Kokemuksesta kerron!
Parisuhteen jälkeen ystävyys on mahdoton yhtälö.
vuoden kokeillut... ei tule toimimaan!
Riippuu tietysti mistä syystä ero tullut ja kauako se on kestänyt, kuka jätti toisen?!
Kysynkin: moniko on onnistunut säilyttämääm "ystävyyden" eron jälkeen toiseen osapuoleen? Itse en kyennyt siihen, vaikka halusin!
Ei van voi.. ei kykene.. hajoo oma pää!
Parisuhteen jälkeen ystävyys on mahdoton yhtälö.
vuoden kokeillut... ei tule toimimaan!
Riippuu tietysti mistä syystä ero tullut ja kauako se on kestänyt, kuka jätti toisen?!
Kysynkin: moniko on onnistunut säilyttämääm "ystävyyden" eron jälkeen toiseen osapuoleen? Itse en kyennyt siihen, vaikka halusin!
Ei van voi.. ei kykene.. hajoo oma pää!
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä itsellä toimi 2 exän kanssa ystävyys tosin se vei aikaa noin vuoden jonka jälkeen sitä ystävyyttä voi harjoittaa.. nykyään vierailen nykyisen naiseni kanssa exäni ja sen miehen luona ihan kuin vanhat tuttavat...
Miten ihmeessä siihen kykenee. Ei oikea rakkaus muutu ystävyydeksi mutta ystävyys kyllä rakkaudeksi. Ei onnistuisi minulta ainakaan koskaan , loukkaamatta omia tunteitani tai ajattelematta ,että ei ole tarkoitus haavoittaa muitakaan osallisia. Voisin kyllä jutella jossain tavatessa mutta että omaan kotiini ei ikinä....
katsos jos mitään rakkautta ei enää ole..
Vanha klisee"Erosimme ystävinä" särähtää korvaani tosi pahasti.Ystävyys voi muuttua rakkaudeksi ja useinhan niin käykin - pikku hiljaa, tutustuen, lähentyen...Ja usein niistä suhteista tulee pitkiä ja onnellisia.Mutta ystävyys rakkauden jälkeen tuskin onnistuu, ellei sitten molempien tunteet jäähdy ystävyyden suuntaan tasan yhtä aikaa, samssa tahdissa. Ja niinhän taas käy harvoin, ikävä kyllä. Olen itse juuri menettänyt eron kautta samassa ihmisessä sekä ystävän että rakastetun. Ja yllättävää kyllä, melkeinpä enemmän sattuu se, että on menettänyt ihmisen, jonka kanssa oli mukava tehdä niin monia asioita, jakaa ilot ja surut,tehdä työtä ja harrastaa eli ystävän.Minä en pysty pelkkään ystävyyteen eron jälkeen, sillä erosimme tilanteessa, jossa minä vielä rakastin ja toinen ei. Mies kyselee ystävyyden perään ja ihmettelee kun en siihen pysty.Olisihan se upeaa, kun pystyisi lopettamaan rakastamisen juuri sillä hetkellä kun toinenkin, mutta en ole mikään tunneautomaatti, joka toimii nappia painamalla. Minun on suruni tästä erosta surtava ja hyväksyttävä se, että ei ole rakkautta, ei ole ystävyyttä. Vuoden parin päästä voi olla toinen tilanne, kun/jos olemme löytäneet uudet suhteet ja siinä mielessä olemme tasavertaisessa tilanteessa. Nyt ei vielä pysty. Hatun nosto teille, jotka pystytte.
Jos itse pystyisikin niin useinmiten uudet kumppanit eivät hyväksy entisten tapailua.
Itse haluaisin olla ex:n kanssa ystävä/kaveri kuin myös käsittääkseni ex:kin. Mut ex:ni nykyinen ystävätär on mustasukkainen. Kun tapaamme esim kaupungilla niin ystävätär mulkoilee minua murhaavasti. Minun ja exäni erosta on 6 1/2 vuotta ja vieläköhän exäni nykyinen ystävätär luuleen et olisin kiinnostunut exästäni.. Olen nimittäin itse kihloissa ja olen seurustellut kihlattuni kanssa reilu 6 vuotta!!