Olen kokeillut vuosien varrella neljää eri lääkettä masennukseen, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, paniikkihäiriöön ja ahdistuneisuuteen (siis yhtä lääkettä kerrallaan kaikkiin näihin neuroottisiin vaivoihin).
Seronilista pumpun takominen ja käsien tärinä. Silloin kukaan ei kertonut minulle mitään SSRI-lääkkeiden ekojen käyttöviikkojen oireilusta, joten säikähdin ja jätin kesken. Yrittäessäni myöhemmin aloittaa uudelleen koin elämäni hirvittävimman yön, kun puolikas tabletti vei unet ja sai sellaisen fyysisen tuskatilan aikaiseksi että en ole moista kokenut ennen enkä jälkeen.
Cipramilista kaikenlaisia sivuoireita, joista ei vähäisimpänä aggressiivisuus ja päänsärky jotka tulivat vasta 1,5 kk käytön jälkeen.
Cipralexista itsariajatuksia ja yöllisiä kauhukohtauksia, 1,5 kk syömisen jälkeen mielialan romahdus.
Sertraliinista jo puolikkaasta tabletista yöunet täysin pois ja päänsärky joka kestää ja kestää ja kestää...
Minä en enää kestä. En näitä loputtomia sivuoireita enkä sitä että lääkkeistä ei ole mitään apua.
Voiko tosiaan olla näin prkl vaikeaa löytää sopiva lääkitys tai lääkettä ollenkaan? Pitäisikö vain suosiolla kärvistellä masiksen kanssa - sekin on parempi kuin nämä kaikki oireilut lääkkeiden takia plus pelko että olen tulossa hulluksi, kun lääke repii mielialaa sinne sun tänne?
Masennuksen kanssa ainakin tiedän kuka olen ja missä mennään. Lääkkeiden kanssa en luota itseeni enkä mihinkään.
Seronilista pumpun takominen ja käsien tärinä. Silloin kukaan ei kertonut minulle mitään SSRI-lääkkeiden ekojen käyttöviikkojen oireilusta, joten säikähdin ja jätin kesken. Yrittäessäni myöhemmin aloittaa uudelleen koin elämäni hirvittävimman yön, kun puolikas tabletti vei unet ja sai sellaisen fyysisen tuskatilan aikaiseksi että en ole moista kokenut ennen enkä jälkeen.
Cipramilista kaikenlaisia sivuoireita, joista ei vähäisimpänä aggressiivisuus ja päänsärky jotka tulivat vasta 1,5 kk käytön jälkeen.
Cipralexista itsariajatuksia ja yöllisiä kauhukohtauksia, 1,5 kk syömisen jälkeen mielialan romahdus.
Sertraliinista jo puolikkaasta tabletista yöunet täysin pois ja päänsärky joka kestää ja kestää ja kestää...
Minä en enää kestä. En näitä loputtomia sivuoireita enkä sitä että lääkkeistä ei ole mitään apua.
Voiko tosiaan olla näin prkl vaikeaa löytää sopiva lääkitys tai lääkettä ollenkaan? Pitäisikö vain suosiolla kärvistellä masiksen kanssa - sekin on parempi kuin nämä kaikki oireilut lääkkeiden takia plus pelko että olen tulossa hulluksi, kun lääke repii mielialaa sinne sun tänne?
Masennuksen kanssa ainakin tiedän kuka olen ja missä mennään. Lääkkeiden kanssa en luota itseeni enkä mihinkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
E-Epa, karnosiini, B-6 ja 12 vitamiinit sekä magnesium, minulla lähti masis viikossa eikä tullut sivuvaikutuksia.
Tällä hetkellä epaa menee 2 kapselia päivässä ja karnosiinia 2 pilleriä, kesäaikaan riittää 1 kumpaakin kun on tuota auringonvaloa tarjolla ihan ilmaiseksi.
Masis ja paniikit ovat pysyneet poissa 1½ vuotta tuolla kattauksella.
kun tietäs millä kauppanimellä karnosiini on myynnissä. Noit muita mul jo onkii ja muutamii muita lisäks?
ns. omalla nimellään, muillakin tätä valmistetta toki on, mutta ekaksi tulee mieleen Biovitan sivut, katso sieltä.
Ja apteekeista ja luont.tuotekaupoista löydät karnosiinia.
ovat hirveen yksilöllisii noi ropit. Enää en edes muista, mut ehkä puolentoistakymmentävuotta on tullu kokeiltuu mahtavasti enemmän kaikensorttisii masisroppeja. Mikään ei oo auttannu!
Noista mainitsemistas on tuttu vain Cipralex. Ei aiheuta mulle mitään tunnistettavii oireita tahi helpotusta.
Ei välttämäti kandee luovuttaa; voi löytyy oikee aine ja elämä muuttuu täysin.
PS. Tokihan Sulle on kerrottu, et useimpien masislääkkeiden hyöty tulee esiin vasta useiden viikkojen käytön jälkeen, niin että jos sivarit ei oo iha sietämättömii, ni rouskuta sisulla pari kuukautta ainaskii. Nimittäin sivarit olletikin voivat hävitä ajan oloon!
Sivuoireet kestävät minulla joka kerralla vain parisen viikkoa (lukuunottamatta seksipuolen häikkiä). Kun siis sivuoireet ovat jo hävinneet siinä vaiheessa aikoja sitten kun tulee tuo maagiset 1,5 kk täyteen, niin omituista että juuri silloin mieliala romahtaa. Ja sitalopraamin kanssa tuli myös päänsärky.
Sillä tavalla en halua alkaa lääkkeitä syömään että annostusta vaan nostetaan ja nostetaan parin kk välein.
Kun kaikki SSRI-lääkkeet vaikuttavat suurinpiirtein samalta niin tuntuu vaikealta uskoa että sieltä joku sitten löytyy joka "muuttaa elämän täysin". Pisimmillään söin sitalopraamia puoli vuotta ja sen jälkeen piristyin, kun tuli nimittäin kesä. Eli en tiedä siitäkään vaikuttiko lääke mitenkään.
Kun en viitsi erikseen kirjoittaa, niin noista luontaislääkkeistä sen verran tässä samantien että syön koko ajan vitamiinia ja kalanmaksaöljyä. Eikä kyse ole mistään parin viikon melankoliasta vaan koko elämän kestäneestä masennuksesta ja masennustaipumukseta.
eli mulla on ollut käytössä masennukseen ja paniikkihäiriöön paroxetin, ja kun aloitin ei tullut minkäänlaisia haittavaikutuksia/sivuoireita , ja noin 3vk päästä elämä kukoisti!ja niin on jatkunut tähän päiväänkin! annokseni on 40mg/pv . kannattaa kysellä lääkäriltä miten olis tämän lääkkeen kanssa !
kokeilla lääkkeetöntä hoitoa?!?
Olen vuosikausia juossut mielenterveystoimistossa selvittämässä tuntemuksiani ja ajatuksiani. Yksityiseen puoleen ei ole varaa. Kelan terapiasta on puhuttu, mutta minulla ei ole senkään omavastuuosuuteen varaa. Nyt on ollut puhetta että tutkitaan saisinko sossusta tukea, mutta epäilen että en koska miehelläni on työ. Minun touhujani hän ei kuitenkaan voi kustantaa!
Epäilen myös että keskusteleminen minkään sortin ihmisen kanssa ei saa aivojani kuntoon. Keskittymis- ja muistiongelmat, jatkuva ahdistuneisuus ja kaikinpuolinen neuroottisuus kun ei ole hellittänyt kaikkina näinä vuosina kun olen persoonaani ronkkinut ja tutkinut itse ja muiden kanssa, paremminkin päinvastoin.
En ole järin innokas lääkkeitä syömään, mutta tuntuu että mikään ei auta. Jatkuvassa paniikissakaan ei jaksaisi olla.
mun suullani! Parisen vuotta sitten tuli koitettuu yksityistä, mut tuntu, et se on pelkkää rahastusta; se äijä ei ikäänku ollu kiinnostunu musta lainkaan, kaavakkeitten täyttöö, minkä oisin hyvin voinnu tehä himassa ja jotain aivan asiaankuulumatonta jorinaa 100 egee/45min.
Kelan terapiaski oon ollu kaks vuotta, pahaks onneks kutistaja ei pystynny muhun.
Ja samaa mieltä oon Sun kanssaas, et ei nää hommat puheista parane!
Emmää tierä muta keinoo, ku yrittää vaan eri ropeilla päästä koivilleen, vaik se kestää hiton kauan, ainaskii mun kohalla; emmää enää muistakkaan, onks menny jo 10 tai 15 vuotta, ku rohtoi on vaihettu, eikä mitkään auta.
Pakko vaan jatkaa yrittämistä!
Ei kannata ensimmäisten tapaamisten poerusteella heittää kirvestä kaivoon. Ensimmäiset kerrat meneekin usein siihen, että selvitellään perinpohjin ja käännellään ja väännellään, silloin se on kaavakkeita ja keskustelua. Sit kun oikeasti solmitaan terapiasuhde, keskustelu jää kyllä taka-alalle ja erilaiset keinot ja "tehtävät" astuvat kuvaan. On vanha käsitys, että terapia on jutustelua, kaikkea muuta! Teille ei ehkä ole löytynyt oiekaa terapauttia, mutta se ei tarkoita, että ei kannattaisi kokeilla uudelleen. Ainakin aloittajalla selvästikään pelkkä lääkehoito ei ole tuonut toivottua tulosta. Ei kannata jäädä odottelemaan, että jotain tapahtuisi, se olisi tapahtunut jo. Voimia ja etsikäähän itsellenne se toimivin terapiasuhde.