Kuinka tämä eroaminen ja lähteminen voi ola näin helvetin vaikeata...ollaan oltu yhdessä noin 9 vuotta ja meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Mies juo melkein joka viikonloppu, sulkee puhelimen ja on pari päivää reissussa...näiden vuosien aikana on ollut useinkin myös epäilyjä vieraista naisista, minä olen vain sinisilmäisenä uskonut mitä ihmeellisimpiä selityksiä. Valehtelu on muutenkin jokapäiväistä,välillä ihan turhanpäiväisistä asioistaki. Raha-asioitaan salailee, minä maksan suurimman osan laskuista ja lasten elätyksestä..käyttää henkistä väkivaltaa,alistaa ja vähättelee tekemisiäni. Osaa myös lupailla kuut taivaalta kun olen kovin alamaissa, sillähän tässä näinkin kauan olen pysynyt. Ei kuulosta hyvältä alkuunkaan,vai mitä? Olen todennäköisesti hyväksikäytetty läheisriippuvainen. Tiedän itsekin että tämä on ollut kaikkea muuta kuin normaali parisuhde...miksi sitten on niin helvetin vaikeata päästä irti???Olen ihan loppuun palanut..uusi asunto itselle ja lapsille on haussa koko ajan, mutta välillä olen niin itsevarma ja ehdottoman varma lähdöstäni kun taas toisessa hetkessä olen melkein jo anelemassa mieheltä että yritetään vielä...erohan oli minun päätös. Mies yritti itse, että puhutaan vielä eikä nyt tehdä hätäisiä ratkaisuja. Satuttaa niin pirusti, että mies välillä esittää (esittääkö??) ettei tunnu missään, tulee lompakko kortsuja pursuten naureskelemaan ylimielisesti...että melkein kymmenen vuotta roskakoriin ja toisella ei tunnu missään...tuntuu kyllä että voiko tästä selvitä täysjärkisenä??? Töissäkin olisi jaksettava käydä..ja lapset hoitaa...ja rahat ei tunnu riittävän...helvetin vaikeeta! Kiitos kun sain avautua.
Kun vain voisi lähteä
rikkoutunut
61340
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
DrPhilissä oli tällaiseen tyypilliseen pulmaan hyvä kysymys: Eroatko nyt ja annat kymmenen vuoden mennä vai kysytkö ensi tai seuraavana... vuonna samaa asiaa, jolloin sinulla on kysymyksenä "eroanko nyt ja myönnänkö, että 13 paskamaista vuotta meni ohitse?
Niin. Siinä se on. Onnea ja rauhaa tulevaan polkuusi.
tilanne oli meillä aikanaan, nyt olen ollut erosa 1,5 v.
Tiedän todellakin miltä sinusta tuntuu tuon ajatusmylleryksen kanssa. Jos vielä sittenkin ja varsinkin kun on myös lapsia niin sitä miettii heitä, mutta mietin silloin että mitä lapset aikuisena muistavat lapsuudestaan ... vanhempien riidat ja paikkojen rikkomiset ja haukkumiset...
Onko se oikea malli lapselle perhe-elämästä?
Sitä myös mielessäni pohdin, että millaisen esimerkin annan lapsilleni siitä mitä naisena voi hyväksyä tyttäreni näkökulmasta ja myös niin että miten poikani voivat kohdella tulevaisuudessa vaimojaan...
Vaikeita ratkasuja, kaikkeni tein ja aikaa pyysin exältä mutta hän ei osannut antaa minulle aikaa. Aikaa olisin tarvinnut siihen, että hän olisi ollut edes kuukauden hiljaa ja juomatta. Olisi itse pystynyt jättämään heman tapahtuneita taka-alalle, mutta sitä mahdollisuutta en saanut.
Tässäkohtaa kuten sanoin, erosta 1,5 v meillä on edelleen asioita kesken ja se vikuttaa kaikella tapaa omaan elämään... helppoa ei tässäkohtaa ole toivottavasti tulevaisuudessa olisi helpompaa..
Erään ystäväni kanssa kun juteltiin, niin hänkin sanoi että kuvitteli että tilanne helpottaa kun erotaan, niin ei se ihan aina niinkään mene.
Itse vaikka kuin yrität olla joustava ja sovitella asioita, mutta jos vastapuoli ei siihen kykene niin ollaan sitten pattitilanteessa.
Aivan samaa olen miettinyt..meinaan että lapsethan saa täysin väärän kuvan parisuhteesta=äiti hoitaa kaiken ja isä käy silloin tällöin kotona, enimmäkseen vain tappelemassa ja haukkumassa..myös edellisen vastaus on täysi tosi minkä ymmärrän ettei se mitään auta se eron siirtäminen kun ei oikeasti ole mahdollisuuksia muunlaiseen elämään. Ei ole ensimmäinen kerta kun eroa harkitsen, nyt vain olen enemmän tosissani kuin koskaan aiemmin. Pelkään vain että olen niin heikko luuseri että annan vielä periksi...kaikkeni teen ettei niin kävisi. Jos joudun kovin kauan odottamaan kämpän löytymistä vaara kasvaa..siitä siis että murrun ja jään. Ja senkin tiedän, että erosta tulee likainen ja erittäin vaikea eikä kaikki eroon lopu..uskon että "kiusaaminen" jatkuu vielä pitkään eron jälkeenkin. Merkkejä siitä jo ilmassa. No, täytyy yrittää jättää tunteet taka-alalle ja yrittää ajatella tosiasioita. Itkua kyllä riittää...eipä meilläkään ajan anto onnistu,uskoisin että on heti uusi "tyttönen" esiteltävänä minun kiusaksenikin kun ero on selvä,kun on jo tässä vaiheessa merkit siitä..no,elämä on julmaa...päivä kerrallaan........
uutta elämää. Silloin sinulla on mahdollisuus edes hyvään elämään. Kun olet ollut yksin hetken, niin huomaat, että elämäsi on helpompaa, kun ei tarvitse pelätä juomista ja räyhäämistä. Kyllä ne vaikuttavat lapseenkin negatiivisesti.
Kaiva se ylpeys ja viha jostain, että pystyt irtaantumaan huonosta suhteestasi. Sinä ansaitset parempaa! Jos se toinen kiusaa, niin älä näytä, että satuttaa. Kyllä hän sen lopettaa kun huomaa ettei sillä ole sinuun vaikutusta.
Tsemppiä ja voimia. Se millaista elämäsi on eron jälkeen riippuu täysin sinusta.
sinulle vielä jos luet näitä vastauksia vaikka aikaa on kulunut...Olen tuollaisen samanlaisen perheen jo aikuiseksi kasvanut lapsi. Kaikki kertomasi voisi vastata aika hyvin vanhempieni tilannetta kum olin pieni. Isälleni alkoi kalja maistumaan ja viikonloput venähti ties missä eikä hän koskaan äitilleni suostunut ketomaan missä oli ollut. Moneen kertaan juoksimme mummilaan pakoon kun oli kutsuttava poliisit käymään kun hän käyttäytyi niin agressiivisesti koskaan kuitenkaan onneksi äitiäni varsinaisesti satuttamatta. Sitten äitini sai tarpeeksi, pakkasi tavarat, otti eron, uudella lainalla asunnon itselleen, minulle ja veljelleni
Isäni vielä pitkään eron jälkeen jaksoi terrosisoida äitiäni yöllisillä soitoilla ym..huhujen levittämisellä kaljoissaan. Selvin päin hän on aivan ihana ihminen ja meitä lapsia hän on aina rakastanut yli kaiken eikä koskaan meitä satuttanut vaikka ei tietenkään tuolloin tajunnut että kyllä lapset tajuaa mistä kenkä puristaa varsinkin kun alkoholi on pelissä mukana.
Mutta tämä päätös oli äitini paras päätös koskaan. Vaikea ja kivinen tie ja lainojen ja yksinhuoltajana olemisen kanssa. Mutta meille lapsille oli parempi olla äidin kanssa kuin ahdistavassa ilmapiirissä odottamassa isää kotiin viikonloppureissuilta. kyllä lapsi vaistoaa hyvinkin nuorena nämä asiat.
Eron jälkeen vietin isäni luona joka toinen viikonloppu ja silloin hän todellakin yleensä kunnostautui ja jätti oluet väliin. Näin olen saanut isääni hyvät välit kuin olisin katkeroitunut vanhemmalle iälle katsellessa kuinka hän olisi äitiä kohdellut ja ryypiskellyt.
Totta toki välillä säälin isääni että hän jäi paitsi perhe-elämästä lapsien kanssa mutta eipä hän sitä silloin tuntunut ajattelevan kun se kaikki hänellä oli. Alkoholin himo hämärtää kaiken muun. Vieläkin isäni ottaa alkoholia eikä ole sen suhteen muuttunut mutta laantui myöskin jossakin vaiheessa äitini parjaaminen ja katkeruus erosta ja ovat nyt hyvissä väleissä keskenään kummtakin uusissa avioliitoissa.
Siis jos mietit voimaa lähtemiseen niin ajattele lapsesi parasta. On hänelle todellakin parempi elää tasapainoista ja rauhallista elämää kanssasi kuin perheenä yhdessä josta huokuu riitaisuus, parjaus ja kunnioituksen puute.
Olen äitini kanssa keskustelleet aiheesta monesti ja sitä kautta myöskin yrittänyt ymmärtää isääni jolle alkoholi oli niin voimakas elemetti että hän ei enää kyennyt pitämään perheestään kiinni. vaikka sisimmässään sitä kaikkein eniten halusi. surullista mutta totta.
Tsemppiä päätöksen teossa!
Ei tuo oikein hyvältä kuulosta, oma ex oli muutoin pitkälle samanlainen, ei vain kulkenut poissa viikonloppuja. Ei minulla kuulemma ollut mitään syytä erota, kun hän ei lyönyt - töniminen ja kuristaminen ei ole lyömistä...
Rahasta sen verran, että:
Oletko laskenut, minkä verran joudut maksamaan puolisosi laskuja ja menoja?
Itse huomasin yllätyksekseni, että ennen kun tilanne oli pari päivää tilipäivän jälkeen se, että tilin saldo oli pari euroa, niin nyt sitä jopa aina jää vähän yli. Pahan päivän varaa :)
En ole mikään suurituloinen, mutta eletään sen mukaan.
Valtavasti voima-ajatuksia sinulle, kuuntele vaikka Tiktakin Paha sana, se auttoi minua monessa kohti jaksamaan...