Tätä palstaa jonkun aikaa lukeneena ja muutenkin maailmanmenoa seuranneena olen tullut siihen tulokseen, että vastuu pettämisestä on aina varatulla osapuolella. Jos on ollut tarpeeksi iso poika / iso tyttö kävelemään itse alttarille, niin eiköhän tämä samainen tyyppi osaa vastata myös siitä, kuinka hän käyttäytyy perhettä kohtaan. Kakkosnainen ei päätä rakastajansa puolesta, miten hän hoitaa aviosuhteensa.
Huvittaa joskus, kun tällä palstalla petetyt vaimot syyttävät petoksesta vierasta naista. Ikään kuin ukkoparka oltaisiin revitty väkisin kotisohvalta ja raiskattu pimeällä kujalla. Toki ymmärrän raivon kakkosnaista kohtaan - en ikinä lähtisi kiistämään sitä - mutta lopullista vastuuta pettämisestä ei voi sysätä kuin varatulle osapuolelle.
Eli hyvät naiset. Jos miehenne joskus käryää pettämisestä, niin keskittäkää suosiolla kaikki käytännön toimenpiteet omaa miestänne kohtaan. Älkää enää siinä vaiheessa paapoko Kalsari-Perttiä ja vollottako, että mitä se laiha, ilkeä ja isotissinen nainen menikään tekemään sulle. Toinen nainen ei lupaa teille vihkikaavassa yhtään mitään - se on ollut aviomiehesi!
Pitäkää raivo ja vastuu erillään toisistaan ja nähkää metsä puilta. Ja loppuun vielä lisään, että kokemusta on. Mutta ei kakkosena olosta.
Huvittaa joskus, kun tällä palstalla petetyt vaimot syyttävät petoksesta vierasta naista. Ikään kuin ukkoparka oltaisiin revitty väkisin kotisohvalta ja raiskattu pimeällä kujalla. Toki ymmärrän raivon kakkosnaista kohtaan - en ikinä lähtisi kiistämään sitä - mutta lopullista vastuuta pettämisestä ei voi sysätä kuin varatulle osapuolelle.
Eli hyvät naiset. Jos miehenne joskus käryää pettämisestä, niin keskittäkää suosiolla kaikki käytännön toimenpiteet omaa miestänne kohtaan. Älkää enää siinä vaiheessa paapoko Kalsari-Perttiä ja vollottako, että mitä se laiha, ilkeä ja isotissinen nainen menikään tekemään sulle. Toinen nainen ei lupaa teille vihkikaavassa yhtään mitään - se on ollut aviomiehesi!
Pitäkää raivo ja vastuu erillään toisistaan ja nähkää metsä puilta. Ja loppuun vielä lisään, että kokemusta on. Mutta ei kakkosena olosta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Todella hyvä kirjoitus ja mielipide ed.kirjoittajalle! Just näinhän se asia on! ei voisi paremmin asiaa esittää!! Eli lopettakaa jo kakkosnaisten lynkkaus, ja kohdistakaa se oikeaan osoitteeseen eli siihen aviosiippaan!!
..kakkosnaisia, joiden yksi ja ainoa tavoite on purkaa omaa katkeruuttaan ja pettymystään siihen, että saavat varatun miehen keinolla millä hyvänsä hairahtumaan. Pettävä mies on aina pettävä mies ja pettävä nainen on aina pettävä nainen, mutta osansa on sillä joka pettäjällä juonessa mukanakin. ei ne mitään pulmusia ole, päinvastoin, tietävät täysin ja tasan tarkkaan tekevänsä väärin... ja jopa nauttivat siitä.
Kun otin yhteyttä mieheni nk. kakkosnaiseen hän kylmästi kiisti kaiken. Kirjoitti minulle, että vain luulen. Samaan aikaan lähetti miehelleni rakkauskirjeen jossa suorastaan rukoili mieheni jatkavan yhteydenottoa... Huom. en lukenut salaa vaan se näytettiin minulle.
Joten ainakin tässä tapauksessa nk. toinen nainen oli se pyytävä osapuoli...
olet mielestäni pohdinnassasi. Valitettavasti täällä ei tämänsuuntainen mielipide tule saamaan asiallista keskustelua aikaiseksi. Aihe olisi mitä sopivin tälle palstalle, mutta tämän palstan kirjoittajista on valtaosa pahasti katkeroituneita laput silmillä kulkevia petettyjä tai jätettyjä.
Täällä haukutaan ja nimitellään naiset, jotka ovat olleet sen haukutun sohvaperunan mielestä parempia kuin vaimo, jonka jäteastiana he ovat vuosia eläneet. Hassua on se, että nainen puhkeaa kukkaan löydettyään uuden rakkauden haukkumansa miehen tilalle, mutta heidän mielestään miehelle ei näin voi käydä. Tosiasiahan on kuitenkin, että se ns.sohvaperuna on ihan eri mies kun tuntee olevansa rakastettu, ehkä se on yksi asia mikä on niin vaikeata hyväksyä.
Monesta kirjoituksesta paistää läpi kirjoittajan olevan tuo petetty, vaikkaa kirjoittaakin pettäjän tai kakkosen hahmossa, luullen etteivät muut sitä tajua, ehkä nämä toiset katkeroituneet eivät sitä tajuakaan ja saavat näin lisää vettä myllyynsä.
Kysymyshän on siitä, että petetylle tulee eteen päivä, jolloin hän joutuu katsomaan peiliin, jos siellä ei ole mukavaa katseltavaa, niin hän katkeroituu. Katkeralle ihmiselle ei hevin elämä hymyile, näin on oravanpyörä valmis.
ole sohvaperunoita, eikä vaimo ole suinkaan ollut mikään jäteastia. Pettämisen tullessa ilmi mies kynsin , hampain itkien yrittää saada avioliiton säilymään. Syytät petettyjä yksisilmäisyydestä, sinun oma kirjoituksesi paljastaa oman yksisilmäisyytesi, ja yksinkertaistetun käsityksen asioista.
Ei kakkosta tarvitse syytellä sen enempää kuin petettyä. On pettäjiä ja ihmisiä, joiden kanssa se onnistuu. Aihe on niin kaluttu, ja aloitus hieman lapsellinen, joten ei enempää tästä.
mieshän siinä kirjoituksessani on ollut vaimon jäteastiana. Kirjoitiksessani puhuin valtaosasta, en kaikista.
Usein luetun ymmärtäminen auttaisi, vaikka usein se on ymmärrettävästi vaikeata, jos on omien tunteidensa sokaisema.
Avioerotilastoja lukemalla voidaan kuitenkin päätellä osan pystyvän tekemään ratkaisuja. Kaikille uusi elämä on mahdollisuus, se on vaan itsestä kiinni miten sen käyttää.
Mielestäni se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...
Luen tätä palstaa, koska jälleen kerran keskustelimme mieheni kanssa pettämisestä. Hän ei ole koskaan jäänyt rysän päältä kiinni tosi toimissa, mutta on tunnustanut USEITA KYMMENIÄ pettämisiä suhteemme aikana (n. 8v.). Jos olemme yhtäaikaa baarissa, niin tiedän ilmeestä, kun on se päivä. Olemme alla 30kymppisiä molemmat ja meillä on myös lapsia. Suhteessa minä olen ollut se, joka olisi seksuaalisesti aktiivisempi. Mieheni on peruspano ja olen saanut parempaa seksiä ennen miestäni ja silloin kun erosimme ensimmäisten pettämisten jälkeen vuodeksi. En itse voisi kuitenkaan koskaan pettää, koska ajattelen, että se veisi minusta jotakin itsestäni pois. Jotakin jota arvostan ja josta olen ylpeä. Minulle riittää oikotie onneen omin käsin ja huomio, jota saan muilta miehiltä. Tunnen sanoinkuvaamattoman suuren hyvänolon tunteen, kun saan kuumanakäyvälle miehelle sanoa, ettei kiinnosta. En siis aivan siveyden sipuli ole itsekään. Ajattelen pettämisen olevan henkistä - rakastamista ja kiintymystä tai fyysistä - seksiä tai hellyyttä. Tiedän mieheni rakastavan minua ja tiedän olevani hänelle ainutlaatuinen. Tiedän myös, että mieheni tuntee vain minua kohtaan raukkautta, kiintymystä ja hellyyttä (joskus myös seksiä) ja muut ovat vain kertaluonteista seksiä. Kaikki mieheni panot ovat vain panoja. Hän ei muista edes heidän nimiään ja ne, ketkä olen nähnyt myöhemmin, ovat myös erittäin säälittäviä. jotkut ovat jopa hänen äitinsä ikäisiä ja toiset taas teinejä. En syytä näitä naisia - lähinnä vain säälin. Minulla on myös läheisiä ystäviä, joiden tiedän pettävän miestään ja säälin heitäkin. En sääli heitä siksi, ettei mieheni välitä heistä, vaan siksi, etteivät he itse arvosta itseään ja suostuvat moiseen. Pettämisestä syytän miestäni, koska se on vain ja ainoastaan hänen valintansa. Säälin häntä, koska hän elää jatkuvaa vuoristorataa halunsa ja syllisyytensä kanssa (jota äskenkin pohdimme yhdessä). Samaa on jatkunut jo niin kauan, että minusta tuntuu, kuin minun pitäisi jo hänen syyllisyyttäänkin helpottaa ja sanoa ettei se haittaa. Luin jostain joskus pettäjämiehen kirjoittamana, että syy pettämiseen on äitivaimo. Minä en ole äitivaimo vaan täydellinen vastakohta ja minusta tuntuu, kuin mieheni hakisi minusta juuri sitä äitiä itselleen. Kurjasta tilanteestani syytän itseäni, koska se on minun valintani. Erosin miehestäni, mutta koska meillä on lapsia, emme voi täysin erota kuitenkaan. Vaikka sain eroaikana parempaa seksiä itse, kaipasin sielunkumppaniani. Tieni on siis tuskainen erosin tai en. Rakastan meistäni kaikesta huolimatta ja kummallista kyllä. Näin minä voin olla itsestäni ylpeä kun olen vahva, lapsillani on isä, minulla on sielunkumppani vaikka muut jakavatkin sen peruspanon ja kaikeksi onneksi teimme osituksen eron aikana ja kaikki omaisuus on nimissäni, joten voin potkaista miehen pellolle, jos en enää kestä.
Siis jos kaksi varattua harrastaa avioliittojensa ulkopuolista seksiä keskenään on kysymyksessä KAKSI vastuuta. Jos taas varattu haluaisi sekstailla jonkun toisen varatun kanssa, mutta hänpä ilmoittaisikin "ei käy, olen varattu", niin MOLEMMAT välttyvät vastuulta. Näin tapahtuu myös, jos varattu vonkaa sinkulta seksiä, mutta sinkku toteaa "ei kiitos, en sekaannu varattuihin".
Eli siis - eiköhän se niin ole, että jokainen on jotenkin vastuussa - tavalla tai toisella.
aikuiset ihmiset on vastuussa tekemisistään ,tottakai.Mutta tarjokkaita riittää ,ennen en koskaan kontrolloinut miestäni ,joka on menevä ja hyvän näköinen.Hän kertoi tarjokkaista ,joita riitti niin laivalla ,kuin maissakin ,jopa lähinaapurissa.No yksi tällainen tarjokas sitten vaan osui sopivaan saumaan ,mieheni kertoi olevansa varattu ,mutta nainen otti selville puhelin numeron ja piiritys alkoi.Meillä on keskusteltu paljon myös siitä ,mikä on pettämistä.Mieheni oli ensin sitä mieltä ,että eihän hän pettänyt ,kun kävi mukavan naisen kanssa kahvilla ,renkaita vaihtamassa ja muuten auttelemassa ja sitten olikin koukussa.No minun mielipiteeni on ,että pettämistä on ,se kun ei voi puolisolleen kertoa ,eli tämä oli eka nainen ,josta ei koskaan mainittu.
Mielenkiintoista tässä näin pienellä otannalla naisia ja vain yksi ukkomies ,on se että kaikki halukkaat ovat olleet eronneita yksinhuoltajia ,enkä siis syytä oikeita sinkkuja ,jotka ainakin omassa tuttavapiirissäni ,yrittävät vielä löytää sen ihan oman oikean!
Oma mieheni reissutyötä tekevänä silloin tällöin hakee nautintoa vieraista ja se asia on keskusteltu ja hyväksytty, enkä tunne vihaa näitä mieheni matkaan lähteneitä kohtaan.
On kuitenkin yksi naisihminen, jota kohtaan ei voi tuntea muuta kuin vihaa ja raivoa. Entinen perhetuttumme iski silmänsä mieheeni eikä jätä rauhaan, vaikka hänelle on sekä mieheni ja minä sanonut, että emme aio erota, eikä hän tule miestäni saamaan omakseen.
Tekstiviestejä tulee päivittäin ja sähköpostia jatkuvasti. Multimediaviesteillä lähettää kuvia tisseistään ja alapäästään.
Tässäkin tietysti vastuu on miehellä, joka ei selkärangattomana osaa sanoa tarpeeksi suoraan, että suhde on loppu, mutta silti tuollainen röyhkeys yököttää ja vielä tutun ihmisen taholta.
Tuosta vastuusta.
Miten menee vastuu tapauksessa missä varattu vonkaa vapaata, kertomatta olevansa varattu?
Että tämä vapaa luulee olevansa tekemisissä toisen vapaan kanssa.