Feministeille ei riitä enää 40% vähemmistöedustus. Alunperinhän puhuttiin kiintiömallista, joka sallii 20% liikkumavaran: toista sukupuolta tulee olla vähintään 40 prosentin edustettuna.
Äskettäin naisjärjestöjen keskusliiton puheenjohtaja Päivi Varpasuo vaati, että meillä sitouduttaisiin Ruotsin malliin, joka asettaa joka toiseksi kansanedustajaehdokkaaksi naisen (lukekaa Aamulehden 21.2.2003 ilmestyneestä numerosta sivulta A2 kirjoitus "Joka toinen nainen on yhä utopiaa"). Toisin sanoen, kiintiöt pakottavat valitsemaan ehdokkaat sukupuolen mukaan.
Asiat eivät todellakaan ole huonosti vanhankaan mallin pohjalta, koska kansanedustajaehdokkaista naisia on 39,8% eli vaadittu 40%n edustus. Silti yritetään luoda synkempi kuva kuin mitä todellisuudessa onkaan.
Feministinen toiminta Suomessa on selvästi sitoutunut yhteiskunnan sukupuolittamiseen ja sukupuolen merkityksen korostamiseen.
Feministien mielestä on asioita, joita mies ei voi edustaa; asioita, joita vain naiset voivat edustaa. Vain tällaisella järjenjuoksulla, pikemminkin matelulla, voitaisiin ajatella, että massiivisia miehiä ja naisia diskriminoivia kiintiöjärjestelmiä tarvitaan.
Jos ihminen todella voi edustaa kaikkia asioita sukupuolesta riippumatta, niin kiintiöillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä, että kuinka nais- tai miesvaltaisia alueita yhteiskunnassa on.
Tasa- arvon näkökulmasta vielä täytyy täyttyä ehto, joka takaa kaikille ihmisille yhtäläiset perusoikeudet ja perusvelvollisuudet, että voidaan puhua ihmisyyttä korostavasta yhteiskunnasta.
Suomi ei valitettavasti täytä asetettuja ehtoja. Miehille on sälytetty raskas ja suuri velvollisuus, joka on naisille oikeus: asevelvollisuus. Miehet velvoitetaan tappamaan tarvittaessa isänmaan nimissä, miehet velvoitetaan uhraamaan jopa henkensä isänmaan puolesta. Jotta tämä suuri vaatimus saataisiin läpi, niin tarvitaan houkutin: tässä tapauksessa sankaruus, jota tuetaan ideologisella palolla.
Miehiltä saa vaatia. Naisetkin vaativat miehiltä, intin käyneet naiset vaativat miehiltä. Naiset käyvät kuitenkin varmasti jälkiteollistuneessa nyky- yhteiskunnassamme silmille, jos naisilta vaatii samanlaista uhrautumista perinteisiin: kotiin jäämistä, lastentuotantoa ja tuotettujen lasten kasvattamista.
Tällöin naiset alkavat vaatia, että naiselle kuuluva reviiri hoidetaan miehen kanssa tasan. Nyt on jo jonkin aikaa puhuttu naisten pakollisesta isyyslomasta miesten pakollisen asevelvollisuuden lisäksi.
Naisten ja feministien joukkopako alkaa kun odottaisi naisten jakavan tasan miesten perinteiset velvollisuudet. Miehet syyllistetään: naiset syyllistävät, feministit syyllistävät ja miehet syyllistävät. Miehet ovat jääneet houkuttimien asettamien ansojen vangeiksi ja alistavat naisten säestäminä itseään.
Ehto toteutuu suomalaisessa yhteiskunnassa vain siltä osin, että naisten oikeudellinen asema, johon sisältyy myös velvollisuudet, on miesten oikeudellista asemaa parempi.
Tasa- arvo ei toteudu sukupuolittuneessa yhteiskunnassa, jollaiseksi feministit ovat Suomea luomassa. Olemme palaamassa primitiivisiin aikoihin kytkemällä sukupuolen merkityksen lakeihin. Kiintiöt ovat yksi keino tällaisen barbaaripolitiikan ajamiseksi.
Feministien yksi keskeinen keino ajaa läpi yleisessä keskustelussa mediassa kyseenalaisia ohjelmiaan on arvottaminen. Puhutaan vanhanaikaisuudesta ja uudenaikaisuudesta. Vanhanaikaisuudelle luodaan negatiivinen merkitys ja uudenaikaisuudelle positiivinen. Jos ei suostuta feministien ohjelmiin otsaan tulee leimasimella musteinen merkintä sika ja perään huudetaan vielä kovalla äänellä, että
- Vanhanaikainen sika. Nyt eletään jo vuotta 2003!
Äskettäin naisjärjestöjen keskusliiton puheenjohtaja Päivi Varpasuo vaati, että meillä sitouduttaisiin Ruotsin malliin, joka asettaa joka toiseksi kansanedustajaehdokkaaksi naisen (lukekaa Aamulehden 21.2.2003 ilmestyneestä numerosta sivulta A2 kirjoitus "Joka toinen nainen on yhä utopiaa"). Toisin sanoen, kiintiöt pakottavat valitsemaan ehdokkaat sukupuolen mukaan.
Asiat eivät todellakaan ole huonosti vanhankaan mallin pohjalta, koska kansanedustajaehdokkaista naisia on 39,8% eli vaadittu 40%n edustus. Silti yritetään luoda synkempi kuva kuin mitä todellisuudessa onkaan.
Feministinen toiminta Suomessa on selvästi sitoutunut yhteiskunnan sukupuolittamiseen ja sukupuolen merkityksen korostamiseen.
Feministien mielestä on asioita, joita mies ei voi edustaa; asioita, joita vain naiset voivat edustaa. Vain tällaisella järjenjuoksulla, pikemminkin matelulla, voitaisiin ajatella, että massiivisia miehiä ja naisia diskriminoivia kiintiöjärjestelmiä tarvitaan.
Jos ihminen todella voi edustaa kaikkia asioita sukupuolesta riippumatta, niin kiintiöillä ei ole merkitystä. Sillä ei ole merkitystä, että kuinka nais- tai miesvaltaisia alueita yhteiskunnassa on.
Tasa- arvon näkökulmasta vielä täytyy täyttyä ehto, joka takaa kaikille ihmisille yhtäläiset perusoikeudet ja perusvelvollisuudet, että voidaan puhua ihmisyyttä korostavasta yhteiskunnasta.
Suomi ei valitettavasti täytä asetettuja ehtoja. Miehille on sälytetty raskas ja suuri velvollisuus, joka on naisille oikeus: asevelvollisuus. Miehet velvoitetaan tappamaan tarvittaessa isänmaan nimissä, miehet velvoitetaan uhraamaan jopa henkensä isänmaan puolesta. Jotta tämä suuri vaatimus saataisiin läpi, niin tarvitaan houkutin: tässä tapauksessa sankaruus, jota tuetaan ideologisella palolla.
Miehiltä saa vaatia. Naisetkin vaativat miehiltä, intin käyneet naiset vaativat miehiltä. Naiset käyvät kuitenkin varmasti jälkiteollistuneessa nyky- yhteiskunnassamme silmille, jos naisilta vaatii samanlaista uhrautumista perinteisiin: kotiin jäämistä, lastentuotantoa ja tuotettujen lasten kasvattamista.
Tällöin naiset alkavat vaatia, että naiselle kuuluva reviiri hoidetaan miehen kanssa tasan. Nyt on jo jonkin aikaa puhuttu naisten pakollisesta isyyslomasta miesten pakollisen asevelvollisuuden lisäksi.
Naisten ja feministien joukkopako alkaa kun odottaisi naisten jakavan tasan miesten perinteiset velvollisuudet. Miehet syyllistetään: naiset syyllistävät, feministit syyllistävät ja miehet syyllistävät. Miehet ovat jääneet houkuttimien asettamien ansojen vangeiksi ja alistavat naisten säestäminä itseään.
Ehto toteutuu suomalaisessa yhteiskunnassa vain siltä osin, että naisten oikeudellinen asema, johon sisältyy myös velvollisuudet, on miesten oikeudellista asemaa parempi.
Tasa- arvo ei toteudu sukupuolittuneessa yhteiskunnassa, jollaiseksi feministit ovat Suomea luomassa. Olemme palaamassa primitiivisiin aikoihin kytkemällä sukupuolen merkityksen lakeihin. Kiintiöt ovat yksi keino tällaisen barbaaripolitiikan ajamiseksi.
Feministien yksi keskeinen keino ajaa läpi yleisessä keskustelussa mediassa kyseenalaisia ohjelmiaan on arvottaminen. Puhutaan vanhanaikaisuudesta ja uudenaikaisuudesta. Vanhanaikaisuudelle luodaan negatiivinen merkitys ja uudenaikaisuudelle positiivinen. Jos ei suostuta feministien ohjelmiin otsaan tulee leimasimella musteinen merkintä sika ja perään huudetaan vielä kovalla äänellä, että
- Vanhanaikainen sika. Nyt eletään jo vuotta 2003!
Vastaukset 42
Vanhimmat
"Nyt on jo jonkin aikaa puhuttu naisten pakollisesta isyyslomasta miesten pakollisen asevelvollisuuden lisäksi."
Korjaus:
Nyt on jo jonkin aikaa puhuttu miesten pakollisesta isyyslomasta miesten pakollisen asevelvollisuuden lisäksi.
"Tasa- arvon näkökulmasta vielä täytyy täyttyä ehto, joka takaa kaikille ihmisille yhtäläiset perusoikeudet ja perusvelvollisuudet, että voidaan puhua ihmisyyttä korostavasta yhteiskunnasta."
Tähän liittyy vielä sekin mainitsematta jäänyt itsestäänselvä puoli, että ihmisellä on sukupuolesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta mahdollisuus tehdä valintoja.
"Tähän liittyy vielä sekin mainitsematta jäänyt itsestäänselvä puoli, että ihmisellä on sukupuolesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta mahdollisuus tehdä valintoja."
Eipä taida olla. Tuo on se ainainen virsi: Ihmisellä on valinnan vapaus, kyllä ihminen pystyy mihin haluaa. Ja niinpä kai. Jos ihminen ei onnistu jossakin, se on sitten hänen syynsä, eihän yhteiskunta toki rajoita yksityishenkilöä millään tavalla.
Tasavahvojen ihmisten yhteiskuntaa ei ole. Koska yhteiskunta aina painottaa tiettyjä piirteitä yli muiden, toiset ovat heikommalla kuin toiset eikä heillä näin ollen ole mahdollisuutta tehdä itselleen sopivia valintoja, koska yhteiskunta, jossa he elävät, ei tarjoa heille sopivia vaihtoehtoja joista valita (negatiivinen ja positiivinen vapaus). Ihmisen ominaisuuksia - sen paremmin sukupuolta kuin muitakaan ominaisuuksia - ei voi sulkea pois missään valintatilanteessa.
(Asepalvelus on tappokoulu, menkää mieluummin vanhainkotiin mummoja kääntämään. Se on sitä ihmisten työtä, ei tappamaan koulutettujen sotilaiden. Jos minulta kysytään, lyhyt [aseeton]sivari olisi hyväksi kaikille suomalaisille ja ihan työkokemuksen hankintaa ajatellen.)
Onko mieleesi tullut, etteivät feministit ole luomassa sukupuolittunutta yhteiskuntaa, vaan paljastamassa sitä? Oletettu yhtenäiskulttuuri (="ihmisyys")on yleensä varsin miehinen. Mikä on ero käytännön asettamalla "kiintiöllä", jossa miehiä suositaan koulutuksellisista näkökohdista huolimatta johtaviin ja korkestatuksisiin ja -palkkaisiin virkoihin ja laissa määrätyillä kiintiöillä, jotka sentään yrittävät tasoittaa tilannetta? Mielestäni selkeä, artikuloitu kiintiö kuulostaa paljon mukavammalta.
On ehdottomasti asioita, joita mies ei pysty kokemaan tai näkemään, mutta on myös asioita, joita nainen ei pysty kokemaan tai näkemään, tietenkin naisen ja miehen määritelmästä riippuen. Tämän myönnän helposti ja ilolla, se ei syö asemaani feministinä eikä naisena. En halua viedä miehiltä mitään pois, päin vastoin, haluan antaa heille ja yhteiskunnalle jotakin lisää. Historian kielto on aina suuri virhe. Historia - mennyt - on tietenkin kyseenalaistetta, kuinka virheistä muuten voisi oppia, muttan uuden ajaminen vain uuden vuoksi on väärin. Vanhanaikaisuus ei itsessään ole pahasta, siitä olen samaa mieltä, mutta mitä tämä vanhanaikaisuus pitää sisällään? Se merkitsee varsin monesti luonnollistamista, "itsestäänselvyyksiä" ja itsereflektion puutetta. Ehkä feministeillä on jotakin syytäkin älähtää tässä kohdassa?
"Koska yhteiskunta aina painottaa tiettyjä piirteitä yli muiden, toiset ovat heikommalla kuin toiset eikä heillä näin ollen ole mahdollisuutta tehdä itselleen sopivia valintoja, koska yhteiskunta, jossa he elävät, ei tarjoa heille sopivia vaihtoehtoja joista valita (negatiivinen ja positiivinen vapaus)."
Tässä on hieno kehäpäätelmä, johon on kätketty omia piilo- oletuksia, mutta mitään muuta tässä ei olekaan. En ole missään vaiheessa olettanut ja asettanut tasa- arvon kriteeriksi, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet pärjätä kaikessa samalla tasolla ja valita kaikista mahdollisuuksista samanlaisin vapauksin ja rajoituksin.
"sen paremmin sukupuolta kuin muitakaan ominaisuuksia - ei voi sulkea pois missään valintatilanteessa."
Ihmisen sukupuolen voi sulkea pois, koska minkään työn tekeminen ei sinänsä ole sidottu sukupuoleen.
Meillä ei ole lisäksi mitään eksaktia järjestelmää, joka voi todistaa, että valinta tapahtuu juuri sukupuolen perusteella- ja sulkea kaikki muut sukupuoleen liittymättömät tekijät pois.
Jos syrjintätilastointi perustuu siihen oletukseen, että kyseessä on sukupuolisyrjintä aina kun kahdesta eri sukupuolta olevasta hakijasta mies valitaan, niin tilastot ovat auttamatta puutteelliset.
Käytännössä sukupuolen osoittaminen syyksi valitsematta jättämiseen on hankalaa, mutta tarjoaa naisille oivan vallankäytön mahdollisuuden kun nainen ei saa haluamaansa. Nainen voi myös olla uhri kun hänelle kääntyessään naisasiavaltuutetun puoleen vakuutetaan kyseessä olleen sukupuolisyrjintätapaus. Tällöin hän muodostaa mielipiteensä tietynlaisten ihmisten vaikutuksesta. Häntä ohjaillaan enemmän tai vähemmän.
En tietenkään pyri sulkemaan pois sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää, joka on tosiasia monelle naiselle sekä miehelle, vaan laajentamaan tarkasteluperspektiiviä ja tuhoamaan oletuksen siitä, että naisen sana on auktoriteetti, jota ei sovi kyseenalaistaa.
"Onko mieleesi tullut, etteivät feministit ole luomassa sukupuolittunutta yhteiskuntaa, vaan paljastamassa sitä?"
Feministit ovat luomassa sukupuolittunutta yhteiskuntaa ja kiintiöt palvelevat tällaisen yhteiskunnan muodostamista. Retoriikka on kuitenkin kiva väline kätkeä asioita. Sekin, mihin tämä "paljastaminen" lopulta perustuu, on feministien kannalta kiusallinen aihe.
"Oletettu yhtenäiskulttuuri (="ihmisyys")on yleensä varsin miehinen."
Sinänsä tämä ei tarkoita mitään ja ihmisyys ei tietenkään ole erityisesti miehinen vain siksi koska yksittäinen feministi kokee ihmisyyden miehiseksi ja kirjoittaa aiheesta sarjan teoreettisia kirjoja.
"Mikä on ero käytännön asettamalla "kiintiöllä", jossa miehiä suositaan koulutuksellisista näkökohdista huolimatta johtaviin ja korkestatuksisiin ja -palkkaisiin virkoihin ja laissa määrätyillä kiintiöillä, jotka sentään yrittävät tasoittaa tilannetta?"
Kysymyksen lähtökohtakin on kieroutunut käyttämäsi feministisen diskurssin vuoksi. Sukupuolella ei ole väliä työnkuvan kannalta, ellei oleteta, että miehet eivät voi tarjota jotakin, mitä naiset voivat tarjota. Tällöin joudutaan jo todistamaan, että on asioita, joihin miehet eivät voi oppia.
Johtavissa tehtävissä toimivat ihmiset varmasti osaavat yleisesti ottaen työnkuvansa.
On feminististä retoriikkaa, naiivi mustavalkoyleistys julkisessa keskustelussa, luoda kuva superpärjäävistä naisista, jotka eivät millään pääse huipulle ja alisuorittajamiehistä, joiden menestys perustuu vain hyvä veli- järjestelmään, joka itsessäänkin on pelkkä tyhjyyttä kumiseva feministien kiva käsite.
Asia erikseen on jälleen kerran, että missä suhteessa asetelma kuvaa todellisuutta ja mihin asetelma liittyy.
Mitä tulee kysymykseesi, eroja näillä kahdella kiintiöllä ei ole, jos käytetään tuota vääristelevää kieltäsi, koska kummatkin kiintiöt sortavat ihmistä sukupuolen vuoksi.
"On ehdottomasti asioita, joita mies ei pysty kokemaan tai näkemään, mutta on myös asioita, joita nainen ei pysty kokemaan tai näkemään, tietenkin naisen ja miehen määritelmästä riippuen."
Huuu... tämähän alkaa olla jo Taleban- meininkiä.
Sinänsä tämä yleinen jaaritus ei kykene osoittamaan, että miehet häviäisivät työntekijöinä sukupuolensa puolesta naisille, jotta kiintiöt olisivat oikeutettuja. Jännää, nythän sinä puolustelet jo sukupuolisyrjintää.
"Historian kielto on aina suuri virhe. Historia - mennyt - on tietenkin kyseenalaistetta, kuinka virheistä muuten voisi oppia, muttan uuden ajaminen vain uuden vuoksi on väärin. Vanhanaikaisuus ei itsessään ole pahasta, siitä olen samaa mieltä, mutta mitä tämä vanhanaikaisuus pitää sisällään? Se merkitsee varsin monesti luonnollistamista, "itsestäänselvyyksiä" ja itsereflektion puutetta. Ehkä feministeillä on jotakin syytäkin älähtää tässä kohdassa?"
Tämä koko kappale perustuu arvottamiselle ja itse asiayhteydestä vieraannuttamiselle.
Vanhanaikaisuuden ja uudenaikaisuuden määritelmät sotkettuna oikeaan ja väärään, luonnollistamiseen, itsereflektion puutteeseen sekä kyseenalaistamiseen tuottaa kyllä retorisesti mielenkiintoisen sopan, mutta loppupeleissä feministit kiusaantuvat jälleen kerran. Mihin tämä loppujen lopulta vastaa tässä kyseisessä kysymyksessä ja missä määrin?
Feministeillä ei ole mitään oikeaa syytä ajaa sokeasti ideologiaansa mielivaltaisille arvotuksille perustuvien argumenttien pohjalta.
ongelmanahan on monesti se, että meidän arvotuksemme ovat näkyvillä, joten niille on helppo väittää vastaan. Mihin sinä pyrit omilla mielipiteilläsi ja mitkä ovat niitten lähtökohdat? Mielivaltaiset arvotukset? Se mitä arkipäivässä näet? Entä mitä yhteiskunta hyötyy ajamistasi muutoksista? Miksi on väärin olettaa, että sukupuoli vaikuttaa kaikkeen? Mitä se vie sinulta pois? Esiin tuomani seikat ovat kehämäisiä, koska yhteiskunnassa toimiva valtarakenne on kehämäinen, mikä on selkeästi nähtävillä.
Se, kuinka ihminen tekee työnsä, on kyllä sidottu hänen sukupuoleensa, koska hänen oma ominaislaatunsa - siis myös sukupuolensa - on osa hänen elämänkokemustaan, jonka pohjalta hän toimii ja toteuttaa omaa ideologiaansa.
Ehkä ei sitten ole mitään vikaa siinä, että feministit luovat omaa sukupuolittunutta yhteiskuntaa, ovathan patriarkaaliset valtarakenteet ylläpitäneet sellaista Luoja ties kuinka kauan... En pidä tämänkaltaisesta "kostomentaliteetista", koska se ei tarjoa mitään kenellekään ja saa sortumaan vanhoihin, alhaisiin keinoihin, mutta tilanne valuu siihen, jos joka ainut yritys parantaa yli 50% väestön asemaa ja toimintamahdollisuuksia nähdään hyökkäyksenä toista puoliskoa kohtaan. (Erehdyin taas vilkaisemaan MTV:a aamulla ja sen vuoksi ottaa aivoon.)
Ai että vain yksittäinen feministi kokee todellisuuden [turhan]miehiseksi? Mahtaa näitä "yksittäisiä feministejä" sitten olla aika runsaasti ja myös sillä urosrintamalla...
Miksi on taleban-meinikiä, jos myöntää omat heikkoutensa ja tunnustaa toisen vahvuudet? Tuo nyt on varsin omituinen tulkinta.
ei viesti faktoista, vaan tarpeesta pyöritellä sanoja (samoja yhä uudestaan) henkilön oman, abstraktin epäoikeudenmukaisen rakennelman pönkittämiseksi. Hukuttaa totuus puppugeneraattoriin. Epätoivoisen tuntuista. Tulee mieleen skolastikkojen keskustelut (pääseekö koira taivaaseen, onko naisella sielu jne.). Kun kuorrutuksen karsii, niin tässä "mukasyvällisyydellä" puolustetaan miesten perusteettomia hyviä positioita pelkän sukupuolen, ei ansioiden, perusteella.
Vuosisatoja kestänyt "sukupuolittuneisuus" miesten hyväksi on tälle kirjoittajalle hyvä, sen muuttaminen kärsimystä ja vääryyttä tuottavilta osiltaan oikeudenmukaisemmaksi on paha. Siinä xYx:n viestin ydin pelkistettynä.
Onko feminismi oikeesti sulle xYx noin suuri ongelma, jotenkin ehkä käytännössäkin? Tuot aina esille vain ja ainoastaan feminismin epäkohtia, niin että antamasi kuva feminismistä ei ollenkaan pysy tasapainossa. Normaalia tasa-arvoperiaatetta et halua kutsua feminismiksi, koska haluat tehdä feminismistä kirosanan. Silti feminismi alun alkaen, siis OIKEASTI ei ole muuta kuin tasa-arvoon tähtäävää toimintaa. Voin sanoa, että kyllä minkäkin vastustan kiintiöitä, eli ajattelen niistä samoin kuin sinäkin. En silti näe tämän tekevän minusta antifeministiä.
Kiintiöitä vastustan minäkin, mutta mistä johtuu, että miehet aina kuvittelevat tietävänsä naisten näkökulmat? Eli he vieläkin haluavat puhua naisten puolesta? Kiintiöillä ainakin saisimme kunnollisen edustuksen suuryhtiöiden hallituksiin, joissa xYx:n mainitsema 40%-60% naisia ei toteudu!
Feminismi todellakin on monimuotoinen asia!
"Kiintiöitä vastustan minäkin"
"Kiintiöillä saisimme kunnollisen edustuksen suuryhtiöiden hallituksiin"
Tässä on kyllä ristiriitainen näkemys.
Suuryhtiöiden hallituksissa ei ole mikään pakko olla keinotekoista sukupuolijakaumaa sen enempää kuin missään muualla. Sinulta taisi mennä ohi viestini.
Miksi suuryhtiöiden hallituksissa pitäisi olla 40-60% naisia? Miksi siellä pitäisi olla 60-40% miehiä? Eikö sinne pitäisi palkata 100% niitä ihmisiä, jotka osaavat hommat parhaiten? Tämä on minun mielestäni tasa-arvoa. Ihmisten pitäisi lakata tuijottamasta sukupuolta ja keskittyä oleelliseen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa kykyä hoitaa ison yhtiön asioita. Hallitustyöskentely ei ole sen paremmin kiinni munista kuin munasarjoistakaan!
... noin vaikea tunnustaa, vai onko ongelma sen tunnistamisessa. Feminismi ei pyri tasa-arvoon vaan ajaa naisten etua. Muutenhan feministit esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun toimistossa puuttuisivat oma-aloitteisesti myös sellaisiin tilanteisiin, joissa miehiä syrjitään.
..tietenkin feminismi pyrkii nostamaan NAISEN asemaa ylöspäin, miehen aseman tasolle, joskaan ei ylemmäs. Jos toisin väität, niin saat kyllä luvan esittää joitain tositteitakin. Mustien asiaa ajaa sitten jokin toinen järjestö, ja sorrettujen miesten asiaa omansa. Kaikille sorretuille ryhmille löytynee oma järjestönsä. Kaikki ryhmät tarvitsevat oman asialleen omistautuneen edustajaryhmänsä.
Eli feministit pyrkivät parantamaan NAISEN asemaa eivätkä ajamaan mitään yleisiä tasa-arvotavoitteita! Jo toinen asia tänä iltana josta olemme yksimielisiä.
Vastuullinen ihminen huolehtii yleisesti toteutuvasta tasa- arvosta, jos hänellä on siihen mahdollisuuksia, eikä sysää toisten ongelmia tuolla tavoin pois harteiltaan.
Ihmisellä on vastuu lähimmäisistään ja auttamatta jättäminen on yhtä suuri rikos kuin itsekkään edun ajaminen omalle ryhmälle muiden kustannuksella.
..että me kaikki yhdessä ymmärrämme feminismin käsittelevän nimenomaan naisia.
Mutta silloin mennään vikaan kun väitetään feminismin pyrkivän sortamaan muita ryhmiä.
..helvetti soikoon, autan jokaista hädässä olevaa ihmistä, joka pyytää apua tai selvästi tarvitsee sitä.
Eilen juuri matkasin junalla kotiin päin, ja toisella puolen vaunua kaksi humalaista äijää kiusasi nuorta sievää tyttöä siinä.. arvostelivat ulkonäköä ääneen, hiplasivat ja puhuivat säädyttömiä. Minä herppasin ja sanoin pahemmalle niistä että ei tartte enää kiusata sitä tyttöä. Sitten se urputti mulle jotain ja sanoin että voin hakea konnarin. Sanoi että soita vaikka poliisille ja minä kaivoin puhelimen ja aloin soittamaan. Numeroa en muistanut mutta esitin puhuvani puhelimeen. Ei kai ne poliisit siinä paljon olis ehtiny kun junassa oltiin, mutta äijät säikähti mua ja häipyivät vaunusta eteiseen ja jäivät seuraavalla pysäkillä. Eikä tyttö vaikuttanut feministiltä ;)
..kun taisin vahingossa haukkua homoksikin.
Silloinhan huorittelu on yhtä hyväksyttävää kun hyväksyt tuollaisen käytöksen ja käytät sitä.
Miehien ja naisien johtamistavoissa on eroa, siksi olisi hyvä, että myös naiset otettaisiin huomioon johtopaikkoja jaettaessa. (ESIM. Aaltio-Marjosola, I. 2001. Naiset, miehet ja johtajuus. Helsinki: WSOY.)
Näin ei kuitenkaan tunnu käyvän, joten ymmärrän täysin eräiden vaatimukset kiintiöistä.
Hallitustyöskentely ei siis ole sukupuolesta kiinni, voiko tämän tulkita siten, että naiset (noin periaatteessa) ovat samalla viivalla miesten kanssa? Ei siis enää jakoa naisten työt- miesten työt?
"Silloinhan huorittelu on yhtä hyväksyttävää kun hyväksyt tuollaisen käytöksen ja käytät sitä."
Minähän juuri sanoin että häpesin omaa homotteluani, eli en hyväksy. Mutta jos nainen vastaavasti loukkaa miestä, mielestäni on ymmärrettävää jos mies haukkuu huoraksi.
Naisten ja miesten johtamistavoissa voi olla eroja tai voi olla, ettei niitä ole. Riippuu yksilöstä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että toinen tapa voi olla parempi tietyssä tilanteessa. Silloin se parempi tapa pitäisi hyödyntää, oli se sitten humaani henkilöstöjohtaminen tai tehokas strateginen päätöksenteko konkurssiyrityksessä. Pitää muistaa mitä varten esim. yritysjohtajat palkataan. Heidän tehtävänsä on puhtaasti tuottaa voittoa osakkeenomistajille. Työvoima on vain tuotannontekijä muiden joukossa ja se, miten kyseistä tuotannontekijää kohdellaan riippuu tilanteesta missä ollaan. Kun esim. Sonera halusi johtajan, joka kevyin mielin irtisanoo sadoittain duunareita se valitsi Harri Koposen, koska tiesi että tämä oli oikea henkilö siihen hommaan. Tässä tapauksessa kylmän analyyttinen tyyli oli sopivampi.
Kyllä minun mielestäni naiset ovat nykyään samalla viivalla miesten kanssa. Naisten edelleen vähäisempi määrä johtuu siitä, ettei pätevien naisjohtajien reserviä ole ollut olemassa aikaisemmin. Nyt kun tällainen reservi alkaa pikkuhiljaa olla olemassa tulee myös enemmän naisia nousemaan johtopaikoille ihan omin avuin ilman kiintiöitä.
Ja mitä sukupuolen ajattelemiseen tulee kehoitan kaikki feministejä miettimään seuraavaa. Kun valitsette ketä äänestätte tulevissa vaaleissa, onko yhtenä kriteerinä sukupuoli? Onko se kenties ratkaisevassa asemassa? Minä voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole. Valitsen ehdokkaani puhtaasti mielipiteiden pohjalta ja minulle sukupuoli on sivuseikka.
...käytännössä missä tahansa suuressa ja pienemmässäkin yksityisyrityksessä hallituspaikkojen "jakaminen" ei tapahdu julkisella huutokaupalla (kuten usein erityisesti naiset tuntuvat ajattelevan - että ne ovat jotain julkista juttua, jonka "jakamisessa syrjitään").
Yksityisyrityksissä asiaan vaikuttavat hyvin paljon kussakin yksittäisessä yrityksessä vaikuttavan henkilön henkilösuhteet ja verkostot - jos ei sitten muuten, niin luotettujen head huntereitten kautta...
-> jolloin tärkeäksi ominaisuudeksi aina nousee luottamus jo suoritettuihin näyttöihin ja oletettu yhteistyökyky jo olemassa olevien hallituksen jäsenten kanssa.
(Valtionyhtiöissä voipi olla tilaisuus harrastaa silti enempi politiikkaa kuin puhtaissa rahantekoyhtiöissä).
Mielestäni naiset ovat samalla viivalla periaatteessa - jos ovat pystyneet verkostoitumaan ja vakuuttamaan muita ihmisiä yhteistyökyvystään ja esittämään näyttöjä sellaisista asioista, joita hallituksen valitsijat painottavat, mitä milloinkin.
Jostain syystä useat henk. koht. tuntemani naiset valittelevat sitä, että juuri heidän mielestään naiset ovat usein yhteistyöKYVYTTÖMÄMPIÄ kuin miehet (ainakin keskenään), ja kokevat, että useiden miesten kanssa on helpompi toimia kuin naisten.... mistähän tämä voisi johtua? (tämä on nyt sitten vain mun subjektiivinen kokemus, ei koeteltua yleistävää tietoa...)
Tosin, sehän voi nykyisessä feminiinisessä yhteiskunnassa olla jopa kilpailuvaltti, että korkeassa johdossa on paljon naisia... se antaa "hyvän imago"kuvan yrityksestä (Vrt. esim HP:n kansainvälinen pätevä ja viehättävän oloinen muutoinkin pääjohtaja Carly Fiorina, josta IT-alan lehdet kilvan kirjoittivat ja HP sai paljon enemmän julkisuutta kuin ruman miespääjohtajan avulla olisi koskaan saanut)
Naisjohdon avulla voi siis erottua massasta...
"Jostain syystä useat henk. koht. tuntemani naiset valittelevat sitä, että juuri heidän mielestään naiset ovat usein yhteistyöKYVYTTÖMÄMPIÄ kuin miehet (ainakin keskenään), ja kokevat, että useiden miesten kanssa on helpompi toimia kuin naisten.... mistähän tämä voisi johtua?"
Tähän voin todeta, että naiset ovat työtovereina samanlaisia kuin miehetkin: osa on mukavampia kuin toiset. Ero sukupuolten välillä tulee esiin silloin, kun naisia on selkeästi enemmän kuin miehiä. Olin aikoinani töissä paikassa, jossa olin osana työryhmää, joka koostui minua lukuunottamatta pelkistä naisista. En ole ikinä aikaisemmin enkä sen jälkeen kohdannut vastaavaa juoruilua ja selän takana puhumista. Enkä nyt tarkoita, että minusta olisi puhuttu pahaa vaan sitä, että koko ajan työpaikalla oli käynnissä joku omituinen valtapeli, joka ilmeni toisten ansioiden vähättelynä, juoruiluna ja henkilöiden mustamaalaamisena. Ainoana miehenä olin ilmeisesti jonkinlaisessa luottamusasemassa (tapoihini ei kuulu puhua pahaa toisista tai jatkaa juoruja eteenpäin) ja ryhmän naiset ujuttivat aina kahdenkeskiseen keskusteluun jotain ilkeitä kommenteja muista.
En tiedä, onko tämä yleistä ja liittyykö tämä perinteiseen juoruilukulttuuriin, mutta täytyy sanoa, että ikävä jälkimaku siitä jäi. Miesvaltaisessa työpaikassa en ole törmännyt vastaavaan selkään puukottamiseen; kilpailu on kovaa, mutta se on reilua ja näkyvää ja kotiin lähdetään kavereina eikä kenenkään tarvitse tuntea tulleensa työpaikkakiusatuksi.
Olettaisin, että juoruilevat naistyöyhteisöt ovat klisee. Arveluni perustuu vain omaan kokemukseeni. En tiedä, miten ennen on ollut, mutta jo tiukan työtahdin takia ei juoruiluihin ja klikkeihin jää edes aikaa. Ehkä sellainen muhii löysäilyilmapiirissä sukupuolesta riippumatta?
Kun työyhteisöjä on tutkittu, on todettu, että piintyneet osakulttuurit säilyvät pitkään, uudet tulokkaat alistetaan/altistetaan niihin. Kulttuuriviipeet pesivät jäykähköissä hierarkioissa, muutoksia omaksutaan muita hitaammin.
Ei se varmasti ole automaatio kaikissa naisissa, mutta kyllä tuollainen juoruilu on aika helppo yleistää koskemaan enemmän naisia kuin miehiä. Naisia jostain syystä kiinnostaa toisten asiat enemmän kuin miehiä. Tästä kertovat ns. naistelehtien levikit ja toisaalta jokaiselle on varmasti tuttua se esim. äitien ja tyttärien tapa käydä toistensa luona vieraillessaan läpi jokaisen vähänkin tutun elämänvaiheet. Miehiä ei yksinkertaisesti juoruilu kiinnosta samassa mittakaavassa.
...olen kokenut. Esim. (vain yksi esimerkeistä) olin projektissa, jossa oli puolet naisia ja puolet miehiä.
Ko. naiset jopa eksplisiittisesti vähän valittelivat meille miehille, kun emme olleet niin kiinnostuneita samoista keskusteluaiheista (= toisista ihmisistä, heidän tekemisistään, tekemättä jättämisistään ja muista ominaisuuksistaan)
Ko. naiset eivät tosin itse tajunneet, että minusta se oli juoruilua, he olivat "kiinnostuneita muista ihmisistä" ja "keskustelivat" heistä. :-)
Mutta miehistähän tosiaan valitellaankin, että he eivät ole ihmisistä kiinnostuneita ja sosiaalisia - kuinkahan usein sillä tarkoitetaan, että miesten pitäisi puhua toisista ihmisistä silloin muiden kanssa, kun ne toiset eivät ole paikalla?
Miehetkin osaavat mustamaalata toisiaan kyllä työpaikoilla jne., mutta se on tehtävä sitten taitavammin, ettei tule "juoruämmän" mainetta... Se on oma taiteenlaji sinänsä. Mutta yleensä se ei ole yleistä juoruilua, vaan sillä sitten halutaan saavuttaa jotain. Sitäkin olen kokenut - olenpa joskus tainnut sellaiseen syyllistyäkin.
..oliko puheenvuorosi sovinistinen vai tasa-arvoinen.
...esittää sitä, mitä ajattelen siitä, mitä asia ehkä, kuten sen ymmärrän, on.
Jos se on jonkun mielestä väärin, niin sille en voi mitään - paitsi yrittää muuttaa ajatteluani.
En pyri miettimään tasa-arvoa kaikessa - usein toimin omaa napaani edistääkseni, eikä minua yleisesti kiinnosta naisten tasa-arvoinen asema työelämässä. Se kyllä kiinnostaa, miten omassa työyhteisössä hyvät tyypit (joihin egoistisesti itseänikin joskus luen) liittyvät omaan työhöni.
Hyviä ja huonoja kokemuksia on molempien sukupuolten edustajien kanssa toimimisesta päässyt kertymään.
Sitä en usko, että naiset sen parempia olisivat (tai huonompia) keskimäärin kuin miehetkään (paitsi esim. sotilaina..) - ja siten en näe omalta kohdaltani mitään syytä yrittää olla edistämässä naisten suurempaa pääsyä mihinkään erityisasemaan - uskon että hyvät naiset pääsevät hyville paikoille, tulevaisuudessa yhä itsestäänselvemmin.
Eli, vaikka sanoisinkin, että kannatan tasa-arvoa - niin en kuitenkaan ala mitään sen kummempaa tekemään sen eteen, kunhan teen oman duunini ja koetan elättää omat lapseni. Vaimo menee sitten töihin kun haluaa (tai viimeistään potkaisen kun nuorinkin lapsi on koulussa). Nyt on halunnut mun suostumuksellani olla kotona pienten lasten kanssa - jota kyllä kunnioitan, kun on saanut nähdä homman haastavuuden (vaikka siitä ei palkkaa saakkaan).
Semmosta.
..minkähän alan työpaikasta mahtoi olla kysymys? Minä en todellakaan allekirjoita noita teidän väitteitänne naisita työkavereina. Kuvauksenne olivat kuin suoraan jostain alamaailmasta, missä ei olla kouluttautuneita tai muutenkaan normaaleja. Ainakin pomoina voivat miehet olla todella kurjia, vaikka eipä minulla kovin kattavaa omakohtaista kokemusta ole.
..mielestäni ole pakottamassa sinua mihinkään toimintaan tasa-arvon edistämiseksi sen kummemmin (no tasa-arvo kotona on mielestäni jokaisen velvollisuus).. en vaan osannut sanoa kirjoituksesi sisällöstä, että kuvasiko se tasa-arvomyönteistä vai sovinistista asennetta.
...ei ihminen aina tunne itseäänkään.
Minäkin voin olla mielestäni hyvinkin tasa-arvoinen... mutta syvällä minussa voi hyvinkin piillä piilosovinisti, varsinkin jos vaimo alkaisi alistumaan... onneksi ei kuitenkaan - älykäs omilla aivoilla ajatteleva nainen on pitkän päälle kiinnostava - ei mikään miehestä riippuvainen robotti.
Mutta totta kai useimmat "pojat ovat poikia" aina välillä - toisaalta hyvällä omalla tunnolla maailmaa nähneenä tiedän, että opportunismi ratsastaa toisten kustannuksella asuu naisissakin... esim. hyödyntää ei-kiinnostavan mutta vaikkapa remonttitaitoisen rakkaudennälkäisen miehen palveluksia, jos vaikka koti tai auto on vähän rempallaan antamalla ymmärtää...
Joten minä ehkä olen asenteellisesti sellaisen, että uskon kummankin sukupuolen hyödyntävän toisen edustajia sovinistisesti/feministisesti, jos se toinen ei pidä varaansa. Tasapaino tulee siitä, että yksilöt osaavat ajatella itsenäisesti, johon jokainen yksilö tulisi jotenkin osata kasvattaa tässä yhteiskunnassa - sitä yritän omien lastenikin kohdalla.
Tosin, kun pienin lapseni on tyttö, huomaan, että useammin karjun isommille pojille hänen kiusaamisestaan kuin päin vastoin, vaikka taitavat ärsytellä toisiaan aika tasapuolisesti.
...on sitä naisilla/tytöillä jotain valtteja näköjään...
..tämä kirjoituksesi ilmensi sovinismia jo hiukan selvemmin. Kauhistuttava ajatus, että sinusta tulisi sovinisti ellei vaimosi pitäisi puoliaan ja sinua ruodussa. Minusta tasa-arvoisen asenteen pitäisi tulla ihmisestä luonnostaan eikä vaadittuna. En ymmärrä sinua, sinähän olet uskovainenkin? Eikö tavoitteena tällöin ole kieltää itseään ja omia itsekkäitä halujaan ihan omasta aloitteesta? Minusta, jos vaimosi alkaisi alistua sinulle, sinun tulisi kieltää häntä siitä ja auttaa häntä arvostamaan itseään ja odottamaan reilua käytöstä.
Ja mitä tarkoitit sillä että "pojat ovat poikia" aina välillä, sitäkö että he ovat sovinisteja aina silloin tällöin? Tähän asti sanonta on tarkoittanut viattomasti sitä että pikkupojat rikkovat tavaroita... ja jos asiaa ajatellaan uskonnollisesti, niin miehellehän on annettu käsky olla varovainen heikomman astian kanssa, koska se särkyy helpommin.. samaa käskyä ei ole edes annettu naisille, ja silti he harvemmin loukkaavat miehiä vastaavalla törkeällä sukupuolirasismilla kuin miehet naisia.
Mielestäni meillä (erityisesti uskovaisilla) on velvollisuus pitää ihanteita, kuten tasa-arvoihannetta ihan omasta aloitteesta eikä vain ajatella että kukin pitäköön puolensa. Heikot eivät pysty pitämään.
Toivotonta keskustelua. Samoista jutuista yhä uudestaan, mikään perustelu ei tunnu menevän perille näille eräille tyypeille. Olen nyt jonkin aikaa seuraillut palstaa, hieman kommentoinutkin, mutten tiedä, itkeäkö vai nauraa. Valitsen tavallisesti jälkimmäisen.
Olen lukenut nyt naisten satoja kertoja selittäneen, että feminismi ajaa naisten tasa-arvoasiaa, ei naisvaltaa. Feminismi ajaa asiaa naisten kannalta siitä syystä, että naiset edelleenkin ovat miehiä huonommassa asemassa monen objektiivisesti todennettavan kriteerin suhteen. Siitä syystä feminismi on naisasiaa, ei sille kuulu miesasian vetäminen. Silti naiset, myötätuntoisia kun yleensä ovat, suovat tukensa ja ymmärryksensä myös miestasa-arvolle silloin, kun ko. epäkohtia - harvinaisia tosin - on olemassa.
Miesasian kannattajat, toimikaa itse asiassanne. Jos ko. liike ei toimi, älkää syyttäkö meitä feministejä. Tai marisko näin tympeällä tavalla.
Kiintiöistä sen verran, että kiintiöiden kannattajatkaan eivät halua jäseniksi/toimijoiksi/päättäjiksi epäpäteviä, laatukriteerien pitää täyttyä. Mutta kun valinnan varaa pätevien joukossa on, niin kyllä monipuolisuus on ehdottomasti rikkautta. Osaavien naisten puuttuminen päättäjien joukosta on näkynyt ja näkyy edelleen yhteiskunnallisissa, liikkeenjohdollisissa ym. ratkaisuissa ilmiselvästi. Naisten vaikutusvallan vähäinenkin kasvu on kasvattanut ihmismyönteisyyttä ja humaanimpia kasvu-, työskentely- jne. olosuhteita. Voimankäytön, pakon, hierarkian tilalla on keskustelua, auttamista, itseohjautuvuutta. Arvostamista, ei lyömistä.
Eivät nämä tietysti ole pelkästään naisten arvoja ja on myös kovia naisia. Mutta väitän, että yleisesti ottaen tämä on trendi.
Päteviä ja koulutettuja naisia on nykyään yllin kyllin, joka lähtöön.
Yhteisymmärrys alkaa häämöttää feminismin olemuksen suhteen. Tässäkin keskustelusarjassa on jo pariin otteeseen todettu, että feministit ajavat vain naisten etua. Jos se näyttää hyvältä, vaatimuksia perustellaan tasa-arvolla, jos ei, vaatimuksille keksitään jokin muu perustelu, esim naisen oikeus päättää omasta ruumiistaan. Ei tässä mitään erikoista ole, kaikki eturyhmät menettelevät samalla tavalla.
Käsityksesi asioiden menosta parempaan suuntaan on kuitenkin omituinen. Tutkija Juha Siltala totesi viimeisimmässä Palkansaajien tutkimuslaitoksen Talous ja yhteiskunta -lehden numerossa, että viimeisten parin kymmenen vuoden aikana työntekijöiden asema työpaikoilla on muuttunut jatkuvasti huonompaan suuntaan. Samalla ajanjaksolla feminististen ajatusten vaikutusvalta on yhteiskunnassa on kasvanut. Tässä on selvä yhteys.
Erityisen heikoiksi työolot ovat kehittyneet naisvaltaisilla aloilla kuten terveydenhuollossa, missä burnout alkaa saada jo epidemian piirteitä. Juuri näillä aloilla naisia on paljon myös esimiesasemassa.
"Erityisen heikoiksi työolot ovat kehittyneet naisvaltaisilla aloilla kuten terveydenhuollossa, missä burnout alkaa saada jo epidemian piirteitä. Juuri näillä aloilla naisia on paljon myös esimiesasemassa."
Esimerkiksi terveydenhuollosa burn out-epidemia johtuu valtavasta työvoimapulasta, kun henkilökuntaa ei ole varaa palkata tarpeeksi. Naisraukat, jotka kyllä ovat itse surkean ammattinsa valinneet ja saavat syyttää itseään, tekevät töitä voimiensa äärirajoilla säälittävän pienellä palkalla. Esimiehen pallittomuudella tuskin on merkitystä tämän asian suhteen.
Yksi tärkeimpiä esimiehen ja johtajan tehtäviä on huolehtia siitä, että työ ja sen kunnolliseen tekemiseen tarvittavat resurssit ovat tasapainossa. Ei voida lähteä siitä, että jos esimies tai johtaja sattuu olemaan nainen, vastuu tästä tehtävästä siirtyy jollekin muulle.
Terveydenhuollon järjestää kunta, eli esimies on kunta, ei vastaava osastonhoitaja, lääkäri tai muukaan henkilökuntaan kuuluva johtotehtävissä toimiva työntekijä:)
Yrität selvästi keskustellä asiasta, josta et tiedä höpöäkään, pikkuinen;)
Nainen 25 vastasikin jo sinulle, mutta lisättäköön siihen, että kunnan terveydenhuollostakin päättävät ovat enemmistönä miehiä, se 60-40 prossaa, katsos! Et siis onnistunut sinäkään sysäämään syytä naisille :)
..tarvitaan feminismiä. Naiset ovat nimittäin liian kilttejä eivätkä vaadi itselleen riittävästi esim. rahaa. Siksi heitä on opetettava oikeanlaiseen itsekkyyteen. En tiedä olisiko miesjohtaja parempi ratkaisu asiaan... ovatko sairaanhoitajat muka tienanneet paremmin miesten ollessa johtajina tällä alalla?
Keskustelu voi tuntua toivottomalta siksi, että feminismistä ei ole kaikenkattavaa kuvausta. Itseasiassa kaikki feministitkään eivät ole yksimielisiä siitä mitä feminismi on. Monien mielestä feminismi on kuitenkin naisasianajoa. Feminismi voidaan myös ymmärtää yhteiskuntaa tutkivaksi ismiksi. Tässä tapauksessa yhteiskuntaa tutkitaan naisnäkökulmasta.
Se, ajaako feminismi tasa-arvoa vai ei, on riippuvainen siitä miten feminismin ymmärrämme. Mikäli ymmärrämme, että feminismi ajaa nimenomaan naisasiaa ja naisen etuoikeuksia ei voida puhua tasa-arvoa ajavasta ismistä. Mikäli ymmärrämme feminismin esimerkiksi yhteiskuntaa tutkivanaa ja kritisoivana isminä, jonka tarkoitus on korjata tiettyjä epäkohtia yhteiskunnassa olemme lähempänä tasa-arvon ajamista. Toisaalta jos ymmärrämme tasa-arvon edistäminen kauttaaltaan asian ajamiseksi ei mikään yksittäinen liike oikeastaan aja tasa-arvoa vaan omaa asiaansa.
"Kiintiöistä sen verran, että kiintiöiden kannattajatkaan eivät halua jäseniksi/toimijoiksi/päättäjiksi epäpäteviä, laatukriteerien pitää täyttyä. Mutta kun valinnan varaa pätevien joukossa on, niin kyllä monipuolisuus on ehdottomasti rikkautta."
Ei kukaan ole mielestäni väittänyt, että kiintiöt tarkoittavat automaattisesti epäpätevien ihmisten palkkausta. Eikä täällä ole myöskään väitetty, että naiset olisivat jotenkin huonompia ks. tehtävissä kuin miehet. Vastustajat ajattelevat lähinnä sitä, että sukupuoli kävelee pätevyyden ohi. Tällainen on tietenkin mahdollista, mutta tuskin siitä sääntöä muodostuu. Itse näen kiintiöiden ongelmana lähinnä kiintiöpalkatun arvostuksen. Tällainen henkilö saa varmasti helposti kiintiöleiman ja hänen ajatellaan tulleen palkatuksi vain sukupuolensa vuoksi vaikka olisikin pätevä. Ehkä pidemmän päälle kiintiöt vaikeuttavat naisten uskottavuutta.
"Naisten vaikutusvallan vähäinenkin kasvu on kasvattanut ihmismyönteisyyttä ja humaanimpia kasvu-, työskentely- jne. olosuhteita. Voimankäytön, pakon, hierarkian tilalla on keskustelua, auttamista, itseohjautuvuutta. Arvostamista, ei lyömistä."
Tämä on mielestäni ehkä hieman rajusti vedetty päätelmä. Nykyaikainen trendi korostaa joka tapauksessa työntekijän hyvinvoinnin merkitystä hänen työpanokseensa. Toisaalta itseohjautuvuus, oma aloitteisuus sekä pakottamisen puute ovat seurausta organisaatioiden romuttamisesta sekä välijohtojen poistumisesta. Vastuu tuloksesta on siirtymässä enemmän ja enemmän työntekijän itsensä vastuulle. Nykyisin johto ei sanele työtapoja sekä toimintaratkaisuja niin pitkälle kuin ennen. Työntekijän on itse löydettävä ratkaisut ja johto katsoo vain mitä jää viivan alle.
Toisaalta, kuten tuolla ylempänä omalla otsikolla kirjoitan, yritys ei ole mielestäni velvollinen toteuttamaan erityistä tasa-arvopolitiikkaa. Ei siis ainakaan yksityisellä puolella. Valtion omistamat yritykset ovat eri asia ja niillä ehkä saattaisi olla jonkinlainen moraalinen tai eettinen velvollisuus olla esimerkkinä, mutta tuo on oman arvokeskustelunsa paikka.
Yleensä feministit siirtävät vastuuta tämän tyyppisissä asioissa askel askeleelta ylöspäin, kunnes löytyy sellainen esimies tai johtaja joka on mies. Sinun ratkaisusi, jossa vastuu siirretään jollekin joka ei ole ihminen ollenkaan ja jolla ei siis ole sukupuolta on uusi ja outo. Feminismisi taitaa olla väljähtymässä!
Kunnan päättäjät valitaan vaaleissa, ja äänestäjistä enemmistö on naisia! Revi tästä huumoria!
Miten yhtä paljon voi olla sinulle liian paljon naisille?
Eikö yhtä hyvin yhtä paljon ole liikaa miehille siinä tapauksessa?
Sinä siis tahdot että miehet saavat jatkossakin olla tasa-arvoisempia kuin naiset?
Onko se oikein?