Olen itse nelikymppinen nainen enkä koskaan ole ollut väkivaltaisessa parisuhteessa;en fyysisessä enkä psyykkisessä-lucky me!
Olen kuitenkin joutunut seuraamaan hyvinkin läheltä läheisteni parisuhteita ja nähnyt ja kuullut jos mitä!
Olen omassa mielessäni analysoinut heidän riitojaan ja tehnyt tiettyjä johtopäätöksiä.Jopa mieheni kanssa olemmme keskustelleet syvällisesti toisten asioista,joka on ollut omiaan auttamaan ymmärtämään miksi parisuhdeväkivaltaa esiintyy niin paljon.Ja tämä, mitä aion sanoa seuraavaksi ei todellakaan päde kaikkiin suhteisiin.Narsistin kanssa elävät älköön ottako itseensä ,sillä en tarkoita teitä,koska narsistit ovat kaikkein julmimpia otuksia(mikäli oikein olen ymmärtänyt) eikä minun ymmärrykseni ulotu sinne asti.
ELI SIIS:
Olen pannut merkille että monissa suhteissa NAINEN aiheuttaa aivan suhteettoman nalkutusvuoren miehensä päälle!Näyttää useinkin siltä ettei mikään riitä!Totta hitossa vastapuolella tuntuu siltä ettei ole tarpeeksi hyvä tmv.Ja sitten kun arvon rouvat,avovaimot,tyttöystävät kallistelevat kuppia niin johan alkaa palkeet paukkua!Vinoillaaan niin että toiselta räjähtää ohimosuonet ja vaikut lentää korvista.Onko se niin helvetin ihme että joskus ukolla sanoo naks päässä????
Ja kuinka monta kertaa olen yrittänyt sanoa naispuolisille kavereille että"älä jumalauta kaiva verta nenästäs AINA".Kyllä he hetken kuuntelevat mutta sitten alkaakin se "mutkumutku-vaihe"...siitä eivät näytä pääsevän yli,eivät millään.
Tosihan on että kukaan ei saisi ketään lyödä mutta ihmisluonto on sellainen että äärimmilleen ärsytettynä saattaa pamahtaa ohtaan.Ja vaikka kuinka yrittäisin olla tukena kavereille/ystäville en voi olla sanomatta lähes aina että "olet kerjännyt itse turpaasi".Ja kyllähän he myöntävät sen.Tosin sen "mutkun"kautta.
Meillä kotona menee avioliitossa ja lasten kanssa hyvin.Kumpikaan ei nalkuta eikä passuuta toistaan.Keskustellaan avoimesti asioista eikä KOSKAAN ahdisteta toista nurkkaan.Kaikki on mukavasti,toki arki on joskus tylsää muuta kenelläpä ei olisi.
10 vuoden liiton kokemuksella sanommekin yhteen ääneen:ANTAKAA TOISILLENNE TILAA!Älkääkä jankuttako tyhjänpäiväisiä juttuja sillä elämä on rakkautta täynnä jos sitä vain uskaltaa oikeasti kurkistaa nurkan takaa.Siihen ei tarvita uskontoa eikä muutakaan venkulahommaa.Se vain on.Kaikki on loppujen lopuksi itsestä kiinni...
Anteeksi jos luokkasin jotakuta,se ei ollut suinkaan tarkoitus...
t.lucky us
Olen kuitenkin joutunut seuraamaan hyvinkin läheltä läheisteni parisuhteita ja nähnyt ja kuullut jos mitä!
Olen omassa mielessäni analysoinut heidän riitojaan ja tehnyt tiettyjä johtopäätöksiä.Jopa mieheni kanssa olemmme keskustelleet syvällisesti toisten asioista,joka on ollut omiaan auttamaan ymmärtämään miksi parisuhdeväkivaltaa esiintyy niin paljon.Ja tämä, mitä aion sanoa seuraavaksi ei todellakaan päde kaikkiin suhteisiin.Narsistin kanssa elävät älköön ottako itseensä ,sillä en tarkoita teitä,koska narsistit ovat kaikkein julmimpia otuksia(mikäli oikein olen ymmärtänyt) eikä minun ymmärrykseni ulotu sinne asti.
ELI SIIS:
Olen pannut merkille että monissa suhteissa NAINEN aiheuttaa aivan suhteettoman nalkutusvuoren miehensä päälle!Näyttää useinkin siltä ettei mikään riitä!Totta hitossa vastapuolella tuntuu siltä ettei ole tarpeeksi hyvä tmv.Ja sitten kun arvon rouvat,avovaimot,tyttöystävät kallistelevat kuppia niin johan alkaa palkeet paukkua!Vinoillaaan niin että toiselta räjähtää ohimosuonet ja vaikut lentää korvista.Onko se niin helvetin ihme että joskus ukolla sanoo naks päässä????
Ja kuinka monta kertaa olen yrittänyt sanoa naispuolisille kavereille että"älä jumalauta kaiva verta nenästäs AINA".Kyllä he hetken kuuntelevat mutta sitten alkaakin se "mutkumutku-vaihe"...siitä eivät näytä pääsevän yli,eivät millään.
Tosihan on että kukaan ei saisi ketään lyödä mutta ihmisluonto on sellainen että äärimmilleen ärsytettynä saattaa pamahtaa ohtaan.Ja vaikka kuinka yrittäisin olla tukena kavereille/ystäville en voi olla sanomatta lähes aina että "olet kerjännyt itse turpaasi".Ja kyllähän he myöntävät sen.Tosin sen "mutkun"kautta.
Meillä kotona menee avioliitossa ja lasten kanssa hyvin.Kumpikaan ei nalkuta eikä passuuta toistaan.Keskustellaan avoimesti asioista eikä KOSKAAN ahdisteta toista nurkkaan.Kaikki on mukavasti,toki arki on joskus tylsää muuta kenelläpä ei olisi.
10 vuoden liiton kokemuksella sanommekin yhteen ääneen:ANTAKAA TOISILLENNE TILAA!Älkääkä jankuttako tyhjänpäiväisiä juttuja sillä elämä on rakkautta täynnä jos sitä vain uskaltaa oikeasti kurkistaa nurkan takaa.Siihen ei tarvita uskontoa eikä muutakaan venkulahommaa.Se vain on.Kaikki on loppujen lopuksi itsestä kiinni...
Anteeksi jos luokkasin jotakuta,se ei ollut suinkaan tarkoitus...
t.lucky us
Vastaukset 24
Vanhimmat
tunnut olevan ihan viittä vaille valmis itseoppinut avioliittoneuvoja! Alahan kehittelemään tuosta liikeideaa eteenpäin esim. avioliittoleirien muodossa.
itseasiassa olemme suunnitelleetkin mieheni kanssa,josko lähtisimme parisuhdeneuvojiksi/parileirien vapaaehtoisiksi lässyttäjiksi.koulutusta ei ole mutta tuskinpa näitä asioita kirjoista oppisikaan...
ei voi olla totta, miten kevytmielisesti jotkut luulevat tietävänsä toisten ihmisten elämästä kaiken. En voi kuin vaieta ja päätä pudistella. Tyhmyys, sokeus, vai mikä on ongelmanne?
et sitten lukenutkaan tekstiäni tarkkaan ja loppuun asti...halusinko loukata?EN!
Juuri sinun reaktiostasi onkin kysymys;heti olet hampaat irvessä nalkuttamassa tyhjänpäiväisiä...toivottavasti reaktiosi tuli vain minua kohti..ettet vain nalkuta turhaan kenellekään muulle..se ei olis hyväksi!
luepa kuitenkin vielä tarkkaan alkuperäinen tekstini.Sieltä saattaa löytyä jotain jonka voi laittaa taskuun...
t.lucky me&us
"äärimmilleen ärsytettynä saattaa pamahtaa ohtaan..."
Joo, totta, mutta niin saattaa äärimmilleen ärsytettynä tulla suustakin sitä väkivaltaa eli tarpeeksi kun kuuntelee v.....luja ym. p..kaa, on yksin lapsen kanssa kun iskä on töissä, kavereilla tai missä lie ja viikonloppuna ryyppää aivot päästään ja vittuilee entistä enemmän ja lähtee kavereiden kanssa kaljalle ja yksin jäät vauvan kanssa, niin kyllä se hermo vaan aika äkkiä kotona kiristyy ja suusta pääsee sitä henkistä väkivaltaa ja tulee aikas lailla ärsytettyä siinä sivussa, kun yrittää omaa tuskaansa toiselle kertoa. Ja siihen sinun mielestäsi miehellä on oikeus vastata fyysisellä väkivallalla, niinkö???
T: erittäin paljon, ja raakaa kokemusta omaava
Juu, siinä kun nainen vihdoin uskltaa avautua avioliittohelvetistään fiksuna pitämälleen ystävälleen (joka itse elää pumpulissa) niin se jotenkin lohduttaa kun kaveri tuumaa:
"Kato, älä nalkuta, niin et kerjää turpaas. MEILLÄ ainakin menee niin ihanasti mun miehen kanssa, meillä ainakaan ei nalkuteta eikä passuuteta, meillä menee oikeastaan niin kivasti että voidaan neuvoa jopa muita...minäkin nyt neuvon sinua tässä ja muitakin naisia samalla että älkää kerjätkö turpaanne ja nalkuttako ettei pamahda otsalohkoon..ööö...niin mistä sä halusitkaan loppuviimeksi kertoa mulle rakas ystäväni hädässä?"
Sinultakin pyydän anteeksi.En tarkoita pahaa.luepa sinäkin uudestaan tuo koko minun viestini.
Mietin tässä pitkään viestiäsi,olet kovasti vihainen.Ymmärrän,ehkä.Me ollaan mieheni kanssa vissiin kovin itsekkäitä kun emme ymmärrä miksi ihmiset voivat niin huonosti suhteissaan...?Mikä lie tämä pumpulielämä...Tosiasia kuitenkin on että kyllähän mekin riidellään ja ollaan todellakin taisteltu kun oltiin väsyneitä silloin kun lapset olivat pieniä..mutta aina ollaan vedetty yhtä köyttä.Ei kannattanut huutaa tai asettaa toista nurkkaan;tehtiin vain pelisäännöt selviksi joita molemmat noudattivat vaikka kuinka v:tti.Täytyy myöntää että se onkin taitolaji!paljon se ottaa mutta paljon se myös antaa.Nykyinen elämäntilanne on monien haasteiden summa;kun paljon saa,voipi itekkin rahtusen antaa...sen kunnioituksen verran edes...eikä se loppujen lopuksi mikään rahtunen olekaan...se on tosi paljon ja merkitsee toiselle enemmän kuin voisi kuvitellakaan!itsestä puhumattakaan!Se vaatii työtä ja työtä ja työtä..
että ylireagoimiseksi meni sinunkin lukemishommasi..luepa uudestaan ja mieti...äläkä ala heti nalkuttamaan...
paasauksestasi huolimatta ihmettelen silti yhä että millä "lihaksilla" sinä arvelet tietäväsi/tuntevasi toisten ihmisten sisäisen tunne-elämän/perhe-elämän heitä paremmin? Ethän ole kulkenut metriäkään heidän mokkasiineissaan..Sinulla kun ei kehuskelujesi mukaan ole mitään omakohtaista kokemusta perheväkivallasta ja siitä huolimatta olet keksinyt takuuvarman jipon jolla väkivaltaa ehkäistään joten sinun täytyy olla ihmissuhdenero! Minulle jos tulisit pää tärkeänä täristen lässyttämään parisuhdeneuvojasi niin voi olla että todellakin leipoisin lättyyn..Siivoa sinä siis vain omaa tonttiasi. Veikkaan että siinä sinulla on aivan tarpeeksi puuhaa ja ajankulua..
kylläpäs mulla onkin aika paljon kokemusta perheväkivallasta.Olen pienenä likkana pelastanut äitini monesti isän kynsistä menemällä"rohkeastiväliin".Ne olivat tiukkoja paikkoja mutta uskalsin silti.Ilman sitä äiti olisi jo haudattu moneen kertaan.Isä ei onneksi koskenut minuun koskaan...jätti äitin rauhaan kun 3-vuotias minä-sintti hyppäsin väliin.Muistan vieläkin joitain episodeja kuin elokuvaa katselisin.Isäni oli narsisti,jota en onneksi oppinut koskaan tuntemaan kunnolla;äiti ja minä lähdettiin ja isää näin vain 3 kertaa ennen kuin hän kuoli...ehkä hyvä niin...Kaikesta kokemastani olenkin saanut omat voimani,usko tahi älä!
Tervehdys,
Sinä kerroit että olette tehneet pelisäännöt selväksi miehesi kanssa ja homma toimii. Se on mahtavaa ja noin juuri sen tulee normaalielämässä mennäkin!
Sinun on ehkä vaikea ymmärtää että pelisäännöt eivät toimi jos sattuu narahtamaan liittoon henkisesti todella sairaan ihmisen kanssa, jonka paha ja vaarallinen luonnehäiriö paljastuu vasta kun aletaan viettämään perhe-elämää ja niitä pelisääntöjä juuri tarvittaisiin että arki pyörii.
Hullun kanssa ei katos säännöt pelaa.
Vaikkei nainen nalkuttaisikaan ja hän puhuisi enkelten kielellä.
Niin tai näin hän tekee, niin arvaamaton käytös tuottaa täysin ennakoimattomia reaktioita ja "otsalohkoon pamahtaa" jos esimerkiksi vaimo on niin tyhmä ettei tajua ennalta että mies olisikin mieluummin halunnut päivällispöytään tavallista kurkkua suolakurkun asemesta.
Tai vaimon ilme alkaa jotenkin vaan ärsyttää...
Eli hullujen miesten kanssa asuvien vaimojen tulisi olla ajatustenlukijoita...ja siltikin pamahtaisi otsalohkoon (kuten niin hauskasti tuon pieksämisen tekstissäsi ilmaisit).
Kyllä sinä sen tiedät. Olet itsekin nähnyt miten äitiäsi kohdeltiin, niinhän taisit tuossa aiemmin kirjoittaa.
Kannatko katkeruutta ja syyllistät äitiäsi joka ei tarpeeksi suojellut juopolta isältä ja siksi tekstistäsi kumpuaa oudohko provosointi "nalkuttavia" naisia kohtaan?
Ei olisi sinunkaan äitiäsi lyöty, jos hän ei olisi provosoinut isääsi.
Olisi ollut nalkuttamatta vaan. Saa itseään syyttää, se akka. Aiheutti lapselleenkin vielä kärsimystä, kun nalkutti.
Toivottavasti saat turpaasi useamminkin. Jopa sinäkin voit oppia, kun tarpeeksi potkitaan perseelle.
Hullut ja juopot (miehet tai naiset)eivät yleensä siitä vuosien mittaan parane. Parasta erota vaan. Tänne kirjoittelu ei asiaa edistä.
"mielenkiintoinen" aloitus. Voisitko hiukan tarkentaa, mitä pidät nalkutuksena? Onko se asiasta usein sanomista asiallisesti, vihaisena, huutaen vai mitä?
Olet oikeilla jäljillä!Jos joku kysyy mitä on nalkutus,hän tuskin itse harrastaa sitä!Juuri näin!
Kuten jo alkutekstissäni kerroin,olen seurannut lukuisia nalkutus-episodeja elämäni aikana ja huomannut että se pitää sisällään sekä asiallisesti toistettavaa valitusta"miks sä aina""miks et sä koskaan"-uikutusta,ja kun palkeet alkaa puhkumaan ja naristaan yhä kovenevalla äänellä tilanne riistäytyy käsistä.
kuinka monelta puuttuukaan rakentavan keskustelun taito?
tokihan itsellänikin pinna palaa silloin tällöin mutta en ala jupista älyttömyyksiä.ensin mietitään ja sitten vasta suu avataan.jos ei ajatukset ole vielä johdonmukaiset nakkaan vaikka hiusharjan seinään ja karjaisen itsekseni perkele!
jopahan alkaa ajatukset seljetä...
Ja toiseksi...meillä ei ärsytetä toista jos nähdään että toinen on huonolla tuulella:se, kumpi sattuu olemaan vähemmään huonolla tuulella tulee toista sen verran vastaan ettei turhaan ala ruotia asioita jotka voivat odottaa parempaa hetkeä.ehkä pieni pään silityskin on välillä paikallaan.ei ne ongelmat ainakaan tappelemalla katoa.
jokaiselle riidalle on oma selvittämisen hetki,kun vain on malttia.tätä nimenomaan tarkoitin sillä että jotkut kaivavat verta nenästään kun nalkuttavat juuri sillä hetkellä kun toinen on valmiina sotaan,hän on jopa tottunut odottamaan sitä.ja jälleen kerran kaikki menee tutun kaavan mukaan ja tulee turpaan,puolin jos toisin.
Jos ihmiset oppisivat enemmän malttia,perheväkivalta vähenisi.
Ja vaikka joku viestiini vastanneista halusikin vetään minua lättyyn niin kerronpa kuitenkin että emme ole turhaa työtä tehneet mieheni kanssa.Olemme saaneet kaksi miestä käymään "lyömätön linja"-tapaamisissa ja väkivallalle on saatu "nimi".heidän vaimonsakin ovat käyneet palavereissa ja tilanne näyttää valoisalta.
Ja edelleenkin painotan sitä että me emme ole psykologeja emmekä terapeutteja,ihan tavallisia duunareita vaan...jotka osaavat kuitenkin raapaista hieman pintaa syvemmältä.
Kertoisitteko oman mielipiteenne, miten pitäisi toimia seuraavanlaisessa tilanteessa: Miehen menetettyä työnsä aikoinaan laman vuoksi, aloitti runsaan alkoholin käytön. Joi suurimman osan omista rahoistaan, lapsi oli tuloillaan. (Sai alkunsa silloin kun kaikki oli vielä hyvin) Mies aloitti siis runsaan juomisen, useita päiviä pois kotoa. Kotiin tultuaan pahalla päällä. Jos yritti keskustella asioista, toinen ei asioista kiinnostunut. Oli kauniita pyyntöjä hakea apua juomiseen, oli itkua, kaunista puhetta jne. Mikään ei auttanut, ja sitten eräänä päivänä lättyyn tuli ja kunnolla lapsen synnyttyä. Ja tilanteessa jossa toinen osapuoli puhui puhelimessa ja kertoi miehen toilailuista. Oliko nainen tässä tilanteessa provosoiva?
Ymmärrän kyllä monien hermostumisen tämän keskustelun aikana, sillä monet ovat kokeneet järkyttävää väkivaltaa puolisonsa taholta. Ja usein se väkivaltainen osapuoli käyttää juuri naisen "nalkuttamista" oikeutuksena lyödä. Ja se varmaan moniin koskee. Tiedän lähipiiristäni parin, jossa naisen ei tarvitse sanoa kuin pari väärää sanaa, niin turpaan tulee. Ja syynä:"Mitäs ärsytit!" Nainen on helppo saada ottamaan kaikki syy niskoilleen, kunnes kaunis päivä on henki pois.
Mahtuu joukkoon varmaan tietenkin pieni osa myös niitä jotka todellakin tahallaan "provosoivat" toista, mutta niitä varmaan todella vähän.
ja terveen järjen omaava, vastuullinen aikuinen poistuu ennemmin tilanteesta kuin antaa itsensä provosoitua niin että käy toiseen käsiksi.
perheväkivaltaan, sysiin ja seppiin tarkemmin, ennen kuin alkaa noin voimallisesti naista tai ns. nalkuttavaa osapuolta syyllistämään. Hyvin mustavalkoista ja lapsellista ajattelukantaasi täällä yrität puskea läpi. En osaa viestejäsi muuten kommentoida. Väsyneenä huokaisen ja jätän omaan arvoonsa tuollaiset "kaiken tietävät" kirjoittelut. :(
Olen samaa mieltä, ettei väkivaltasuhteessa oleva nainen tahallaan provosoi nalkuttamalla tai muutenkaan. Päinvastoin, hän elää jatkuvassa epävarmuudessa ja pelossa, miettien, mitä on tullut tehtyä tai jätettyä tekemättä. Sillä syy kyllä löytyy kun mies tuulettaa hermojaan, aivan kuten edellä olevassa kurkkuesimerkissä kerrotaan. Vain turvallisessa liitossa oleva nainen uskaltaa 'aukoa päätään'. Voi siitäkin myrsky puhjeta, mutta mielestäni sellaiset kertatappelut humalassa ovat eri asia kuin arkipäivän arvaamattoman väkivallan pelossa eläminen.
"Olen samaa mieltä, ettei väkivaltasuhteessa oleva nainen tahallaan provosoi nalkuttamalla tai muutenkaan."
Kamoon hei, joku järki näihinkin juttuihin.
On ihan täyttä hölynpölyä, että väkivaltaisessa suhteessa nainen on aina se puhdas pulmunen. Usein kyllä on, mutta ei aina.
Lyödä ei saa missään tilanteessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö toinen voisi ihan aikuisten oikeasti omalla käytöksellään ajaa tilanteen siihen pisteeseen että nyrkki heilahtaa.
Esimerkiksi voisin ottaa ex-ex-ex-tyttöystäväni, hänellä nimittäin oli väkivaltainen avomies. Ainakin ne miehen väkivaltakohtaukset, joista minä oiln tietoinen, johtuivat siitä yksinkertaisesta asiasta että nainen petti miestään minun kanssa. Kerran jouduin ihan menemään väliin kun se äijä repi naista kadulla hiuksista.
Eihän tuollainen käytös ole hyväksyttävää, mutta jos se nainen ei itse olisi ollut sellainen kuin oli, olisi säästynyt usealta tukkapöllyltä. En nyt lähde spekuloimaan sillä, kunka väkivaltainen se avomies oli, tiesinpä vain että hänen aikaisempikin avovaimo oli pettänyt eli ehkä tämän toisen avokin petos sai sitten kipon kuohumaan yli. Tai ehkä se oli vain kaheli, mene ja tiedä, eipä kyllä kiinnosta elämässään epäonnistuneet luuserit.
Sama nainen oli kohdannut aikaisemmassakin parisuhteessaan väkivaltaa ja pakostakin mieleeni hiipi, että kyseisen ellin harvinaisen vittumainen luonne ei varmasti ainakaan vähennä turpaan saantia.
Ja kaikille, jotka eivät itse provosoi kumppaniaan, mutta saavat silti turpaan, tämä ei nyt sitten koske teitä.
Itsekin olen onnistunut saamaan provosoimalla aikaan tappeluita, näissä tapauksissa kylläkin toisia miehiä vastaan. Ei se minusta ole mitenkään kaukaa haettua että miehen ja naisenkin välillä joskus kävisi näin.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Toinen ajatus mistä syystä naisiin kohdistuva väkivalta voisi kasvaa:
Feminismin tuoma kuva naisista on että he ovat ainakin suunnilleen yhtä vahvoja kuin miehet. Videopeleissä ja leffoissa on paljon naisia jotka joutuu kovaan fyysiseen koetukseen(mm. Tomb Raider, ja Mr. and Mrs. Smith). Tietenkin tosiasia on se että jos mies löisi naista, se tekisi helvetisti enemmän vahinkoa. Sen vuoksi entisajan herrasmiehet eivät lyöneet naisia.
Voisiko tämä vääränlainen kuva johtaa väkivallan kasvuun, naisia kohtaan?
1. Olet naisena esiintyvä mies.
2. Olet naisia pahoipitelevä limainen rottamies tai naisien pahoinpitelystä unelmoiva tärisevä hiirimies.
3. Väkivalta parisuhteessa fyysisesti heikompaa naista kohtaan on alistamista ei itsepuolustusta.
4. Suurin osa pahoinpidellyistä naisista reagoi tapahtuneeseen syyttämällä itseään, koska kyseessä on sen laatuinen pahuus ettei sitä haluta uskoa olevan rakkaassa puolisossa.
5. Pahoinpitelijät ja muut _rikolliset_ laidasta laitaan näkevät aina uhrin, alkoholin tai vaikka yhteiskunnan syyllisenä omaan tekoonsa.
6. Juridisesti pahoinpitely parisuhteessa on täsmälleen samanlainen rikos kuin pahoinpitely kaupan kassajonossa tai iltalenkillä ja siitä saa saman tuomion.
Miksi et puolustele pahoinpitelijöitä yleensä vaan keskityt ainoastaan vaimonhakkaajiin? Ovatko ainoastaan vaimot, avovaimot ja tyttöystävät syyllisiä itseensä kohdistuvaan väkivaltaan vai ovatko kaikki pahoinpitelyiden uhrit itse syyllisiä omaan kohtaloonsa? Miten on tilanne äitien ja siskojen kohdalla? Äidit ne vasta nalkuttavatkin. Pitäisikö äitiä vetää pataan? Tai sinun lastesi äitiä.
Minullekin tuli heti mieleen aloituksen luettuani, että kirjoittaja on naisena esiintyvä mies joka pahoinpitelee omaa puolisoaan, ja kirjoituksellaan hakee sille hyväksyntää.