jos kotona ei saa sexsiä,pakko hakea muualta.Vanhana katuu.Ihana olla toinen nainen.jokainen tapaaminen on juhlaa.oma kotielämä maistuu myös paremmalta.
uskottomuus
toinen nainen
563227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
löytyskin toinen nainen,ilman sitoumusta.Elämä sais säpinää.HOIDETTU tyylikäs nainen,jolla on aikaa jutella,rakastaa ja kaikkea kivaa.
sen oman vaimon kanssa voi hankkia sitä säpinää, jutella ja harrastaa huikeeta seksiä.Ota vaimosi haasteena.
Minä tapaan "ystävääni" aina järjestäen ehkä noin kerran viikossa. En ole "toinen nainen" vaan hänen ystävänsä monessa suhteessa. Hänkin on aviossa puoleltaan. Emme saa kotona sitä mitä haluaisimme, kumpikaan, ja valitettavasti näin vain on, että meillä synkkaa pirun hyvin seksin ja muunkin suhteen (hän on yli 10v. minua vanhempi). Emme kuitenkaan halua loukata tahoiltamme puolisojamme ja näin olemme huomattavasti tyytyväisempiä emmekä narise ja nitise omilla tahoillamme, että miksi ei saa jne.
Olen siisti, hoidettu vaalea varsin estoton nainen, samoin omalta osaltaan "ystäväni". Mies ei ymmärrä estottomuutta (vanhoillinen) ja näin kotiseksimme on varsin mitään antamatonta. Miksi kuitenkaan haluaisimme erota tahoiltamme, kun siihen ei ole syytä? Emmehän halua edes sitä eikä puolisoissamme olekaan mitään "vikaa", seksi vaan ei toimi niin kuin itse haluaisimme. Emme kuitenkaan jätä puolisoitamme "paitsioon" seksin suhteen, jos sitä luulette.
Olkoon miten on, mutta tämä sopii minulle ja "ystävälleni", sopinut jo tovin. Olisiko parempi sitten erota, kun siihen ei ole sinäänsä syytä?
Minä kuulun tähän toisten naisten suureen joukkoon. Ystäväni on tahollaan naimisissa ja minä elän lasteni kanssa omaa elämääni. Silloin tällöin tapaamme ja vietämme mahtavan parituntisen toisistamme nauttien :) Kumpikaan ei ole tilivelvollinen menemisistään eikä tulemisistaan toisilleen, kalenterista katsomme sopivan ajan tapaamiselle.
Homma toimii niin kauan, kun kumpikin kunnioittaa toisensa yksityisyyttä EIKÄ rakastu! Kyse on siis fyysisestä halusta, jota pääsemme tätä kautta purkamaan, ei mistään muusta.
Hienointa tietysti olisi, jos löytäisi vapaan miehen ja rakastetun, jonka kanssa seksi toimisi yhtä hyvin kuin tämän nykyisen kaverin kanssa toimii... mutta tähän ikään mennessä olen oppinut, että kaikkea ei voi saada. Olen siis tyytyväinen tähän tilanteeseen niin kauan, kuin sitä jatkuu ja koitan olla kiintymättä ystävääni liikaa... jossain vaiheessa tulee kuitenkin katumus ja hän palaa takaisin uskollisten miesten joukkoon oman vaimonsa kainaloon.
Kevättä on kuitenkin sen verran rinnoissa (molemmissa), etten tohdi häntä vielä pois toimittaa :)
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille
Ihmettelen näkemystäsi! Jos toimitte vastoin puolisoittenne tietoa ja hyväksyntää, loukkaatte jo molemmat puolisoitanne! Ihmettelen myös puolisoitanne. Olen myös pitkän avioliiton kokenut. Jos tuntee toisen, näkee myös vilpillisyyden jos vain haluaa. Miksi ette yritä oikaista säpinäongelmaa omissa avioliitoissanne? Jokseenkin itsekäs toimintatapa tuo "ystävä-leikki". Itselläni on monta miespuolista ystävää, mutta kyse on todellakin vain ystävyyssuhteista ilman mitään flirttiä, eroottista latausta tai seksiä.
Jos puolisot hyväksyisivät tuollaisen toiminnan siitä tietäessään, olisi tilanne silloin selvä, reilu ja rehellinen. Nyt huijaatte vain itseänne! Ei taida olla osaamista itsekritiikkiin taikka kykyä hoitaa sitä tärkeintä ihmissuhdettaan. No, jokainenhan juoskoon itseään karkuun ja toimikoon kuten näkee, mutta ei läheisiään pidä loukata vain omaa itsekkyyttään!
mutta jos kotona ei saa tarpeeksi seksiä on mielestäni parempi hoitaa asia näin kuin että kotona jatkuva riita asiasta ja v*tuttaa kun ei saa. Täällä on vain yksi elämä elettävänä ja emme aio sitä jumaliste itkeä. Itsekästä tai ei, mutta emme missään nimessä halua loukata puolisoitamme emmekä sitä varmasti tee eikä se näy misään, sillä olemme "ystäväni" kanssa tunteneet jo niin pitkän aikaa.
Miten voi loukata toista, jos toinen ei tiedä asiasta? P*skapuhetta. Lähtökohtana meillä on, että perheemme ensin ja työ tietysti ja sitten vasta muut. Ei siis mitään kiimaista tarvetta juosta suinpäin toista tapaamaan vaan "hillitysti", jos näin nyt voi tässä sanoa.
Emme missään nimessä halua jättää puolisoitamme tai lapsiamme, mutta seksi ei vain toimi omilla tahoillamme niin kuin haluaisimme sen toimivan. Totta maar asioista on keskusteltu...tuloksetta. Tämän takia ei nyt kannata hitsi erota, kun muuten asiat ok. Emmekä jätä puolisoitamme paitsioon seksin saralla.
Saapi ihmiset ajatella mitä haluaa, mutta näin aiomme toimia ja olemme toimineet jo kauan, loukkaamatta ketään. Tästä ei kukaan muu tiedäkään kuin me kaksi eikä tule tietämään.
HUORA!
Kyllä sä sellasen naisen löydät. Mäkin olin melkeen löytää sellasen miehen. Oli tollanen puolen vuoden säpinä. Muistat vaan ettet sinkkuihin sekoa jos haluat oman liitos silti pitää kasassa. Ja säännöthän siihen suhteeseen on pyrittävä luomaan heti alussa. Ensin täytyy kuitenkin rakastua. Niin että baanalle vaan naista hakeen kevään kunniaksi.
Mielenkiintoinen juttu. Itselläni on kutakuinkin samanlainen paitsi että hyvää seksiä saan kotonakin. Mutta muu läheisyys jää pois. Enkä voi mitenkään syyttää siitä miestäni vaan itse en pysty parisuhteessa tuntemaan hellyyttä tai läheisyyttä ja se on minun ongelmani ja sitä kautta myös mieheni. Lähesyyden haen muualta valitettavasti. Sinun olisi syytä miettiä myös omaa ongelmaasi. Miksi olet valinnut sellaisen miehen kuin miehesi on? Kielletyn tunne kiihottaa. Eli mikä on oma seksiongelmasi? Voisittehan kokeilla miehesi kanssa pariterapiaa?Tässä asiassa kannattaa tosissaan mennä itseensä. En kuitenkaan mitenkään voi kritisoida seksisuhdettasi. Siitäkin kuitenkin voit oppia jotaikin kunhan pahin into laantuu.
Ihan vaan kommentoin tuota sinkkuihin retkahtamaista. Mitä ihmeen väliä sillä on kuka on vapaa/varattu kun pettämisestä on kyse? Itse olin aloittaessa varattu. Otin 2 kuukauden jälkeen eron entisestä (HUOM EN suinkaan tämän uuden ihmisen takia!) koska näin oman liittoni loppuneen ja tein vain niin kuin pitää, koska, ironista kyllä, itse EN HALUA pettää. Nyt olen siis "sinkku" ja samaisen varatun kanssa olen edelleenkin (mitä nyt puoli vuotta eroni jälkeen emme pitäneet lainkaan yhteyttä). Suhteessa olemme olleet kohta jo 1,5 vuotta, enkä kadu. Hänen liittoonsa BTW en puutu.- Kategorinen ohjeistus/malli on muutenkin aika lailla perseestä (siis esim. sinkkuihin ei kosketa-tyyppiset kommentit). Kyllä minusta asia on niin, että jokainen tehköön tilanteestaan omat johtopäätöksensä ja kantakoon siitä vastuunsa. Jos rakastuu varattuun niin minkäs sille teet.
Minä kuitenkin haluan olla optimistinen ja siksi haluankin toivottaa kaikille sinkuille, jotka olette retkussa varattuun voimia ja lujaa uskoa :)
...oman mieheni kanssa ollenkaan, päinvastoin. Meillä synkkaa seksi ihan ok ja muutenkin. Minä vaan olen kokeilunhaluisempi tosisaan ja hän on konservatiivisempi. En ole saannut häntä mukaan kaikkeen kivaan (suuseksi ym.) eikä hän kyllä ole kauhean kestävä (en saa häneltä orkkua, "ystävältäni" kylläkin), mutta hän vain on erilainen kuin "ystäväni". En voi häntä pakottaa, jos hän ei halua enkä halua saada siitä aikaiseksi riitaa, kun muuten hyvä mies. Olemme, usko vaan, ihan onnellisesti avioliitossa ja meillä on mitä ihanin kohta kouluun menevä poika. Vietämme paljon aikaa yhdessä ym. Mutta "ystäväni" kanssa seksi vain sujuu ah, niin mutkattomasti ja on sujunut jo kauan...eli ei ole kysymys mistään sellaisesta, jonka pitäisi alkuhurmion jälkeen "laantua". Ystäväni ja minun kanssa tapaamiset eivät ole se päällimmäinen juttu, vaan sitten kun siihen on mahdollisuus niin, että se ei haittaa perhe-elämäämme tai työtämme tai mitään muuta vastaavaa voimme huoletta nähdä ja silloin onkin haipakkaa. Näin nyt vain on...ja tulee olemaan. Olemme kumpikin "ystäväni" ja minä näin huomattavasti onnellisempia eikä varmasti aiota erota!
Elämä ei aina ole niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella. Parisuhteessa ei voi tehdä yhtään sen enempää kuin voi tehdä! Kukaan ei pysty muokkaamaan kumppaniaan prikulleen sellaiseksi kuin haluaisi, vaikka parisuhdetta hoidettaisiin 24h/vrk:ssa ja käytäisi läpi kaikki mahdolliset terapiat: Luulenpa jopa, että jos tähän rumbaan lähdettäisiin niin puoliso hyväksyisi ilomielin rinnakkaissuhteet, ettei häneltä vaadittaisi mahdottomia!
Olen myös varma siitä, että puolisot vainuavat sivusuhteet hyvin ja antavat niille hiljaisen hyväksynnän, vaikkei asioista ääneen puhutakaan.
Asioilla on tapana paljastua ennen pitkää tavalla tai toisella. Sittenkö tilanne loukkaamisen suhteen muuttuu kuin itsestään muuksi? Teot sinänsä ovat loukkauksia jos ne ovat parisuhteen toisen osapuolen näkökannan vastaisia. Ei se, että asia ei ole paljastunut muuta tosiasioita. Miksi et sano suoraan puolisollesi, että et ole tyytyväinen ja haluat ja vaadit asiaan muutoksen (esim. seksiterapia).
Miehet eivät ymmärrä kiertolauseita tai vihjeitä. Eikö kuitenkin olisi mukanvampi saada se oma suhde uuteen iskuun! Vai onko se "kielletty hedelmä" se sinua orgasmiin kiihottava asia ja syy?
Uuteen aamuun on mukavampi herätä kun ei tarvitse salailla elämäänsä omalta puolisoltaan. Ihmisillä on näköjään pienet ongelmat suuria jos ei ole joutunut kohtaamaan mitään todella satuttavia elämän kriisejä. Kovien ja kipeiden kriisien jäkeen arvostus lähimpiään kohtaan ja omat arvot muuttuvat. Näin ainakin itse olen kokenut, kun olen joutunut käymään läpi kovat ajat ja sieltä ylös noussut. Nämä asiat eivät edes liity uskottomuuteen, vaan kyse on huomattavasti suuremmista asioista.
Niin, et näköjään käsittänyt viestini siältöä oikein. Hiljainen hyväksyntä on sellainen, että pelisääntö on silloin selvä. Minä olen monta ihmeellistä liemeä elämässäni läpi kahlannut ja todellakin tiedän, etteivät asiat aina ole aivan yksinkertaisia.
On vain parempiakin tapoja ratkaista ihmissuhteensa ongelmia kuin pysyväisluonteinen salainen toisen osapuolen arvojen vastainen toiminta. Jos uskottomuus kuuluu molempien hväksymänä kuvioon, niin eikun antaa palaa. Parisuhteen pelisäännöthän on rakennettava yhdessä siten, että ne ovat myös molempien hyväksymät (en väitä että se olisi helppoa). Muussa tapauksessa on syytä tarkistaa toimintatapojaan. Pienet näyttävät olevan ihmisten ongelmat kun elämä etenee ilman todellisia isoja ongelmia liian kauan...
uskottomuus kuuluu molempien hyväksymänä kuvioon, mutta kun se harvoin kuuluu: SEKÄ petetty että "pettäjä" ovat useasti molemmat uskollisuuden kannalla!
Ellei itsekään hyväksy uskottomuuttaan (joka sitäpaitsi saattaa loppua hyvinkin lyhyeen) niin miksi siitä pitäisi kertoa ja saada vielä hyväksyntä kumppaniltaan? Miten voi odottaa toiselta hyväksyntää asiasta, jota ei itsekään hyväksy? Entä jos on sovittu, että kaikenlaiset töppäilyt yms. pidetään salassa? Ei pettämisestä silloinkaan ole järkeä kertoa. Ei KERTOMINEN vaikuta toisen hyväksyntään tuon taivaallista.
Suhteen pelisäännöistä sovittaessa ei juuri kannatakaan korostaa sitä, että molemmat haluavat toisen olevan ehdottoman uskollinen. Siitähän suhteen alussa ollaan yleensä samaa mieltä! Parempi onkin sopia miten toimitaan silloin, kun toinen ei syystä tai toisesta ole noudattanut näitä sopimuksia. Tätä ehdottelin tuossa jossain muussakin kirjoituksessa.
Tarkoitukseni ei ole osoitella ja syyllistää Sinua. Kyllä tilanteesi on ongelmallinen, mutta näytät keskittyvän siihen varsin minä-keskeisesti. Sinä et saa haluamaasi, miehesi ei ole riittävä jne. kaikesta kuitenkin huomaan, että pohjimmiltasi myös kärsit tilanteesta, etkä sittenkään ole täysin "sinut" ratkaisusi kanssa. Muuten tuskin ärsyyntyisit kommenteistani.
Muutan nyt esitystapaani, jotta näkökulmani tulisi selvemmäksi. Oletko pysähtynyt miettimään miehesi näkökulmasta seksiongelmaanne? Miehei ärsyyntyy ja tulee riita, jos otat asian puheeksi. Tuollainen viittaa siihen, että asia on myös hänelle arka. Ehkä jopa suurempi ja kipeämpi kuin hän osaa tai uskaltaa myöntää ja kertoa Sinulle. Hänellä saatta olla potenssiongelma tai hän kokee suurta epäonnistumista miehenä naiselleen niin paljon, että tilanne vie hänet vain pahemmin lukkoon ja jatkuviin epäonnistumisiin seksissä. Siksi hän haluaa vältellä aihetta. Miehellehän epäonnistumisen ja kyvyttömyyden tunne seksikumppanina voi olla vieläkin traumatisoivampaa kuin meille naisille.
Olet ehkä huomaamattasi esittänyt seksiongelman tavalla, jonka hän on ottaut syyttelynä tai kyseenalaistamisena. Mies ymmärtää hyvin usein naisen tavan esittää asioita aivan väärin, eli syyttelynä. Siksi hän ärsyyntyy ja suuttuu heti jos asiasta puhutaan. Mahdollinen hiljainen tieto toisen miehen olemassaolosta voi saada hänet tuntemaan itsensä vieläkin huonommalta.
Oletko kertonut miehellesi, että olet huolissaan kun et saa orgasmia hänen kanssaan ja haluat, että asiaa on ryhdyttävä selvittämään (unohda -isi-päätteet ja sano jämäkästi). Oletko kertonut miehellesi, että Sinua loukkaa se, ettei hän halua kuulla toiveitasi seksin suhteen. Hän varmasti on sen huomannut,ettet orgasmia saa. Konservatiivisuushan voi johtua juuri ahdistuksesta hänen omasta tilanteestaan johtuen tai sitten hän ei yksinkertaisesti ymmärrä naisen erilaista tarvetta seksiin.
Ehdotuksia: väestöliitolla on kirjasia ja neuvontaa potenssi- ja seksiongelmiin liittyen. Lisätietoa eri oppaista saa myös netin kautta hakemalla. Hanki pari opasta ja lue, jätä sitten johonkin pöydän kulmalle ja jos miehesi kysyy syytä aineistoon, kerro suoraan, että olet huolestunut ongelmastanne ja haluat selvittää, mitä asialle on tehtävissä. Pari kirjaa: John Gray: Miehet Marsista Naiset Venuksesta; Mars ja Venus vuoteessa. Osta pokkarit kirjakaupasta (eivät ole kalliita pehmeäkantisina), lue ensin itse ja "unohda" sopivasti näkyville. Molemmat ovat oikein hyviä, vaikka amerikkalaisia ovatkin.
Naisten ja miesten välinen viestintä on ongelmallista. Väärinkäsityksiä tulee usein ja perinteisesti asiat perustetaan liikaa oletuksien varaan puolin ja toisin. Eikö kannata katsoa vielä uutta lähestymistapaa ongelman ratkaisemiseen, kuin tuo valitsemasi "helpolla tavalla ensiapua omalle itselle" -linja. Sanothan yhä rakastavasi miestäsi. Rakkauden eteen ja säilyttämiseksi on joskus tehtävä kovasti töitä, itse, erikseen ja yhdessä.
Seksiongelmien takana ovat usein muut, vakavammat ongelmat. Perehtymällä todellisiin syihin voi ratkaisuvalinnat johtaa onnellisempaan lopputulokseen. Vain seurauksia tuijottamalla tulee äkkiä syyteltyä toista väärin perustein. Sinua vituttaa kun et saa seksiä riittävästi...ehkä siksi on vaikea pysähtyä katsomaan kokonaistilannetta syvemmältä. Suuttumus ja loukkaantuminen jumittaa oman ajattelukyvyn nähdä vastapuolen sisälle ja tunteita (jotka miehet usein vielä visusti piilottavat, eivätkä osaa tuoda julki). Uskottomuus voi olla myös itseltä "uhittelua ja kapinaa" epäreilun tuntuisessa tilanteessa. Toisaalta se voi olla myös epätoivoinen teko ikävässä umpikujalta tuntuvassa tilanteessa. Miehesi suuttuminen asiasta loukkaa varmasti myös Sinua. Hänhän ei halua kuulla toiveitasi. Mieti kuiten myös todellista syytä: miksi hän suuttuu? Miksi hän ei halua kuulla toiveitasi? Mikä on seksiongelmienne todellinen taustasyy?
Tarkoitukseni ei ole ollut syytella sormi pystyssä. Olen pahoillani jos niin olet käsittänyt! Haluan vain tuoda vähän syvempää tasoa aiheesta keskusteluun...tämän aihepiirin keskustelun taso kun tuntuu olevan enimmäkseen pinnallista ja varsin itsekeskeistä puoleen tai toiseen näillä palstoilla. Jos rohkenet aloittaa uuden lähestymistavan...onnittelen Sinua lämpimästi ja toivotan rohkeutta, jaksamista ja mestystä!
Näillä puheilla lopetan osaltani, ellet sitten itse erityisesti halua jatkaa.
Katso viestini Miehestäsi -otsakkeen alla. Ihan on ajatuksen suuntaa Sinunkin sanoissasi, mutta vielä varsin pinnallisella tasolla. Ongelmia ei voi ratkoa vain minä-keskeisesti kun on kyse myös muista ihmisistä. Nykyaika on yhtä minä itse ja minun tarpeet -touhua. Pidemmän päälle sellainen johtaa ongelmiin, jotka tässä yhteiskunnassa ovat ikävä kyllä perheiden ja lasten hyvinvoinnissa nähtävillä (siis henkisen hyvinvoinnin)
Suhde vaatii myös jatkuvaa vastuun ottoa ja aktiivista hoitoa. Yksinhän siihen ei pysty, mutta sitä voi vaatia ja edellyttää selvästi ja ymmärrettävästi puolisoltaan jos vain oma toiminta osoittaa, että on itse oikeasti ja vilpittömästi yrittänyt.
tapauksessa ajatukseni eivät ole pinnallisella tasolla!
Kuten meillä kaikilla on omat rajamme niin on myös parisuhteella. Suhteessa pitää aina ottaa toinen huomioon, mutta myös itsensä. Vaikka itse käyttäytyisi ja olisi miten hyvä (omasta mielestään) tahansa ei sitä silti voi toiselta VAATIA. Suhde ei onnistu jos siitä tulee kehityskilpailu, jossa ei saa olla sellainen kuin on. Toinen on eri ihminen kuin itse, jolla on erilaiset tarpeet eikä ne ole yhtään sen paremmat tai huonommat kuin omat tarpeet.
Ehdotit terapiaa miehen haluttomuuteen tuossa kirjoituksessasi "Miehestäsi". On aivan hyvä jos mies itse oma-aloitteisesti hakeutuu terapiaan ja saa siitä apua.
Olen kumminkin tutkinut erinäisiä tutkimustuloksia terapian vaikutuksesta ihmisen (siis miehen TAI naisen) halukkuuteen, joissa on todettu, että terapia saattaa auttaa ymmärtämään itseä ja kumppanin tarpeita paremmin, mutta seksuaaliseen halukkuuteen sillä ei ole ollut juuri mitään vaikutusta.
Tämän ymmärtää jokainen, joka hiukan ajattelee asiaa: Seksielämä tyydyttää molempia jos molempien halut ovat samankaltaisia, joko paljon, vähän tai ei juuri ollenkaan seksiä. Ongelmia tulee silloin, kun halut eriävät. Esim. Se, jolla ennen on ollut haluja menettää ne tai toisen seksihalut heräävätkin yhtäkkiä, vaikkei niitä ennen ole ollut juuri lainkaan.
Kuka on sanonut, että se, jolla ei seksihaluja ole, on terapian tarpeessa? Eikö se voi olla yhtä hyvin se, jolla on "liikaa" haluja? Ei toinen voi vaatia toiselta halukkuutta sen takia,e ttä itse sattuu seksiä haluamaan. Vanha sananlasku "Ei kukkokaan käskien laula" -sopii tähän jos mihin.
Välähti tässä taannoin mieleeni: Entä jos KAIKKI maailman ihmiset olisivatkin yhtäkkiä uskollisia kumppaneilleen? En voi sille mitään, että mieleeni tuli aika tylsä kuva maailmasta! Ihmiset menisivät naimisiin, ymmärtäisivät ja rakastaisivat toisiaan kunnes kuolema heidät erottaa? Eikä! Koko seksuaalinen jännite katoaisi uskollisuuden mukana. Sitäpaitsi sana "uskollisuus" menettäisi kokonaan merkityksensä.
Ei ole elämää ilman kuolemaa, eikä uskollisuutta ilman uskottomuutta.
Kyllä olet myös vähän syvemmälle katsonut, mutta sittenkin sen toisen osapuolen sisälle kovin kevyesti. Ei se terapia niitä haluja tuo jos niitä ei ole. Mutta mistä olet niin varma, että tässäkään tapauksessa olisi kyse haluttomuudesta? On myös muita syitä kyvyttömyyteen ja epäonnistumiseen kuin haluttomuus. Kovin olisi helppo ratkaisu jos aina olisi sellaisesta kyse.
Sana VAATIA ei nyt tarkoita tässä yhteydessä aivan noin käskyttävää linjaa. Olet aivan oikeassa, että on myös omia tarpeitaan katsottava, mutta on myös osattava katsoa kokonaisuutta. Kuitenkin asioiden selvittämisen aloittaminen vaati aloitteen tekijältä myös jämäkkyyttä. Vaatiminen on juuri sitä, että edellyttää myös kumppaniltaan vastuun ottoa asioiden selvittämiseksi. "Kun et kerran anna" tai "Olet niin yksitotinen", että menenpä sitten hakemaan haluamaani toiselta: myös pieni lapsi toimii näin loukkaantuessaan, kun äiti ei annakaan tikkaria, joka odottaa kaapissa (lapsi menee vielä isin luo ja sitten vaikka mummon, sillä lapsihan toimii tarpeissa hyvin minä-keskeisesti). Lapsellekin on muistettava kertoa, miksi äiti ei anna tikkaria. Lapsi myös usein kysyy, miksi en saa tikkaria. Tässä on ikävä kyllä isommasta asiasta kyse, mutta me aikuiset käyttäydymme usein saman kaavan mukaan kuin lapset. Peitämme sen vain monimutkaisilla selityksillä.
Miksi nainen ei saa miehensä kanssa orgasmia ja nauti? Onko mies automaatiisesti se syy vai onko itse myös ongelmien synnyttyä mennyt jumiin miehensä kanssa? Mitä asialle on tehtävissä? Onko kaikki mahdollinen tehty tai edes yritetty tehdä?
Jos uskottomuus on elämän suola, niin miksi se on sitten tuhonnut niin monta ihmissuhdetta ja satuttanut monesti myös sitä uskottomuuden tekijää. Surun ja kivun ovat saaneet osakseen myös ne lapset. Tunteita ei voi kieltää olemasta. Jos tilanne loukkaa ja satuttaa, ei se maton alle lakaisemalla tai ensiavulla katoa. Kaikkien kohdallahan näin ei ole uskottomuustilanteissa. Parisuhdehan on kahden kauppa. Jos sellainen on molempien mielestä elämän suola, niin sehän on sitten niin.
Vetelet puheistani varsin mustavalkoisia johtopäätöksiä, ilman että menet asiassa syvemmälle. Kaikki ihmissuhteet ovat yksilöllisiä ja kaikki eivät suinkaan ole ...kunnes elämä erottaa suhteita. Niitäkin kuitenkin on, ihan onnellisiakin, eikä sellaisessakaan ole mitään väheksyttävää. Et nyt halua nähdä, mistä oikeasti puhun. Omaa läheistään on sen verran arvostettava, että välittää myös hänen tilanteestaan, eikä vain omastaan. Kyllä omista tarpeistaankin on huolehdittava, mutta on muitakin tapoja kuin yksipuolisella päätöksellä tehty läheisen loukkaaminen. Teot ovat tekoja, tehtiin ne sitten salassa tai ei. On itsepetosta väittää, ettei loukkaa jos toinen ei saa tietää.
Uskottomuuden pitäisi olla se viimeinen keino. Kuitenkin monet meistä ryntäävät epätoivoissaan ja/tai itsekkyyttään suoraan siitä mistä aita on matalin. Parisuhteen ongelmat ovat haasteita, jotka on uskallettava kohdata. Jokainen voitettu haaste on itselleen myös henkisen kasvun mahdollisuus.
Joskus on tilanteita, että peli on vihellettävä poikki, vaikka se sattuisi ja satuttaisi, samalla kun myös helpottaisi. Elämässä on tilanteita, jossa on monesta huonosta kompromissista valittava yksi. Kysymys kuuluukin, tehdäänkö päätös vain omien motiivien pohjalta vai kuullaanko kaikkia osapuolia tasapuolisesti? Mikä on se muiden osapuolien paras, jos sen on heidän puolestaan päättänyt joku muu?
Jos on tasapainossa itsensä ja myös omien pelkojensa, heikkouksiensa ja epäonnistumistensa kanssa, on helpompi toimia myös läheistensä kanssa. Silloin ei tule myöskään loukattua niin herkästi niitä, kenestä kaiken järjen mukaan todella välittää. Elämässä tulee vastaan lukemattomia itseään kiinnostavia ja kemialtaan niitä oikeita vastapuolen edustajia. Ei tässä maailmassa kukaan ole täydellinen, mutta "perhe etusijalla" pitäisi kai tarkoittaa myös sitä, että houkutusten edessä mietitään sitä perhettä ensin. Myös ongelmia kohdatessaan olisi syytä ajatella sitä perhettä ensin ja keskittyä ratkomaan ne todelliset ongelmat.
Itse olen arvoni punninnut elävässä elämässä, en vain terapiatutkimuksia lukemalla tai johonkin uskontunnustukseen tuijottamalla (en muuten kuulu edes kirkkoon). Kun kohtaa ja kokee itse ja riittävän läheltä läheistensä todella suuria kärsimyksiä, ongelmia ja kriisejä, joutuu niistä oikeasti selvitäkseen ikävä kyllä tutkiskelemaan myös omia pelkojaan, heikkouksiaan, pimeitä tunteitaan ja menneitä tekojaan läpi ja syvältä. Oman perheenjäsenen kärsimys pistää miettimään hänen näkökulmaansa jos yleensä haluaa tilannetta kokonaisvaltaisemmin ymmärtää.
Seksi on mielestäni hieno asia ja nautin siitä. En ole todellakaan mikään ryppyotsainen jalat ristissä olija. Seksi vain ei ole minulle mikään pelkkä itsekäs nautintoväline. Se on mitä hienoin tapa olla lähellä ja nauttia rakastamansa kumppanin läheisyydestä ja antaa sitä myös hänelle. Jos seksi pelaa, paranee myös yleensä se ihmissuhde, eikä tarvetta myöskään "elämän suolaan" herkästi synny. Elämän suolaa on osata käyttää mielikuvitustaan ja uusia asioita ensisijaisesti oman kumppaninsa kanssa.
Tämä on ollut ihan mielenkiintoinen keskustelu. Maailmassa on erilaisia näkemyksiä ja sehän on elämän rikkaus. Näin myös on erilaisia parisuhteita. Mutta kahden kauppahan on myös sitä, että se elämän rikkaus tulee molemmille siitä yhteisestä alämäntavasta, oli se tapa mikä hyvänsä, eikä sillä aiheuta mukaan kuuluville kärsimystä tai loukkauksia
Hei vaan,
en minä hermostunut mitenkään, miksi olisin. Kyllähän tänne mahtuu mielipiteitä monenlaisia. Myönnän, että olen minä-keskeinen, se on totta, mutta hoidan myös perheeni/kotimme hyvin, myöskin lapsemme ja mieheni. Meillä ei ole kyllä minkäänlaista "ongelmaa" parisuhteessamme, vaikka sellaisen kuvan ehkä saittekin. Eilenkin oli oikein antoisaa noin seksimielessä (sainkin!). Hyvä mies hän on, ei siinä mitään.
Olemme tunteneet "ystäväni" kanssa jo vuosia eikä mikään ole paljastunut eikä tule paljastumaan. Kyllä "nämä" asiat tulee hoitaa sitten niin hienostuneesti, että sellaista ei edes tule tapahtumaan.
Seksiterapiaa en kyllä uskoisi tarvitsevan eikä miehenikään, kun ei edes ole ongelmaa. Miksi loukkaisin miestäni sanomalla, että hän ei ole seksi-draiviltaan sellainen kuin joku muu on? Ei siihen ole syytä. Minä saan orkun sormillani mieheni kanssa kyllä, ilman en saa. Hän ei jaksa "painaa" niin kauaa, että saisin ilman sormiani. Se ei ole ongelma, siis käyttää sormiani. "Ystäväni" kanssa vain sormia ei tarvitse, hän jaksaa tarpeeksi kauan ja on vain erillainen.
Vai niin. Ei vois vähempää kiinnostaa. Musta tuntuu, että nainen1966 onkin mies. Jutun taso ainakin viittaa siihen.
jos EVVK. Monen viestin minäkin hyppään yli, kun EVVK :)
Nainen olen, ihan ihkaelävä sellainen blondi pitkät hiukset, pyöreä ja rintava ja ihan nätiksikin sanottu ;)
Mielipiteitähän nämä vaan, ei sen kummempaa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.
kannat itsessäsi tietynlaista luonnehäiriötä.
Oletko kokeillut terapiaa?
ehkä se onkin luonnehäiriö, josta kärsin. En ole tullut ajatelleeksi sitä.
Teen työkseni terapiaan liittyvää työtä ja asiakkaisiini verrattuna katsoisin olevani varsin hyvässä psyykkisessä tilanteessa. Olen tyytväinen elämääni, onnellinen perheestäni ja työstäni/koulutuksestani enkä ole depressoitunut, maaninen tai suicidinen. Mutta ei sitä koskaan tiedä.
Niin moni mies käy jatkuvasti vieraissa. Sellaisella miehellä on vain nalkuttava panttaava vaimo ja sellainen mies on oikein kunnon machomies. Kun nainen joskus haluaa nauttia elämästään, sellainen nainen on aina se huono nainen. Näin vain ajatellaan usein vielä.
Tämä viimeinen kappale ei ole nyt kirjoitus sinulle henk.koht. vaan näin yleensä.
Kevättä odotellen.
"Teen työkseni terapiaan liittyvää työtä ja asiakkaisiini verrattuna katsoisin olevani varsin hyvässä psyykkisessä tilanteessa."
tuollainen ihminen voi tehdä terapiaan liittyvää työtä?
Konekirjoittaja?
mutta konkreettisesti teen töitä asiakastasolla, auttamistasolla. En ole konekirjoittaja, nykyään siis tekstinkäsittelijä. Yliopistollisen oppiarvon suorittanut olen.
Kovin on miehinen maailma vieläkin..ei voi muuta sanoa.
mutta konekirjoittaja, nyk. tekstinkäsittelijä siis, en ole. Olen suorittanut yliopistollisen koulutuksen ja työssäni toimin ylempänä toimihenkilönä auttaen auttamistasolla asiakkaita.
Ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä on miehinen maailma...vieläkin 2003-luvulla.
Yritän lähettää tämän uudelleen...tökkii...
Niin, olen yliopistollisen koulutuksen saannut (en siis konekirjoittaja, nyk. tekstinkäsittelijä). Ylempi toimihenkilö, auttaen auttamistasolla lähinnä henkisellä ja fyysiselläkin tasolla.
En kuule ole sen kummempi kuin moni muukaan nainen tai mies...avoimempi vain jollain tasolla.
On tämä miehinen maailma vieläkin... näin 2000-luvullakin, huh.
Niin näitä asioita voi tosissaan katsoa niin monesta näkökulmasta ja niin pitääkin. Itse juuri lopetin, puolituntia sitten salasuhteeni josta kerroin. Kuinka paljo tällänen lopulta loukkaa myös itseä ja satuttaa. Mutta. Sinulla ja miehelläsihän on vain yksi lapsi. Jos et tosiaankaan saa orgasmia mieheltäsi eikä hän suostu kaikkiin kivoihin juttuihin niin eikö olisi parempi vaihtaa miestä. Kyllä seksi on niin tärkee osa suhdetta eittei kannata uhrautua. Lapsi kyllä ennenpitkää vaistoaa sen että suhde on pystyssä hänen takiaan. Eikö ystäväsi voisi olla tuleva miehesi, vaikka tulevaisuudessa. Vai voisiko hauskuus seksistä lopahtaa siihen.
"Yritän lähettää tämän uudelleen...tökkii..."
sua nyt tökkii?
..kun tökkiskin... ;) Mutta ei töki kuin tämä peevelin nettiyhteys, kun ei jostain syystä oikein "skulaa" tänään. Elisalla jotain ongelmia. Se VAIN tökkii, heh.
on arvot ja asenteet minullakin, ihan oikeassa elämässä... Siksi tämä aihe juuri kiinnostaakin.
Minulla on ystäviä ja tuttavia, jotka ovat avoimesti uskoutuneet minulle joko petettynä tai pettäjänä. Tunnen myös jonkin verran heidän puolisoiden tunteita tuossa tilanteessa. Mikä mielenkiintoisinta kaikissa näissä tapauksissa on petetyn suhtautuminen kumppanin pettämiseen ja ne syyt, jotka ovat uskottomuuteen johtaneet.
Miksi siis pettämisen "paljastuttua" yksi petetty hautoo suurinpiirtein itsemurhaa ja toinen kohauttaa olkapäitään? Joku voisi väittää, ettei tuo joka kohauttaa olkapäitään oikeasti rakastakaan kumppaniaan ja tuo itsemurhaajatyyppi rakastaa "liian paljon". Omasta mielestäni "liian paljon" on liian riippuvainen kumppanistaan ja "olankohauttaja" liian riippumaton. Toisaalta taas voi miettiä mitä pahaa tekee sillä, että "antaa" kumppanin touhuta omiaan, vaikkei hyväksykään sitä?! Eikö se juuri osoita suurinta rakkautta toista kohtaan, kun pystyy unohtamaan itsensä? Vai onko sekin lopulta liiallista riippuvuutta toisesta?
Uskottomuuden perimmäiset syyt johtuvat aina ihmisestä itsestään, jolloin siihen ei auta oman parisuhteen parantaminen eikä kumppanin kanssa keskustelu vaan omien tekojen ja motiivien pohdinta. Kadoksissa olevan empatian tavoittelu?
Aikuinen ihminen osaa ITSE asettaa muut perheenjäsenet etusijalle, mutta ihmisestä riippuu kuinka paljon ja kuinka kauan siihen kykenee. Marttyyrinkin osa on vaikea ja itsensä kieltämisestäkään ei hyvää seuraa.
Tästähän olemme samaa mieltä. Et ole lukenut viestiäni oikein jos epäilet, että olemme eri mieltä.
Ydinasia on juuri tuo oman itsensä pohdiskelu ja tuleminen sinuksi oman itsensä kanssa, mutta myös kumppanin tarpeiden ymmärrys kuuluu siihen.
Monet asiat avautuvat konkreettisesti vasta sitten kun itse joutuu henkilökohtaisesti kohtaamaan rajat oman itsensä kanssa. Pelkkä toisten henkilökohtaisten ongelmien pohtiminen ei tuo ymmärrykseen sitä konkretiaa, jota syntyy vain kun joutuu katsomaan omaa itseään ja rajallisuuttaan syvälle. Mutta parisuhteen ongelmien ratkaisu edellyttää sen jälkeen yhteisen käsittelyn, ymmärryksen ja ratkaisun hakemisen. Valmius siihen lähtee aina omasta itsestä.
Kaikki muu, mitä sanoit, on myös juuri noin. Eri ihmiset reagoivat eri tavalla ja arvostavat eri tavalla. Siksi mitään liian karkeita yleistyksiä ei voi tehdä. Asian ydinhän on juuri nyt siinä, että kumppanin arvostus edellyttää, että omissa ratkaisuissaan ottaa myös sen vastapuolen tunteet aidosti huomioon (ei siis päätä kumppanin puolesta, mitä sen kumppanin sinun oman itsen tarpeen kautta pitäisi tuntea ja toivoa). Elämässä on läheisriippuvaisuutta ja montaa muutakin asiaa. Minä en niihin ota tässä kantaa, kun ne eivät itse asiassa ole se oleellinen asia. Oleellista ovat elämän perusarvot oman toiminnan ja ratkaisujen pohjana. Elämän perusarvot lähtevät omasta itsestä omaa itseään kohtaan ja perusarvoihin pohjautuvista valinnoista. Perusarvoihin kuuluu linjan veto arvostuksessa myös läheistään kohtaan. Linja menee mutkalle ja solmuun jos sitä muutetaan itsekkään tarpeen mukaisesti tilanteesta toiseen. Erotetaan aidat ja seipäät toisistaan.
Jatkaisin tätä keskustelua mielelläni, koska nyt vasta olemme pääsemässä oikeasti tässä tähdellisiin asioihin. Ikävä kyllä nyt on keskityttävä välillä olellisempiin asioihin tässä omassa elämässä. Kiitos hyvästä keskustelusta, johon vielä ehkä palaan jos suinkin jossain vaiheessa ehdin. Jatka sinäkin asioiden punnitsemista edelleen! Nainen 1966 on näyttänyt unohtaneen tuon tärkeän elämän osa-alueen...pohtia ja punnita asioita pintaa syvemmältä ja tehdä perusarvot itselleen selväksi ja valita linjansa. Keskustellaan toistekin!
En ole kertonut näkökulmaani pelkästään toisten ongelmien perusteella. Tosiasia on se, ettei minullekaan kukaan olisi uskoutunut, elleivät he tietäisi minulla olevan henkilökohtaisia kokemuksia aiheesta, nyt tai menneisyydessä.
Yhteenvetona totean, että molemmilla on suurinpiirtein samat ajatukset uskollisuudesta, mutta tapa, jolla parisuhteessa "käsitellään" asioita täysin vastakkainen. Sinä kannatat kaikesta keskustelua ja ratkaisun hakemista yhdessä kumppanin kanssa. Tämä ajatus ei kerta kaikkiaan sovi minulle eikä miehellenikään. Ihmisten tapa toimia on niin erilainen ja hyvä niin!
Entä jos miehelläsikin olisi vastaavanlainen seksisuhde/seksisuhteita, koska hän ei saisi tyydyttävää seksiä suhteessanne? Muuttuisiko mikään? Entä silloin jos miehesi suhde jatkuisi senkin jälkeen, kun oma "ystäväsi" olisi muuttanut vaikkapa ulkomaille? Tuntuisiko täysin samanlaiselta kuin nyt?
Onko eri tapaa tässä? Kysymys on siitä, mikä on tämän mainitsemasi "kaiken" sisältö. Sinulla ja miehelläsihän on pelisääntö selvä. Teillä on yhteinen ymmärrys siitä, mitkä asiat käsitellään yhdessä ja mikä alue on oman itsen asia päättää yksinään ja päättää, kertooko siitä puolisolleen.
Tämä keskustelu on nyt hyvä esimerkki viestinnän vaikeudesta. Jos oletetaan ottamatta selvää, tehdään varsin virheellisiä päätelmiä ja siitä johtuen joskus järjettömiä ratkaisuja myös elämän eri alueilla. Sinä olet lukenut jo useassa kohdassa tekstini varsin mustavalkoisesti ja etukäteen muodostanut käsityksesi kirjoittajan näkemyksestä. Minä puolestani oletin Sinun puhuvan vain muiden kokemuksesta, koska vetosit tutkimuksiin ja muiden parisuhdeongelmiin. Erinomainen esimerkki siitä, että ilman syvällisempää keskustelua tuskin parisuhteessakaan voi ratkaista niitä siihen omaan parisuhteeseen merkittävästi vaikuttavia ongelmia ilman sitä yhteistä asioitten käsittelyä.
Näkemyksissämme ei siten näytä olevan ristiriitaa. Minä en tuomitse ihmistä, joka joskus elämässä tekee epäonnistuneita ratkaisuja, erehtyy tai hakee vääränlaista apua ongelmiinsa. Oleellisempaa on, osaako ihminen olla kriittinen myös omaa itseään kohtaan ja myöntää sellaisen tapahtuneen itselleen ja sen jälkeen yrittää löytää parempia tapoja ja kantaa vastuunsa jos on muille jotain aiheuttanut.
Nainen 1966 tekee suunnitelmallista ja täysin itsekästä puolisonsa loukkaamista vain, koska hänen miehensä ei jaksa nylkyttää riittävästi, mutta tuo toinen jaksaa. Siis täysin pinnallista ja itsekästä läheisen loukkaamista. Hän tuskin on sopinut pelisääntöä selväksi tässä asiassa sen oman miehensä kanssa. Hän ei myöskään ole yhtään kiinnostunut siitä, mikä heidän keskinäinen todellinen ongelmansa on ja onko sille kenties jotain tehtävissä. Hän ei näytä myöskään olevan kiinnostunut siitä, onko hän itse aiheuttanut miehelleen niitä ongelmia, joista hän miestään syyllistää. Yhtä hyvinhän voi väittää, että hänessä itsessään on vika kun ei saa helpommin orgasmia. Jos ainoata oikeata seksiä on se, että mies saa nylkyttämällä aikaan naiselle orgasmin ja että huonoa seksiä on auttaa asiassa itse (ja muitako tapoja ei sitten ole), ihmettelen vain hänen syytöstään syyllistää mies konservatiiviseksi. Näköjään hänen oma näkemyksensäkin on varsin konservatiivinen. Nimimerkki "Aviomies" ehdotti ko. naiselle seksiterapiaa. Olen tuon miehen kanssa samaa mieltä. Mutta jos elämän syvillä perusarvoilla ei näytä olevan merkitystä, vaan tärkeämpää on, saako orgasmin niin kuin vain se oma minä itse haluaa, niin tuskin se seksiterapiakaan auttaa yhtään mitään. Remontti on tehtävä huomattavasti syvemmältä. Joskus siinä auttanee vain kovan henkilökohtaisen kriisin kohtaaminen, aina ei sekään.
No, itse olen entisessä elämässäni myös uskottomuuden aiheuttanut ja sen kokenut. Oppini niistä otin jo aikanaan. Lopullinen perusremontti eli viimeistely ja oikeastaan alkuperäisten omien arvojeni vahvistuminen tuli tosin huomattavasti rankempien henkilökohtaisten kokemusten kautta. Kuten sanoin, uskottomuus voi olla itsekkyyttä tai erehtymistä, mutta se voi olla seurausta myös niistä vakavammista ihmisten ongelmista. Se todellinen ongelma edellyttää oman rajallisuutensa hyväksymistä, asian selvittämistä, asiasisällön todellista ymmärtämistä ja ratkaisua ongelman poistamiseksi. Itse uskottomuus on sittenkin se pieni asia, vaikka se usein syvältä meitä kaikkia satuttaakin.
Tässä nyt osaltani loppupuheenvuoro keskusteluumme. Kuten jo, totesin, tässä meidän kahden keskustelussa oli jo hyvä keskustelun taso aiheesta uskottomuus. Kun katsoo tällä palstalla näitä keskusteluja näin vaikeasta aiheesta, ovat ne enimmäkseen pinnallista oman toimintansa tunnustusta, mustavalkoista syyllistämistä puolesta ja vastaan, oman toiminnan puolustelua kevyin selityksin tai hyökkäämistä ja haukkumista. Jotakuta sellainen helpottaa purkautumaan, mutta itse keskustelun aihe ei etene ja jalostu. Toivottavasti joku muu nyt tällä palstalla jaksaa jatkaa aiheesta syvällisemmin, jolloin myös nuo monet passiiviset lukijat voivat hakea keskustelusta jotain todellisia uusia oivalluksia omien ajatustensa pohjaksi. Toivottavasti me kaksi saimme niitä yhdessä kaikille lukijoillemme aikaiseksi!
Naiseläjä jättää nyt nämä keskustelupalstat ja keskittyy oleelliseen. Kiitos keskustelukumppanilleni ja on ollut mielenkiintoista seurata, että keskustelustamme ovat olleet kiinnostuneet myös monet muut. Iloista ja aikaisempaakin onnellisempaa kevättä kaikille!
Hevon kukku, kun et kirjoittaakaan osaa... Peruskouluunkaan et tainnut osata kääntyä tienhaarsta. Ei Suomen yliopistoista tutkintoja suorita noin avuttomat tyypitt...(OK, hiffasin olet AVOIMEN YLIOPISTON IDIOOTI!)
JOO
kaikkien ukkomiesten unelma
Miksi mies avioituu jos kuitenkin haaveilee naisesta jonka kanssa pettää vaimoaan? miksi että elä sitoutumatta ja nussi ympäriinsä, niinkun kyllä teette muutenkin, jolloin säästäisitte kumppanianne sydänsuruilta? On alkanut vaikuttaa siltä että te että välitä kuin itsestänne, seksi muualta ja kaikki muu vaimolta periaate on mielestäni itsekästä. Toivon vilpittömästi että tuollaisten ukkomiesten vaimot ottavat säännöllisesti suihin talonmieheltä ja nussivat naapurienne kanssa, koska tuollaiset ihmiset eivät todellakaan ansaitse parempaa. Ihmiset älkää sitoutuko jos haaveilette muista seksi kumppaneista ja toteuttaisitte haaveenne tilaisuuden tullen. Kamalaa alapäällä ajattelua tuollainen.
Teet kuitenkin väärin. Eikö omatuntosi soimaa? Minä en pystyisi elämään tuollaisen petoksen kanssa. :-(
säälittävät petturipalikat vaihtaisitte kumppanin kokonaan niin ei tarvitsisi pettää! Vai ettekö pelkurit uskalla?
Sitten pettäisimme sitä uutta. Ei sitä jaksa olla uskollinen yhdelle naiselle kovin pitkään. Vieras pillu on liian jännittävä ja houkutteleva!
Tosin sanoen älkää seurustelko ollenkaan.
Painkiller antoi oivan ohjeen! Älä seurustele vakisuhteessa ollenkaan, jos kerran aina uusi maistuu paremmalle. Etpähän silloin loukkaa ketään.
muodostavat oman lukunsa.
...miesi teitä miessukupuolen edustajia myös ennen kuin huorittelet. Huora ottaa rahaa... ja miehet maksaa.
Heti, kun nainen voi nauttia jossain muualla seksistä kuin oman kaljamahaisen hikisen miehensä kanssa hänestä tehdään huora. Voi h**vetti.
Pahimman puoleinen sikasovinisti puhuu vain noin. Nimimerkkisi "ujo piimäkin" jo viittaa siihen, että oisko ongelmia...
...miesi teitä miessukupuolen edustajia myös ennen kuin huorittelet. Huora ottaa rahaa... ja miehet maksaa.
Heti, kun nainen voi nauttia jossain muualla seksistä kuin oman kaljamahaisen hikisen miehensä kanssa hänestä tehdään huora. Voi h**vetti.
Pahimman puoleinen sikasovinisti puhuu vain noin. Nimimerkkisi "ujo piimäkin" jo viittaa siihen, että oisko ongelmia...
siellä ei tunne edes termejä.
Huora =
on halventava nimitys KAIKILLE sellaisille naisille, jotka jakavat holtittomasti PERSETTÄÄN muille kuin parisuhdekaverilleen.
Tämä tiedoksesi HUORA!
sanan HUORA merkitys. Ei taida sinulla olla oikein sanan merkitys hallinnassa!! Huora ottaa rahaa tekosistaan.
Minkälainen on mies, joka jakaa "holtittomasti" munaansa muille kuin omalla naiselleen? Hän on tietenkin se supermies, joka kaataa naisia sänkyynsä, eikö vain?
Huh, onneksi minulla ei ole tuollaista miestä, varsinkaan noin sovinistista.
Hyvää keväänalkua!
jämähtänyt termeissä historian lehdille.
HUORA on tänä päivänä yleishalventava nimitys kaikille holtittomasti PERSETTÄÄN jakaville naisille - kuten aiemmin totesin.
Prostituutio ja prostituoitu taas ovat maksulliseen seksiin liittyviä käsitteitä.
Juu kevättä vaan sinnekin!!
PS. Opettele tämän päivän termit ennenkuin tulet seuraavan kerran kinastelemaan itseäsi viisaamman kanssa.
Kiitos.
tosiaan. Viisaampi (sinä siis) sanot naista huoraksi ja harpuksi, tuntematta toista.
Ja mitä tulee viisauteen, jos siihen kuuluu ehkä myös koulutus...että kaksi akateemista oppiarvoa on tullut suoritettua tässä harppuisessa 36-kesäisessä elämässäni ;)
Luulisin kuitenkin myös tietävän huora-merkityksen (sen "modernimmankin"). Mikähän vain on se merkitys vastaavanlaisille miehillä...supermieskö.
En edes näytä harpulta...kaikkea muuta.
Mutta onneksi tämä kaikki tässä on vain sanahelinää...
"Ja mitä tulee viisauteen, jos siihen kuuluu ehkä myös koulutus...että kaksi akateemista oppiarvoa on tullut suoritettua tässä harppuisessa 36-kesäisessä elämässäni ;)"
jos vielä yhden akateemisen loppututkinnon pakerrat itsellesi, niin sitten ollaan tasoissa.
PS. Hieno juttu, että et näytä harpulta. Tosin ulkoinen kauneus on katoavaista. Parikymmentä vuotta eteenpäin, niin peilistä sinuakin katselee ihan toinen "harppu". :))
PS.2. Toivottavasti ymmärrät hiukka huumoria. Enhän mä nyt beibi sinua oikeasti noin rumasti halua nimitellä.
PS.3. La vida es muy buena. Podemos escribir por aqui todos tontos. Pero esta columna no es toda la vida, es solamente una manera para cambiar pensamientos.
Toda bueno para ti en tu vida!!
...ei muuta :)
...ei muuta :)
Ymmärrän tilanteesi, on vaikeaa kun ihmiset haluavat seksiä eri määriä. Oma mieheni sanoo, ettei seksi ole hänelle kovin tärkeä asia, hän voisi elää ilmankin. Ja on elänytkin, jopa runkkaamatta.
Tämä erilaisuus tekee minut onnettomaksi, itse haluaisin päivittäin. Tämä ero halujen määrässä kiristää välejämme, olen aina haluamassa ja yrittämässä erilaisin keinoin (joo, en pyydä vinkkejä keinoihin, niitä on ihan liikaa). Kun saan pakit olen loukkaantunut ja kiukkuinen, kun saan pakit seuraavanakin päivänä olen yhä kiukkuisempi.
Ei ole kyse siitä että seksi jonkun vieraan kanssa kiinnostaisi uutuuden takia. Seksi on minulle tärkeä asia ja tuntuu luonnottomalta etten voi sitä tässä suhteessa luontevasti harrastaa. Jos minulla olisi samanlainen tilanne kuin sinulla jäisi meiltä paljon mielipahaa ja tappelua pois arjesta. Rakastan miestäni, meillä on ihanaa yhdessä kaikilla muilla elämän osa-alueilla. Jos minä en haluaisi seksiä hänen kanssaan kaikki olisi hyvin. Mutta siltikin, en ehkä pystyisi harrastamaan seksiä kenenkään muun kanssa. Pääni ei ehkä kestäisi. Seksi ja tunteet liittyvät liikaa yhteen minulla.