mitä pitäisi tehdä . .
Eli tilanne on sellainen että olemme olleet naimisissa vasta alle 5vuotta ja meillä on 2lasta ja ne ovat aika pieniä vielä.
Olemme jotenkin erkaantuneet toisistamme, riitelimme ennen aika paljon mutta nyt se on mennyt siihen että minä en puhu mitään koska pelkään aloittavani riidan ja mieheni alkaa heti ratkomaan ongelmia kun pitäisi nukkumaan mennä.
Läpi yhteissen taipaleen on meillä elämä ollut hyvin värikästä ja tapahtumarikasta, sanoisin, on ollut negatiivistä ja positiivistä.
Olemme puhuneet erosta, ja itse ehdotin että jos hetken asuisimme erillään ja sitten katsottaisiin tilanne(tiedän useita pareja jotka ovat palanneet yhteen.ja toisinpäin)
Mutta mieheni mielestä se on sit kaikki loppu.
Ja hän ei eroa halua.
Itse en enää tiedä mitä haluan. Jotenkin vain on kuollut olo, ei nauti enää elämästä vaan se on sellaista puurtamista.
Kummatkin ovat työelämässä ja toinen tekee 3vuorotyötä, joten se takaa sen ettei nähdä ihan säännöllisesti.
Onko joku joka haluaisi puhua miten on menty eteenpäin näistä tilanteista? Miten löydetty yhteinen, sopiva vaihtoehto?
Eli tilanne on sellainen että olemme olleet naimisissa vasta alle 5vuotta ja meillä on 2lasta ja ne ovat aika pieniä vielä.
Olemme jotenkin erkaantuneet toisistamme, riitelimme ennen aika paljon mutta nyt se on mennyt siihen että minä en puhu mitään koska pelkään aloittavani riidan ja mieheni alkaa heti ratkomaan ongelmia kun pitäisi nukkumaan mennä.
Läpi yhteissen taipaleen on meillä elämä ollut hyvin värikästä ja tapahtumarikasta, sanoisin, on ollut negatiivistä ja positiivistä.
Olemme puhuneet erosta, ja itse ehdotin että jos hetken asuisimme erillään ja sitten katsottaisiin tilanne(tiedän useita pareja jotka ovat palanneet yhteen.ja toisinpäin)
Mutta mieheni mielestä se on sit kaikki loppu.
Ja hän ei eroa halua.
Itse en enää tiedä mitä haluan. Jotenkin vain on kuollut olo, ei nauti enää elämästä vaan se on sellaista puurtamista.
Kummatkin ovat työelämässä ja toinen tekee 3vuorotyötä, joten se takaa sen ettei nähdä ihan säännöllisesti.
Onko joku joka haluaisi puhua miten on menty eteenpäin näistä tilanteista? Miten löydetty yhteinen, sopiva vaihtoehto?
Vastaukset 14
Vanhimmat
tosi nopeasti.Alle 5 v yhes ,2 lasta,molemmat töis.Ihmekkös jos on puurtamista!Arki askareineen on nyt sietämätöntä.Sen sijaan että menisitte erilleen asumaan,suosittelen että laitatte lapset hoitoon sitten kun teil molemmil vapaata ja teette yhdes pienen matkan,vaik kylpylään hotelliyöpymisineen ja ilta menoineen!!Miehesi on oikeassa että se voi olla lopun alkua jos erilleen asutte...Olettehan jo muutenkin hänen vuorotyönsä takia vähän yhdes!!Äläpä lyö hanskoja tiskiin,vaan suunnitelkaa yhteistä hemmottelu lomaa ihan kaksistaan!Jos lapsenlikkaa ei saatavil,on esim maksullisia yhdistyksiä josta saa lastenhoitoapua,maksaahan se mut tulee pitkällä juoksulla halvemmaksi ja helpommaksi kuin avioero,mietippä sitä.Siis menkää ja löytäkää toisenne uudestaan!!!!
saa yleensä nenilleen,mutta kerran itse kysyit. Edellisessä oli jo hyviä ideoita, mutta lisäksi voisit mennä yksin -tai yhdessä- juttelemaan vaikkapa perheasiain neuvottelukeskukseen.
Kannattaa myös ymmärtää, että on arkea elomme tää...Sen sietämistähän eläminen on, mutta voi niihin hetkiin sisällyttää välillä jotakin mikä rentouttaa, ilahduttaa,tuo hyvää mieltä... Mies voisi lopettaa ongelmien ratkomisen nukkumaan mentäessä. Sen voi tehdä vaikka saunassa.Nukkuminen on lepoa varten.
kiitos molemmille.
ja joo, siitä muualle juttelemisesta on puhuttu ja mies ei suostu, sinnekkö voi mennä myös vain toinen osapuoli? Harmittää vaan kun ei ole enää mitää yhteistä mistä kumpanenkin nauttisi.
mennä yksinkin. Se on muuten kumma juttu, että miestä vaan ei mihinkään saa. Omani sain siinä vaiheessa kun oli toivottoman myöhäistä.
Keksikää jokin uusi juttu tai sitten menkää vaikka vaan kävelemään.Tai katsokaa telkkaria 'sylikkäin'.
elikkä olette nuori pariskunta,ja illalla nukkumaan mennessä miehesi alkaa ratkomaan ongelmia,häh????
ettei miehelläsi vain olisi jokin juttu menossa toisaalla?
Asiat taitavatkin olla juuri toisinpäin kuin sinä ehdotat. Vaimollani on ollut aika paljon selittämättömiä menoja..
Tyttöjen iltoja, joissa ei saa kiinni vaikka on sovittu juurikin kaikkien epäilyksien välttämiseksi kummasti venynyt reissu erääseen pohjos-savolaiseen kaupunkiin, josta sattumalta myös vaimoni uusi mese/irc tuttavuus josta ei ole kertonut on kotoisin..
Eikä siinä vielä kaikki!! Olen kysynyt vaimoltani suoraan, onko hänellä toinen mies kun on käynyt niin etäiseksi.. vastasi ei
(säälittävää puolustelua: kerran muuten suutuksissani sanoin että olisikin toinen nainen, niin olisi ainakin aihetta syytellä)
Tänään löysin koneeltamme alastonkuvia tästä "tuttavuudesta"?
Mielestäni olisi ollut rehellistä sanoa asiasta kun kerran erikseen kysyttiin, eikä vain selitellä, että se on vaan kaveri ja koittaa auttaa meitä?!? Painamalla vaimoaniko?
.. Tiedän asiasta pitäisi kysyä vaimoltani ja aionkin. Tahdon saada selville syyn moiseen..(3some, swing?) Vai jotain muuta..
Hankalaa voi olla, koska vaimoni ei puhu kun kysytään.. Sieltä se varmaankin tulee myös vanhemmalle pojallemme.
En todellakaan ole mikään pulmunen, syyttelyä, epäilyä(mutta ilm. aiheesta), humalassa olen ollut muutamia kertoja väkivaltainen:(
Yritän olla juomatta ainakaan änkyräkännejä, jolloin ongelmia ilmenee.
Voin muuttaa vähäksi aikaa muualle, pelkään vaan et vieraannutaan entistä enemmän.
Aion ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon, jos vaimoni on halukas edes yrittämään kanssani, koska hän on minulle tärkeintä maailmassa ja lapsemme ovat siitä todisteena!
Menkää puhumaan asioistanne perheneuvolaan tms. tai osallistukaan jollekin parisuhdekurssille. Voitte löytää aivan uusia näkökulmia ja eväitä tilanteesenne. Onnea yrityksellenne.
Annanpa sinulle rehellisen kommentin ongelmaanne.
Ammattiauttajasta on tuskin apua,siihen täytyy olla molemmilla halukkuutta.
Keskustella ei voi koska toinen ei ole siinä tilassa että pystyisi asiaa käsittelemään.
Olette siinä vaiheessa jossa yleensä tapahtuu parisuhteessa seisonta vaihe.
Sellainen tulee joka suhteessa,siitä selviää sinnikkyydellä vaikka suurin osa johtaa eroon.
Jos haluat pelastaa liittonne,älä painosta tai kiirehdi jutun selvittämistä,ole sinnikäs ja yritä luottaa parempaaan tulevaisuuteen.
Tämä on vaikea ja kriittinen piste suhteessanne.
Toimivia keinoja ongelman poistamiseen on mm.viikon miettimisloma yksin.
Siinä on pakko molempien ajatella asiaa.
Sitten voit vain antaa asian olla toistaiseksi ja yrittää kestää.
Mikäli asia ei korjaannu vuodessa saattaisi olla parempi pistää kantapäät vastakkain.
Niin harva kestää arkea nykyään.Tahdotaan parempaa, lisää ja enemmän, eikä nähdä, sitä mikä jo on.
Ei nähdä, ei. Ennenkun sitä ei enää ole. Sittenhän sen näkee. Elämän paradoksi.
Ei elämässä ole tarkoitus saada kaikkea minkä "haluu", En minäkään sitä nuorena ymmärtänyt.
Nyt olen 42v ja eronnut kahdesti. Ensimmäisen kerran suunnilleen samanlaisesta tilanteesta kuin Sinä(paitsi että miehellä oli alkoholi ongelma ja hän oli väkivaltainen) kuitenkin näin jälkeenpäin ajatellen suurin syy lieni se ettei minulla ollut omaa elämää. Mies arvosti omaa työtään kavereitaan joiden kanssa luuhasi kännissä ympäri ja oli harvoin kotona. Siis erosin.
Sain lapset, asunto-osakkeen, velat. Hän sai:mennä. Siinä riitti haastetta. Jäihän minulle lapset elätettäväksi yksin.
No, piti valita mitä sitten tahtoi elämältä. En jäänyt istumaan paikalleni, loin uraa, hittolainen, onnistuin siinä. Menestyin. Menin uudelleen naimisiin, mutta uran luominen vie aikaa. ja erosimme koska minä en koskaan ollut kotona.
Erottuani, puolisoni alkoi luoda uraa, menestyi, no nyt olemme tasavertaisia, ja ymmärrämme toisiamme, olemme uudelleen yhdessä, tosin näemme todella harvoin, mutta odotamme esikoistamme.
Tulee todella olemaan haastetta, kuinka saamme sutvittua aikataulut, mutta molemmilla on halu korkealla tulla vastaan. Ja suhteemme kestää pitempääkin taukoa näkemättä. Ikä tuo luottamusta.
Molemmat toivovat tätä lasta, ja olemme innoissamme siitä.
Saahan sitten nähdä kuinka meidän tarinassamme aikanaan käy, mutta toistaiseksi odotan tulevaisuutta rauhallisin mielin.
Kovasti idaoita. Ja kiitos niistä. Totta tuokin varmasti että ei saa mitä haluaa, mutta olisihan se kiva että olisi kuitenin ihmisen kanssa jota rakastaa ja tulee itse rakastetuksi.
Jotenki tuntuu että se on pieni vaadittu juttu perhe-elämässä.
Ja huomaa lapsistakin että missä mennään kun isompi alkanut tosi kovat huuto shown. Vaikkakin emme poikien nähden tappele jaa perheenä tehdään asiaoita niin huomaan että hän vaistoaa että välit n kylmemmät kuin ennen. Se toinen nainen juttu- niin olen sitä kysynyt suoraan ja vastaus oli että välillä toivoisin ettää olisikin. Luulen että seksin takia. Se ei ole luistanut kyllä aikoihin.Tuntuu että joutuu antamaan väkisin ja sitä ei mielellän tee kovin usein. No, mutta kaippa tästä selvitään ja yhteistä aikaa etsien.
jos seksi ei suju?
Miksi ihmiset yleensäkin pitävät sellaisia liittoja yllä.....?
Ei niillä ole tulevaisuutta.
tuntuu pahalta sinun puolestasi, kun kuvailit aikalailla myös omaa elämääni. Tosin meillä ei ole muksuja, -yhteisiä. ukon tyttö asuu luonamme, ja on minulle erittäin rakas.
kerran annoin sormukset pois, tulin 2 vko:n jälkeen takaisin ja sitä päätöstä olen katunut siitä lähtien.
olen vain odottanut uutta "hyvää tilaisuutta" lähteä pois. ero tuntuu kuolemalta, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Toivottavasti löydätte ratkaisun hyvään eroprosessiin. meillä se tulee olemaan hyvin riitaisa ja väkivaltainen..... täytyy muistaa, että sinä ja minä ja muut eroa ajattelevat/ hakevat tähtäävät onnellisempaan ja iloisempaan tulevaisuuteen.
onnea valitsemallesi polulle!
Erkaantuminen ja etääntyminen on vain niin yleistä tuossa vaiheessa elämää ja parisuhdetta. Neuvoisin menemään pariterapiaan tai parisuhdeleirille,huomaa, että muutkin pariskunnat painiskelevat samojen ongelmien kanssa. Kummasti helpottaa, kun tietää ja tuntee muitakin, joilla ei mene niin hyvin parisuhteessaan. En usko, että väliaikainen erilleen muutto parantaisi tilannetta,sama tilanne odottaisi, kun palaisi yhteen.
Uskon, että teillä on vielä paljon keskinäistä rakkautta ja välittämistä välillänne, arjen harmaus ja väsymys ovat vain vieneet ilon keskinäisestä yhdessäolostanne. Teillä on pienet lapset, joten itse vakavissani harkitsisin eroa vasta siinä vaiheessa, kun todella on kaikki tehty avioliiton eteen.
samaan! En olisi voinut kuvitellakaan eroavani lasten ollessa pieniä. Tosin en kokenut niitä vaikeuksia edes niin suuriksi silloin. Vaan pidin asiaan kuuluvina. Eikä liitto niihin kaatunutkaan. Se vaihe tuli vasta paljon myöhemmin.
Tsempatkaa!