olemme miesystäväni kanssa olleet yhdessä kohta kaksi vuotta. Miesystäväni tulee luoksemme viikonloppuisin ja loma-aikoinaan. Asun omakotitalossa tyttäreni kanssa ja hän äitinsä kanssa rivarikaksiossa.
olen miehelleni ensimmäinen vakavasti otettava suhde. hän on 36 v, ja asuu siis edelleen äitinsä kanssa. Äiti onkin ollut suuri ongelma, koska hän ei "päästä" poikaansa irti ja saa ajoittain hirveitä mustasukkaisuuskohtauksia, jolloin miehen täytyy lomillaankin mennä kotiinsa meiltä.
mies sanoo kovasti rakastavansa ja meidän piti mennä vuodenvaihteessa kihloihinkin. Kihlat kuitenkin jäivät ostamatta ja miehen äidin saama "haluan poikani heti kotiin!"-kohtaus joulun välipäivinä ei mitenkään tunnelmaa nostattanut kihlajaisia ajatellen.
Olen todennut, että lupauksista ja muutospuheista huolimatta mies ei äidistään irti pääse eikä äiti miehestä. mies on muuten kaikin puolin hyvä, rakastava, huomaavainen ja auttaa kodin- ja talon hoidossa tosi paljon. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä viikonloppu-systeemi tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen (=äidin hautajaisiin) saakka.
Onko teillä muilla ollut pitempään tällainen puolietäsuhde, joka olisi toiminut? Toisaalta kun olen löytänyt hyvän miehen, en hänestä haluaisi luopua, mutta toisaalta taas ottaa päähän, kun homma ei etene mihinkään. Olemme puhuneet jopa vauvasta, mutta en halua yksinhuoltajaelämää toisenkin lapsen kanssa. Välillä mietin, että olisi aivan sama, onko mies kuvioissa ollenkaan.
olen miehelleni ensimmäinen vakavasti otettava suhde. hän on 36 v, ja asuu siis edelleen äitinsä kanssa. Äiti onkin ollut suuri ongelma, koska hän ei "päästä" poikaansa irti ja saa ajoittain hirveitä mustasukkaisuuskohtauksia, jolloin miehen täytyy lomillaankin mennä kotiinsa meiltä.
mies sanoo kovasti rakastavansa ja meidän piti mennä vuodenvaihteessa kihloihinkin. Kihlat kuitenkin jäivät ostamatta ja miehen äidin saama "haluan poikani heti kotiin!"-kohtaus joulun välipäivinä ei mitenkään tunnelmaa nostattanut kihlajaisia ajatellen.
Olen todennut, että lupauksista ja muutospuheista huolimatta mies ei äidistään irti pääse eikä äiti miehestä. mies on muuten kaikin puolin hyvä, rakastava, huomaavainen ja auttaa kodin- ja talon hoidossa tosi paljon. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä viikonloppu-systeemi tulee jatkumaan hamaan tulevaisuuteen (=äidin hautajaisiin) saakka.
Onko teillä muilla ollut pitempään tällainen puolietäsuhde, joka olisi toiminut? Toisaalta kun olen löytänyt hyvän miehen, en hänestä haluaisi luopua, mutta toisaalta taas ottaa päähän, kun homma ei etene mihinkään. Olemme puhuneet jopa vauvasta, mutta en halua yksinhuoltajaelämää toisenkin lapsen kanssa. Välillä mietin, että olisi aivan sama, onko mies kuvioissa ollenkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
hih.. kuulostipa toi mies tutulta...Oletko jutellut miehen äidin kanssa? siis kaikesta muustakin?
Meillä tilanne oli toisin päin, oma äitini ei millään voinut aluksi sulattaa miestäni ja oli koko ajan välissä säätämässä, ennen kuin sai tutustua mieheeni kunnolla. Ei ole mitenkään helppoa suututtaa äitiä, vaikka toisaalta tekisi mieli tehdä toisin!Varmasti hankala paikka teille kaikille!