Hei!
Ajattelin kirjoitella tänne, kun on vähän kurja olo.. Olen 20-vuotias tyttö. Opiskelen yliopistossa, ja elämä tuntuu kovin yksinäiseltä tällä hetkellä. Olen aina ollut luonteeltani ujohko ja hiljainen. Kun tutustun paremmin ihmisiin, juttelen ja höpöttelen paljonkin. Yläasteella ja lukiossa minulla oli ystäviä, mutta nyt kukin on muuttanut kuka minnekin opintojen perässä, ja yhteydenpito on jäänyt. Joskus ehkä lähetellään tekstareita, mutta siihen se sitten jääkin. Yliopistolla en ole oikein tutustunut kehenkään, "luokallani" lähes kaikki ovat yli puolta vanhempia. Ja ne muutamat ikäiseni kulkevat omissa porukoissaan, jossa tunnen itseni ulkopuoliseksi. Asun yhdessä poikaystäväni kanssa, hän onkin samalla myös paras ystäväni..
Välillä vaan masentaa käydä syömässä yksin koululla, istua luennoilla yksin jne.. Vapaa-ajallakin olisi joskus hauska lähteä käymään jossakin, esim. kahvilla, leffassa yms. Tuntuu, että olisi itsessä joku vikana, kantais jotain ruttoa, jota kaikki karttais.. Tai, että on ruma, ärsyttävä ja inhottava.. Tiedän, että mulla on huono itsetunto. Otan kommentit helposti itseeni, pidän itseäni vähäpätöisenä. Mutta ei ole helppoa ottaa itseään niskasta kiinni, arvostaa itseään tai lähteä mukaan johonkin toimintaan, harrastuksiin ym, kun taustalla kummittelee koko ajan se ajatus, miten pahalta se sitten tuntuu, jos sielläkään ei tutustu kehenkään.. No juu, tuli aika tilitys, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea.. :)
Ajattelin kirjoitella tänne, kun on vähän kurja olo.. Olen 20-vuotias tyttö. Opiskelen yliopistossa, ja elämä tuntuu kovin yksinäiseltä tällä hetkellä. Olen aina ollut luonteeltani ujohko ja hiljainen. Kun tutustun paremmin ihmisiin, juttelen ja höpöttelen paljonkin. Yläasteella ja lukiossa minulla oli ystäviä, mutta nyt kukin on muuttanut kuka minnekin opintojen perässä, ja yhteydenpito on jäänyt. Joskus ehkä lähetellään tekstareita, mutta siihen se sitten jääkin. Yliopistolla en ole oikein tutustunut kehenkään, "luokallani" lähes kaikki ovat yli puolta vanhempia. Ja ne muutamat ikäiseni kulkevat omissa porukoissaan, jossa tunnen itseni ulkopuoliseksi. Asun yhdessä poikaystäväni kanssa, hän onkin samalla myös paras ystäväni..
Välillä vaan masentaa käydä syömässä yksin koululla, istua luennoilla yksin jne.. Vapaa-ajallakin olisi joskus hauska lähteä käymään jossakin, esim. kahvilla, leffassa yms. Tuntuu, että olisi itsessä joku vikana, kantais jotain ruttoa, jota kaikki karttais.. Tai, että on ruma, ärsyttävä ja inhottava.. Tiedän, että mulla on huono itsetunto. Otan kommentit helposti itseeni, pidän itseäni vähäpätöisenä. Mutta ei ole helppoa ottaa itseään niskasta kiinni, arvostaa itseään tai lähteä mukaan johonkin toimintaan, harrastuksiin ym, kun taustalla kummittelee koko ajan se ajatus, miten pahalta se sitten tuntuu, jos sielläkään ei tutustu kehenkään.. No juu, tuli aika tilitys, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea.. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Missä yliopistossa opiskelet...?
Opiskelen Jyväskylässä..
Harmi, "väärä" yliopisto... Jos kuitenkin haluat vaihtaa ajatuksia toisen yksinäisen yliopisto-opiskelijan kanssa, jätä ihmeessä mailiosoitteesi.
Kysellään nyt sitten samalla, jos täällä olisi juttukaveria kaipaavia Helsingistä? Täällä eräs yksinäinen miespuolinen yliopisto-opiskelija.
Mielestäni sinun kannattaisi keskustella yths:n psykologin kanssa ongelmastasi. Itse opiskelin aikoinaan yliopistossa ja kärsin ujoudesta paljon. Muutama kaveri mulla kyllä oli, mutta olisin saanut paljon enemmän irti kaverisuhteistani, jos joku ihminen olisi siinä tsempannut. Psykologi voi tarjota tuon avun. Itse olen vasta vuosien kuluttua käynyt keskustelemassa psykologin kanssa ja harmittaa todella paljon, että en tehnyt sitä jo paljon aikaisemmin yliopistoaikoina. Uskallusta sulle ottaa yhteyttä psykologiin! Et tule katumaan (ellei sitten satu olemaan täysin ammattitaidoton ihminen).
että olisiko yksinäisiä Joensuun yliopistosta? Tai Joensuusta muuten.. Itse olen seurusteleva tyttö ja kaipaisin esim. kahvi- ja bileseuraa muista tytöistä.
Olen ollut jo pitemmän aikaa täysin samassa tilanteessa Tyttö20v:n kanssa. Yliopiston aloitettuani (Jyväskylässä myös) ei kavereita vain ole oikein löytynyt ja jos on, niin heillä on sitten jo ne omat porukat. Poikakaveri onkin sitten samalla se paras kaveri...
Tilannetta ei myöskään auta se, että joutuu tekemään keikkatöitä ja olemaan koko ajan kiinni ajastaan joko opiskeluissa tai töissä...
Eli jos haluat mailailla, laita viestiä:
[email protected]
Tyttö24v
Joensuusta minäkin ja uudet tuttavuudet olisi enemmän kuin tervetulleita. Itse en kyllä enää opiskele vaan työssä olen.
Ikää mul on 24v.
Heitäppäs mailia jos kiinnostaa:
[email protected]
myös muut saa kirjoitella:)!