Mina uskon kohtaloon. Uskon siihen etta kohtalo johdatti minut rakkaani luokse toiselle puolelle maailmaa. Kyllastyin Suomeen ja suomen kuvioihin ja halusin vain vahan vaihtelua elamaan. Olen suht. nuori nainen olin ollut opiskelujen jalkeen vasta muutaman vuoden tyoelamassa mutta olin aivan loppu ja uskoin siihen etta jossain asiani voisivat olla paremmin. Kohtalo jarjesti minulle tarjouksen (en todellakaan aluksi harkinnut muuttamista minnekaan) mutta eras maaliskuinen paiva muutti kaiken. Sain tarjouksen muutta etela-amerikkaan, ei mitaan loistotyota mutta menetteli. Ja tottahan toki tartuin tilaisuuteen,Ei menny montaa kk kun olin jo uuden maan ja kulttuurin keskella. Espanjan kielesta en osannut kuin alkeet, mutta koko ajan tiesin etta parjaan, niinkun parjasinkin. Eika muukaan kielen kieletaito ollu parasta mahdollista.
Anyway pian muuton jalkeen tapasin upean,ihanan paikallisen miehen. Joka on opiskellut paljon erimaissa, on sivistynyt, on korkea arvoisessa asemassa kansainvalisessa firmassa, puhuuu useita kielia. Olen erittain onnellinen hanen kanssaan. Han on todella hella, kunnoittava,hauska, kunnianhimoinen jne.
Aikaisemmat kokemukseni miehista ovat tahan suhteeseen karmeita. En hauku Suomalaisia miehia, mutta kylla saisi vahan katsoa peiliin miten kohtelee naisia. En vain Suomesta loytanyt ketaan kunnollista, kaikki kusipaarenttuja..
Olen nyt asunut 1.5vuotta Etela-Amerikassa, elanyt onnellisinta aikaa elamassani. Olemme seurustelleen nyt yli vuoden ja silti tunnen oloni rakastetuksi joka minuutti, saan paljon kukkia ja lahjoja, mieheni osoittaa tunteensa ja tiedan etta hanen tunteensa ovat aitoja.
Olemme puhuneet paljon avioitumisesta ja lasten hankinnasta. Haluamme molemmat nuorina lapsia. Kaytannonkin juttuja olemme jo miettineet, pidammeko kahdet haat toiset taalla hanen perheelleen ja meidan ystavillemme ja toiset Suomessa minun perheelleni ja ystavilleni. Kuinka nopeasti te olette menneet naimisiin ja perustaneet perheen?
Lattarimiehet tai ylipaataan lattarikansa ei kamalasti aikaile naitten asioiden kanssa, taalla mennaan nopeesti naimisiin jne. niinkun varmaan monissa muissakin maissa.
Monet varmasti ajattelee etta olen tyhma ja nuori ja minua vain kaytetaan esim. hyvaksi mutta vakuutan etta en olen enaan kovin nuori, eika minua todellakaan kayteta hyvaksi. tama on rakkautta ja tama kestaa...
Monella Suomalaisella on vaan niin kovat ennakkoasenteet ulkomaalaisista mika tekee minut surulliseksi.En saa hyvaksyntaa kaikilta ystaviltani edes koska poikaystavani ei ole suomalainen! kuinka typeraa! ymmartaisin huolen jos olisin rakastunut paikalliseen koyhaan renttuun kuka ei tee mitaan sen eteen etta elamassa parjaisi. Itse olen kunnianhimoinen ja minulla on selvat savelet aina olleet elamani suhteen. Taalla olen saanu toteuttaa unelmiani, oppia kielia, rakkautta, opiskella, ja nyt seuraavaksi alkaa olla jo perheen perustamisen aika..
Ja sitten viella on varmasti taallakin ihmisia ketka on naimisssa eri uskontokunnan edustajan kanssa. Onko siita tullut ongelmia. Itse olen kristitty ja poikaystavani on katollinen. En ole kovinkaan perehtynyt katolilaisuuteen, silla en ole kovin kiinnostunut uskonnoista eika hankaan ole kovin peruskatollinen mutta hanen perheensa on hyvin uskovainen!
mutta elama vie eteenpain ja tassa vahan tarinaa minun elamastani! Olen onnellinen ja toivottavasti moni muukin on loytanyt rakkauden ulkomailta silla mikaan ei ole ihanempaa kun se etta kansat yhdistyy!
Anyway pian muuton jalkeen tapasin upean,ihanan paikallisen miehen. Joka on opiskellut paljon erimaissa, on sivistynyt, on korkea arvoisessa asemassa kansainvalisessa firmassa, puhuuu useita kielia. Olen erittain onnellinen hanen kanssaan. Han on todella hella, kunnoittava,hauska, kunnianhimoinen jne.
Aikaisemmat kokemukseni miehista ovat tahan suhteeseen karmeita. En hauku Suomalaisia miehia, mutta kylla saisi vahan katsoa peiliin miten kohtelee naisia. En vain Suomesta loytanyt ketaan kunnollista, kaikki kusipaarenttuja..
Olen nyt asunut 1.5vuotta Etela-Amerikassa, elanyt onnellisinta aikaa elamassani. Olemme seurustelleen nyt yli vuoden ja silti tunnen oloni rakastetuksi joka minuutti, saan paljon kukkia ja lahjoja, mieheni osoittaa tunteensa ja tiedan etta hanen tunteensa ovat aitoja.
Olemme puhuneet paljon avioitumisesta ja lasten hankinnasta. Haluamme molemmat nuorina lapsia. Kaytannonkin juttuja olemme jo miettineet, pidammeko kahdet haat toiset taalla hanen perheelleen ja meidan ystavillemme ja toiset Suomessa minun perheelleni ja ystavilleni. Kuinka nopeasti te olette menneet naimisiin ja perustaneet perheen?
Lattarimiehet tai ylipaataan lattarikansa ei kamalasti aikaile naitten asioiden kanssa, taalla mennaan nopeesti naimisiin jne. niinkun varmaan monissa muissakin maissa.
Monet varmasti ajattelee etta olen tyhma ja nuori ja minua vain kaytetaan esim. hyvaksi mutta vakuutan etta en olen enaan kovin nuori, eika minua todellakaan kayteta hyvaksi. tama on rakkautta ja tama kestaa...
Monella Suomalaisella on vaan niin kovat ennakkoasenteet ulkomaalaisista mika tekee minut surulliseksi.En saa hyvaksyntaa kaikilta ystaviltani edes koska poikaystavani ei ole suomalainen! kuinka typeraa! ymmartaisin huolen jos olisin rakastunut paikalliseen koyhaan renttuun kuka ei tee mitaan sen eteen etta elamassa parjaisi. Itse olen kunnianhimoinen ja minulla on selvat savelet aina olleet elamani suhteen. Taalla olen saanu toteuttaa unelmiani, oppia kielia, rakkautta, opiskella, ja nyt seuraavaksi alkaa olla jo perheen perustamisen aika..
Ja sitten viella on varmasti taallakin ihmisia ketka on naimisssa eri uskontokunnan edustajan kanssa. Onko siita tullut ongelmia. Itse olen kristitty ja poikaystavani on katollinen. En ole kovinkaan perehtynyt katolilaisuuteen, silla en ole kovin kiinnostunut uskonnoista eika hankaan ole kovin peruskatollinen mutta hanen perheensa on hyvin uskovainen!
mutta elama vie eteenpain ja tassa vahan tarinaa minun elamastani! Olen onnellinen ja toivottavasti moni muukin on loytanyt rakkauden ulkomailta silla mikaan ei ole ihanempaa kun se etta kansat yhdistyy!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kysyit kuinka muut ovat onnistuneet sovittamaan yhteen 2 eri uskontoa. No, oma mieheni on myös katolilainen mistä ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa suhteessamme - toistaiseksi. Jos saamme pojan hän haluaisi ympärileikkauttaa hänet, kun minä taas en. Toivon siis ettemme saa poikaa vaan tytön.. Ei se mikään kynnyskysymys minulle ole, en ole kuullut yhdestäkään ympärileikatusta miehestä joka olisi asiasta jotenkin pahoillaan. Ja tätä ei pidä siis sekoittaa tyttöjen silpomiseen - se ei millään lailla kuulu katolilaisuuteen.
Jos olet kristitty ei teille sen kummempia uskonnollisia erimielisyyksiä ole luvassa. Olisin enemmän huolissani niistä kaikista pienistä arjen murheista kun suurin rakkauden palo on sammunut. Asioista joiden kanssa joutuu painimaan oli kyse sitten mistä parisuhteesta hyvänsä. Me menimme naimisiin tunnettuamme n. puolitoista vuotta ja olemme olleet reilut pari vuotta yhdessä. En ole katunut päätöstäni, mutta huonostikin olisi voinut käydä. Avioliittoa kannattaa aina harkita huolella, koska sen on tarkoitettu kestävän läpi elämän. Itse suosittelisin elämään arkea yhdessä ennen naimisiin menoa.
Toivon että teille menee kaikki hyvin ja elätte onnellisina yhdesä elämänne loppuun saakka :)
Onnea sinulle ja puolisollesi :) Ihana lukea täällä positiivisia juttuja, vaihteeksi.. Itse uskon myös kohtaloon, lähdin työn perässä ulkomaille ja työpaikalleni tapasin nykyisen avopuolisoni. Ja hän jotenkin vain "kolahti" :) Naimisissa emme ole, mutta häitä suunniteltu. Suunnittelemme myös kaksien häiden pitämistä, koska haluamme pitää Suomessa perheeni, sukulaisteni ja ystävieni kesken sekä avokkini kotimaassa ortodoksiseremonioin :) Suurin osa läheisistäni on hyväksynyt täysin suhteemme, mutta muutamia ystäviä löytyy, ikävä kyllä, jotka toivovat suhteemme päättyvän. Mitä pikemmin, sen parempi. Sillä eihän kehenkään ulkomaalaiseen voi luottaa. No, aika näyttää :)
Suomalaisista miehistä minulle ei ole yhtään mitään pahaa sanottaa, kohdalleni on sattunut aivan ihania suomalaisia ja aivan kamalia. Ulkomaalaista miestä en metsästänyt, se vain tapahtui. Vaikka vaikeitakin aikoja on ollut (mm. lupa-asioiden kanssa), periksi ei olla annettu. Ikuisesta rakkaudesta en tiedä, mutta toivon kaiken sujuvan parhainpäin :)
Onnea ja menestystä valitsemallanne tiellä jatkossakin!
Minua tuo kohtalousko hieman huvittaa. Minä kun olen aina tavannut uskoa, että olen oman onneni seppä. Itse minä tein tietoisen valinnan muuttaa ulkomaille, mistä kaikki lähti. Kun muuttaa ulkomaille "perheenperustamisiässä", niin on perin todennäköistä, että ulkomailla tapaa ulkomaalaisen puolison.
Aivan samoin vaimo oli tehnyt tietoisen päätöksen muutosta ulkomaille. Vielä tietoisempi päätös oli ehdotta treffejä, päätös muuttaa perässäni Suomeen tai suostua kosintaani.
Minusta tässä kaikessa on sattumalla tai kohtalolla kovin vähän tekemistä. Enkä edes usko yhteen ainoaa oikeaan, enkä etenkään rakkauteen ensisilmäyksellä. Eipä silti, ettenkö olisi aika sähäkästi mennyt päästäni pyörälleni.
hienoa että tuntuu hyvältä ja onni kukoistaa.
valitettavan moni vaan tosiaan joutuu kusetetuksi, mutta on kiva että jollakin natsaa.
thaimaassa käytyäni sain todeta että paikalliset noin 20v naiset kovin mieluusti avioituivat läskien,pömppämahaisten kaljujen vanhojen ukkojen kanssa jotta raha-asiat saataisiin suvulle kuntoon, ja mieluusti myös suku suomeen thaimaasta tienaamaan.
samaa voidaan sanoa vanhoista kurttuisista naisista joiden puolisoksi löytyy kreikasta kostas,afrikasta ulubulu, tai turkista mehmet.miehet ovat komeita,sporttisia ja köyhiä, nainen rikas,vanha roikkuva pussukka huulipunat pitkin poskia ujeltaen.
kun toinen puoliso on köyhästä maasta, toinen rikkaasta, epäilykset herää,sori vaan, mutta pääasia että itse olet onnellinen etkä välitä muiden mukinoista.
vaikka olisi kuinka arvostetussa asemassa köyhässä maassa,palkka ei silti päätä huimaa,kuten huomasin thaimaassa.opettajan kuukausipalkka(vuosien kokemus) oli euroiksi muutettuna noin 200€. itse tienaan 4 kertaa sen ja palkkani on suomessa paska.
pää on pyörällä, tiedän, mutta pidä silti jalat maassa äläkä anna rakkauden sokaista kaikelta mitä tapahtuu.
Minulla ei ole pömppömahaa eikä muutenkaan liikaa kiloja ja silti sain sieltä maailman ihanimman vaimon.Meillä on mennyt tosi hyvin.Onhan noitakin tapauksia puolin toisin enkä minä näe siinä mitään pahaa ja onhan se hyvä että ne pömppömahat saavat mieleisensä.Se että mennään rahasta naimisiin on ymmärrettävää ja saavathan miehet jotain vastinettakin rahalle.Kyllä nää kotimaisetkin osaavat rahastaa.Kaikki maailmassa maksaa.
Joopa joo, mutta katsopa paljonko ne Mehmetit tekevät Suomessa rikoksia. Tuhatta Suomessa asuvaa turkkilaista kohden yli 300 henkilöä epäillään vuosittain rikoksesta.
Miksi niitä ongelmatapauksia tarvitsee tänne tuoda, kun meillä on jo omatkin?
olen kanssasi samaa mieltä.
"En hauku Suomalaisia miehia, mutta kylla saisi vahan katsoa peiliin miten kohtelee naisia."
Samat sanat suomalaiselle naiselle. Voisi vähän tsekata käytöstään. Ei nyt ulkkismiehet nyt mitään jumalolentoja ole.
"En hauku Suomalaisia miehia, mutta kylla saisi vahan katsoa peiliin miten kohtelee naisia."
Espoon turvakodeissa oli vuonna 2005 yhteensä n. 30% maahanmuuttajien vaimoja. Maahanmuuttajia Suomessa on n. 2%. Se siitä kohtelusta, ellette te sattumoisin pidä perheväkivallasta.