on tosi pahaa ja musertavaa. olen kärsinyt siitä mieheni taholta melkein koko suhteemme ajan.
hän haukkuu minua, on sairaalloisen mustasukkainen ja uhkailee väkivallalla/tappamisella ja omaisuuteni rikkomisella.
ollaan jo erottu pariin otteeseen, ja palattu takaisin yhteen.
nyt taitaa olla lopullinen ero edessä koska olen huomannut että hän ei todellakaan muutu.
tilannetta pahentaa se että uhkailut ym. tuskin loppuvat eroon, syyllistäminen ja epäily jatkuu entistä pahempana.
käyn töissä ja meillä on kolme lasta.
joskus mies ymmärtää että hänessä on vikaa ja lupaa lopettaa ja hakeutua hoitoon ym. ym. nämä lupaukset kestävät n. 1-2 kk ja sitten alkaa taas sairaat epäilyt että mulla on toinen mies, jos olen esim. väsynyt enkä jaksa seksiä. enkä todellakaan jaksa kovin usein, koska työ ja lapset vaativat veronsa ja hänen juttunsa rasittavat elämääni ja toipuminen riidoista on hidasta.
kunpa vain uskaltaisin erota ja hän sitten lopettaisi henkisen väkivallan.
hän ei oikein ymmärrä että miksi eroaisimme kun suhteessa on niin paljon hyvääkin, onhan se totta mutta en kestä enää noita pahoja juttuja.
7 vuoden seurustelukokemuksella olen kyllä 99% varma ettei hän muutu miksikään.
tai saan maksaa hengelläni jos erotaan...
lähestymiskieltoa on turha edes ajatellakaan, koska hän ei sitä varmaan noudattaisi, koska ei pelkää viranomaisia tai vankilaa, on itse niin sanonut. on kait vankilassa joskus ollutkin.
käsiksi hän ei ole minuun käynyt, mutta aikaisempi naisystävä kait sai turpiinsa monta kertaa..
hän haukkuu minua, on sairaalloisen mustasukkainen ja uhkailee väkivallalla/tappamisella ja omaisuuteni rikkomisella.
ollaan jo erottu pariin otteeseen, ja palattu takaisin yhteen.
nyt taitaa olla lopullinen ero edessä koska olen huomannut että hän ei todellakaan muutu.
tilannetta pahentaa se että uhkailut ym. tuskin loppuvat eroon, syyllistäminen ja epäily jatkuu entistä pahempana.
käyn töissä ja meillä on kolme lasta.
joskus mies ymmärtää että hänessä on vikaa ja lupaa lopettaa ja hakeutua hoitoon ym. ym. nämä lupaukset kestävät n. 1-2 kk ja sitten alkaa taas sairaat epäilyt että mulla on toinen mies, jos olen esim. väsynyt enkä jaksa seksiä. enkä todellakaan jaksa kovin usein, koska työ ja lapset vaativat veronsa ja hänen juttunsa rasittavat elämääni ja toipuminen riidoista on hidasta.
kunpa vain uskaltaisin erota ja hän sitten lopettaisi henkisen väkivallan.
hän ei oikein ymmärrä että miksi eroaisimme kun suhteessa on niin paljon hyvääkin, onhan se totta mutta en kestä enää noita pahoja juttuja.
7 vuoden seurustelukokemuksella olen kyllä 99% varma ettei hän muutu miksikään.
tai saan maksaa hengelläni jos erotaan...
lähestymiskieltoa on turha edes ajatellakaan, koska hän ei sitä varmaan noudattaisi, koska ei pelkää viranomaisia tai vankilaa, on itse niin sanonut. on kait vankilassa joskus ollutkin.
käsiksi hän ei ole minuun käynyt, mutta aikaisempi naisystävä kait sai turpiinsa monta kertaa..
Vastaukset 8
Vanhimmat
saat maksaa hengelläsi, jos et ota eroa.
En halua moittia enkä haukkua sinua saamattomaksi, koska eräs läheiseni elää saman tapaista elämää, ja on elänyt sitä jo kymmeniä vuosia.
Hän on hirmuisessa loukussa: mies kontrolloi kaikkea, ei ole mitään mikä jäisi häneltä kuulematta ja huomaamatta. Läheiseni ei uskalla pitää yhteyttä esimerkiksi minuun, koska mies inhoaa minua suunnattomasti. Alunperin hän kyseli minua treffeille, mutta nauroin päin näköä ehdotukselleen. Tavoitti silloin läheiseni jostain, ja kun ei saanut yhtä, otti toisen. Samassa kompleksissa asuu myös miehen äiti, joka on edelleen korkeasta iästään huolimatta Emäntä ja edustaa ylintä päätös- ja toimivaltaa. Läheiseni on ollut piikana nyt ikänsä huushollissa, johon meni miniäksi hyvin nuorena.
Lapset heillä on jo isoja. Syytä siihen miksi läheiseni ei ota kampsujaan ja lähde on vain ja ainoastaan hänen tiedossaan.
Olemme perhe-piirissä läheisestämme huolissamme, koska hän on totaalisen kontrollimuurin takana, ja mitä ilmeisemmin voi erittäin huonosti henkisen väkivallan takia.
Tilanne on melko kamala. Hiljaa surumielisesti hymyilevä läheiseni pitää sisällään voimia jotka saattavat olla kohtalokkaat ~jollekin siinä tapauksessa että joskus tulee se pimeä hetki, jolloin ei enää jaksa eikä pysty hymyilemään läpi kyynelten.
Ihminen on sopeutuvainen ja tottuu elämään kaikenlaisissa olosuhteissa.
Tuntematon, uusi elämäntyyli voi pelottaa enemmän kuin vuosien "loukussa" eläminen, koska sen vaarat ovat ihmiselle tutut.
Pitkään häkissä olleen linnun häkin oven jos avaat, niin lintu ei lähdekään lentämään vapauteen. Katsoo kummissaan. Voi käydä ulkopuolella, mutta palaa hämmentyneenä takaisin. Miten se vapaudessa pärjäisi, jos ainoa elämäntyyli minkä tuntee on häkki.
Irtiotto siis saattaa pelottaa enemmän kuin tutuissa kuvioissa eläminen.
Samoin tukiverkostoa tarvitaan jos irtautuu pitkästä liitosta ja kontrolloivan sukuyhteisön ote saattaa torpedoida pienimmätkin itsenäisyyden pyrkimykset tai yritykset pyristellä ulos.
Ihminen joka sopeutuu, alistuu tai ahdistuu. Ne jotka ahdistuvat yleensä herkemmin tekevät lähtöpäätöksen tai sairastuvat persoonaltaan.
Parempi nyrkin alla kuin taivasalla- ajatusmalli elää, ikävä kyllä vahvana, jos ei usko pärjäämiseensä. Tai jokin todella "läheltä piti" kokemus pysäytä vanhaa ajatusmallia uusille urille.
Käväseppä lukemassa "narsistien uhrit" tukipalstaa,niin sinulle selviää asiat;mistä on kysymys.Googleta,niin löydät.
maksaa hengellään kun ottaa eron vai yhdessäollessa?? mies ei kestä että hänet jätetään. kahden tulen välissä....
Harkitsepa tuota turvakotivaihtoehtoa. Se voisi olla sinulle ja lapsille turvallinen ja sopiva tapa poistua kotoa ilman, että saat turpiin tai tulet pahoinpidellyksi.
Ei tuo ole hyväksyttävää naisen elämää, tuollainen,josta kerrot. Miehesi on päällekäyvää tyyppiä - tosin vain henkisesti, mutta rankkaa se on sekin. Puolisollasi aivan selvästi "heittää isopyörä" joltain osin.
Älä sinä jää sitä miettimään, vaan hoida oma ja lasten elämä kuntoon.
Voit soittaa alueesi turvakotiin ensin ja neuvotella mikä olisi paras hetki poistua sinne ja millä tavalla (esimerkiksi taksilla). Turvakodissa voite asua ja järjestellä elämää kuntoon. Kunnalta voitte kysyä asuntoa,jonka varmasti pian saattekin.
Laita avioero vireille,jos olette naimisissa. Puolisosi sinuun kohdistamat uhkailut eivät tietenkään ole hyvästä ja "seilaaminen" (eroatte - menette yhteen - eroatte) vaan pahentaa tilannetta.
Joka kerta, kun eron jälkeen menette yhteen ja aloitatte ns. uuden elämän, miehesi tulkitsee itselleen (vinksahtaneessa päässään), että itse asiassa hänen käytöksensä onkin aivan hyväksyttävää, kun ... vaimokin kerran taas ottaa takaisin suhteeseen. Ei ole hyvä tämä tällainen sinulle.
Nuo hänen sinuun kohdistamat uhkailut oikeuttavat sinut hakemaan lähestymiskieltoa, jonka varmasti saatkin.
Uhkailut eivät todellakaan kuulu hyvään parisuhteeseen ja perhe-elämään.
Muista myös huolehtia lasten huoltajuusjärjestelyistä. Siltä osian saat tietoa kunnan sosiaalipuolelta.
Turvakodin henkilökunnalta voit kysellä mitä vaan elämääsi liityvää järjestelyä (asuminen, lastenhuoltajuus, lähestymiskielto yms.) ja he ovat ammatti-ihmisiä sinua neuvomaan.
Tarvittessa voit sitten hakea omia ja lasten tavaroita kotoasi vaikka poliisien avustuksella,jos ei muuten onnistu.
Siitä voit olla varma, että miehesi ei muutu eikä parane. Lähinnä pahenee vaan, kun vanhenee.
Ja tosiaan pahimmillaan menee henki vaimolta, kunyrittää näiden persoonallisuushäiriöisten kanssa elää.
Joten, nyt toimintaa - ja parempi elää odotaa sinua aivan pian kevään kuluessa.
Hyvä kanssasisar.Ymmärrän täysin,millaista elämäsi on sellaisen miehen rinnalla.Itse olen ollut yli 30v samanlaisen piinaavan ihmisen kanssa naimisissa ja lapsetkin saaneet osansa siitä.Tuntuu että henkinen kidutus on paljon julmempaa,kuin että sais kerran jonkun tällin puolisolta.Onhan hän kyllä sanonut,että jos en olisi nainen,hän löisi.Kyllä niin mieli tekis siinä vaiheessa sanoa,että ala kalppia.Minulla on ollut ajatuksissa,että lähden tästä,mutta aina sitä on vain vaikea päättää.Tää ei kyllä ole mitään avio-onnea.aina haukutaan ja riidellään.Olis varmaan parempi molemmille olla erillään.Hän aina vannottaa,kuinka paljon rakastaa,mutta minusta tässä on rakkaus kaukana.Sitten yksin olen muutenkin suuren huushollin hoitanut.On 5lasta,mutta yhtään hän ei lapsienkaan kanssa ole koskaan ollut.Epäilee aina kaikenlaisia olemattomia.Ja jos kuka miespuolinenkaan katsoo,heti alkaa raivota,et varmaan oot ollu sen kanssa ja näen ihmisen ekakertaa.Tää on todellakin raskasta.En tätä piinaa sois kellekkään.Kaikkea hyvää sinulle.
Kun ihminen elää pelon alla ja sairaassa suhteessa niin pikkuhiljaa oma suhteellisuuden taju ja ajatusmalli vinoutuu.
Sitä tosiaan saattaa ruveta ajattelemaan että:
" tuntuu että henkinen kidutus on julmempaa kuin että sais kerran jonkun tällin puolisolta..."
Vaihtoehdot parisuhteessa ei saa olla tuossa, että alkaa tuntumaan että antais vaikka tällin mieluummin kuin hiostaisi henkisesti.
Vaihtoehtona huonolle kohtelulle on aina vapaus elää sekä ilman henkistä prässäystä että kunnon tälliä.
Suomessa on vapaus jättää huonosti kohteleva puoliso. Ja tukiverkkoja ja tietoa kuinka toimia siinä tilanteessa kun ratkaisun tekee.
nyt lähde lopullisesti siitä suhteesta koska miehesi on saanut jo mahdollisuuden muuttua ja mitään ei ole tapaht. älä syyllistä itseäsi vaan rohkeasti eteenpäin asioilla on taipumus järjestyä mutta ei tuollaisessa suhteessa vie aikansa mutta huomaat erottuasi että elämä kantaa ja siitä voi nauttia