Olen ajatellut lähteväni Espanjaan Au pairiksi.
Mutta kuinka tulla toimeen lasten kanssa, kun et osaa kieltä laisinkaan? Siis kuinka hoituvat käytännön asiat jos lapset eivät osaa suomea,ei englantia, eikä au pairikaan osaa lasten kieltä?Onko yhtälö mahdoton?
Kuinka paljon on sitten mahdollista päästä Espanjassa perheeseen, jossa osattaisiin Suomea? Niitä perheitä ei taida olla kovinkaan paljon.
Käytännön asiat askarruttavat mieltäni hirvittävästi, olisikin ihanaa, jos täällä oliksi joku, jolla olisi jotain kokemusta au pairina olosta espanjalaisessa perheessä, tai joku joka pohdiskelee samoja asioita. Miten ihmeessä tulla toimeen ja selviytyä ilman väärinkäsityksiä ja yhteisymmärryksin sovituista asioista? (esimerkiskis tarkat työajat)
Te jotka olete olleet Espanjassa aupparina tai olette tälläkin hetkellä, kertokaa ihmeessä ajatuksia. Olisin ikikiitollinen!!
Mutta kuinka tulla toimeen lasten kanssa, kun et osaa kieltä laisinkaan? Siis kuinka hoituvat käytännön asiat jos lapset eivät osaa suomea,ei englantia, eikä au pairikaan osaa lasten kieltä?Onko yhtälö mahdoton?
Kuinka paljon on sitten mahdollista päästä Espanjassa perheeseen, jossa osattaisiin Suomea? Niitä perheitä ei taida olla kovinkaan paljon.
Käytännön asiat askarruttavat mieltäni hirvittävästi, olisikin ihanaa, jos täällä oliksi joku, jolla olisi jotain kokemusta au pairina olosta espanjalaisessa perheessä, tai joku joka pohdiskelee samoja asioita. Miten ihmeessä tulla toimeen ja selviytyä ilman väärinkäsityksiä ja yhteisymmärryksin sovituista asioista? (esimerkiskis tarkat työajat)
Te jotka olete olleet Espanjassa aupparina tai olette tälläkin hetkellä, kertokaa ihmeessä ajatuksia. Olisin ikikiitollinen!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hola!!
Espanjaan vain, mutta kannattaa opiskella kielta edes vahan ennen lahtoa. Espanjassa ihmiset ei puhu englantia, lasten kanssa oppii tosi nopeasti, mutta alussa voi tietenkin olla vaikeaa. Itsellani oli lukion espanja pohjana mutta tapasin kylla monia jotka eivat osanneet kielta ollenkaan. Eli sitten heti alkuun kielikouluun ja muutamassa kuukaudessa jo tulet toimeen!
Espanjalaiset perheet jotka ottavat au-paireja ovat yleensa hyvin toimeen tulevia, ja haluavat etta lapset oppivat englantia jo pienena, eli ehka joudut puhumaan niille pelkastaan englantia.
Itse olin aupparina Madridissa melkein 10 vuotta sitten ja taalla olen edelleen!!
MIna taas olin Madridissa puolisuomalaisessa perheessa au pairina.
Suomessa on vajaa 5 miljoonaa suomalaista, taitaa olla jo enemman ulkomailla...
Moi!
Itse oon siis ollu au pairina madridissa vuoden. tulin 2006 kesällä takaisin. Lähdin sinne täysin espanjalaiseen perheeseen, vähäisellä kielitaidolla. Olin yksikseni sitä opiskellut cd:itä ja kirjoja apuna käyttäen. Osasin sanoa "mitä tämä maksaa", "päivää", "hyvää yötä" jne. eli ihan noita perusjuttuja. Onneksi perheen äiti puhui englantia ja itse puhun hyvää englantia. Lapsista (2kpl) poika osasi hieman englantia..todella vähän! Eli perheeseeni kuului yksinhuoltaja äiti, kaksi lasta poika 12v. ja tyttö 9v... lasten isä puhui pelkästään espanjaa.
Ihan silloin alussa tutustuin toiseen au pairiin hän on kotoisin yhdysvalloista ja puhuu espanjaa hyvin. Hän usein käänsi minulle asioita joita en ymmärtänyt esim. kun käytiin ulkona, niin aluksi hän toimi tulkkinani.
Ideana oli että opettaisin lapsille englantia. Samalla he opettivat minulle espanjaa. Nykyään itse ymmärrän espanjaa..pystyn kommunikoimaan espanjaksi ja pystyisin elämään espanjassa.
Minun vuoteni oli aivan mahtava.. en kadu sitä koskaan :) toki välillä oli vaikeaa, koska en päässyt yhteisymmärrykseen au pair-perheen äidin kanssa. Suomalaiset ovat luonteeltaan ja tavoiltaan hieman erilaisia kuin espanjalaiset. Toki niin kuin täällä palstalla on tullut usein ilmi, että kaikki perheet ovat erilaisia. Jos nyt lähdet sinne.. niin tutustu ihmisiin, vaikka muihin au paireihin. Itse halusin tutustua enimmäkseen ulkomaalaisiin ja tutustuinkin. sain monia uusia ystäviä ympäri maailmaa. 4 parasta ystävääni espanjassa olivat kaikki au paireja ja kaikki eri maalaisia. Se mikä meitä yhdisti oli au pair-työ.
Suosittelen lämpimästi Espanjaan lähtöä. Järjestön kautta on ehkä turvallisempaa lähteä kuin yksinään. Itse lähdin euraupair-järjestön kautta. He kyllä löytävät sinulle perheen, jossa osataan englantia. Toki kyllä elämä espanjassa on helpompaa jos osaa kieltä, koska tiettävästi espanjalaiset arvostavat jos edes yrität puhua heidän kieltään. Minulle kävi vaan erittäin hyvä tuuri kun löysin ystävän joka puhui sekä espanjaa että englantia.
en nyt sitten tiedä jos tästä oli sulle mitään hyotyä, mutta toivon, että tää edes auttaa vähän päätöksen teossa, jos sulla on jotain kysyttävää, ni vastaan kyllä ihan mielellään. Mulla riittäisi juttua vaikka muille jakaa, oli se niin mahtava vuosi :)
tsemppiä päätöksen tekoon!
teille vastanneille, etenkin tuo edellinen viesti oli ihanan kannustava. Tässä viikonlopun aikana pähkäiltyäni päätin, että kyllä sinne Espanjaan on lähdettävä. Euraupair- järjestön kautta minäkin matkaan lähtisin, nyt täytyy vain täyttää paperit ja lähettää ne maailmalle.
Itse ajattelin hakea perheeseen joka tarvitsee "kesäaupparia" vain n.2-3 kuukaudeksi. Sellaiseenkin perheeseen voi kuulemma päästä, jos on ajoissa liikkeellä. Jos Espanjassa viihtyisin ja tulisin siellä toimeen, haaveilen etsiväni sieltä sitten muuta työtä ja jääväni sinne pidemmäksikin aikaa.
Paljon olen lasten kanssa ollut ja niitä hoitanut jo aika nuoresta iästä saakka, siksi en niinkään lasten kanssa olemista jännitä. Kuitenkin mietin miten erilaista on hoitaa ulkomaalaisia lapsia. Kuinka sinä sen koit?
Kerroit, ettet aina päässyt yhteisymmärrykseen perheen äidin kanssa. Jos saan kysyä,millaisista asioista syntyi näkemyseroja?
Jos jaksat ja viitsit kertoa, olisi kiva! :)
Moi!
Hyvä että viesti oli kannustava.
Minulla oli yksinhuoltaja äiti siinä perheessä. Joskus hän vain lähti ja kertoi että tulee huomenna takaisin. No mähän olin sitten ihan äimänä, että mitä ihmettä! Kyllä sitten kolmen kuukauden jälkeen tulin hänen kanssaan paremmin toimeen ja vasta 7 kuukauden päästä kunnolla toimeen. Pelkäsin häntä tosin koko sen ajan.
Lopulta opin että hän on pomo. Tiesin sen toki jo alusta, mutta hän ei välttämättä sitä huomannut. En yrittäny otta mitään valtaa..älä ymmärrä tätä väärin, mutta annoin hänen myös ymmärtää, että minulla on oma elämäni. Tosin pidin oman elämäni täysin erillään perheen elämästä. Kulttuurierot tekivät sen miksi emme tulleet toimeen. myöhemmin kuulin, että hän piti minusta. siis sen jälkeen kun olin jo kotiutunut suomeen. Esimerkiksi, kun aina alussa kysyin, että onko hänellä menoa viikonloppuna, niin hän otti sen loukkauksena, koska luulin että utelen hänen asioitaan. Sen sijaan aloin kysymään, että voinko tehdä sitä ja tätä sinä ja sinä päivänä. Siinä tyylissä ei ollut mitään ongelmaa. ulkonakin sain käydä niin paljon kuin halusin, kunhan lastenhoito ei siitä kärsi. Ja ei se kyllä kärsinytkään.
Lasten kanssa oli helppoa. He olivat aivan ihastuttavia lapsia, mutta niin kuin me kaikki tiedämme, että jokainen meistä voi olla joskus ärsyttävä! He olivat erittäin oma-aloitteisia ja kiinnostuneita mm. mun elämästä ja suomesta. Ei ne sillon ees tienny missä suomi on. Kavereilla oli aluks aivan hirvittäviä lapsia, jotka piti au paireja niiden orjina ja vanhemmat salli sen.
tsemppiä matkaan! :)