Ihmettelen usein suuresti mistä johtuu että ensimmäisenä katsellaan ulkonäköä toisesta ja sitten myös että kuka se on keksinyt aina eri vuosikausina että mikä on kaunista tai komeaa.Kun kattelee historiaa taakse päin niin oli kaunista jos naisella oli leveät lanteet ja mahtava peräsin,josakin vaiheessa taas yleisesti pyöreä oli kaunista.Nyt taas pitäisi olla tikku.Ja sitä ihmettelen monissa myös ettei uskalleta sanoa millaisesta itse tykkää vaan ajatellaan mitä muut sanovat.Kertokaa asiasta.Itse en ole kiiltokuva mutta vissiin karisma tai itsevarma olemukseni herättää jotain vastakkaisessa puolessa.
Mikä mättää
skriivailija
4494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ole relax.
Totta. Itse olen tällainen pullea naisihminen ja jatkuvasti törmään siihen että miehet kyllä ihastuvat, hommat sujuu sängyssä ja kivaa on muutenkin. Mutta taustalla vaanii aina se, että kun suhde alkaa edetä sille tasolle että vois alkaa tutustumaan toistensa tuttaviin suhde hyytyy. Monesti on liiankin selvää "kaverit nauraa jos mä ton sotanorsun raahaan niiden eteen" Tai vastaavasti hyytyminen alkaa kavereiden ensitapaamisen jälkeen.
Itse olen sosiaalinen ja pidettykin, joten tuskinpa kyse olisi siitä ettenkö luonteeni puolesta pärjäisi seurassa kun seurassa.
Kyllästyttää nämä ikuisesti neljän seinän sisällä toteutettavat suhteet.
Itse ainakin tykkään leviöistä lanteista ja pulleasta takamuksesta. Järjetön läskeys sitten onkin ihan eriasia. Mää en nää kyllä mitään noissa tän ajan naisihanteissa. Kyllä pitää olla mistä kiinni pitää. Itse olen suht urheilullinen miekkonen.
se Liz Hurley, joka osoitti suurenmoista kypsyyttä ja fiksuutta sanomalla jotensakin niin, että "jos olisin yhtä lihava kuin Marilyn Monroe, niin tappaisin itseni".
Useimmat ihmiset tosin joutuvat kysymään: kuka on Liz Hurley.