oon 36v mies ja sain tietää ennen joulua että vaimoni oli käynyt toisen miehen sylissä.Asun toisella paikkakunnalla työn vuoksi ja tällä hetkellä erittäin vihainen tapahtuneesta.Pystyykö ihminen enään luottamaan toiseen ja pystynkö enään unohtamaan asian vai vaivaako tämä niin pitkää että joudun eroamaan?Tälläkin hetkellä ajatukset tosi sekavia.
petetty
saksanp
5958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Viestisi satutti myös minua,koska olen joutunut läpikäymään monta prosessia uskottomuuden takia. Sinä itse päätät mitä elämälläsi teet,joten ei sitä päätöstä kukaan täällä voi tehdä.Avun ja myötäelämisen kyllä saat, auttoi minuakin valtavassa määrin.
Sekavat ajatukset ensiksi järjestykseen.
-minä ajattelin silloin kun sain tietää,että olenhan elänyt ilman häntä ennenkin,ennenkuin edes tapasimmekaan.
-lukenut täällä monenmoista tarinaa...itkenyt ja tullut huomatuksi ,eihän tässä elämässä kukaan ole uskollinen.
Tänä päivänä en usko keheenkään enkä voi edes uskoa hyvään ihmiseen.Kaikki ajavat vain omaa etuansa,oli kyseessä nainen tai mies.
Pari ensimmäistä kk oli tosi raskaita..nyt menee jopa tunteja päivässä etten ajattele häntä.
Ihme kyllä mitä enemmän olen ajattelematta häntä ,sen enemmän hän minulle soittelee ja textailee ja kuulemma välittää vimmatusti suhteemme eduksi,,,miten jatkaisimme. Olen jo muuttanut omaan asuntoon ja hän auttanut muutossa joten hyvään suuuntaan ollaan menossa.
AIKA SINUN KOHDALLASI AUTTAA..USKO POIS VAIN.
TSEMPPIÄ JA YRITÄ EDES NUKKUA JA SYÖDÄ....
Toivon että aika auttaa!Olo on kuin jyrän alle jääneellä tosi epätodellinen ja lyöty.
meistä reakoi erillailla petetyksitulemiseen. Itselläni luottamus meni, vaikka kuinka yritin olla sitä ajattelematta. Aika ajoin se vaan mieleen tuli ja muistutti. Olen sitä mieltä, että jos kerran pettää on taipuvainen siihen toistekki. Minun yli 12 vuoden liitto kaatui mieheni pettämisiin, vaikka itse yritin niitä sormien välistä katsoa. Joku raja kuitenkin. Pahaltahan se tuntui, mutta jotakin arvoa haluan itsellenikin. Anteeksi voin antaa, koskaan en unohtaa....
Mitä on eroa anteeksiantamisella ja unohtamattomuudella..
Minulla on käsitys että jos pystyn antamaan anteeksi, pystyn myös unohtamaan.
Sillä, kun on aina mielessä (toistuvasti)
ei myöskään käsittääkseni anteeksianto ole onnistunut..
Käsittääkseni se oma arvo, joka näissä jutuissa aina menee, kummittelee (ainakin minulla) niin pahasti ettei nk. anteeksianto ole mahdollista muuta kuin siinä tapauksessa jos saa asian selvitettyä perusteellisesti ja siihenhän nämä pettäjät eivät kykene.
Jos kykenisivät ei pettämistä olisi.
Voit (voitte) ottaa ihan vapaasti kantaa, mutta asiallisesti, kiitos
sellainen ero, että me ihmisinä emme voi sille mitään, että muistin pyyhkiminen on mahdotonta, joten se unohtaminen tarkoittaa sitä, että on oppinut hyväksymään asian osana mennyttä elämää ja kykenee elämään tasapainoisesti asian kanssa rakentaen tulevaisuutta, johon ei menneet vaikuta.
Anteeksi anto tarkoittaa sitä, että tehdyt teot on annettu anteeksi, eikä niitä kaiveta tai muistella.
Asian läpikäyminen rakentavassa mielessä on osa anteeksianto- ja unohtamisprosessia ja siksi asioiden läpikäymistä ei pidä verhota taka-alalle missään vaiheessa. Rakentava asioista keskustelu ei ole vanhojen kaivamista.