Miks

Nii-in jokainenhan meistä on oma yksilönsä horoskooppimerkistä riippumatta..

Asianihan koski tätä yleistämistä, että jos olet se ja se horoskoopiltasi niin sitten olet sellainen ja sellainen...ja sun täytyy käyttäytyä niin ja näin.. jne.

Tokihan jotkin piirteet aina jossain määrin täsmää, mutta ei sun tarvitse elää niinkuin kirjoitetaan sun olevasi horoskoopin mukaan..

Mä oon ollu oikukas oinas ja tavan jästipää koko kolmenkymmenen vuoden ajan, Koskaan en ole ottanut muita huomioon vaan oma napa tärkein.. ja niin se horoskooppikin sanoo että oinaan on oltava aina "Number One"...

Mutta, mutta.. tavattuani tämän toisen puoliskoni niin Olen kuin muuttunut ihminen ;)
Otan muut huomioon.. enkä aseta enää itseäni aina edelle muita vaan olen oppinut ottamaan kanssa ihmisenikin huomioon, toki tämähän tietenkin saattaa myös johtua siitäkin että tuota ikääkin on tullut enemmän eli olen Aikuistunut :)

- Olkaa sellaisia kuin olette, elkää liikaa tuijotelko niitä tekstejä mitä merkeistänne kerrotaan...

Ps. Rakastan omaa Vesimiestäni..

tee.... kirjoitti:

Nii-in jokainenhan meistä on oma yksilönsä horoskooppimerkistä riippumatta..

Asianihan koski tätä yleistämistä, että jos olet se ja se horoskoopiltasi niin sitten olet sellainen ja sellainen...ja sun täytyy käyttäytyä niin ja näin.. jne.

Tokihan jotkin piirteet aina jossain määrin täsmää, mutta ei sun tarvitse elää niinkuin kirjoitetaan sun olevasi horoskoopin mukaan..

Mä oon ollu oikukas oinas ja tavan jästipää koko kolmenkymmenen vuoden ajan, Koskaan en ole ottanut muita huomioon vaan oma napa tärkein.. ja niin se horoskooppikin sanoo että oinaan on oltava aina "Number One"...

Mutta, mutta.. tavattuani tämän toisen puoliskoni niin Olen kuin muuttunut ihminen ;)
Otan muut huomioon.. enkä aseta enää itseäni aina edelle muita vaan olen oppinut ottamaan kanssa ihmisenikin huomioon, toki tämähän tietenkin saattaa myös johtua siitäkin että tuota ikääkin on tullut enemmän eli olen Aikuistunut :)

- Olkaa sellaisia kuin olette, elkää liikaa tuijotelko niitä tekstejä mitä merkeistänne kerrotaan...

Ps. Rakastan omaa Vesimiestäni..

Lue lisää

kerroin vain sen, että olen myös havainnut, että vesimiehistä on kirjoitettu enemmän pahaa kuin nämä yleisesti ansaitsevat :D

Itse en luultavasti ole ns. tyypillinen oinas, vaikka paljon osuvia juttuja kuvauksista löytyykin. Temperamenttia ja harkitsemattomuutta toki löytyy, mutta esim. mainitsemaasi itsekkyyttä hyvin vähän. Jos horoskoopista halutaan löytää syy siihen, miksi olen varsin syvällinen, epäitsekäs, kiltti ja herkkä, niin voihan sen selittää vaikkapa sillä, että nouseva merkkini on rapu. Jos taas halutaan selittää muilla tavoin, niin olen vanhempieni jälkeläinen ja olen perinyt luonteenpiirteeni että elämänkokemukseni ja olosuhteet, joissa olen elänyt, ovat tehneet minusta mitä olen ja muokkaavat minua edelleen.

En oikeastaan tiedä, pitäisikö uskoa siihen, että se, mihin aikaan vuodesta olemme syntyneet, vaikuttaisi jotenkin luonteeseemme. En täysin kiellä asiaa, koska yhtäläisyyksiä löytyy saman tähtimerkin alla syntyneistä ihmisistä. Toisaalta löytyy eroavaisuuksiakin. Tunnen esim. siskokset, jotka ovat molemmat aurinkomerkiltään kalat, mutta aivan erilaiset persoonat. Sitä en tiedä, ovatko sitten pohjimmiltaan kuitenkin samanlaisia ja onko juuri tämä "pohjimmiltaan samanlaisia" se, mikä horoskoopeissa on ideana. Että ihmisiin vaikuttavat paljon olosuhteet ja kasvatus, jne. mutta se pohjimmainen luonne on samojen aurinkomerkkien edustajilla sama?

Erityistä merkkien yhteensopivuuksissa on se, että molemmilla kerroilla kun olen ollu rakastunut ihmiseen jotenkin aivan erityisellä tavalla, kohteena on ollut vesimies. Mutta kyllähän tuokin voi olla täyttä sattumaa.

Oli miten oli, minusta luonne- ja yhteensopivuushoroskoopit ovat aika hauskaa ajanvietettä.

Ollaan jo 3kymppisiä..

Hmmmm... mitä lie tarkoittanet mutta ihmiset ovat jokaisessa suhteessa erinlaisia, tai minä olen ainakin koska tunteet eivät ole samoja eri ihmisten kanssa.

Nyt sinä tuntematon ihminen tulet väittämään, että mieheni pettää minua?

Pitäskö käydä tutkituttamassa nuppis?

Niin.. kirjoitti:

Ollaan jo 3kymppisiä..

Hmmmm... mitä lie tarkoittanet mutta ihmiset ovat jokaisessa suhteessa erinlaisia, tai minä olen ainakin koska tunteet eivät ole samoja eri ihmisten kanssa.

Nyt sinä tuntematon ihminen tulet väittämään, että mieheni pettää minua?

Pitäskö käydä tutkituttamassa nuppis?

Lue lisää

Miksi vetää herne nenään jostain noin pienestä asiasta? Kunhan totesin asioita, ei sen kummempaa. Rentoudu hyvä ihminen, tai älä edes kirjoita tälläisille palstoille, josset kestä vastauksia joita saat...

Kun tutustuin omaan vesimiesmieheeni, sain alle viikon sisällä kuulla että hän rakastaa minua. Sen verran olen nähnyt epämääräistä ja epäluotettavaa sakkia, että tämän miehen vilpittömyys löi minut ällikällä. Ja kyllä, hän palvoo minua. Kuten myös minä häntä.

Hän itse myös oli ollut 10 vuoden suhteessa, tosin 5 vuotta ennen kuin me tapasimme. Hänen sanojensa mukaan siitä 3 viimeistä vuotta oli vain ns. olemista. Eli loppua kohti menoa koko ajan. Homma tyssäsi siihen, että mieheni ex lähti toisen matkaan, ero olisi kuitenkin seurannut kohta hänen aloitteestaan.

Kyllä se ihan normaalia on, että joskus suhteessa ollaan vain tottumuksen ja olemisen vuoksi. Ihastua voi kuka vain missä vaiheessa suhdetta tahansa, varsinkin kriisiaikoina. Ja joka parisuhteessa niitä on. Se, että on ollut ihastunut ja katsellut toista vuosikausia, ei tee petturiluonnetta tms.

Mitähän meidänkin etenemistahdista voi epäilevät ihmiset sanoa? Tavattiin kesäkuussa 2006, heinäkuussa kihloihin (ja hääpäivä päätettiin, 08/08/08), elokuussa muutettiin yhteen, syyskuussa sain tietää olevani raskaana. Nyt tammikuussa ostettiin talo :) Reipas tahti mutta mitä sitten? Elämä on haasteita täynnä. Tämän ihmisen kanssa haluan ne ottaa vastaan. Parempaa kumppania en itselleni oisi voinut löytää.

Kaikille veskarien kanssa seurusteleville (varsinkin niille joita palvotaan): olet löytänyt unohtumattoman kumppanin :)

Marielle82 kirjoitti:

Kun tutustuin omaan vesimiesmieheeni, sain alle viikon sisällä kuulla että hän rakastaa minua. Sen verran olen nähnyt epämääräistä ja epäluotettavaa sakkia, että tämän miehen vilpittömyys löi minut ällikällä. Ja kyllä, hän palvoo minua. Kuten myös minä häntä.

Hän itse myös oli ollut 10 vuoden suhteessa, tosin 5 vuotta ennen kuin me tapasimme. Hänen sanojensa mukaan siitä 3 viimeistä vuotta oli vain ns. olemista. Eli loppua kohti menoa koko ajan. Homma tyssäsi siihen, että mieheni ex lähti toisen matkaan, ero olisi kuitenkin seurannut kohta hänen aloitteestaan.

Kyllä se ihan normaalia on, että joskus suhteessa ollaan vain tottumuksen ja olemisen vuoksi. Ihastua voi kuka vain missä vaiheessa suhdetta tahansa, varsinkin kriisiaikoina. Ja joka parisuhteessa niitä on. Se, että on ollut ihastunut ja katsellut toista vuosikausia, ei tee petturiluonnetta tms.

Mitähän meidänkin etenemistahdista voi epäilevät ihmiset sanoa? Tavattiin kesäkuussa 2006, heinäkuussa kihloihin (ja hääpäivä päätettiin, 08/08/08), elokuussa muutettiin yhteen, syyskuussa sain tietää olevani raskaana. Nyt tammikuussa ostettiin talo :) Reipas tahti mutta mitä sitten? Elämä on haasteita täynnä. Tämän ihmisen kanssa haluan ne ottaa vastaan. Parempaa kumppania en itselleni oisi voinut löytää.

Kaikille veskarien kanssa seurusteleville (varsinkin niille joita palvotaan): olet löytänyt unohtumattoman kumppanin :)

Lue lisää

Meillä edettiin kanssa hyvin nopeasti, tosin hieman eri järjestyksessä kuin te ja tosin vuosi pidempään yhteistä taivalta kuin teillä, mutta koko aika on ollut aivan ihanaa ja vaikka meillä jo lapsikin on, minkäänlaisia suuria ongelmia ei ole tullut vastaan missään vaiheessa (jos nyt edes pieniä) ja ehkäpä siksi, että veskarini rakastaa minua ja minä häntä, ja kumpikaan ei yritä muuttaa toista muuksi kuin on... Joistakin tietysti hirveän lyhyt aika puolitoista vuotta, mutta minä uskon, että kun kohtaa itselleen hyvän puoliskon, sen tuntee kyllä heti. Ikinä ei ole ollut näin hyvä, helppo ja varma olo miehen vuoksi.

Ihanaa on elämä nykyään. Joskus ihmettelee, että onko liiankin ihanaa, mutta ehkä pitäisi vain uskoa, että jokainen, joka uskaltaa ottaa onnen vastaan sen myös ansaitsee, eikä siitä tarvitse aina maksaa kovaa hintaa.

Niin, ja itse olin vastikään eronnut pitkästä suhteesta kun tapasimme, mutta se suhde oli ollut vain sitä olemista jo lähes koko sen keston ajan, mutta yhdessä oltiin, kun eroaminen oli jotenkin vaikeaa, siksi kai, kun oli ensimmäinen pidempi suhde molemmilla kyseessä... Voin siis ihan omasta puolestani todistaa, että se, että aloittaa kohta vanhan suhteen loputtua uuden, ei tarkoita, että vain hakisi väliaikaista lohtua, tms. jos se vanha suhde ei ole enää pitkään aikaan ollut edes suremisen arvoinen.

Ei kai haittaa, että kommentoin, kun en ollut sellainen epäilevä ihminen?:D

Täällä myös kirjoitti:

Meillä edettiin kanssa hyvin nopeasti, tosin hieman eri järjestyksessä kuin te ja tosin vuosi pidempään yhteistä taivalta kuin teillä, mutta koko aika on ollut aivan ihanaa ja vaikka meillä jo lapsikin on, minkäänlaisia suuria ongelmia ei ole tullut vastaan missään vaiheessa (jos nyt edes pieniä) ja ehkäpä siksi, että veskarini rakastaa minua ja minä häntä, ja kumpikaan ei yritä muuttaa toista muuksi kuin on... Joistakin tietysti hirveän lyhyt aika puolitoista vuotta, mutta minä uskon, että kun kohtaa itselleen hyvän puoliskon, sen tuntee kyllä heti. Ikinä ei ole ollut näin hyvä, helppo ja varma olo miehen vuoksi.

Ihanaa on elämä nykyään. Joskus ihmettelee, että onko liiankin ihanaa, mutta ehkä pitäisi vain uskoa, että jokainen, joka uskaltaa ottaa onnen vastaan sen myös ansaitsee, eikä siitä tarvitse aina maksaa kovaa hintaa.

Niin, ja itse olin vastikään eronnut pitkästä suhteesta kun tapasimme, mutta se suhde oli ollut vain sitä olemista jo lähes koko sen keston ajan, mutta yhdessä oltiin, kun eroaminen oli jotenkin vaikeaa, siksi kai, kun oli ensimmäinen pidempi suhde molemmilla kyseessä... Voin siis ihan omasta puolestani todistaa, että se, että aloittaa kohta vanhan suhteen loputtua uuden, ei tarkoita, että vain hakisi väliaikaista lohtua, tms. jos se vanha suhde ei ole enää pitkään aikaan ollut edes suremisen arvoinen.

Ei kai haittaa, että kommentoin, kun en ollut sellainen epäilevä ihminen?:D

Lue lisää

"Ei kai haittaa, että kommentoin, kun en ollut sellainen epäilevä ihminen?:D"

Siis ei haittaa pätkääkään!

Hienoa tietää että en ole ainoa joka näin kokee :D

"Minkäänlaisia suuria ongelmia ei ole tullut vastaan missään vaiheessa (jos nyt edes pieniä) ja ehkäpä siksi, että veskarini rakastaa minua ja minä häntä, ja kumpikaan ei yritä muuttaa toista muuksi kuin on..."

Meillä on tämä sama periaate. Mieheni on myös sanonut minulle miten mahtavaa on, että annan hänen olla juuri sellainen kuin hän on. Ja päinvastoin. Jos menee joskus sukset ristiin niin puhumalla selvitetään. Kun vain uskaltaa avata suunsa ja puhua sen puhtaaksi kun joku vaivaa tai häiritsee niin luulen että kaikissa parisuhteissa olisi vähemmän ongelmia.

"Joskus ihmettelee, että onko liiankin ihanaa, mutta ehkä pitäisi vain uskoa, että jokainen, joka uskaltaa ottaa onnen vastaan sen myös ansaitsee, eikä siitä tarvitse aina maksaa kovaa hintaa."

Me ollaan kumpikin oltu "huonoissa" parisuhteissa, ts. opimme mitä emme kumppanista halua. Kun tavattiin niin tunne oli uskomaton, koska kumpikin tiesi mitä halusi ja odotti, ja jotenkin sen löytyminen niin helposti löi kummankin ällikällä. Jokainen ansaitsee onnen, mutta uskon että osaamme arvostaa sitä enemmän menneisyyden pettymysten ja oppien takia. Jos oltais tavattu esim. 3 vuotta sitten niin ehkä ei olisi kolahtanut. Oltiin kumpikin vielä silloin erilaisia. Tuntuu että näin oli tarkoitettu :) Palat loksahti.

Joku voi nyt lukea tämän ja ajatella että minä koen vielä alkuhuumaa... mutta voin rehellisesti sanoa etten tiennyt ennen tätä mitä todellinen rakkaus on. Tämän perusteella osaan mielestäni erottaa huuman kestävästä rakkaudesta. Täydellinen ei ole kukaan mutta rakastan miestäni kaikkine ominaisuuksineen. Minulle hän on "täydellinen" :) En muuttaisi hänestä mitään ja sitä en ole koskaan elämässäni voinut sanoa kenestäkään.

Marielle82 kirjoitti:

"Ei kai haittaa, että kommentoin, kun en ollut sellainen epäilevä ihminen?:D"

Siis ei haittaa pätkääkään!

Hienoa tietää että en ole ainoa joka näin kokee :D

"Minkäänlaisia suuria ongelmia ei ole tullut vastaan missään vaiheessa (jos nyt edes pieniä) ja ehkäpä siksi, että veskarini rakastaa minua ja minä häntä, ja kumpikaan ei yritä muuttaa toista muuksi kuin on..."

Meillä on tämä sama periaate. Mieheni on myös sanonut minulle miten mahtavaa on, että annan hänen olla juuri sellainen kuin hän on. Ja päinvastoin. Jos menee joskus sukset ristiin niin puhumalla selvitetään. Kun vain uskaltaa avata suunsa ja puhua sen puhtaaksi kun joku vaivaa tai häiritsee niin luulen että kaikissa parisuhteissa olisi vähemmän ongelmia.

"Joskus ihmettelee, että onko liiankin ihanaa, mutta ehkä pitäisi vain uskoa, että jokainen, joka uskaltaa ottaa onnen vastaan sen myös ansaitsee, eikä siitä tarvitse aina maksaa kovaa hintaa."

Me ollaan kumpikin oltu "huonoissa" parisuhteissa, ts. opimme mitä emme kumppanista halua. Kun tavattiin niin tunne oli uskomaton, koska kumpikin tiesi mitä halusi ja odotti, ja jotenkin sen löytyminen niin helposti löi kummankin ällikällä. Jokainen ansaitsee onnen, mutta uskon että osaamme arvostaa sitä enemmän menneisyyden pettymysten ja oppien takia. Jos oltais tavattu esim. 3 vuotta sitten niin ehkä ei olisi kolahtanut. Oltiin kumpikin vielä silloin erilaisia. Tuntuu että näin oli tarkoitettu :) Palat loksahti.

Joku voi nyt lukea tämän ja ajatella että minä koen vielä alkuhuumaa... mutta voin rehellisesti sanoa etten tiennyt ennen tätä mitä todellinen rakkaus on. Tämän perusteella osaan mielestäni erottaa huuman kestävästä rakkaudesta. Täydellinen ei ole kukaan mutta rakastan miestäni kaikkine ominaisuuksineen. Minulle hän on "täydellinen" :) En muuttaisi hänestä mitään ja sitä en ole koskaan elämässäni voinut sanoa kenestäkään.

Lue lisää

ei voi kuin sanoa, että kuulostaa niin tutulta. Siis tuo, että on ollut huonoja parisuhteita ja on niiden jälkeen tiennyt, mitä juttuja ei todellakaan kumppanissaan halua nähdä (eikä itsessään, väärä kumppani kun usein tuo myös itsestä esiin ne huonot puolet, jotka eivät oikean kanssa ole pinnassa).

"Väärässä suhteessa" olen kokenut sellaista alkuhuumaa, jonka aikana on jo syntynyt epäilyksiä, mutta niistä ei vain ole jaksanut välittää. Siksipä on nyt helppo erottaa hyvä alkuhuuma huonosta... Toivotan teille oikein rakkauden- ja onnentäyteistä elämää! :)

Täällä myös kirjoitti:

ei voi kuin sanoa, että kuulostaa niin tutulta. Siis tuo, että on ollut huonoja parisuhteita ja on niiden jälkeen tiennyt, mitä juttuja ei todellakaan kumppanissaan halua nähdä (eikä itsessään, väärä kumppani kun usein tuo myös itsestä esiin ne huonot puolet, jotka eivät oikean kanssa ole pinnassa).

"Väärässä suhteessa" olen kokenut sellaista alkuhuumaa, jonka aikana on jo syntynyt epäilyksiä, mutta niistä ei vain ole jaksanut välittää. Siksipä on nyt helppo erottaa hyvä alkuhuuma huonosta... Toivotan teille oikein rakkauden- ja onnentäyteistä elämää! :)

Lue lisää

"Väärä kumppani kun usein tuo myös itsestä esiin ne huonot puolet, jotka eivät oikean kanssa ole pinnassa."

Tämän todellakin huomasin edellisissä suhteissani. Koskaan en ole exiäni yksin syyttänyt suhteen ongelmista. Aiheutin niitä tiedostetun tiedostamattomasti itsekin omalla käytökselläni (tosin tämän ymmärsin vasta pitkään suhteiden jälkeen). Kai se huono olo ja pintaa syvemmällä olevat jutut, joista en pystynyt puhumaan purkautuivat alitajuntaisesti väkisin mm. raivareina ja tyhjän nalkutuksena.

Lopullisen varmasti olen tämän ymmärtänyt nyt nykyisen mieheni kanssa, kun on hyvä olo. Ei siis tarvetta tyhjälle kätinälle ja on ihminen johon luottaa 100% ja saa puhua miettimättä pitääkö toinen tyhmänä tai kahjona. Ja varmasti mikään mikä minua vaivaa ei ole naurettavaa vaan vakava juttu. Siitä kunnioitan miestäni mielettömästi :)

Ja niin. Yksi syy joka lopulta sai minut toimimaan entisissä suhteissa eroon päin oli kunnioituksen puute. Kun huomasin että se on kadonnut niin ei enää mitään järkeä yrittää... kun ei kunnioita toista niin kyllä se kuva muuttuu ja alkaa miettiä että miksi koskaan kuvittelin, että tämä on se oikea? Ja kun tämän huomasi niin myös oivalsi, että tiesihän sen oikeastaan jo alusta asti. Eli...

"Väärässä suhteessa olen kokenut sellaista alkuhuumaa, jonka aikana on jo syntynyt epäilyksiä, mutta niistä ei vain ole jaksanut välittää."

Näin on. Seurustelin erään miehen kanssa 4 vuotta (elämäni pisin suhde) ja kun jälkeenpäin luin kirjeitä, joita hän silloin minulle lähetti, näin kaikki ne ongelmat, joihin suhteemme lopulta kaatui :) Hassua, eikö? Silloin sitä oli nuori ja sokea. Tai ei vain ottanut epämääräisyyksiä vakavasti.

"Siksipä on nyt helppo erottaa hyvä alkuhuuma huonosta..."

Aivan. Ja en voi sanoin kuvailla mitä tunsin kun näin nykyisen mieheni ensimmäisen kerran... se kolahti kerralla. Jos joku olisi sitä ennen tullut hempeilemään minulle rakkaudesta ensi silmäyksellä, olisin nauranut päin naamaa :) Nyt nauran vain omalle epäilykselleni.

Mutta toivotan myös sinulle rakkauden- ja onnentäyteistä elämää! :) Olemme sen ansainneet ;)