Milloin tavata lapsi?

Eihän sitä niin vakavaksi tarvitse sitä ensitapaamista tehdä. Äiti sanoo vaikka: tässä on mun kaveri Ville joka tuli meitä moikkaa ;)

johonkin "neutraaliin" lapselle kivaan paikkaan. Mäkkäriin, uimahalliin, kesällä leikkipuistoon, nyt talvella pulkkamäkeen tms. Voisin kahden lapsen äitinä ajatella että näin ekat tapaamiskerrat olis teille molemmille, lapselle ja sulle, helpompia. Ei tuu mitään vaivaantuneita hetkiä, mitä vois sohvalla istuessa tulla, jos nyt nelivuotiaan kanssa sellasia ei varmaan tuukaan.

yh-äiti ja en mielelläni anna lapseni tavata uutta miesystävääni, ennenkuin itse olen tutus-
tunut kunnolla eli. väh. puoli vuotta seurustelua ja vasta sitten esitellään lapselle.
Ja mieluummin jossain muualla kuin kotona, näin
lapsi ei tule mustasukkaiseksi.
Jotenkin koen että kyllä puolessa vuodessa näkee jo varmasti tuleeko suhde kestämään pidempään.
Eli tutustu ensin äitiin kunnolla ja sitten joskus
kesällä pikkuhiljaa poikaankin.

Niinpä eli aika näyttää, milloin tuntuu parhaalta.
Itse olen yh. ja tapaillut miestä n. 1 kk ja mies tahtoisi kovasti tavata poikani. Olemme sopineet että tapaaminen järjestetään "sattumalta" eikä missään nimessä kotona (joka on pojan "valtakuntaa") vaan "muka" törmäämme jossain uimahallissa tai kylpylässä ja juttelemme tai käymme kahvilla ja näin näkevät toisensa. Kotona voin sitten jutella pojan kanssa tapaamisesta. jne..... eteenpäin . Vielä ei ole ajankohdasta ollut puhetta, mutta varmaan seuraavan kuukauden sisään mahtuu :)

Minä taas aloitin seurustelun erään yh-äidin kanssa, niin ensi taaminen tapahtui äidin luona ja vieläpä lapsi oli paikalla. Tosin se oli vasta vajaa 1v silloin.

Minä taas aloitin seurustelun erään yh-äidin kanssa, niin ensi taaminen tapahtui äidin luona ja vieläpä lapsi oli paikalla. Tosin se oli vasta vajaa 1v silloin.
Jepulis Taas sekoile

Minun lapseni tutustuivat tulevaan miesystävääni ihan samaan aikaan kuin minäkin.... Puolivuotta treffailimme vain perheellä... ekat treffit oli korkeasaareen....
Ja siinä ei tosiaankaan tullut mustasukkaisuutta puolin eikä toisin.

Tuohon ei liene oikeaa vastausta mutta sanoisin että kun tiedät että tulet olemaan yh äidin ja pojan elämässä pidempään kuin viikon tai kaksi... myös poika kannattaa ottaa kuvioihin mukaan.

Juuri tuo tapa esitelä sinut äidin kaveriksi tai ystäväksi vois olla se hyvä tapa.
elä ainakaan jännitä j apelkää poikaa.. hän on sen verta pieni että uskon että se tapaaminen menee ihan hyvin.
Tärkeintä on että olet oma itsesi... lapsi vaistoaa jos teeskentelet jotenkin.

En osaa niinkään vastata kysymyksiisi siitä koska olisi se hetki, mutta muista asioista löytyy minultakin kokemusta.
Nykyisellä miehelläni on lapsi entisestä avioliitosta. Tämä lapsi taisi olla viisi vuotias, kun aloimme seurustelemaan. Pari kuukautta oltiin seurusteltu hyvinkin tiiviisti ennen kuin tapasin pojan ensimmäistä kertaa. Tapaaminen tapahtui yleisellä paikalla ja esittely tapahtui muodossa: isän hyvä ystävä. Siitä se lähti liikkeelle.
Itsellänikin oli hyvin paljon pelkoja siitä miten tämä lapsi ottaisi minut vastaan. Päätin kyllä jo ennen hänen tapaamistaan, että jos hän ei pystyisi minua syystä tai toisesta hyväksymään niin olisin valmis luopumaan myös suhteesta mieheen. En halunnut isä-poika-suhteen välille minkäänlaista ongelmaa minun takiani.
Eihän lapsen luottamusta tietenkään saman tien voi voittaa. Se kasvaa täyteen mittaansa ajan kuluessa. Missään vaiheessa en ole lähtenyt esittämään äitipuolta. Se on asia, jonka tiedän jo omasta lapsuudestani, ettei se toimi sitten alkuunkaan. Ainoa tavoitteeni oli, että jonain päivänä voisin olla lapselle hyvä ystävä, johon voisi luottaa. Pitkäjännitteisyys on tuonut tuloksia. Muutama vuosi vierähti, mutta nyt meidän perheemme on puhjennut kukkaan ja kaikki tietää paikkansa ja on siihen erittäin tyytyväisiä. Rakkaus minun ja lapsen välillä on aitoa ja ystävyys taatusti läpi elämän kestävää.