Miten reagoitte, jos sinua tai kumppaniasi yritetään vietellä? Miltä sinusta tuntuu, jos joku, joka tietää sinut varatuksi tai sormuksista huolimatta koettaa iskeä sinua?
On kai luonnollista ärsyyntyä siitä, jos joku koettaa kammeta itsensä minun tilalleni kumppanini viereen, mutta... Jos joku, joka tietää varsin hyvin minun olevan varattu, yrittää iskeä minua, ärsyynnyn siitä aivan valtavasti. Olen nyt tässä yrittänyt löytää syytä sille, ja olen ehkä tajunnutkin jotain.
Minua loukkaa se, ettei minua iskevät henkilöt kunnioita omaa päätöstäni tai haluani sitoutua - he eivät siis kunnioita minua. Heille siviilisäätyni on ikäänkuin vain hidaste, ei este. Yrittäessään vietellä minua he eivät myöskään arvosta kumppaniani, joka minulle taas on maailman tärkein ihminen. Ja jotenkin tuntuu, etteivät he kunnioita itseäänkään.
Minä myös sitten reagoin usein noihin yrityksiin aika töykeästi, koska mielestäni moinen käytös ei ansaitse kohteliasta vastausta. Varattua ihmistä iskevä tyyppi on itsekäs ja epäkunnioittava, joten on oikeastaan oikeutettua ilmoittaa mielipiteensä asiasta varsin selkeästi. Lisäksi saan siitä suunnatonta mielihyvää ja vahvuuden tunnetta, kun sanon tiukan EI:n, sen sijaan, että piehtaroisin kiitollisuudessa imarreltuna jonkun random-ihmisen huomionosoituksesta. Ei, en tosiaan tarvitse enkä ennen kaikkea halua huomiota muilta, kuin kumppaniltani.
Mielestäni ihminen, joka nauttii siitä, että joku muukin häntä haluaa kuin oma kumppani, on vahvasti vaarassa "ajautua" sivusuhteeseen. Jos nimittäin tulee suhteessa vaihe, ettei kumppani riittävästi osoita huomiota, niin voi olla, ettei kyseisenlaisesta ihmisestä ole hellyydenkipeydessään sanomaan sitä EI:tä.
Jos taas kumppania koetetaan iskeä, suutun luonnollisesti sille iskijälle, mutta myös kumppanilleni, jos tämä ei mielestäni tarpeeksi selväsanaisesti ilmaise sitä, ettei ole kiinnostunut. Kumppanini mielestä on hyvä olla kohtelias, mutta minun mielestäni varattua pokaileva ei ole itsekään kovin kohteliaaksi osoittautunut.
En tiedä miten hakoteillä ajatuksissani olen, mutta antakaa palautteen kuulua. Kertokaa ihmeessä kokemuksianne, ajatuksianne ja tuntemuksianne.
On kai luonnollista ärsyyntyä siitä, jos joku koettaa kammeta itsensä minun tilalleni kumppanini viereen, mutta... Jos joku, joka tietää varsin hyvin minun olevan varattu, yrittää iskeä minua, ärsyynnyn siitä aivan valtavasti. Olen nyt tässä yrittänyt löytää syytä sille, ja olen ehkä tajunnutkin jotain.
Minua loukkaa se, ettei minua iskevät henkilöt kunnioita omaa päätöstäni tai haluani sitoutua - he eivät siis kunnioita minua. Heille siviilisäätyni on ikäänkuin vain hidaste, ei este. Yrittäessään vietellä minua he eivät myöskään arvosta kumppaniani, joka minulle taas on maailman tärkein ihminen. Ja jotenkin tuntuu, etteivät he kunnioita itseäänkään.
Minä myös sitten reagoin usein noihin yrityksiin aika töykeästi, koska mielestäni moinen käytös ei ansaitse kohteliasta vastausta. Varattua ihmistä iskevä tyyppi on itsekäs ja epäkunnioittava, joten on oikeastaan oikeutettua ilmoittaa mielipiteensä asiasta varsin selkeästi. Lisäksi saan siitä suunnatonta mielihyvää ja vahvuuden tunnetta, kun sanon tiukan EI:n, sen sijaan, että piehtaroisin kiitollisuudessa imarreltuna jonkun random-ihmisen huomionosoituksesta. Ei, en tosiaan tarvitse enkä ennen kaikkea halua huomiota muilta, kuin kumppaniltani.
Mielestäni ihminen, joka nauttii siitä, että joku muukin häntä haluaa kuin oma kumppani, on vahvasti vaarassa "ajautua" sivusuhteeseen. Jos nimittäin tulee suhteessa vaihe, ettei kumppani riittävästi osoita huomiota, niin voi olla, ettei kyseisenlaisesta ihmisestä ole hellyydenkipeydessään sanomaan sitä EI:tä.
Jos taas kumppania koetetaan iskeä, suutun luonnollisesti sille iskijälle, mutta myös kumppanilleni, jos tämä ei mielestäni tarpeeksi selväsanaisesti ilmaise sitä, ettei ole kiinnostunut. Kumppanini mielestä on hyvä olla kohtelias, mutta minun mielestäni varattua pokaileva ei ole itsekään kovin kohteliaaksi osoittautunut.
En tiedä miten hakoteillä ajatuksissani olen, mutta antakaa palautteen kuulua. Kertokaa ihmeessä kokemuksianne, ajatuksianne ja tuntemuksianne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suuttuminen ja ärsyyntyminen on aivan turhaa ja lapsellista, kyllä kieltäytyä pitäisi osata kohteliaastikin...
Olet oikeassa, ei ole viisasta yrittää iskeä varattua.
Se, miten itseen tai kumppaniinsa kohdistuviin lähestymisyrityksiin tulisi suhtautua, riippuu kuitenkin mielestäni hyvin paljon siitä millaisesta lähestymisyrityksestä puhutaan. Harvemmin iskeminen tapahtuu niin että suoraan kysytään että haluatko alkaa kanssani yhden yön tai pidempään suhteeseen. Sitä ennen kuullostellaan. Eli flirttaillaan. Ja toisaalta, aina flirttailu ei tarkoita kuitenkaan sitä että haluaisi iskeä toisen. Suomalaiseenkin kulttuuriin on (mielestäni onneksi) tullut mukaan kepeämpi kommunikointikulttuuri. Pilke silmäkulmassa, kaunis hymy ja kaunis sana ei läheskään aina tarvi tarkoittaa eikä tarkoita sitä että yrittää iskeä. Se on huomioimista. Toisen ja oman mielen piristämistä. Rajan voi laittaa hymyyn tai sänkyyn menoon. Jokainen tietysti vetää rajat itse. Mutta mielestäni on epäkohteliasta vastata flirttiin ilmoittaen etten ole iskettävissä.
Ja muutenkin on itsellesi helpompaa jos vähän löysennät pipoa ja koitat suhtautua erilaisiin kommunikointiyrityksiin hieman suvaitsevaisemmin. On kovin vaikea elää yhteisössä jos epäilee muista aina "pahinta". Tietysti jos tarkoitit pelkästään "meille vai teille"-iskuyrityksiä niin toki ne ovat hieman epäkunnioittavia jos vastapuolella on tiedossa että olet varattu. Sellaisia vaan ehkä harvemmin tulee ihan puun takaa, sillä normaalisti lähestyminen tapahtuu "kepillä jäätä"-tyylillä ja silloinhan et voi tietää onko kyseessä pelkästään flirtti vai iskuyritys. Flirtin aikana on mahdollista "ohjata" flirttailua joko lähempään kontaktiin tai pitää toiseen itselle sopiva etäisyys. Hienovaraisesti. Se toimii jos sen osaa.
Suosittelen kokeilemaan hieman suvaitsevaisempaa asennetta, se helpottaa elämää kovasti. Ja harjoittelemaan sitä flirttiä. Se on taitolaji.
Kuka puhui mitään flirttailusta? Teinkö jossain rivien välissä siitä ongelman?
Tarkoitin ihan suoria iskuyrityksiä, kuten kourintaa, lähentelyjä, ehdotuksia ja sen sellaisia mistä ei todellakaan jää tarkoitusperä arvelujen varaan. Kyllä nyt jokainen lukutaitoinen varmasti tietää, mitä flirttailu on, ja siitä ei nyt mielestäni ole ollenkaan kyse. Kyllä kun tuolla liikuskelee, vaikkapa ihan työpaikalla, niin niitä suoremmanpuoleisia ehdotuksia tulee jonkin verran silloin tällöin.
Kaikki eivät suinkaan kuulostele, valitettavasti. Ja vaikka kuulostelisikin, niin edelleen on mielestäni aika mautonta kuulostella sitä, millä mielin varattu siihen suhtautuu. Se on mielestäni huomioimista aivan väärin perustein.
Enkä suinkaan epäile ihmisistä pahinta heti ensimmäiseksi, mistä sen keksit? Pointtini taisi mennä ohi, jostain syystä... Antoisaa tämä tämmöinen keskustelu.
Sukupuolesi ei tule kirjoituksessa esille, joten arvelisin että olet korkealla moraalilla varustettu nuori nainen, joka haluaa pitää ohjat käsissään asiasta jos toisesta(?).
Tulet varmaan aika usein harmistuneeksi? Tarkoitan, että maailma on ihmisiä pullollaan ja monenlaista tallaajaa tulee vastaan. Noita varatun iskijöitä riittää loputtomiin..
Sitten on vielä erikseen käsitykset "iskemisestä". Kaikki ystävällinen käytös tai flirtti vastakkaiselta sukupuolelta ei tarkoita iskemistä.
Kunnioitan lojaaliuttasi kumppaniasi kohtaan. Siitä huolimatta korvaani kilahtaa kohta, jossa kerrot suutuvasi hänen tavallensa hoitaa vastaava tilanne, eli koittaa kontrolloida hänen tapaansa toimia. Olet rajannut tiukat säännöt itsellesi ja koska itse elät niiden mukaan, myös kumppanisi tulisi toimia samoin?
Harvempi suhtautuu mukavaan/imartelevaan käytökseen tympeästi. Tarkoituksesi on hyvä ja arvostettava, muttei kovinkaan kohtelias tai avarakatseinen. Jos se sopii sinulle, niin pidä se ihmeessä, mutta älä vaadi kumppaniltasi samaa. Koska kaikki ystävällinen käytös vastakkaista sukupuolta kohtaan ei ole iskuyritystä, pätee myös kumppanisi käytökseen hänen ollessaan mukava henkilölle, jonka oletat häntä iskevän.
Asia kokonaan erikseen niiden tyyppien kohdalla, jotka tunkevat itseään liiankin tykö... Siinä kohtaa kohtelaisuuden raja mielestäni ylittyy ja kuvaamasi tympeys oikeutettua ja kumppania kunnioittavaa.
Ja taas minun suuhuni pannaan sanoja. Missä teitä sikiää? En maininnut sukupuoltani, koska sillä ei mielestäni ole tässä asiassa paskankaan väliä. En maininnut ikäänikään, koska silläkään ei mielestäni ole tämän juttuni keskeisen sisällön kannalta väliä. Sen voin mainita, että olemme olleet kumppanini kanssa kahdeksisen vuotta yhdessä, eli tämä nyt ei ole mitään teinimoralistisievistelyä, jos sinä sen niin koit.
En tule usein harmistuneeksi. Mistä sen keksit? Yrität sanoa, että minua isketään usein? Ei, ei nyt ihan tosi usein, vaan vain toisinaan. Silloin harmistun, kuten jo selitin. Vai yrititkö sanoa, että ärsyynnyn joka pikku asiasta? Ei, en mielestäni, ja tuskinpa kumppaninikaan mielestä. Tämä nyt oli vain tämän ketjun aihe, joten johonkin se oli rajattava, ymmärrätkö? Rivien välissäkään ei mielestäni lue, että olisin perusvittuuntunut, että tuntuu vähän taas siltä, kuin olisit tuntevinasi minut pelkän yhden avautumisen perusteella.
Noita varatun iskijöitä riittää loputtomiin, tiedän, mutta miksi minun olisi sen takia lakattava harmistumasta?
Ja taas: tarkoitan iskemisellä suoraa, tarkoitusperäistä viettelytoimintaa - en mitään flirttiä, kuten äsken edelliselle kirjoittajallekin ouduin selittämään. Minua ei ystävällinen käytös haittaa, niin kauan kuin se on tosiaan sitä tarkoituksetonta.
Olenko rajannut tiukat säännöt? Säännöt? En ole rajannut mitään, vaan aina suhtautunut näin. En pakota kumppaniani yhtään mihinkään, tai yritä sen kummemmin kontrolloida, mutta suutun, koska koen, ettei hän pidä tarpeeksi omia puoliaan. Onko suuttuminen sinun mielestäsi samaa, kuin toisen kontrolloiminen? Minusta se on vain mielen-/tunteenilmaus. Elän edelleenkin ihan vain minuna, en minkään sääntöjen mukaan, enkä vaadi, että kumppanini tulisi toimia samoin, mutta olisi hienoa ja mukavaakin, jos ajatusmaailmamme kohtaisi siinä määrin, että olisimme tästä asiasta samaa mieltä. Emme me nyt ihan eri mieltäkään ole, mutta hän nyt ei vain aina ole mielestäni tarpeeksi tiukka, kun ei ne yritykset jää siihen yhteen kertaan per yrittäjä.
Minusta lähentely ja suorat ehdotukset eivät ole mukavaa eikä imartelevaa käytöstä, mutta en tietysti väitä, etteikö se jonkun mielestä voisi olla. Mitä tarkemmin tarkoitat sillä, että tarkoitukseni on hyvä ja arvostettava? Mikä on tarkoitukseni mielestäsi? Missä mielin en ole avarakatseinen? Pitäisikö minun hyväksyä kaikki lähentyminen ulkopuolisilta tahoilta ja olla siitä vieläpä kiitollinen?
Sanoja suuhusi?? Annoin palautetta kirjoituksestasi, mitä käsittääkseni itse pyysit tai sitten ymmärsin väärin.
"Sen voin mainita, että olemme olleet kumppanini kanssa kahdeksisen vuotta yhdessä, eli tämä nyt ei ole mitään teinimoralistisievistelyä, jos sinä sen niin koit."
En kokenut. Mielestäni mielipiteesi oli vain sen verran jyrkkä, että sopisi hyvin nuoren ihmisen ajatusmaailmaan.
"En tule usein harmistuneeksi. Mistä sen keksit? Yrität sanoa, että minua isketään usein? Ei, ei nyt ihan tosi usein, vaan vain toisinaan. Silloin harmistun, kuten jo selitin. Vai yrititkö sanoa, että ärsyynnyn joka pikku asiasta?"
Tarkoitin nimen omaan sitä, että kyllä noita varatun iskoijöitä eteen tulee, ärsyyntyi siitä sitten tai ei = ei kannata tuhlata hyvää energiaa edes ärsyyntymiselle. Ei ollut tarkoitettu otettavaksi noin henkilökohtaisesti.
"Rivien välissäkään ei mielestäni lue, että olisin perusvittuuntunut, että tuntuu vähän taas siltä, kuin olisit tuntevinasi minut pelkän yhden avautumisen perusteella. "
Ei lue ei, enkä luule sinua tuntevani :D
"Olenko rajannut tiukat säännöt? Säännöt?"
Mielipiteesi/tapasi reagoida tilanteeseen on omasta näkökannastani hyvin suppea. Ajatusmaailmasi johtaa kuitenkin juurensa henkilökohtaisesta moraalistasi, jotka taas ovat ihmisen itselleen tekemät (tai sisäänkasvatetut) "säännöt" tavoista toimia.
"Onko suuttuminen sinun mielestäsi samaa, kuin toisen kontrolloiminen? Minusta se on vain mielen-/tunteenilmaus."
Sitä kutsutaan nimellä manipulointi.
"Mitä tarkemmin tarkoitat sillä, että tarkoitukseni on hyvä ja arvostettava? Mikä on tarkoitukseni mielestäsi?"
Arvostan lojaaliutta, jota tunnet puolisoasi kohtaan ja jota noudatat myös käytännössä, et vain mielipiteen tasolla. Se on erittäin hyvä ja arvostettava asia.
"Missä mielin en ole avarakatseinen? Pitäisikö minun hyväksyä kaikki lähentyminen ulkopuolisilta tahoilta ja olla siitä vieläpä kiitollinen?"
Et ole avarakatseinen tavassasi toimia, mutta ehdottomuutesi ei myöskään ole mielestäni huono asia. Niin kuin aikaisemmin totesin, jatka samaan malliin, jos tapa sinulle sopii. Asiat vain harvoin ovat niin mustavalkoisia kuin miltä näyttävät, joten sikäli punnitsisin sinuna omaa tyyliäni uudestaan. EN koita luulla tuntevani sinua tai tunkevani sanoja suuhusi tai muuttaa tapaasi toimia, vaan katsoa asiaa vähän värikkäämmin.
Luepa vastauksesi uudelleen ja mieti mistä keksittiin että harmistut helposti. Ensimmäinen vihje: nimimerkkisi. Toinen: avauksesi ja kommenttisi on täyttä angstia. Mieti nyt vähän verenpainettasikin. Kuulut sydän- ja verisuonitautien riskiryhmään, ellet ole teini enää. Riippumatta geeneistäsi.
Niin, jos sinua tullaan työpaikalla puristelemaan hanurista ja ehdottelemaan hävyttömyyksiä ilman että sitä ennen on yhtään tunnusteltu maaperää niin vaihda hyvä ihminen työpaikkaa! Itse olen päässyt yli kolmekymppiseksi eikä vastaavia örveltäjiä ole tullut vastaan kuin muutama ympärikänninen ravintolassa. Ja ne on helppo väistää, ei tarvi ottaa kuin askel sivulle ja kaveri kaatuu. Kuitenkin kohtaamisiakin on ollut mutta aina on vihjeeni ymmärretty vähemmästäkin. Ihminen antaa aina viestin tavoitteistaan joten ellei ko hlö yllätä sinua pylvään takaa "pimeästä kulmasta" niin pystyt kyllä ennakoimaan esim hänen ilmeistään ja kommenteistaan että onko hän lähestymisaikeissa vai ei. Katoa vaikka paikalta niin ei tule vastapuolelle turhaa iskuyritystä. Kohteliasta on antaa itse viesti vastapuolelle hyvissä ajoin missä mennnään. Siis siinä flirttailutilanteessa, jota edelleen väitän tapahtuvan ennen sitä iskuyritystä. Ja sinähän et voi tietää vielä flirttivaiheessa että seuraako sitä iskuyritys vai onko se pelkkää flirttiä. Siinä vaiheessa kuuluu viestittää vastapuolelle että millä mielellä ollaan menossa. Elein ja vihjein, ei missään tapauksessa kommentilla "älä iske minua". Siihen verrattuna tennissukat puvun kanssa on loistavaa tilannetajua.
Mutta jos olet noin hyökkäävä tosielämässä kuin täällä palstalla niin ehkä sinun iskemisesi on työpaikkasi yleistä virkistystoimintaa, ei tule tylsää hetkeä ja saadaan tapahtumia.
Itsellä sama käsitys asiasta. Löytäisi vielä samanlaisen naisen.
En pidä siitä että tulla iskemään..Joskus vielä siten että mieheni on vieressä, joskus miestäni tullaan iskemään vaikka minä istun vieressä ja mieheni ilmoittaa että olen hänen naisensa..Jotkut vielä roikkuu viikkotolkulla eikä sana mene jakeluun.Korostan vielä että ensin kyllä snotaan kohteliaasti että ollaan varattuja ja jossei sittenkään mene jakeluun tarvii sanoa tympeästi..
Kyllä ainakin meillä kotona ollaan opittu hyvät tavat ja moraaliset opit on opittu.Ihminen ei saa olla niin itsekäs että yrittää ängetä väkisin suhteessa olevien väliin..Kyllä parit eroavat jos eivät halua olla yhdessä..
Nosta tasoa, älä liiku paikoissa, joissa on kännissä örveltäjiä ja mahdolliset käytöstavat takahuoneeseen unohtaneita.
Tahdittomia iskuyrityksiä ja sinnikkäitä roikkujia tapaat vain halvemmissa kuppiloissa...