannustaa! Se olisi kuitenkin koko yhteiskunnan kannalta parempaa kuin nykyinen kyykytys tai ilmaisen työvoiman järjestely yrityksille. Niin kauan kun ilmaisia työntekijöitä järkkäillään ei synny vakituista työsuhdetta (miksi syntyisi, kun työkkäristä saa aina uuden orjan ilmaiseksi kun vanhalta loppuu tuet). Kyllähän nyt firmoissa osataan penniä venyttää. Kunpa joku päättäjä ymmärtäisi tämän ja keskittäisi aktivoimistoimenpiteet paremmin. Eikö olisi parempaa että työvoimatoimistosta saisi vireän, jaksavan ja ammattitaitoisen työntekijän kuin että sieltä saisi ilmaisen orjan, jota ei huvita enää mikään?
Mutta vaikka mitään kannustinta ei nyt olekaan niin ainakin tässä mielessä työttömyys on MAHDOLLISUUS, sillä kuinka muuten olisi aikaa huolehtia omasta peruskunnostaan kuin työttömänä? Työssäollessahan on aina niin valtava kiire, että jostain aina tingitään ja valitettavan usein se on oman peruskunnon ylläpito. Joten jos muuhun ei ole varaa, niin ainakin ulkoiluun ja peruskunnon kehittämiseen pitäisi kellä tahansa olla varaa.
Työttömyys on mahdollisuus myös monille muille sellaisille asioille, joihin ei normaalisti työssä ollessa riitä millään aikaa. Itse olen soveltanut tätä mm. talon remontointiin, on tullut tehtyä monenlaista remonttia ja samalla opittua myös remonttitaitoja, näistä voi olla hyötyä myöhemminkin elämässä. Myös monenlaiset rästiin jääneet harrasteprojektit (olleet useita vuosia tekemättä työkiireiden takia) ovat nyt edenneet aimo harppauksina eteenpäin. Työttömänä on myös aikaa perehtyä ja opiskella kokonaan uusia asioita kaikessa rauhassa, kukaties vaikka uuteen ammattiin liittyviä...
Työttömyys on myös lasten kannalta mahdollisuus, on enemmän aikaa lapsille kuin töissä ollessa. Olen joskus nähnyt tutkimuksen siitä että perinteinen länsimainen kiireinen uraihminen viettää lastensa kanssa alle 5 minuuttia päivästään. Loppuajan lapset ovat oman onnensa nojassa töllöttämässä televisiota tai pelaamassa pelejä. Mitähän tällaisista lapsista mahtaa kehittyä isona?
Joten on työttömyydessä hyviäkin puolia, vaikka myönnän kyllä että jatkuva huoli tulevaisuudesta on raskasta koettavaa. Itse perheellisenä ja asuntovelallisena ei tunnu hyvältä se, ettei tiedetä onko meillä esimerkiksi tätä omaa kotia enää ensi jouluna tai miten ylipäänsä hoidella asuntolainaa enää tuossa kesän aikoihinkaan. Öljysäiliön täyttö on myös muuttunut rutiinista isoksi hankinnaksi, jonka maksu on aina vaan hankalampaa. Mutta jos pelkästään näitä jää miettimään niin siinä ei ainakaan piristy, tärkeintä on nyt pitää oma sisäinen vire päällä jatkuvalla tekemisellä.
Oma päiväni alkaa siitä että herään silloin kun ei enää nukuta, kello ei siis määrää elämän rytmiä ellei ole sovittuja menoja. Aamutoimien jälkeen nettiin MOL:in sivuille katsomaan mitä työpaikkoja on ja jos löytyy jotakin kiinnostavaa niin yhteydenotto työnantajaan. Tämän jälkeen alkaa sitten päivän askareet, olivatpa sitten remonttia, harrastehommia tai mitä tahansa. Kehitän itseäni myös ammatillisesti niin paljon kuin mahdollista, tutkimalla uusia tekniikoita ja rakentelemalla uusia juttuja niin paljon kuin harrastusympäristössä se on välineiden puolesta mahdollista. Jossain vaiheessa käyn lenkillä, mutta en sitäkään joka päivä sillä liikunnassa on tärkeää pitää myös välipäiviä. Loppuaika kuluukin sitten lasten ja perheen parissa. Television ääreen en jouda käytännössä lainkaan, oikeastaan välillä jopa harmittaa se että digiboxin kovalevy on täynnä kaikkea ajastimella tallennettua, muttei ole koskaan aikaa katsoa niitä tai oikeastaan teleivisio ei "jaksa kiinnostaa".
Olenkin oppinut, että jopa työttömyydestä voi kaivaa myös hyviä puolia esille, kun taasen esimerkiksi työpaikkakiusaamisesta ei voi löytää mitään hyvää.
Vakituisen työn löytäminen on todella vaikeaa, omalla kohdalla tosin enemmänkin alueellinen ongelma. Muuttokaan ei ole tässä elämänvaiheessa niin helposti järkättävissä kuin sinkkuna vuokralla asuville olisi.
Toivon parempaa huomista kaikille työttömille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Varmasti monelle potkut saaneelle on tuttu tuo tilanne: "Mikä aikaisemmin oli rutiinia, on nyt
muuttunut suureksi hankinnaksi". - Toisaalta, asiat saavat nyt toisenlaisen merkityksen, pienetkin asiat elämässä kirkastuvat, kun ne eivät enää ole itsestäänselvyyksiä.
Menetysten myötä tulee uudet arvot ja asenteet
elämään. Pitemmän päälle huomaa, että elämä
kuitenkin kantaa...
Niin, kannattaa todella yrittää ylläpitää omaa henkistä, sosiaalista ja fyysistä hyvinvointiaan.
Avain siihen miten kokee työttömyytensä,löytyy omasta päästään, arvomaailmastaan.
Monet ihmiset on kasvatettu siten että työttömyys on synti ja häpeä,ja omaa syytä. Että sitä pitää hävetä ja tuntea syyllisyyttä ja potea huonoa omaatuntoa. Että ilman työtä ei ole ihmisarvoa.
Jos oma arvomaailma on tuollainen, on varmaa että ei työttömyyden kanssa kovin pitkään jaksa elää.