Mustasukkaisuus parisuhteessa
Toivoisin tämän kertomuksen saavan aikaan rakentavia ajatuksia, käytännön vinkkejä, ideoita jatkamiseen.
Kun Googleen laittaa hakusanaksi mustasukkaisuus, ensimmäisten dokumenttien kohdalla on kirjoitus, missä kerrotaan, että ”Harvemmin mustasukkaisuudelle on kuitenkaan olemassa konkreettisia perusteita, yleensä siihen liittyy enemmänkin suhteen vuorovaikutuksen heikkeneminen; kun ei tiedetä asioista niin arvaillaan, oletetaan ja pelätään”. Entäpä, jos mustasukkaisuudelle on perusteita?
Puolisoni (alle 30v. mies) on töissä alalla, joka mielletään usein ”seksisymboliseksi alaksi” uniformujen vuoksi, kuten esim. poliisit (en yleistä: kaikki naiset eivät saa kikseja poliiseista, mutta monet saavat). Hän on alkanut tälle alalle vasta meidän seurustelumme alettua, joten aikoinaan kiinnostuin hänestä ihmisenä, en uniformun vuoksi.
Oletukseni mukaan mieheni lapsuuden kodissa ei ole koskaan noudatettu vahvaa avoimuutta eikä hänkään ole täysin avoin minulle. Vaadin ehkä liikaa että hän kertoisi turhan tarkkaan asioista, mutta minua häiritsi, että aikoinaan hän ei kertonut ylläpitävänsä K-18 sivustoa netissä (tosin rahan takia vain). Eikä hän ole kertonut soitelleensa K-18 puhelimiin tai tilanneensa K-18 videoita. Näistä on pari vuotta aikaa jo, kunhan kokeilun halusta sen teki, mutta häiritsi, kun hän salaa hääräili ja käytti meidän rahoja tuollaisiin asioihin. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, eikä vasta sitten kun tulee lasku.
Nyt hänen töissään on yksi nainen, joka on kaatanut sänkyynsä monia miehiä samasta firmasta ja nyt tämä nainen on iskenyt silmänsä minun mieheeni. Tämä nainen on minua muutaman vuoden nuorempi, ilmeisesti ihan kivannäköinen pakkaus kun niin monelle miehelle on ”kelvannut”. Tämä nainen pyytää usein mieheltäni apua työtehtävien hoitamiseen. Työvuoroissa heillä on käytössä työpuhelimet. Mutta hepä ovat vaihtaneet henkilökohtaisia numeroita keskenään.
Usein kun nämä henkilöt ovat samaan aikaan töissä, he viettävät ruokatauot yhdessä.
Nyt sitten tämä nainen lähetti tekstiviestin miehelleni. Kun kysyin mieheltä, keneltä viesti on, sain vastaukseksi vain ”uhmmmm”. Hän vaan vitsinä heitti, että ”no lue itse” ja minähän nappasin puhelimen ja luin ja todensin, että tuo nainen oli kyseessä. Kysyin, että miksei hän kertonut keneltä viesti on, niin hän kuulemma pelkäsi reaktiotani.
Nainen kirjoitti, että olisi ihanaa tavata taas pitkästä aikaa (hän on ollut pois töistä) huomenna, kun kumpikin ovat yövuorossa. Toisaalta en ole mustasukkainen, toisaalta minusta tuntuu pahalta.
Mieheni sanoo vihjaten, ettei haluaisi tavata ko. naista. Mutta samalla tiedän, että vuoren varmasti he tapaavat. Jos ei muuta, tämä nainen pyytää virka-apua mieheltäni keksittyyn hätään ja työ pakottaa näinollen mieheni sinne apuun. Olisi helpompaa jos mies kertoisi rehellisesti, että ”kyllä, me tapaamme, mutten tapaa häntä missään muussa mielessä kuin työkaverina”. Tuntuu pahalta, että he tapaavat, tuo nainen kuvittelee saavansa minunkin mieheni kellistettyä. Tuntuu pahalta, jos tämä nainen (”heitukka”) alkaa levittelemään firmassa juttuja hänestä ja minun miehestäni.
Minun mieheni ei näytä ymmärtävän tai ei halua tunnustaa, että häntä yritetään iskeä. Tai sitten hän nauttii nuoren naisen suomasta huomiosta, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Minä toivoisin, että mieheni viheltäisi pelin poikki, mutta ei, jatkaa tapailua ”töiden merkeissä”.
Miten minun pitäisi suhtautua tähän? Olla kuin en olisikaan? Kysellä jatkossakin miehen tekstiviesteistä, että keneltä ne on, kun ei vapaaehtoisesti kerro? Pitäisikö olla mustasukkainen vai antaa koko asian olla?
Naisen logiikka tekee sen, että nyt kun tiedän heidän tapaamisesta, minua ällöttää niin kovin, etten halua seksiä mieheni kanssa. Se ei ole kosto, ainakaan tietoinen, mutta ällöttää vaan niin paljon, että minä antaisin vähän ”herkkuja” ja sitten hän lähtee sängystä kahville vieraan naisen kanssa.
Kommentteja? Ajatuksia?
Toivoisin tämän kertomuksen saavan aikaan rakentavia ajatuksia, käytännön vinkkejä, ideoita jatkamiseen.
Kun Googleen laittaa hakusanaksi mustasukkaisuus, ensimmäisten dokumenttien kohdalla on kirjoitus, missä kerrotaan, että ”Harvemmin mustasukkaisuudelle on kuitenkaan olemassa konkreettisia perusteita, yleensä siihen liittyy enemmänkin suhteen vuorovaikutuksen heikkeneminen; kun ei tiedetä asioista niin arvaillaan, oletetaan ja pelätään”. Entäpä, jos mustasukkaisuudelle on perusteita?
Puolisoni (alle 30v. mies) on töissä alalla, joka mielletään usein ”seksisymboliseksi alaksi” uniformujen vuoksi, kuten esim. poliisit (en yleistä: kaikki naiset eivät saa kikseja poliiseista, mutta monet saavat). Hän on alkanut tälle alalle vasta meidän seurustelumme alettua, joten aikoinaan kiinnostuin hänestä ihmisenä, en uniformun vuoksi.
Oletukseni mukaan mieheni lapsuuden kodissa ei ole koskaan noudatettu vahvaa avoimuutta eikä hänkään ole täysin avoin minulle. Vaadin ehkä liikaa että hän kertoisi turhan tarkkaan asioista, mutta minua häiritsi, että aikoinaan hän ei kertonut ylläpitävänsä K-18 sivustoa netissä (tosin rahan takia vain). Eikä hän ole kertonut soitelleensa K-18 puhelimiin tai tilanneensa K-18 videoita. Näistä on pari vuotta aikaa jo, kunhan kokeilun halusta sen teki, mutta häiritsi, kun hän salaa hääräili ja käytti meidän rahoja tuollaisiin asioihin. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, eikä vasta sitten kun tulee lasku.
Nyt hänen töissään on yksi nainen, joka on kaatanut sänkyynsä monia miehiä samasta firmasta ja nyt tämä nainen on iskenyt silmänsä minun mieheeni. Tämä nainen on minua muutaman vuoden nuorempi, ilmeisesti ihan kivannäköinen pakkaus kun niin monelle miehelle on ”kelvannut”. Tämä nainen pyytää usein mieheltäni apua työtehtävien hoitamiseen. Työvuoroissa heillä on käytössä työpuhelimet. Mutta hepä ovat vaihtaneet henkilökohtaisia numeroita keskenään.
Usein kun nämä henkilöt ovat samaan aikaan töissä, he viettävät ruokatauot yhdessä.
Nyt sitten tämä nainen lähetti tekstiviestin miehelleni. Kun kysyin mieheltä, keneltä viesti on, sain vastaukseksi vain ”uhmmmm”. Hän vaan vitsinä heitti, että ”no lue itse” ja minähän nappasin puhelimen ja luin ja todensin, että tuo nainen oli kyseessä. Kysyin, että miksei hän kertonut keneltä viesti on, niin hän kuulemma pelkäsi reaktiotani.
Nainen kirjoitti, että olisi ihanaa tavata taas pitkästä aikaa (hän on ollut pois töistä) huomenna, kun kumpikin ovat yövuorossa. Toisaalta en ole mustasukkainen, toisaalta minusta tuntuu pahalta.
Mieheni sanoo vihjaten, ettei haluaisi tavata ko. naista. Mutta samalla tiedän, että vuoren varmasti he tapaavat. Jos ei muuta, tämä nainen pyytää virka-apua mieheltäni keksittyyn hätään ja työ pakottaa näinollen mieheni sinne apuun. Olisi helpompaa jos mies kertoisi rehellisesti, että ”kyllä, me tapaamme, mutten tapaa häntä missään muussa mielessä kuin työkaverina”. Tuntuu pahalta, että he tapaavat, tuo nainen kuvittelee saavansa minunkin mieheni kellistettyä. Tuntuu pahalta, jos tämä nainen (”heitukka”) alkaa levittelemään firmassa juttuja hänestä ja minun miehestäni.
Minun mieheni ei näytä ymmärtävän tai ei halua tunnustaa, että häntä yritetään iskeä. Tai sitten hän nauttii nuoren naisen suomasta huomiosta, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Minä toivoisin, että mieheni viheltäisi pelin poikki, mutta ei, jatkaa tapailua ”töiden merkeissä”.
Miten minun pitäisi suhtautua tähän? Olla kuin en olisikaan? Kysellä jatkossakin miehen tekstiviesteistä, että keneltä ne on, kun ei vapaaehtoisesti kerro? Pitäisikö olla mustasukkainen vai antaa koko asian olla?
Naisen logiikka tekee sen, että nyt kun tiedän heidän tapaamisesta, minua ällöttää niin kovin, etten halua seksiä mieheni kanssa. Se ei ole kosto, ainakaan tietoinen, mutta ällöttää vaan niin paljon, että minä antaisin vähän ”herkkuja” ja sitten hän lähtee sängystä kahville vieraan naisen kanssa.
Kommentteja? Ajatuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa siinä paljon ajattelemisen aihetta. Tilanne on minulle tuttu, vaikka sukupuolten osalta 'toisin päin'. Puolisoni tapailee toista miestä mutta ei omien sanojensa mukaan tahdo loukata minua. Jostain syystä vain se tahto tapailla on suurempi kuin tahto olla loukkaamatta. Tunnen siis jääneeni kakkoseksi!
Haluttomuus seksiin näissä tilanteissa on varmasti aivan luonnollinen juttu. Vaikka ihminen miten vakuuttelisi luottamustaan kumppaniinsa, voi hän syvimmässä minuudessaan, sukupuolisuuden tasolla, epäillä - ja etääntyä seksuaalisesti. Seksi jos mikä tarvitsee luottamusta! Tuttu ilmiö tuokin; mukavaa todeta että minulla on kohtalotovereita, vaikka tämä saattaa kuulostaa vahingonilolta.