Jäin vuosi sitten työttömäksi täysin uupuneena ja verenpaine koholla. Minut irtisanottiin huonostitehdyn työn takia virallinen syy oli taloudellis tuotannolliset syyt. Olin ollut alle vuoden töissä ja tein koko ajan ylitöitä, korjailin virheitä ja tein kiireellisiä projekteja. Kukaan ei kertonut mikä oli vialla. Tajusin liian myöhään, ettei minua oltu neuvottu kunnolla töissäni ja toimintatavat olivat olleet ennen tuloani yrityksen toimintaprosessien vastaiset. Sain potkut osaamattomana. Ensimmäinen puolivuotta meni oudossa sumussa. Näin välillä ahdistavia painajaisia töistäni ja aamupäivisin iski masennuskohtaus, jonka sain nukuttua päiväunilla pois. Pelkäsin työhaastatteluja, pelkäsin saavani uuden työpaikan. Huomasin käpertyväni kotiini ja välttelin ihmisiä ja eniten tuttuja ja ystäviä. Sen välttelyn syynä oli häpeä epäonnistumisesta. Ymmärsin pian etten voi jatkaa erakoitumista ja kehitin vähitellen rutiineja itselleni. Liikuntaa ja opiskelua. Nähtyäni sattumalta tv-ohjelman työpaikkakiusaamisesta ymmärsin kaiken. Minun olisi pitänyt hakea ammattiapua. Ymmärsin, että olin joutunut kiusatuksi. Minun perehdyttäminen oli tarkoituksella laiminlyöty. Työntekijä, jonka piti neuvoa havitteli paikkaani. Minulle neuvottiin virheellisiä toimintatapoja, joista tuli ongelmia, minun kysymyksiini ei haluttu aina vastata. Halutessani ottaa käyttöön uusia yrityksessä jo muualla käytössä olevia toimintatapoja minua ei kuunneltu. Minun seläntakanani käytiin valittamassa esimiehelleni töistäni. Toisin sanoen, minusta tehtiin osaamaton vaikka olin kokenut ammattilainen ja meriittini hankkinut muissa yrityksissä. Työnantajakaan ei keskustellut minun kanssani vaan antoi suoraan potkut ja jäin työttömäksi. Nyt tilanteeni on parempi kun ymmärrän kaiken ja tiedostan raadollisen kokemukseni johtuvan aivan muusta kuin itsestäni.
Olen nyt saanut ison ja tärkeän kokemuksen ja jaksan elää eteenpäin,, tosin välillä masennus iskee, mutta ajattelen sen pois. Ehkä meillä joskus on tässäkin yhteiskunnassa jokin järjestelmä josta työpaikkakiusaamisessakin voi hakea apua ja tukea. Itse en osannut,, enkä tiennyt mistä olisin voinut. Pahasti kiusaaminen kyllä vaikuttaa työllistymiseeni.
Olen nyt saanut ison ja tärkeän kokemuksen ja jaksan elää eteenpäin,, tosin välillä masennus iskee, mutta ajattelen sen pois. Ehkä meillä joskus on tässäkin yhteiskunnassa jokin järjestelmä josta työpaikkakiusaamisessakin voi hakea apua ja tukea. Itse en osannut,, enkä tiennyt mistä olisin voinut. Pahasti kiusaaminen kyllä vaikuttaa työllistymiseeni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä surettaa, kun luin sinun tarinasi.Jos Sinua yhtään lohduttaa, irtipääsemiseen ja omanarvontunnon palauttamiseen menee aikaa, vaikka olisi osannut hakea apua kaikista niistä instansseista, jotka laki sallii eli työterveyshuollosta, työsuojeluorganisaatiolta, omilta esimiehiltä ja luottamusiehiltä.
Sieltä on tullut hyviä neuvoja , pillereitä,selkään taputuksia ja mielenterveyden kyseenalaistamisia.
Vaikka onhan se masennuskin häiriö, en minä sitä puolusta. Mutta omin avuin on noustava. Vertaistuki on minulle ollut iso apu ja sitten sellaiset elokuvat, jossa joku syyttömänä joutuu puolustautumaan koko maailmaa vastaan. Tulee semmoinen olo, että pitää vaan olla oma itsensä, kerätä palaset kasaan ja ei muuta kun baanalle!
Kyllä sinä selviät, fiksu ihminen!
Sinun tarinasi. On juuri noin; kiusattu ei tiedä olevansa sitä koska luottaa työtovereihinsa
ja tekee ahkerasti sitä mihin työnantaja on palkannutkin=työtä,,, eikä juonimiseen toisia vastaa heidän selkänsä takana. Kun sitten kaikki
juonitus alkaa selvitä, onkin monesti liian myöhäistä ja peli on menetetty: sudet söivät lampaan. On hienoa, että olet selvinnyt valheidenlaaksosta ja kerroit sen, toivon että keskustelet kaikki mieltäsi askaruttavat asiat läheisesi kanssa, näin toivon, pääset siitä omillesi ja me muut saamme uskoa, että työpaikkakiusaamisesta voidaan myös selvitä.
Minulla on meneillään vastaava tapaus. Eilen annettiin ymmärtää, että voin häipyä, kun teen vaan virheitä, itse en ole käynyt virheitä läpi oman esimiehen kanssa vaan työkaverini on tehnyt sen pomon kanssa. Minua on mustamaalattu selän takana. Tosin minä en aio jättää tätä tähän, en toista kertaa.
Olet kokenut kovia. Voimia.
Minä olen myös kiusattu, joka päivä teen parhaani ja ehkä yritän jotain ns."liikaakin" mieheni käyttämä termi. Työni olen tehnyt hyvin.
Arvostus, sitä meidän työpaikalta ei saa.
Pilkkausta, naurua, ivaa, puukottamista, selän takana roskan puhumista jne. Mutta jaksan, olen päättänyt, en vaan tiedä kuinka kauan oikeesti sitten jaksan, etten uuvu täysin. Lähellä on käyty.
Kohtalotovereita löytyy.
Tietoa aiheesta löytyy täältä:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Työpaikkakiusaaminen
Olet jo auttanut muitakin kirjoituksellasi.
Tsemppiä jatkollesi.
mutta kyllä sinä fiksuna ihmisenä tuosta selviät nyt kun olet jo päässyt asian herraksi ja ymmärrät missä loassa sinua on pidetty. Niin helposti menee siihen halpaan, että alkaa syyttelemään itseään. Mutta onneksi olet varmaan positiivinen ihminen, älä anna periksi ja hae apua jos siltä tuntuu. Tsemppiä sylin täydeltä :)!
Kiitos sanoistanne. Olen kyllä mielstäni positiivinen ja haluan elää sovussa kaikkien kanssa, mutta silti raja tulee minulla myös vastaan. Olen työni hoitanut ja parhaani olen tehnyt omasta mielestäni. Kiitosta ei koskaan saa ja pilkkaa, moitteita ja ivaa palkan lisäksi.
Ehkä pahin asia on, kun uskallan avata suuni juuri oikeassa kohdassa oikeaan aikaan.
ja sitten tulee päihin kun uskaltaa avata suunsa. Mutta se on ainoa keino, että avaa suunsa, koska jokaisella on oikeus mielipiteeseen, asialliseen.
Sellaisten kimppun käydään kyllä herkemmin, jotka eivät osaa puolustautua, että hyvä kun et alistu nyhveröksi. Pää kylmänä vaan porskuttelet eteen päin. Meillä on vain tasan yksi elämä!
Vielä mietin sitäkin, että voisi käydä sulle lopulta hyväkin tuuri kun pääsit pois tuosta työpaikasta. Käännä menetys voitoksesi! Oletpahan yhtä kokemustakin rikkaampi ja sinua ei mikään nujerra. :)
Tekisin listan niistä vastoinkäymisistä,jotka ovat vaivanneet minua. Listan avulla ne asettuisivat lohdullisempaan perspektiiviin. Sittenhän voisin kirjoittaa viimeiselle riville : MINUA ETTE NÄIN HELPOLLA SAA! Tälläinen lohdun sana sinulle hyvä ihminen.