Eli olen hankkimassa toista sähkökitaraa ja haluaisin tietoa mitä merkkejä/malleja kannattaa ja ei kannata ostaa.
Kitaralla pitäisi pystyä soittaamaan ainakin Guns N' Rosesin (Slashin osia), AC/DC:n (Angus Youngin osia), Black Sabbathin (Tommy Iommmim osia), Metallican (Kirk Hammetin osia), Iron Maidenin ja Kissin biisejä.
Les Paul, Flying V ja muut V mallit miellyttävät ulkonäöltään.
Kitaralla pitäisi pystyä soittaamaan ainakin Guns N' Rosesin (Slashin osia), AC/DC:n (Angus Youngin osia), Black Sabbathin (Tommy Iommmim osia), Metallican (Kirk Hammetin osia), Iron Maidenin ja Kissin biisejä.
Les Paul, Flying V ja muut V mallit miellyttävät ulkonäöltään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja budjetti on n. 600 euroa
Harley Benton
En oo kuulu mitään hyvää harley bentonista!
jeejee
Harley Bentonissa mukana tulevat kielet kelpaavat lähinnä ansalangaksi. Ne kannattaa vaihtaa välittömästi ja panna tilalle jotkut kunnolliset. Itse vannon D'Addarion nimeen.
Sen jälkeen Harley Bentonilla revittelee mukavasti.
Harley Bentoneissa mukana tulevat kielet sopivat lähinnä ansalangaksi. Ne ovat täyttä roskaa.
Kun HB:hen vaihtaa kunnolliset kielet, niin soundi muuttuu välittömästi. Itse vannon D'Addarion nimeen.
Harley bentton en ole kuullut kenenkään kehuvan, niitä. Ensinäkään ei kuulema pysy vireessä ja se pilaa soitto halut.
Muusikoiden.net -palstan konsensus on, että HB:ssä on hyvä hinta-laatusuhde, eli vähällä rahalla pääsee hyvin alkuun ja vähän pitemmällekin. Mutta konsensus on myös, että HB ei ole aidon Gibsonin veroinen.
Ongelmana on, että HB:t ovat yksilöitä. Useimmat ovat kelpo keppejä, mutta mukaan mahtuu täysiä susikappaleita, ja vaikka Thomanilla on hyvä palautuspolitiikka, niin se, onko jäänyt Musta Pekka käteen ei välttämättä ilmene heti.
Jos kitara ei pysy vireessä, niin kannattaa kiinnittää huomiota satulaan sekä kieliin. HB:ssä mukana tulevat kielet ovat täyttä roskaa. Ne kannattaa vaihtaa välittömästi. HB:n kepeissä on muovisatula. Sen vaihtaminen messinkiseen säästää monilta itkuilta. Ei ole edes iso investointi - kympillä saa jo hyvän.
Hyvänä puolena mainittakoon, että omassa yksilössäni actionin saa todella matalaksi ilman räminää, joka helpottaa soolosoittoa.
Epiphone (samoin kuin Kramer) on tätänykyä Gibsonin "halpismerkki", ja pohjimmiltaan HB ja Epiphone ovat sama merkki - tehdään samassa tehtaassa ja samalla tuotantolinjalla, mutta silloin kun linjallla palaa Epiphonen valomerkki, silloin laadunvalvojana ei ole se mao-lakkinen Ching Chang Chong, jolla palaa sätkä huulessa ja jolle vain normikiintiön täyteensaannilla on merkitystä. Epiphonea tuotettaessa siis on kireämpi laadunvalvonta.
Ei kannata alkaa heti tähtäämään taivaisiin. Alota vaikkapa HB:llä ihan sama. Et tarvii ekaan vuoteen ainakaan mitään parempaa. mut tässä ois tällänen perus keppi ja vielä kiitettävän merkkinen
http://www.thomann.de/fi/epiphone_les_paul_special_ii_ebony_ltd.htm
Itselläni on HB:n Les Paul -klooni ja olen siihen tyytyväinen. Kaksi humppaveikkoa ja molempiin erilliset volat ja äänensävyn säätimet.
Les Paul eli Lepakko on perinteinen hevanderikitaristien valinta. Humppaveikko antaa paljon lihavamman ja täyteläisemmän soundin kuin Fenderin yksikelaiset, jotka puolestaan ovat omiaan kantrissa ja progessa.
Kaikki kitarat (paitsi kalleimmat merkit) tehdään tätänykyä Kiinassa samoissa tehtaissa suurina sarjoina ja eri firmat vain lätkäisevät niihin omat logonsa. Perusmallit siis ovat kaikissa täysin samat. Mitä halvempi malli, sitä todennäköisemmin kitara on yksilö, kun taas kalliimmissa malleissa laatu on tasaista. Oma HB:ni on ilmeisen hyvä yksilö, mutta kitaraa arvottaessa voi jäädä myös Musta Pekka käteen.
Muusikoiden.net mainitsee HB:stä sen verran, että siinä on hyvä hinta-laatusuhde, mutta mikään aito Gibson se ei kuitenkaan ole, eli absoluuttinen laatu ei ole jenkki-Gibsonin veroinen. Tosin kyse on myös siitä, haluatko soittaa vai hifistellä.
Halpiskitaroilla pääsee erinomaisesti alkuun ja vähän pitemmällekin. Loppujen lopuksi kuitenkin on muutama asia, mihin kannattaa pitää huomiota:
- Kielet. Niillä on yllättävän suuri merkitys soinnin kannalta. Kielet ovat pieni menoerä mutta ne todella kuuluvat. Itse vannon D'Addario XL:n nimeen.
- Satula. Muovisatula kannattaa vaihtaa luiseen tai metalliseen satulaan. Se parantaa sointia välittömästi.
- Kaulan ja rungon liiitos. Liimaliitos antaa paremman sustainin kuin pulttiliitos. Gibsonin perinteinen liitos on liimavahvistettu ponttiholkkaus, kun taas Fender käyttä pulttikauloja. Japsimerkit, kuten Ibanez ja Yamaha, käyttävät täysimittaisia kauloja, jotka menevät kopan läpi.
- Mikrofonit. 'Nuff said.
- Talla. Gibsonin Tune-O-Matic -talla on hieno keksintö, ja sillä hienosäätö, kuten kielten korkeuden säätö (action) on helppoa.
Mikäli et pelkää kultasepäntöitä, halpiskitara kuten Harley Benton on myös hyvä lähtökohta elektroniikkaviritysten tekemiseen. Perinteinen kikka on mikinpuolittimet, joilla kaksikelainen mikrofoni "puolitetaan", ts. siitä saadaan yksikelaisen ääni tiluliluttelua varten.
Soitan itse komppikitaraa, joten siihen tarkotukseen Les Paul on todella omillaan.
Miten on, ootko kurkannut sun HB:stä montako johtoa mikistä tulee? Luulisi äkkiseltään että halvemman luokan mikissä kelojen kytkentä on tehty jossain siellä kuoren uumenissa ja ulos tulee vain "kuuma" johto ja suojasukka. Tällöin humbuckerin puolitus vaatii tosiaan kultasepän otteita.
Mukavaa kyllä, että Harrikasta välillä kuulee myönteistäkin kommenttia.
Hommaa tommonen epiphonen les paul ei kauheen kalli ja merkki suht suosittu ja toimii!!!!
jos pääset vertaamaan laatua ja laatua...
niin minä jättäsin epparin kaupaan... ottasin tokain
love rockin "les paul" kopio
viimestely on parempaa kun epifoneel...
kun pitäähän gibsoni saada erotumaan tytär yhtiön kamoist...
minä ostin hinta laatu suhteen takia tokain...
vaikka onkiin korean versio muut... hakka kyll epifonet 6-0 samass hinta luokass...
ett jos laittas 750 niin sill pitäs irrota ehkä joh japanin love rock joka on jo tosi lähell AITOA les paul:ia...
Tokai on kyllä hyvä vaihtoehto jos haluaa hyvän lespan muttei Gibsonia raaski ostaa.
Hyvän saundin mä saan Orange Crush 30r vahvistimella : Särö nelosessa, eli just ja just särkee ja reverbi samoilla niin hyvä rouhee soundi ärisee !