Päivätty kirjani

kerro meille miten sinulle kävi? kerro kerro.

tarinasi jatkoa kirjoitti:

kerro meille miten sinulle kävi? kerro kerro.

Täällä sitä taas ollaan...

Omalla koneellakaan ei enää nykypäivänä saa viettää lainkaan laatuaikaa. Eipä ole ehtinyt (saanut) edes päivänkirjaan mitään raapustaa. Ja kuinkas sitä silloin viime kirjailun jälkeen kävikään.. kyllä. Tutustuin pyykinpesun ja lakanoiden viikkauksen saloihin. Ihan oikein naamaa punottaa kun ajattelee jonkun tutun minut pyykkärin hommissa näkevän.

Ja palataanpas taas aiempiin tapahtumiin niin saadaan päiväskirjasta pikkuhiljaa päivitettyä ajanmukaisempaan suuntaan. Kaikkensa sitä on välillä laittanut peliin sutturansa vuoksi. Eräänkin kerran sumutin ylleni kaikki mahdolliset kaapista löytyneet hienostosumutteet ja muut vellit. Eukkoa sitten siinä autolla hakemaan ja kehtasi vielä epäillä, että haju lähti autoni wunderbaumista. Enpä enää kehdannut sanoa löyhkän lähtevän Mennen Tullen-partavedestäni ja muista itseeni kyllästyistä litkuista.
Yksi seurusteluelämän suurimmista tuskista ja vaikeuksista on esittää aukotonta seuramiestä. Toisin sanoen pöntöllä käyminen, puhumattakaan luonnollisten kaasupurkausten suhauttelu, on ikään kuin kiellettyä. (Vieläkään posliinilla jököttäminen ei luonnistu aivan tavanomaisesti..)Kotoyksiössä sentään uskaltaa käydä nurkan takana salaa paukauttelemassa, mutta tämän mannekiinin luona kärsimykset sen kuin kasvoivat. Sohvalla istuessa olo on kuin paisuvalla kaasupallolla. Monta tuskaisan pitkää viikonloppua tulikin vietettyä tämän naisen luona kyseisestä syystä...

Tässä vaiheessa huomaankin ajatusten poukkoilleen mahdollisesti Järvenpään sivuraiteille ja en kai enää muistakaan, mitä mitä muistamani.. Kaipa sitä on lähdettävä vääntämään sänkyyn aamupalaa ennen kuin Justiina herää ja kaulin heilahtaa... Hetkonen!? Miten minä olen tähän tilanteeseen ajautunut?? Noh, pohdittakoon sitä taas seuraavalta erää.. Josko etenisi muistelot jo lähemmäs tätäkin vuotta ja anoppimuorin kohtaamista, ynnä muita kauhun hetkiä.

Janis Per Suttura kirjoitti:

Täällä sitä taas ollaan...

Omalla koneellakaan ei enää nykypäivänä saa viettää lainkaan laatuaikaa. Eipä ole ehtinyt (saanut) edes päivänkirjaan mitään raapustaa. Ja kuinkas sitä silloin viime kirjailun jälkeen kävikään.. kyllä. Tutustuin pyykinpesun ja lakanoiden viikkauksen saloihin. Ihan oikein naamaa punottaa kun ajattelee jonkun tutun minut pyykkärin hommissa näkevän.

Ja palataanpas taas aiempiin tapahtumiin niin saadaan päiväskirjasta pikkuhiljaa päivitettyä ajanmukaisempaan suuntaan. Kaikkensa sitä on välillä laittanut peliin sutturansa vuoksi. Eräänkin kerran sumutin ylleni kaikki mahdolliset kaapista löytyneet hienostosumutteet ja muut vellit. Eukkoa sitten siinä autolla hakemaan ja kehtasi vielä epäillä, että haju lähti autoni wunderbaumista. Enpä enää kehdannut sanoa löyhkän lähtevän Mennen Tullen-partavedestäni ja muista itseeni kyllästyistä litkuista.
Yksi seurusteluelämän suurimmista tuskista ja vaikeuksista on esittää aukotonta seuramiestä. Toisin sanoen pöntöllä käyminen, puhumattakaan luonnollisten kaasupurkausten suhauttelu, on ikään kuin kiellettyä. (Vieläkään posliinilla jököttäminen ei luonnistu aivan tavanomaisesti..)Kotoyksiössä sentään uskaltaa käydä nurkan takana salaa paukauttelemassa, mutta tämän mannekiinin luona kärsimykset sen kuin kasvoivat. Sohvalla istuessa olo on kuin paisuvalla kaasupallolla. Monta tuskaisan pitkää viikonloppua tulikin vietettyä tämän naisen luona kyseisestä syystä...

Tässä vaiheessa huomaankin ajatusten poukkoilleen mahdollisesti Järvenpään sivuraiteille ja en kai enää muistakaan, mitä mitä muistamani.. Kaipa sitä on lähdettävä vääntämään sänkyyn aamupalaa ennen kuin Justiina herää ja kaulin heilahtaa... Hetkonen!? Miten minä olen tähän tilanteeseen ajautunut?? Noh, pohdittakoon sitä taas seuraavalta erää.. Josko etenisi muistelot jo lähemmäs tätäkin vuotta ja anoppimuorin kohtaamista, ynnä muita kauhun hetkiä.

Lue lisää

HAH HAH HAA!! *nauraa katketakseen* vähän sä oot hauska. ja oot hyvä ilmaisemaan tunteitasi.Sun pitäs kirjottaa romaani.
Jään odottamaan malttamattomana seuraavaa päiväkirjamerkintää. hih *jälkipyrskähdys*

lolaska kirjoitti:

HAH HAH HAA!! *nauraa katketakseen* vähän sä oot hauska. ja oot hyvä ilmaisemaan tunteitasi.Sun pitäs kirjottaa romaani.
Jään odottamaan malttamattomana seuraavaa päiväkirjamerkintää. hih *jälkipyrskähdys*

Lue lisää

Ja uteliaille päiväkirjaani koluaville on ikäväkseni ilmoitettava, etten aio paljastaa tällä erää mitään mullistavaa. Tässä ei siis olla tällä kertaa juoksemassa housut kintuissa naapurin piian navetasta isännän ampumia hauleja väistellen, eikä tässä olla paloittelemassa ketään pokasahalla.

Tässä sitä raapustellaan tällä kertaa työn äärestä. Töitä olisi muillekkin jaeltavaksi asti, mutta taidanpa vielä lämmitellä ainakin tunnin ennen kuin suvaitsen mihinkään liikahtaa. Anoppimamman ensi kohtaaminen olikin odotetusti klassisen kauhea kohtaus. Jo valmiiksi anovana istuin ”kuulustelujakkaralle”. Pöydän toisella puolella istuivat tuleva happi-ukko ja itse pääpahalainen anoppi. Jalkani roikkuivat ilmassa ja nenäni ylettyi hädin tuskin korkean pöydän päälle. Katosta roikkuva kirkas antiikkilamppu häikäisi silmäni, saaden tilanteen todella vaikuttamaan kuin kyseessä olisi ollut gestapon kuulustelu. Kysymyksiä alkoikin sadella kuin liukuhihnalta. Aiemmat kokemani työhaastattelut tuntuivat lasten leikiltä tämän piinapenkin jälkeen. Olin lukevinani happi-ukon kysymysten rivien väleistä ”ja meidän tytärtä sitten pidetään hyvänä. Uskallapas käpälöidä meidän tyttöä ennen hääyötä.. on meillä ennenkin haulikkoa laulatettu” Sessio päättyi anopin myrkytysyritykseen. Väkivahva burundilaistyylinen kahvi (tai kahviksi sitä ainakin väitti) tarjoiltiin ruusukupista tietenkin piripintaan asti täytettynä. Liemi oli luonnollisestikin tulikuumaa, eikä kermavaraa ollut pisarankaan vertaa. Luulin puhallelleeni kupposeen jo tarpeeksi, mutta litku olikin yhä kiehuvan kuumaa. Kutakuinkin puolen sekunnin sisään tapahtui seuraavaa: Höräyttäessäni tulikuuman kahvin ja kieleni saadessa kosketuksen nesteeseen, silmäni pullistuivat kaksinkertaisiksi, naamaani helahti punakaksi, hiki alkoi virrata otsaa pitkin ja minun teki suunnattomasti mieleni huutaa ja sylkäistä tuo palava aine suustani. Jonkin ihmeen ansiosta sain pidäteltyä huutoni ja samalla rykäistyä kahveet kurkustani alas. Ei riittänyt että kieleni oli palanut vaan minun oli myös kärsittävä tämän keitoksen uskomattoman pahat jälkimaut suustani, jotka sain huuhdottua alas anopin tekemällä ja lähes yhtä karmean makuisella karpalomehulla, joka oli sentään kylmää.
Kaikkea anopin kanssa tapahtunutta en edes ilkeä tässä enää muistella. Pahat traumat siitä vielä kuitenkin jäi. Vierailu sujui ilmeisesti edes jollain tapaa onnistuneesti, sillä anoppi ainakin hymyili ja vilkutti lähdettyämme daamini kanssa. Yritti vielä otattaa mukaan leipomiaan kivenkovia tiiliskivi-keksejä. Enkä tietenkään kehdannut saati uskaltanut moisesta kieltäytyä. Happi-ukkokin vilkutti ja katsoi perääni murhaavin katsein.

Jaahas.. tässähän vierähtikin kullan arvoista työaikaa melko tovi.. nyt täytynee viimein aloittaa päivän toimet ja lähteä kahvitunnille. Kirjan päivitys jatkukoon paremmalla ajalla.

Janis Per Suttura kirjoitti:

Ja uteliaille päiväkirjaani koluaville on ikäväkseni ilmoitettava, etten aio paljastaa tällä erää mitään mullistavaa. Tässä ei siis olla tällä kertaa juoksemassa housut kintuissa naapurin piian navetasta isännän ampumia hauleja väistellen, eikä tässä olla paloittelemassa ketään pokasahalla.

Tässä sitä raapustellaan tällä kertaa työn äärestä. Töitä olisi muillekkin jaeltavaksi asti, mutta taidanpa vielä lämmitellä ainakin tunnin ennen kuin suvaitsen mihinkään liikahtaa. Anoppimamman ensi kohtaaminen olikin odotetusti klassisen kauhea kohtaus. Jo valmiiksi anovana istuin ”kuulustelujakkaralle”. Pöydän toisella puolella istuivat tuleva happi-ukko ja itse pääpahalainen anoppi. Jalkani roikkuivat ilmassa ja nenäni ylettyi hädin tuskin korkean pöydän päälle. Katosta roikkuva kirkas antiikkilamppu häikäisi silmäni, saaden tilanteen todella vaikuttamaan kuin kyseessä olisi ollut gestapon kuulustelu. Kysymyksiä alkoikin sadella kuin liukuhihnalta. Aiemmat kokemani työhaastattelut tuntuivat lasten leikiltä tämän piinapenkin jälkeen. Olin lukevinani happi-ukon kysymysten rivien väleistä ”ja meidän tytärtä sitten pidetään hyvänä. Uskallapas käpälöidä meidän tyttöä ennen hääyötä.. on meillä ennenkin haulikkoa laulatettu” Sessio päättyi anopin myrkytysyritykseen. Väkivahva burundilaistyylinen kahvi (tai kahviksi sitä ainakin väitti) tarjoiltiin ruusukupista tietenkin piripintaan asti täytettynä. Liemi oli luonnollisestikin tulikuumaa, eikä kermavaraa ollut pisarankaan vertaa. Luulin puhallelleeni kupposeen jo tarpeeksi, mutta litku olikin yhä kiehuvan kuumaa. Kutakuinkin puolen sekunnin sisään tapahtui seuraavaa: Höräyttäessäni tulikuuman kahvin ja kieleni saadessa kosketuksen nesteeseen, silmäni pullistuivat kaksinkertaisiksi, naamaani helahti punakaksi, hiki alkoi virrata otsaa pitkin ja minun teki suunnattomasti mieleni huutaa ja sylkäistä tuo palava aine suustani. Jonkin ihmeen ansiosta sain pidäteltyä huutoni ja samalla rykäistyä kahveet kurkustani alas. Ei riittänyt että kieleni oli palanut vaan minun oli myös kärsittävä tämän keitoksen uskomattoman pahat jälkimaut suustani, jotka sain huuhdottua alas anopin tekemällä ja lähes yhtä karmean makuisella karpalomehulla, joka oli sentään kylmää.
Kaikkea anopin kanssa tapahtunutta en edes ilkeä tässä enää muistella. Pahat traumat siitä vielä kuitenkin jäi. Vierailu sujui ilmeisesti edes jollain tapaa onnistuneesti, sillä anoppi ainakin hymyili ja vilkutti lähdettyämme daamini kanssa. Yritti vielä otattaa mukaan leipomiaan kivenkovia tiiliskivi-keksejä. Enkä tietenkään kehdannut saati uskaltanut moisesta kieltäytyä. Happi-ukkokin vilkutti ja katsoi perääni murhaavin katsein.

Jaahas.. tässähän vierähtikin kullan arvoista työaikaa melko tovi.. nyt täytynee viimein aloittaa päivän toimet ja lähteä kahvitunnille. Kirjan päivitys jatkukoon paremmalla ajalla.

Lue lisää

vai yritti anoppi sut myrkyttää.. ja happi-ukko loi murhaavia katseita.. ei voinu olla suupieli nykimättä kun luin juttus taas. jatka taas ku kerkeät. :)

lolaska kirjoitti:

vai yritti anoppi sut myrkyttää.. ja happi-ukko loi murhaavia katseita.. ei voinu olla suupieli nykimättä kun luin juttus taas. jatka taas ku kerkeät. :)

Tässä sitä taas ollaan. Lievä kapula tässä vaivaa. Tällä kertaa aionkin hypätä suoraan näiden päivien tapahtumiin ja unohtaa aiemmat toilailut.

Viime perjantai oli jälleen yksi niistä väsyttävistä ja puuduttavista työpäivistä. Päivä meni sentään loppujen lopuksi ihan kelvollisesti. Parisen tuntia vierähti pelkästään veeseetiloissa, enkä ollut siellä suinkaan tavanomaisesti asioimassa... Tässä vaiheessa hävyttömimmät kirjani urkkijat ehtivät taas kuvitella ties mitä törkeyksiä. Eipä vaan. Hyyskään jouduin turvautumaan kun ei parempaakaan nukkumapaikkaa työmaalta löytynyt. Sorvin päällä koisaaminen olisi mahdollisesti mietityttänyt ylemmän johtoporsaan väkeä. En kyllä aiemmin muista nukkuneeni posliinin päällä. Kaikkialla muualla sitä onkin tullut hirsiä vedeltyä. Unta on tullut tähän astisen elämäni aikana kiskottua mm. lentokoneessa, kuorma-auton lavalla, panssarivaunussa, anopin hetekassa, kiikkustuolissa, naapurin syreenipensaassa, saunassa, lattialla, puutarhatuoliviritelmällä ja pyörelamppuisessa Ladassani reippaassa kahdenkymmennen asteen talvipakkasessa. Kaikkialla sitä onkin tullut nukuttua.

Töistä lähdin sitten kotiin OIKEISIIN töihin. Kotipuolen työnjohtaja tuntuu olevan huomattavasti vaativampaa sorttia. Ohjelmanumero sisälsi riepujen kuivattelua, imurointia ja astiaston tiskailua, myös pölytkin tuli pyyhittyä (oh hoh) ja vieläpä minun itseni toimesta (OH-HOH!) Valituksen, mäkätyksen ja uhkailun jälkeen valmista ja jotakuin siistiäkin tuli. Perjantai-illasta ei nyt sen enempää.

Lauantain vietimme tulevan rouvan kera kosteissa merkeissä. Repan kanssa kun ei kaljoille saanut lähteä niin yritin ottaa kaiken mahdollisen ilon vaimokkeeni seurassa. Viinaksia tulikin hörpittyä huomaatta runsaanlaisesti. Kelteisilläni kieriskelyssä lumihangessa saunan jälkeen ei mielestäni ollut mitään pahaa, olkoonkin että kyseessä on kerrostaloyhtiömme yhteinen pihamaa. Tämä herätti huomattavasti paremmassa osapuoliskossani jonkin verran närää. Kiipesin saman munajuoksun aikana naapurin pyykkitelineeseen, -en tiedä miksi. Varsinainen ohjelmanumero alkoikin kun kylille asti selvittiin. Epäilevän ovimiehen onnistuin muiluttamaan näyttelemällä ratkaisevat 35-sekuntia selvää sisään tullessa. Sitten alkoikin mahdoton mustasukkavouhotus. Sukista puheenollen jouduin vaihtamaan valkoiset vähän reittyneet tennis-sukkani tummiin pyhäversioihin. Vastakkaisen sukupuolen edustajia ei uskaltanut vahingossaan vilkuilla. Seuraava lause: "Muiden perseitä sitä täällä vaan katellaan" lienee tuttu monelle muullekin. Hikikarpalot kävivät jo valmiiksi virtaamaan kun kansakoulun aikainen naispuoleinen luokkatoverus tuli iloisesti kyselemään kuulumisiani.. eipä mennyt kauaa kun käsi tarttui koukkumaisesti takaapäin ja riuhtaisi valon nopeudella kohti baaritiskiä pois tämän syöjättären kynsistä. Seurasi pientä ristikuulustelua: "kuka, mikä, missä, milloin?" Naiseni käsilaukkua pitelevä käsi kävi väpäjämään sen verta uhkaavasti, että päätin liueta kuulusteluista hetkeksi veeseetiloihin. Paluumatkalla grillin kautta kotiin väistelin naiseni heittelemiä nakkeja (kaikilla mausteilla)ja kuuntelin muuta meuhkaamista. Liiallinen väkijuomien nauttiminen oli tehonnut ja tyydyin vain ottamaan solvaukset mukisematta vastaan. Aamulla sitä sitten herättiin vieläpä saman peiton alta.

Tulihan taas jaariteltua joutavuuksia kerrakseen. Ei kun seuraavaan kertaan taas (joskus..) Ja hik! Nyt vesihanan kautta takaisin sohvalle levyasentoon.

Janis Per Suttura kirjoitti:

Tässä sitä taas ollaan. Lievä kapula tässä vaivaa. Tällä kertaa aionkin hypätä suoraan näiden päivien tapahtumiin ja unohtaa aiemmat toilailut.

Viime perjantai oli jälleen yksi niistä väsyttävistä ja puuduttavista työpäivistä. Päivä meni sentään loppujen lopuksi ihan kelvollisesti. Parisen tuntia vierähti pelkästään veeseetiloissa, enkä ollut siellä suinkaan tavanomaisesti asioimassa... Tässä vaiheessa hävyttömimmät kirjani urkkijat ehtivät taas kuvitella ties mitä törkeyksiä. Eipä vaan. Hyyskään jouduin turvautumaan kun ei parempaakaan nukkumapaikkaa työmaalta löytynyt. Sorvin päällä koisaaminen olisi mahdollisesti mietityttänyt ylemmän johtoporsaan väkeä. En kyllä aiemmin muista nukkuneeni posliinin päällä. Kaikkialla muualla sitä onkin tullut hirsiä vedeltyä. Unta on tullut tähän astisen elämäni aikana kiskottua mm. lentokoneessa, kuorma-auton lavalla, panssarivaunussa, anopin hetekassa, kiikkustuolissa, naapurin syreenipensaassa, saunassa, lattialla, puutarhatuoliviritelmällä ja pyörelamppuisessa Ladassani reippaassa kahdenkymmennen asteen talvipakkasessa. Kaikkialla sitä onkin tullut nukuttua.

Töistä lähdin sitten kotiin OIKEISIIN töihin. Kotipuolen työnjohtaja tuntuu olevan huomattavasti vaativampaa sorttia. Ohjelmanumero sisälsi riepujen kuivattelua, imurointia ja astiaston tiskailua, myös pölytkin tuli pyyhittyä (oh hoh) ja vieläpä minun itseni toimesta (OH-HOH!) Valituksen, mäkätyksen ja uhkailun jälkeen valmista ja jotakuin siistiäkin tuli. Perjantai-illasta ei nyt sen enempää.

Lauantain vietimme tulevan rouvan kera kosteissa merkeissä. Repan kanssa kun ei kaljoille saanut lähteä niin yritin ottaa kaiken mahdollisen ilon vaimokkeeni seurassa. Viinaksia tulikin hörpittyä huomaatta runsaanlaisesti. Kelteisilläni kieriskelyssä lumihangessa saunan jälkeen ei mielestäni ollut mitään pahaa, olkoonkin että kyseessä on kerrostaloyhtiömme yhteinen pihamaa. Tämä herätti huomattavasti paremmassa osapuoliskossani jonkin verran närää. Kiipesin saman munajuoksun aikana naapurin pyykkitelineeseen, -en tiedä miksi. Varsinainen ohjelmanumero alkoikin kun kylille asti selvittiin. Epäilevän ovimiehen onnistuin muiluttamaan näyttelemällä ratkaisevat 35-sekuntia selvää sisään tullessa. Sitten alkoikin mahdoton mustasukkavouhotus. Sukista puheenollen jouduin vaihtamaan valkoiset vähän reittyneet tennis-sukkani tummiin pyhäversioihin. Vastakkaisen sukupuolen edustajia ei uskaltanut vahingossaan vilkuilla. Seuraava lause: "Muiden perseitä sitä täällä vaan katellaan" lienee tuttu monelle muullekin. Hikikarpalot kävivät jo valmiiksi virtaamaan kun kansakoulun aikainen naispuoleinen luokkatoverus tuli iloisesti kyselemään kuulumisiani.. eipä mennyt kauaa kun käsi tarttui koukkumaisesti takaapäin ja riuhtaisi valon nopeudella kohti baaritiskiä pois tämän syöjättären kynsistä. Seurasi pientä ristikuulustelua: "kuka, mikä, missä, milloin?" Naiseni käsilaukkua pitelevä käsi kävi väpäjämään sen verta uhkaavasti, että päätin liueta kuulusteluista hetkeksi veeseetiloihin. Paluumatkalla grillin kautta kotiin väistelin naiseni heittelemiä nakkeja (kaikilla mausteilla)ja kuuntelin muuta meuhkaamista. Liiallinen väkijuomien nauttiminen oli tehonnut ja tyydyin vain ottamaan solvaukset mukisematta vastaan. Aamulla sitä sitten herättiin vieläpä saman peiton alta.

Tulihan taas jaariteltua joutavuuksia kerrakseen. Ei kun seuraavaan kertaan taas (joskus..) Ja hik! Nyt vesihanan kautta takaisin sohvalle levyasentoon.

Lue lisää

miten lähti työviikko käyntiin?joko krapulasta on selvitty? mun pitää ihan pakko kysyä sulta että miten pystyit nukkuun vessassa? missä asennossa? alko niin naurataan..kun kuvittelen sellaisen näyn silmieni eteen. mahdoit olla aika väsynyt..

lolaska kirjoitti:

miten lähti työviikko käyntiin?joko krapulasta on selvitty? mun pitää ihan pakko kysyä sulta että miten pystyit nukkuun vessassa? missä asennossa? alko niin naurataan..kun kuvittelen sellaisen näyn silmieni eteen. mahdoit olla aika väsynyt..

Lue lisää

Työviikko alkoi reippaalla myöhästymisellä (jälleen kerran) Karmeasta rapulasta on ilman suurempia henkisiä traumoja (naapurin mummolta asian laita järkytyksen suhteen saattaa olla toinen. niin.. ja hän ei edes juonut) ja vatsakramppeja. Toilettitiloissa koisaaminen on naurettavan helppoa jopa housut jalassa. Siitä vaan reilu nojaus takalaitaan tai reilussa etukumarassa pesulaariin nojaillen. Herätyskello oli tietty taskussa soimassa jotten olisi liian hyvin kotiutunut tuohon eksoottiseen ja miksei eroottiseenkin koppitilaan. Ja väsynyt sitä kieltämättä taisi olla. Aika ajoin huomasin päivän jälkeen rupattelevani itsekseni joutavuuksia. Niin ja se tämän päivä meni töiden osalta käpyhevosia tehden ja korttia pelaten. Hävisin muuten 70 senttiä ja puolet eväistäni. Nyt tässä lienee viisainta heittäytyä pitkääkseen ja valmistautua taas tuleviin elämän koitoksiin. Tämä yö pyhitettäköön levolle ja palattakoon kirjalle taas pirteämmällä ajalla ruikuttumaan kovasta elämästä ja siitä miksei käpylehmäni tahtonut huolellisesta liimauksesta huolimatta pysyä jaloillaan.

Janis Per Suttura kirjoitti:

Työviikko alkoi reippaalla myöhästymisellä (jälleen kerran) Karmeasta rapulasta on ilman suurempia henkisiä traumoja (naapurin mummolta asian laita järkytyksen suhteen saattaa olla toinen. niin.. ja hän ei edes juonut) ja vatsakramppeja. Toilettitiloissa koisaaminen on naurettavan helppoa jopa housut jalassa. Siitä vaan reilu nojaus takalaitaan tai reilussa etukumarassa pesulaariin nojaillen. Herätyskello oli tietty taskussa soimassa jotten olisi liian hyvin kotiutunut tuohon eksoottiseen ja miksei eroottiseenkin koppitilaan. Ja väsynyt sitä kieltämättä taisi olla. Aika ajoin huomasin päivän jälkeen rupattelevani itsekseni joutavuuksia. Niin ja se tämän päivä meni töiden osalta käpyhevosia tehden ja korttia pelaten. Hävisin muuten 70 senttiä ja puolet eväistäni. Nyt tässä lienee viisainta heittäytyä pitkääkseen ja valmistautua taas tuleviin elämän koitoksiin. Tämä yö pyhitettäköön levolle ja palattakoon kirjalle taas pirteämmällä ajalla ruikuttumaan kovasta elämästä ja siitä miksei käpylehmäni tahtonut huolellisesta liimauksesta huolimatta pysyä jaloillaan.

Lue lisää

ehkä eripituiset jalat?

lolaska kirjoitti:

ehkä eripituiset jalat?

Hoh hoijaa... Rankka viikontaite takana ja tämäkin viikko alkaa olla puolillaan.

Kulunutta lauantaita oli tarkoitus viettää laiskanlinnassa löhöten - ja kattia kanssa! 1 1/2 päivän möröttämisen jälkeen naiseni vaati ehdottomasti lähtemään "vähän" ostoksille. Päivä oli aamuyhdeksältä lausutun lauseen jälkeen siis jo tuhoon tuomittu. Kummasti kävi hame heilumaan ja lähtövalmiina oltiin kerrankin ennen minua itseään. Yleensä naaman suttausta, peilausta ja vessassa ramppaamista kestää vähintään kahden ja puolen tunnin edestä. Nyt sutturoinnissa oli aivan eri tahti kuin viimeksi jääkiekkomatsiin lähtiessä. Sadattelujen, taivasteluiden ja erouhkausten lomassa puin omat palttooni ylle palomiestahtiin ja vielä muka vitkastelin.

No itse ostosreissu oli sitä perinteistä samaa vanhaa. Ensin etsittiin sisustusromppeita tavarataloista ja ladoista. Välillä sai taas toimittaa narikan virkaa laukun kannattimena. Päämärätön suunnistaminen päättyi lähes tuloksettomana ja kukkaron nyörit säilyivät yllättävän vähällä venytyksellä. Seuraavaksi lähdettiin kävelemään maratoonia kaikkiin mahdollisiin rättiliikkeisiin. Riepuliikkeissä unohtuivat puheet säästämisestä ja tarpeettoman ostamisesta. Silmät kiiluivat eräällä kuin Kakolan karkulaisella ja vaatekerrastot uusiutuivat (taas kerran) kertaheitolla. ”Minulla ei ole vaatteita”-tuo lause on valitettavan tuttu monelle muullekin… Jokseenkin sitä tunsi suunnatonta häpeää odotellessaan ainoana setäpuolisena henkilönä sovituskoppien ulkopuolella vaaleanpunainen käsilaukku käsissään.. toisaalta laukun väri sointui hyvin kasvojeni väriin, joka punotti samaan aikaan kiukusta ja häpeästä. Vaatehtimot sulkeutuivat ja omat ostokseni jäivät odotetusti odottamaan ostamistaan tuonnemmaksi. Ruokakauppaan sentään ehdittiin ja siellä olikin taas suunnaton kiire ja valituksen mukaan kierreltiin liian pitkään ja turhaan, toista oli kiireen kanssa edellisessä muotiputiikissa…
Lopulta selvittiin kotiin kaikki sorkat turtana. Ensimäinen tehtäväni oli kiskoa emännän juopikkaat kintuista. Sitten alkoi tolkuton retkujen sovitus ja peilailu.. samalla sain itse hoidella tiskaamattomat tiskit, imuroida ja kopeloida pyykkejä… Miksi ihmeessä edes suostuin taas tuohon kaikkeen. Kaikki tämä tuska ilmeisesti kannatti kärsiä, sillä daamin naama loisti kuin kuuluisa Hangon keksi. Itselle tuostakin päivästä jäi vain henkiset traumat ja nyt saan vääntää hiki hatussa ylimääräisiä työtunteja rahoittaakseni seuraavan ristiretken…

Janis Per Suttura kirjoitti:

Hoh hoijaa... Rankka viikontaite takana ja tämäkin viikko alkaa olla puolillaan.

Kulunutta lauantaita oli tarkoitus viettää laiskanlinnassa löhöten - ja kattia kanssa! 1 1/2 päivän möröttämisen jälkeen naiseni vaati ehdottomasti lähtemään "vähän" ostoksille. Päivä oli aamuyhdeksältä lausutun lauseen jälkeen siis jo tuhoon tuomittu. Kummasti kävi hame heilumaan ja lähtövalmiina oltiin kerrankin ennen minua itseään. Yleensä naaman suttausta, peilausta ja vessassa ramppaamista kestää vähintään kahden ja puolen tunnin edestä. Nyt sutturoinnissa oli aivan eri tahti kuin viimeksi jääkiekkomatsiin lähtiessä. Sadattelujen, taivasteluiden ja erouhkausten lomassa puin omat palttooni ylle palomiestahtiin ja vielä muka vitkastelin.

No itse ostosreissu oli sitä perinteistä samaa vanhaa. Ensin etsittiin sisustusromppeita tavarataloista ja ladoista. Välillä sai taas toimittaa narikan virkaa laukun kannattimena. Päämärätön suunnistaminen päättyi lähes tuloksettomana ja kukkaron nyörit säilyivät yllättävän vähällä venytyksellä. Seuraavaksi lähdettiin kävelemään maratoonia kaikkiin mahdollisiin rättiliikkeisiin. Riepuliikkeissä unohtuivat puheet säästämisestä ja tarpeettoman ostamisesta. Silmät kiiluivat eräällä kuin Kakolan karkulaisella ja vaatekerrastot uusiutuivat (taas kerran) kertaheitolla. ”Minulla ei ole vaatteita”-tuo lause on valitettavan tuttu monelle muullekin… Jokseenkin sitä tunsi suunnatonta häpeää odotellessaan ainoana setäpuolisena henkilönä sovituskoppien ulkopuolella vaaleanpunainen käsilaukku käsissään.. toisaalta laukun väri sointui hyvin kasvojeni väriin, joka punotti samaan aikaan kiukusta ja häpeästä. Vaatehtimot sulkeutuivat ja omat ostokseni jäivät odotetusti odottamaan ostamistaan tuonnemmaksi. Ruokakauppaan sentään ehdittiin ja siellä olikin taas suunnaton kiire ja valituksen mukaan kierreltiin liian pitkään ja turhaan, toista oli kiireen kanssa edellisessä muotiputiikissa…
Lopulta selvittiin kotiin kaikki sorkat turtana. Ensimäinen tehtäväni oli kiskoa emännän juopikkaat kintuista. Sitten alkoi tolkuton retkujen sovitus ja peilailu.. samalla sain itse hoidella tiskaamattomat tiskit, imuroida ja kopeloida pyykkejä… Miksi ihmeessä edes suostuin taas tuohon kaikkeen. Kaikki tämä tuska ilmeisesti kannatti kärsiä, sillä daamin naama loisti kuin kuuluisa Hangon keksi. Itselle tuostakin päivästä jäi vain henkiset traumat ja nyt saan vääntää hiki hatussa ylimääräisiä työtunteja rahoittaakseni seuraavan ristiretken…

Lue lisää

sinulle kyytiä makuuhuoneen puolella. vai mitä hyvää sinä sait? kai nyt kuitenkin jotain?

lolaskaaaa kirjoitti:

sinulle kyytiä makuuhuoneen puolella. vai mitä hyvää sinä sait? kai nyt kuitenkin jotain?

Kyytiä sain... mutta se tarina onkin taas aivan eri juttu. Kyytiä vauhditti mattopiiska.

Makuukammarin yksityiskohtiin en uskalla häveliäisyys-syihin vedoten mennä vielä tässä vaiheessa. "Kai nyt jotain kuitenkin" -lienee oikea vastaus tässä kohdin. Aamu on hyinen mutta uusi. Katsotaan mitä se vielä tuo tullessaan tai vie mennessään...

Janis Per Suttura kirjoitti:

Kyytiä sain... mutta se tarina onkin taas aivan eri juttu. Kyytiä vauhditti mattopiiska.

Makuukammarin yksityiskohtiin en uskalla häveliäisyys-syihin vedoten mennä vielä tässä vaiheessa. "Kai nyt jotain kuitenkin" -lienee oikea vastaus tässä kohdin. Aamu on hyinen mutta uusi. Katsotaan mitä se vielä tuo tullessaan tai vie mennessään...

Lue lisää

Taas on yksi viikko suksittu ja jälleen uusi alkamassa. Viime viikosta ei paljon olisi kerrottavaa, mutta kirjataan ne nyt ylös kuitenkin. Männä maanantaina käynnistin jälleen uskollisen hoppani ja olin töistä lähdössä iltamyöhään. Ajokkini tuppaa käynnistäessä päläyttää ilmoille melkoisen savupilven. Savua tuli putkesta kuin intiaanileiristä. Pakittaessani en kertakaikkiaan nähnyt mitään ja peräytin siis täysin sokkona. Kuinka ollakaan kääntäessäni kuului outo kolahdus. Käänsin kiesiä nykäyksen verran eteenpäin ja nousin autosta. Ei perkales ja revenneet pyhähousut sentään! Johtajan kiiltävän mustan mersun etukulma oli rutussa. Siinä vaiheessa alkoi hiki virrata harvaa otsatukkaani pitkin silmälaseille, jotka huurustuivat siinä samassa. Mahakin kramppasi ja ei kaukaa hakenut, etteikö pjöörn porin aluskalsonkini olisi saaneet uuden värityksen. Hetken tilannetta tuumailtuani huomasin myös samoilla kohdilla ison jääkokkareen.. olisinko sittenkin osunut vain siihen. Lopulta epävarmuus valtasi mieleni ja kun silminnäkijöitäkään ei paikalla näkynyt, päätin liueta paikalta ja uskottelin kolahduksen tulleen jääkokkareesta. Tätä teoriaa tuki oman autoni takakulma, joka näytti eheältä (niin eheältä kuin vuoden 84-ruosteen suutelema corollan perä vain voi näyttää) Loppuviikko työmaalla olikin yhtä tuskaa. Lopulta perjantaina sain täydellisen varmistuksen, jotten syyllinen ollut tosiaankaan minä. Lommo oli tullut orjapiiskurin ökybiiliin jonkun muun onnettoman toimesta, kylläpä helpotti! Kotipuolessa asiat jatkoivat kutakuinkin samaa rataansa. Daamin kanssa kävimme.. tai hän kävi yksipuolista sanasotaa kanssani. Taaskaan ei oikeus voittanut vaan jouduin hyvittämään tämän "kiistan".
No mutta nyt on aika unten ja uusien haasteiden.

Parempaa ensi viikkoa ja loppuvuotta itselleni!

Janis Per Suttura kirjoitti:

Taas on yksi viikko suksittu ja jälleen uusi alkamassa. Viime viikosta ei paljon olisi kerrottavaa, mutta kirjataan ne nyt ylös kuitenkin. Männä maanantaina käynnistin jälleen uskollisen hoppani ja olin töistä lähdössä iltamyöhään. Ajokkini tuppaa käynnistäessä päläyttää ilmoille melkoisen savupilven. Savua tuli putkesta kuin intiaanileiristä. Pakittaessani en kertakaikkiaan nähnyt mitään ja peräytin siis täysin sokkona. Kuinka ollakaan kääntäessäni kuului outo kolahdus. Käänsin kiesiä nykäyksen verran eteenpäin ja nousin autosta. Ei perkales ja revenneet pyhähousut sentään! Johtajan kiiltävän mustan mersun etukulma oli rutussa. Siinä vaiheessa alkoi hiki virrata harvaa otsatukkaani pitkin silmälaseille, jotka huurustuivat siinä samassa. Mahakin kramppasi ja ei kaukaa hakenut, etteikö pjöörn porin aluskalsonkini olisi saaneet uuden värityksen. Hetken tilannetta tuumailtuani huomasin myös samoilla kohdilla ison jääkokkareen.. olisinko sittenkin osunut vain siihen. Lopulta epävarmuus valtasi mieleni ja kun silminnäkijöitäkään ei paikalla näkynyt, päätin liueta paikalta ja uskottelin kolahduksen tulleen jääkokkareesta. Tätä teoriaa tuki oman autoni takakulma, joka näytti eheältä (niin eheältä kuin vuoden 84-ruosteen suutelema corollan perä vain voi näyttää) Loppuviikko työmaalla olikin yhtä tuskaa. Lopulta perjantaina sain täydellisen varmistuksen, jotten syyllinen ollut tosiaankaan minä. Lommo oli tullut orjapiiskurin ökybiiliin jonkun muun onnettoman toimesta, kylläpä helpotti! Kotipuolessa asiat jatkoivat kutakuinkin samaa rataansa. Daamin kanssa kävimme.. tai hän kävi yksipuolista sanasotaa kanssani. Taaskaan ei oikeus voittanut vaan jouduin hyvittämään tämän "kiistan".
No mutta nyt on aika unten ja uusien haasteiden.

Parempaa ensi viikkoa ja loppuvuotta itselleni!

Lue lisää

kuulostat niin mukavalta, että miten daamisi voi sun kanssas edes riidellä.

lolaska kirjoitti:

kuulostat niin mukavalta, että miten daamisi voi sun kanssas edes riidellä.

Ihmettelen ylläolevaa lausahdusta itsekin. No, naisiahan tuntuu olevan yhtä vaikeita ymmärtää kuin setävainaan rutinohvin vesipumppua konsanaan.

Saas nährä selviääkö tästä keväästä henkissä.. jos selviää, dokumentoin kaikein päiväskirjaseeni

Janis Per Suttura kirjoitti:

Ihmettelen ylläolevaa lausahdusta itsekin. No, naisiahan tuntuu olevan yhtä vaikeita ymmärtää kuin setävainaan rutinohvin vesipumppua konsanaan.

Saas nährä selviääkö tästä keväästä henkissä.. jos selviää, dokumentoin kaikein päiväskirjaseeni

Lue lisää

oletko vielä hengissä?tulehan dokumentoimaan.