Pitkään aikaan ollu ketään, viimesen jäljiltä jäi pitkä suru ja usko itteensä. Nyt en enää voi sanoa tuntevani mitään, en tunne surua mutten ole oikeastaan kiinnostunut kenestäkään / en tunne mitään ketään ihmistä kohtaan. En tiedä miksi mutta välillä iltaisin kuuntelen nyyhkymusiikkia, tuntematta kuitenkaan mitään. Itsetuntoki on ihan perseestä eikä sitä kyllä ittestään nosteta kun ei tukeakaan saa. Olen kuullut sanottavan että on paljon parempi olla tunteeton, mutta ei se mielestäni näin ole. Nyt sitä oikeastaan kaipaa jo surua rakkaan perään, jollakin tavalla. Ota nyt siitä selvää..
jotain shittii
Kev1
0404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.