Täällä saa lukea paljon sellaisista työpaikkaihastuksista joissa vain itse kohde tai molemmat osapuolet ovat varattuja.
Onko sitten ollenkaan sellaisia tapauksia joissa itse ollaan varattuja mutta ihastuneita vapaaseen tai ainakin sormuksettomaan henkilöön?
Tunnetteko kohteenne hyvin vai onko hän ihan puoliksi tuntematon ihminen työpaikalla?
Jos ette tunne niin mikä muu kuin ulkonäkö sai teidät ihastumaan häneen?
Mikä mahdollisesti estää asian etenemisen?
Onko sitten ollenkaan sellaisia tapauksia joissa itse ollaan varattuja mutta ihastuneita vapaaseen tai ainakin sormuksettomaan henkilöön?
Tunnetteko kohteenne hyvin vai onko hän ihan puoliksi tuntematon ihminen työpaikalla?
Jos ette tunne niin mikä muu kuin ulkonäkö sai teidät ihastumaan häneen?
Mikä mahdollisesti estää asian etenemisen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
..ok ensiksi ihastuin tuon naisen katseeseen, hymyyn, pieniin asioihin kuten miten hän asettelee hiuksiaan tai miten hän pukeutuu ,kävelee, tapaan puhua, kunnes tutustuin häneen ja ihastuin tuohon hänen asenteeseensa elää ja kokonaisuuteen. Sanomattakin kai on selvää, että hän on myös todella suloinen nainen - ainakin minun "muille näkymättömien" vaaleanpunaisten silmälasieni läpi.
Eihän se ole mikään ongelma ihastuksessa, jos kumpikaan ei ole varattu, onni suosii aina rohkeaa.
Ei sormuksillä ole mitään merkitystä, kyllä se varausmerkki on päällä korvien välissä.
Meillä kummallakaan ei ole sormuksia ja silti minä olen naimisissa tai pitäisikö sanoa lapsenhoitoliitossa ja tietääkseni hänelläkin miesystävä. Kaiken lisäksi hän on työkaverini - siinä on jo ongelmaa kerrakseen....
Ensi ihastuminen tapahtui häneen jo kuusi vuotta sitten, kun näin hänet ensi kertaa bussipysäkillä kotini lähellä. Näimme satunnaisesti ohimennen toisiamme ehkä kerran 1-2 kuukauden aikana. Alle 2 vuotta sitten hänestä tuli työkaverini, vaikka emme teekään kovin tiiviisti töitä yhdessä, olen oppinut tuntemaan häntä paremmin ja sitä enemmän olen häneen ihastunut. Luulen tai toivon että hänkin on kiinnostunut ainakin hiukan minusta,katseemme kohtaavat liian usein, ollakseen normaalia. Nyt työjärjetelumme muuttuvat ja alamme työskennellä etäämmällä toisistamme. Olen ajatellut vihdoin ehdottaa hänelle tapaamista vapaa-ajalla kahdestaan joku ilta... No ihan toimeton en ole tuota kahta vuotta, viimeksi tanssiessamme pikkujouluissa kerroin hänelle että hän on mielestäni suloisin nainen jonka tunnen....
on vain niin käsittämättömän hyvä olla. Värinä, lämpö ja lähes sietämätön halu koskettaa...
Ihmisinä ollaan erilaisia, on erilaiset harrastukset yms. Mutta se kemia, WAU!
Ja kuinka tuskallista se, ettei kuitenkaan saa koskettaa. Ainakaan muutakun pienen hipaisun. Me molemmat varattuja, ja puhuttu kyllä tilanteesta, että niin liikaa ihastuttu ollaan mutta että se pitää saada unohtumaan ja katoamaan... kunpa se olisikin niin helppoa!! Miten siinä onnistun.. en tiedä?
helpottaa heti, kun hoidatte aikuismaisesti tilanteen vaikka varaamalla hotellihuoneen muutamaksi tunniksi...
Sitten on kiva taas palata oman kumppanin kainaloon yhtä uutta kiihottavaa kokemusta rikkaampana...
Eikä asiasta kannata kenellekään huudella puhumattakaan todisteiden jättämisestä.
Ystävällisin terveisin nimim. Kaiken kokenut.
Done that... oltiin laivalla... Ja ihanaa se kyllä oli. Ja voi mitkä sekavat tunteet sen jälkeen.. ja vieläkin. Kun nyt pystyis vaan unohtamaan kuinka ihana se on. Ja palauttamaan mieleen se oman puolison ihanuus....
ovat niin tiukkapipoja, etteivät ymmärrä sitä, että kun hullaantuminen yllättää, on tilaisuutta käytettävä hyväksi: se ei ole keneltäkään pois, päinvastoin!
Arki kaikkine velvollisuuksineen on välillä niin puuduttavan tylsää, että kun kaksi aikuista haluaa nauttia toistensa lämmöstä, se pitää heille suoda...
Minusta kaikkien pitäisi ajatella, kuten rauhanliikkeen tunnuslause on: "Make Love, not WAR!"
.. että kun puhut asiaa!! Tuo olisikin ihana skenaario! Harmi vaan, ettei totta..
ja niin pyrin elämään. Rakkauden ja lemmen saaminen ja antaminen on kaikkein parasta elämässä. Kun ei ole rakkautta, ei ole elämää, ainakaan mielenkiintoista sellaista!
varattuna ihastuin työkaveriin, joka oli sinkku, mutta mitään tunteenilmauksia ei ole sanottu, vaan on saatu pidettyä välit etäisinä. Vaikeaa on itselleni ollut, varmaan oma tausta ei ole kunnossa.
Ja puoliksi tuntematon hän on, juuri kuten kerroin, siitä syystä, ei ole tutustuttu. Mutta ajatuksissa hyvin usein, voi sanoa, että tunnen syvää ihastumista.
Sai ihastumaan olemus, hänen rauhallisuus ja karisma.Etenemisen estää minun oma elämäntilanne.
naimisissa olevaan naiseen. Numero 1.ulkonäkö, 2.elämänasenne, 3.suloisuus, 4.opin häneltä jotkin uutta. Järjestys oli ensiksi tämä, opittuani tuntemaan paremmin järjestyksellä ei ole merkitystä.
Itselläni on parisuhde. En silti saa ajatuksiani irti työkaveristani. Hän on omallatapaa iloinen, mutta jokin viestittää hänenkin kaipaavan seuraani.
Emme ole jutelleet henk.koht asioista, ja siksi olen tietämätön hänen parisuhteestaan. Jotakin on huonosti, mutta ei onko se oman mielikuvituksen oletusta. Ei tällaista voi kysyä, vai voisikohan?
Lopuksi. Tunnen välillämme tätä kliseistä vetovoimaa. Taitaa tätä palstaa lukea naiset enemmän siksi ilmaistaan asia nyt näin.
Et ainakaan menetä mitään, jos kysyt. Enemmän saatat menettää, jos et kysy.
No sähköpostilla ja tekstiviestillähän se on kätevää flirttailla nykyaikana. Varsinkin toimistotyössä tuollainen koneen turvin naamioitu yhteydenpito on helppoa. Minä ihastun aina ensimmäisenä ulkonäköön, ja se kai oli vapaaseen mieheen ihastuttuanikin kriteeri. Upeat mustat hiukset, miehekäs kroppa, kauniit kasvonpiirteet... Ai ai, heikottaa kun muisteleekin.
en aluksi edes sinäänsä noteeraanut koko miestä.hän oli minulle vain yksi työpaikkamme äijistä.toki olin todennut että nuori (minusta 3v vanhempi,mutta muihin työkavereihin verrattuna nuori) ja eipä ulkonäössäkään ollut mitään valittamista.tiesin että hänellä on perhe, 2vuotias tytär ja avovaimo. tulimme aina hyvin juttuun kun juttelimme,mutta emmehän jutelleet muista kuin työasioista...
kun tämä mies sitten pikkuhiljaan alkoi pitää minuun enemmän yhteyttä,soitteli ja lähetteli viestejä,opin tuntemaan häntä myös paremmin.hän on kertonut itsestään paljon ja pikku hiljaan alkoi kiinnostus kasvaa...kaikki puhelutiedot ja viestit olemme molemmat joutuneet poistamaan,jottei vain kummankaan kumppanit niitä näkisi.aina kun kännykkäni näytölle ilmestyy teksi uudesta viestistä tai hänen nimensä hänen soittaessaan, ottaa sydämmeni muutaman ylimääräisen lyönnin.voimme puhua monta tuntia puhelimessa ja viestejä vaihtuu useita kymmeniä. eilen illalla hän laitti minulle viestin että on ihastunut minuun.ja taas sydämmeni otti muutamat lisälyönnit.. että mitä nyt? mitä seuraavaksi tapahtuu? aikaisemmin kumpikaan ei ollut asiaa maininnut suoraan... nyt olen täysin pattitilanteessa.en tiedä mitä teen! no illalla menin sitten vielä vastaamaan tähän hänen viestiinsä ja kerroin että myös minulla on alkanut tulla muitakin kuin kaverillisia tunteita häntä kohtaan.
en haluaisi loukata ketään,en tätä työkaveriniani enkä varsinkaan nykyistä kumppaniniani.
minulla jä tällä "uudella" tuttavuudella on monia samanlaisia ajatuksia.on tullut monta asiaa keskusteluissamme, joissa olemme olleet täysin samaa mieltä...hän on oman mieheni täydellinen vastakohta,mutta tuntuu että hänen kanssaan minulla on paljon paljon enemmän yhteistä... kertokaa mitä teen?oma pääni on aivan sekaisin.
...ei kuulosta kovin terveeltä.
Sinulta näyttäisi puuttuvan joitain olennaisia parisuhteeseen tarvittavia kykyjä. Kuten kyky olla rehellinen, avoin ja luotettava. Et myöskään pysty olemaan rehellinen itsellesi. Kunnioita kumppaniasi ja tuota toista miestä, hänen perhettään ja ennen kaikkea itseäsi sen verran, että lopetat ton heti. Sitoudu, kerran aloitit, tai eroa kunniallisesti. Äläkä enää päästä itseäsi vastaaviin tilanteisiin.
Pettämällä sinä vasta loukkaisitkin kumppaniasi. Ole sen verran nainen, ettet anna työkaverisikaan töppäillä.