Hän on kohtelias, mukava ja hyvin viehättävä ihminen, jolle on tärkeää olla ihailtu ja pidetty. Hän tietää olevansa hyvännäköinen, ainutlaatuinen ja paras, ja oletkin ehkä kuullut hänen mainostavan itseään ylisanoin. Hän on älykäs ja viisas, ja antaa itsestään sosiaalisen kuvan vain kyselemällä ja olemalla kiinnostunut sinusta, mutta itsestään hän ei kerro juuri mitään. Koska hän on älykäs, hän on aina oikeassa, ja se on hänelle tärkeää. Samoin kuin se, ettei huomiosi herpaannu hetkeksikään hänestä. Ymmärrät olevasi hänelle tärkeä, koska hän viettää kanssasi paljon aikaa. Hän on mustasukkainen, jos huomioit toisia, vaikka olisitkin vain kohtelias. Hän on vilkas, eläväinen ja kärsimätön, ja ohjelmaa on jokaiselle hetkelle. Hän on myös herkkä, äärettömän herkkä, ja ottaa vähäisestäkin huomauttamisesta itseensä. Hän on kunniahimoinen, ja se näkyykin: hän on käynyt kouluja ja tienaa hyvin. Hän myös panostaa ulkonäköönsä ja materiaan.
Myöhemmin, hiukan paremmin tutustuttuasi, ehkä suhteeseen alettuanne, huomaat, että hän on usein lapsellisen itsekäs. Hän suuttuu, jos ei saa tahtoaan läpi, eikä hän pysty yhtään joustamaan. Sinusta tuntuu kuin hän ei yhtään pystyisi näkemään asioita sinun kantiltasi. Jos huomautat hänelle jostain, hän kääntää sen sinun syyksi. Hän ei pysty näkemään itsessään virheitä. Tunnet usein olevasi alakynnessä, ja että sinä joustat enemmän kuin hän. Ajan kuluessa huomaat miettiväsi, että mihin ovat kaikki ystävät kadonneet, ja että mikset enää harrasta muuta kuin hänen kanssaan nyhjäämistä. Hän on toisinaan töksäyttelevä, ja ilmaisee helposti vain kielteisiä tunteita, kuten vihaa ja vahingoniloa. Kateus on oma lukunsa. Hän ajattelee usein toisten olevan hänelle kateellisia, mutta huomaat hänessäkin sitä. Hän on myös kova kostamaan, jos on kokenut mielestään vääryyttä - ja vääryyttä on kaikki, mikä ei mene hänen tahtonsa mukaisesti.
Hän iloitsee viikkokausia siitä, että on tiskannut kerran, muttei kykene antamaan sinulle kiitosta jokapäiväisestä arjen hoitamisesta. Hän on välillä kylmä ja etäinen ja välillä taas panostaa sinuun enemmän. Ajatteletkin arkenne olevan yhtä vuoristorataa. Hän ei osaa olla yksin, vaan tarvitsee jatkuvaa ihailua. Hänen kaikki ihmissuhteensa ovat hänen etunsa mukaisia jollain tapaa. Hänellä on pelkkiä etuisuuksia ilman vastuuta.
Kuulostaako tutulta? Tunnetko jonkun hänenlaisensa?
Myöhemmin, hiukan paremmin tutustuttuasi, ehkä suhteeseen alettuanne, huomaat, että hän on usein lapsellisen itsekäs. Hän suuttuu, jos ei saa tahtoaan läpi, eikä hän pysty yhtään joustamaan. Sinusta tuntuu kuin hän ei yhtään pystyisi näkemään asioita sinun kantiltasi. Jos huomautat hänelle jostain, hän kääntää sen sinun syyksi. Hän ei pysty näkemään itsessään virheitä. Tunnet usein olevasi alakynnessä, ja että sinä joustat enemmän kuin hän. Ajan kuluessa huomaat miettiväsi, että mihin ovat kaikki ystävät kadonneet, ja että mikset enää harrasta muuta kuin hänen kanssaan nyhjäämistä. Hän on toisinaan töksäyttelevä, ja ilmaisee helposti vain kielteisiä tunteita, kuten vihaa ja vahingoniloa. Kateus on oma lukunsa. Hän ajattelee usein toisten olevan hänelle kateellisia, mutta huomaat hänessäkin sitä. Hän on myös kova kostamaan, jos on kokenut mielestään vääryyttä - ja vääryyttä on kaikki, mikä ei mene hänen tahtonsa mukaisesti.
Hän iloitsee viikkokausia siitä, että on tiskannut kerran, muttei kykene antamaan sinulle kiitosta jokapäiväisestä arjen hoitamisesta. Hän on välillä kylmä ja etäinen ja välillä taas panostaa sinuun enemmän. Ajatteletkin arkenne olevan yhtä vuoristorataa. Hän ei osaa olla yksin, vaan tarvitsee jatkuvaa ihailua. Hänen kaikki ihmissuhteensa ovat hänen etunsa mukaisia jollain tapaa. Hänellä on pelkkiä etuisuuksia ilman vastuuta.
Kuulostaako tutulta? Tunnetko jonkun hänenlaisensa?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Se olet SINÄ. Kukaan ei voi kertoa itsestään paremmin kuin SINÄ. Seurustelin kerran tuollaisen itsesäälissärypijän kanssa joka ei osaa muuta kun kirjoittaa juuri tuollaista säälittävää paskaa. Ota peili käteen pelle...!
Täytyy olla provo.
Varmasti jokainen tunnistaa tuosta kuvauksesta jonkun. Joko tietyn ihmisen tai on kohdannut hänet ohimennen (kuvitteli antavansa hienon vaikutelman ja vain luonne, ei ulkonäkö, painui mieleen)
Surullinen tapaus. Kun ei ymmärrä käytöstään tai sitä ettei ole täydellinen, ei kykene muuttamaankaan sitä.
Sääli häntä, joka hänenlaisen kanssa joutuu asumaan...
On juuri tuollainen. Kovinpa tutusti kirjoitit. Lisäisin vielä:
Kaikki ketä hän tuntee ovat hyvin koulutettuja. Hän puhuu vain kun insinööri,projektipäällikkö,tuotantojohtaja,majuri,kapteeni,kunnossapidon di ja ym.ym.
Tavallisesta työläisestä hän ei edes mainitse sanallakaan,hän ei edes koskaan maininnut,että kaupan kassa sanoi niin ja niin tai ,,että heillä töissä se siivooja on sen ja sen näköinen .Ei sanallakaan maininnut kuin päälliköt ja hyvin koulutetut.
Kyseessä lienee narsistinen psykopaatti.Luulen ,että olen päässyt tälläisesta ihmisestä eroon .Kylmästi ja harkiten olen hänet erkaannuttanut itsestäni vaikka vaikeaa se oli alussa.Olisin tehnyt mitä vain ,että hän olisi palannut kotiin...en tiennyt ,että hän nautti ruinaamisestani.Nyt jouluaterian jälkeen kun pyysin häntä poistumaan ..oli aivan äimänkäkenä,mitä minulle tapahtui en tiedä sitä itsekkään.
Sen tiedän etten koskaan huolisi häntä saman katon alle asumaan.
Tästä aiheesta olisi puhumista vaikka viikko tolkulla ,en enää jaksa.
Kymmenen pistettä annan ihmiselle kuka tälläisesta ihmisestä pääsee eroon.
Hyvä kirjoitus ap.tä hyvää alkanutta vuotta 2007
Ei mennyt kauaa, kun joku keksi, minkälaisesta ihmisestä kirjoitin.
Ei, se en ollut minä, kuten joku ehdotti, vaan minä vain olen elänyt yhden narsistin varjossa. Minulle psykopaatti on automaattisesti potentiaalinen pettäjä. Tai salarakas. Hänelle kun ei paljon ole muulla väliä, kuin oman itsensä ja nautintojensa toteuttamisella. Kirjoitin tälle palstalle, sillä uskon, että parantumaton pettäjä on käyttätymismalleiltaan ja luonteeltaan hyvinkin samanlainen kuin narsisti. Toivoisin, että ihmiset avaisivat silmänsä, eivätkä enää antaisi kolmatta tai kolmattakymmentä mahdollisuutta pettäjälle, mikäli mielivät saada parisuhteen, jossa luottamus ja uskollisuus olisivat jollain tapaa merkityksellisiä.
Mielenterveysalan ammattilaiset hyvin pääsääntöisesti kehoittavat hankkiutumaan pois narsistin läheisyydestä. Sepä siinä just onkin, kun ei moisesta ihmisestä oikein kukaan tahdo päästä eroon. Narsistilla on aina jokin jäynä takataskussa. Sellaista ihmistä on todella syytä pelätä - ei ole hauska joutua huomaamaan, että elämä on kuin huonosta kauhuelokuvasta.
Mikä minua eniten huolestuttaa, niin on se, että vaikka syy narsistisen luonnehäiriön syntymiselle on tiedossa, yhteiskunta ja kasvatustavat ovat muuttuneet yhä vain narsismia lisäävämmäksi.
Mutta kiitoksia ja voimia sinullekin, sekä hyvää vuotta 2007 ilman narsisteja.
muttei hyvä ulkonäkö
Lähes täydellisesti tuonkaltainen asuu kanssani. Ihana mies, tekee joskus kotitöitä, kun vähiten odottaa, puhuu kauniisti, ruoka odottaa ja mitä milloinkin, niinpä tiedän...että taas on käyty!!!
Siis:Lisä piirteinä jatkuva uskottomuus, en tosin enää nimitä sitä uskottomuudeksi. Näin hän vahvistaa egoaan, kai!
Tunnistaako kukaan: asuu yksin tai työporukan kanssa, ei voi soittaa, eikä laittaa tekstareita (mitä ihmeellisimmistä syistä mm. vuokralainen häiriintyy, tai illat ja viikonloput töissä, ei halua työkavereiden vinoilevan j.n.e.). Tosiasiassa on tiiviissä parisuhteessa (ja toistaiseksi haluaakin olla).
Tapaa naisensa vain päivisin. Suhteet ovat lyhyitä, viikosta pariin kuukauteen.
Mitähän se uskottomuus oikein on??? ::))
Silloin kun jaksoin pitää muka puoliani ja kyseenalaistin nuo retket, niin miksi ne keskustelun jossain vaiheessa muuttuivat ikään kuin itseni tekemiksi.
Koulutukset, suuret palkat ym. ne ovat vain puheita!
Ei kai tuollaisia ihmisiä ole olemassa? Onneksi ei ole sattunut kohdalleni...
:(((
Ei koskaan tullut mieleen että voisin olla jotain muuta, kun "melkein täydellinen äiti, vaimo, työntekijä..." nyt kun luin noista piirteistäni tiivistelmän, ajattelen että...OLEN KAMALA! Apua! Mitä teen? Onko mielenterveystoimistoon aika varattava? En halua olla sellainen! Mutta miten voi muuttua kun olen koko ikäni ollut just tuollainen PA::KA?
Oikea asenne! Ei sun tarvi käyttäytyä kun olet ainutlaatuinen ja paras, elämän sankari, ihailtu nainen, jonka itsetunto on kohdillaan, kun uskallat käyttäytyä noin. Jatka samaan malliin nauttien elämästä, monikaan ei pysty toteuttamaan itseään tuolla tavoin!!
Meidän makuukamarissa on silloin tällöin nukkunut tällainen köriläs, milloin on muilta kiireiltään kerinnyt. Ongelmahan on aina se, että tämä kyseinen nallekarhu on niin ihana ja kun sille päälle sattuu aivan vastustamaton. Tunnet itsesi hänen loisteessaan lähes yhtä valovoimaiseksi ja paistattelet siinä onnelassa muutaman viikon, kunnes aurinko pimenee ja tulee se kaamea kylmäävä jääkausi. Ihana nallesi on muuttunut raatelevaksi pedoksi, joka riipii sydämen rinnastasi ja syöttää sen niille naikkosille joita tapailee yökerhoissa ja netissä. Yrität taas koota riekaleet ja yllättäen onkin nallesi palannut katuvana ja hellänä kaipaamaan kainaloosi.
Olen mielestäni muilla elämän aloilla pärjäävä, akateeminen, työssäni arvostettu ja lasteni kanssa mukavasti toimeen tuleva. Olenko kärsimykseni ansainnut, jäänyt koukkuun? Kun vielä ystävyyssuhteille ei tästä auringonpimennysten maailmasta jää energiaa, tuntuu irtiotto liian tuskaiselta.
...samassa veneessä ollaan....
Meillä vain päivät on netti-ym. rakkauksia varten (olen töissä), voi kuinka rakastettava mies voi ollakkaan :):) onnistuneen päivän jälkeen :):). No onhan nekin päivät jolloin on mennyt huonommin tai satunkin olemaan kotona ja elämä on piloilla, siinähän mies saa minut tuntemaan itseni täydeksi nollaksi.
Kaiken kokemani jälkeen olen antanut itselleni oikeuden puhelinsalaisuuden rikkomiseen, jotakin korvausta.... Sairasta.... mutta....!
Pakko oli oikein tulla lukemaan tuo uudestaan, auttaa minua ymmärtämään mitä alusta asti tapahtui ja mikä sai minut pelkäämään vastaavanlaisessa tilanteessa, siis pelkäämään kaikkea muuta paitsi häntä koska en halunnut uskoa että hän haluaisi minulle mitään pahaa. Hän oli ymmärtäväinen ja kuuntelija, mutta ei siksi, että minä olisin hänen rakkautensa, vaan siksi, että hän hyötyisi siitä, muokkaisi tilanteen itselleen sopivaksi käyttäen pelkoani minua vastaan.
Hän jopa syytti exäänsä juuri manipuloinnista varmuuden vuoksi, jotta luulisin hänen exänsä olevan kaiken takana, kun jotain alkaa tapahtua. (siis siinä tapauksessa, jos en ala uskomaan että tapahtumat ovat vain harhoja, joka siis oli tietysti ensimmäinen tavoite) No eipä siinä auttanut kuin odottaa mitä kaikkea voi tapahtua. Paljon tapahtuikin. Sana häpeä menetti merkityksensä, elämä oli 24h suurennuslasin alla. Huomasin pelkääväni häntä mutta olin liian heikko myöntämään sitä, koska hän sai minut tuntemaan, että ilman häntä minulla ei ole mitään. Voimani kuluivat loppuun. Etsin ulospääsyä mitä ihmeellisimmillä keinoilla, mutta totesin sen olevan mahdotonta. Vaikka lähtisin, piirit on niin pienet, että se ei olisi ratkaisu.
Siinä vaiheessa, kun hän katsoi minua erään naapurin ikkunasta vilkuttaen minulle sieltä, tajusin miten hän yrittää sekoittaa pääni. Hän ei koskaan myöntäisi sitä. Hän ei sanojensa mukaan tuntenut naapureita. Olisin aina hänen armoillaan, koska hän pystyisi mihin tahansa minua kohtaan. Kuitenkin toisaalta rakastin häntä ja elämä oli vielä muuten mallillaan, joten en tehnyt mitään hätiköityä. Toisaalta tajusin, että hän ei halua loppuelämäkseen minua, joten jossakin vaiheessa hän hankkiutuisi minusta eroon jättäen minut ikuisesti miettimään mitä oikein tapahtui. Sitä ennen halusin nähdä mitä kaikkea tapahtuu ja millä keinoilla jokainen tapahtuma käännetään minun syyksi ja minun "harhoikseni".
Vaikka minulle hän sanoi että kaikki oli parasta mitä voi toivoa ja unelmien täyttymystä, niin muiden silmissä hän halusi olla se, joka saa sääliä ja joka pelastetaan minun luotani sitten kun minut on ensin mustamaalattu, koska hän itse ei "uskalla" jättää minua vaan haluaa olla minun "tukena". Koska elämä minun kanssani oli hänelle vaikeaa, se on riittävä syy, että hänen tulee saada paljon huomiota ja jotain parempaa. Sitten kun hän saa tahtonsa läpi, niin sitten asiat on hyvin. Toivottavasti se annetaan hänelle, koska hän on myös aivan ihana ja hänessä on paljon hyviä puolia ja hänen vaan olisi helpompaa nauttia elämästään keskittymättä kerjäämään huomiota muiden kustannuksella. Hän on tosiaan on viehättävä ja ihailtu monenkin mielestä, mutta hän ei aina luota siihen ja tuskinpa hän haluaa luopua käytöksestään, jolla hän on tottunut saamaan tahtonsa läpi.
Mulle oli ihan sama enää mitä elämässäni tapahtui. Elämästäni tuli pelleilyä, joka tulee aina olemaan 99 % totta, 99 % valhetta riippuen tarinan kertojasta. Huolimatta kaikesta monet yhteiset asiat ja yhdessä vietetty aika oli mukavaa, mutta nyt toivon että hän löytää elämän muualta mahdollisimman pian ja jättää minut rauhaan.
PS. Onneksi tänne voi kirjoittaa nimettömänä ja avautua vailla pelkoa siitä että joku tietäisi kuka tämänkin kirjoittaa, kun eihän tuo alkuperäinen viestikään tietenkään kerro juuri minun kohtaamastani henkilöstä, vaikka kuvaus on osuva.
Täältä löytyi narsistin tunnusmerkit:
http://www.suhdesoppa.fi/artikkelit/tunnista-narsisti.html
Miten omat silmät saisi avattua, ennenkuin on liian myöhäistä?
Hän ei ole edes kohtelias, ei viehättävä, muuten kuin halutessaan, ei hyvännäköinen, vaan näyttävä. On omasta mielestään paras ja varmaan ainutlaatuinenkin. Luulee olevansa älykäs, ei, vaan tietoa hankkinut,mutta varsin suppea-alaisesti, viisas hän ei ole, eikä huumorintajuinen. On kiinnostunut minusta kun huvittaa. Tietenkin hän on aina oikeassa, silloinkin, kun hän sanoo, että "olit oikeassa" hän ei sano että hän oli väärässä. On kärsimätön, eikä siedä kritiikkiä. Ei pelkästään kunnianhimoinen, vaan vallanhaluinen. Itsekäs, suuttuu, ei jousta. Kaikki on tosiaankin minun syytäni.
Ne ystävät tosiaankin katosivat, koska hän "tarvitsi" huomioni! Hänen vahvimpia tunteitaan ovat: ahneus, vallanhalu,raha, naisen ulkonäkö/muoto (niin kauan olet kaunis, kunnes löytyy kauniimpi!)Yleensä kaikki muut ovat väärässä! Hän on joko juomisessa taukoa pitävä alkoholisti tai...
Mutta minäkin tunnen hänet!!!
kiitos sinulle. Sait sanottua paperille liiankin tyhjentävästi sen mitä ajattelen ja joudun kokemaan. Kirjoituksesi oli tiivis paketi omista mietteistäni. Seurustelen edelleen henkilön kanssa, joka valitettavasti on samanlainen kuin kirjoitit. Hän on ulkomaalainen ja ehkä kulttuurin ja uskonnon kautta yritän häntä ymmärtää ja joustaa.. Joustanko turhaan, en tiedä kauanko jaksan tätä?
Juuri omalla kohdallani ulkomaalaisuus ja kaikki siihen liittyvät rasitteet ovat osaltaan vaikeuttamassa irtiottoa. Vuoristorata taitaa olla melko yleistä näissä suhteissa ja aina yrittää jotenkin ymmärtää vaikka selvästi narsistista persoonallisuutta ulkomaalaisuuden mukanaan tuomana piirteenä. Sitoutumisen käsite voi olla niin kovin erilainen. Joustamisen rajan löytäminen on sekin niin vaikeaa, aina yritän olla aiheuttamatta lisärasitetta omalta osaltani. Jokainen, joka elää muualla syntyneen kanssa voi käsittää tämän muukalaisuuden taakan. Se heijastuu koko suhteeseen ja siksi antaa aina uuden tilaisuuden, jos vaikka tällä kertaa kaikki kääntyisi parempaan.
Osaltani olen myös kestänyt kaikki ylä- ja alamäet ajatellen ettei elämää voi ainakaan tylsäksi haukkua.
... siis tämä asuu myös meillä. Kolmeymmentäkolme vuotta ja kolme ihanaa ja jo aikuistunutta lasta - ja vasta nyt tiedän miten tässä pitää jatkaa... Oma elämä ja turvallisuus odottavat!
Onkohan koskaan kaksi narsistia joutunut vastakkain? Tuleekohan siinä kilpailu keskenään, että kumpi kumpaa nyt pomottaa vai onkohan tilanne ylipäätään mahdollinen, koska eikös narsisti "hae" heikkoja ihmisiä lähelleen? Mielenkiintoista olisi, jos kaksi narsistia löytäisivät toisensa..kumpikaan kun ei tuntisi mitään.
Erikoinen on tämä narsismi lajiaan. Mistäköhän sellainen tunnetila oikein johtuu? Aivoista vaiko lapsuudesta tms?
Olen ajautumassa pimeyteen, enkä pääse täältä pois ja juuri sen takia että hän pitää minua otteessaan ja minun on vaikea lähteä. Hän manipuloi minua ja kun luen tuota kirjoitusta, niin se on kuin kirjoitettu hänestä !
Minua pelottaa ! Mitä tämä tarkoittaa ?
Olen pitänyt häntä tunnevammaisena ihmisenä, täynnä vihaa ja hän yrittää kuitenkin paketoida arkea kauniiseen pakettiin, mutta pidemmän päällehän kulissit eivät kestä.
Siinähän ne tuli, Skorpparin huonot puolet nimittäin. Noh, itse en kiusaa miehiä enää. Itse sitä paitsi halusin erota, kun toinen palvoi maata jalkojeni alla.
Mutta onhan meissä toki paljon hyvääkin. Ainakin se, ettei meidän kanssa ole tylsää!