Olen alle kolmekymppinen ja ollut työelämässä kohta kymmenen vuotta. Työnteko on aina ottanut minua päähän. Olen vaihtanut työpaikkaa välillä, mutta paikka kuin paikka, ei millään kiinnosta. Laiskuuttako vai mitä? Olen kuitenkin tunnollinen ja reipas työpaikalla. Töihin lähtö v***ttaa silti joka kerta. Teen työtä siis vain rahasta, sillä jollain on vuokrat maksettava. Eli se ikuinen jauhanta siitä kuinka työssä pitää olla muutakin mielekkyyttä kuin palkka, on minulle aivan yksi ja sama. Pääsis jo eläkkeelle... :)
Taidan olla...
...laiska
91278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oli nykyisellä työttömyyseläkeläisellä vuosikymmenet. Parikymmentä työpaikkaa ennen kuin 40 ikäisenä tavoitin sellaisen missä todella viihdyin.
Toivottavasti sinunkin kohdallesi osuu!
...kun olis älynnyt edes nuorena säästää niistä kitupalkoista rahaa, että vois jäädä nyt koroillaeläjäksi. Puuhastelis vaan sitä, mistä tykkää,roikkuis netissä,kävis kahvilla jossain,levyttäs...plääh...pakko mennä maanantaina töihin. Onneks jotenkuten viihdyn tuossa paikassa.
Ja todellakin,se ei vaihtamalla parane jos on laiska! Niin on laiska vaikka voissa paistas!
elä osta mitään krääsää,vaan sijoita niitä,pikkuroposistakin tulee sievät eläkepennoset. Mua harmittaa vietävästi että älysin sen homman vasta nyt.
Nyt yritän kiireellä kasata rahaa että pääsis lopettamaan tuon työnteon,vielä kun on terve.
Ja kyllä sitä pienmmälläkin pärjää jos ei nyt maallista kauheesti haluu mukaansa..he he...nykyinen työsysteemi on mennyt niin kireeks monessa paikassa että ei oo ihme että siitä oravanpyörästä haluu päästä eroon jos vaan jotenkin on mahdollisuus. On sitte laiska ahkera tai siltä väliltä. Sanonpahan vaan että vuorotteluvapaa on hyvä juttu ja pärjää pienemmälläkin, ei tuu ostettua krääsää kun ei oo varaa luuhata kaupoissa. Huomasin että jäi enemmän rahaa vuorotteluvapaalla ollessa kuin töissä ollessa, juuri kai tuon takia että kiersi kaupat kaukaa ja osti vaan ruokaa.
pidän myös työstäni,olen tunnollinen ym., mutta,silti myös ottaa päähän lähteä joka aamu ja rahasta siellä myös ja vain ja ainoastaan käyn. onpa vähän sekava juttu joka tapauksessa.olen keittiöalalla ja työkaverit ihmettelevät kun en juurikaan ole kotioloissa kiinnostunut leipomisesta, saatikka sitten ruuanlaitosta, jota työssäni jo teen. eli, raha vain minullakin ratkaisee.
Veitpä varpaat suustani.
Kolmekymmentä lasissa, valmistuin reilu vuosi sitten amk-inssiksi ja pääsin konttorihommiin.
Minusta tuli oikein ylempi toimihenkilö. Wau. Luulin hetken että nyt se elämä alkaa hymyilemään.
Ja paskat alkoi. Hetken tuntui hyvältä, kunnes tajusin ettei nykyinen duunini kiinnosta minua ihan oikeasti pätkääkään. Ennen kun olin haalarihommissa niin v*tutti melkein aina lähteä töihin. Nyt ei ketuta niin rankasti, mutta välillä tuntuu että kuolen tylsyyteen. Ei jaksa surffailla töissäkään koko päivää. En tee yhtään enempää kuin on pakko, osittain myös siksi kun palkka on ihan alarajoilla. Pitäähän sitä olla parantamisen varaa jos vaikka palkka joskus nousee. Hyvä puoli on siinä että duunissa on hyvää porukkaa ja mukava fiilis. Mutta kyllä nuo toimistohommat on yliarvostettuja. Tekis melkein mieli siirtyä takaisin "kentälle" ja tehdä jotain oikeasti järkevää.
Useita työpaikkoja on ( ~10) jo käyty. Pisin työsuhde on ollut n. 2 vuotta. Noista paikoista on ollut useampi vakihomma. Aina olen itse lähtenyt litomaan. Enää ei kehtaa kun cv alkaa näyttämään tilkkutäkiltä...kohta vaikea saada duunia kun näyttää etten viihdy missään. Tottahan se on. Olen huomannut että homma kuin homma niin vuodessa meikku kyllästyy. Huoh. Kun keksis jonkun kovan yritysidean niin alkaisin yrittäjäksi.
On se vaikeeta. Vapaa-aikaa arvostan ihan älyttömästi. En uhraa juuri ajatustakaan työasioille vapaalla. En edes halua koskaan puhua työasioista vaimolleni, kun ei ne minuakaan kiinnosta. Kotona kiinnostamisesta kun ei makseta. Minusta ei varmasti tule ikinä esimiestä, en ole valmis sitoutumaan minkään firman (paitsi ehkä oman) asioihin niin paljoa. Töissä käyn lähinnä vain rahan takia.
Olisin aina halunnut poliisiksi. Voisin alkaa myös taksikuskiksi. Olisipa ainakin erilaisia työpäiviä. Tekis jotain ihan muuta...
"olisin aina halunnut poliisiksi. Myös taksikuski kiinnostaisi tms". Mikset ihmeessä rupea sellaisiin ammatteihin, jotka sua oikeiasti kiinnostaa. JOs olet nyt about kolmekymppinen, sulla on yli puolet elämästäsi vielä työtä jäljellä. JOs nyt jo ketuttaa noin paljon, ajattele mitä sitten kun olet 50-paremmalla puolella. Olet v--tunut, kyyninen ja erittäin negatiivinen ja tapat innon ja luovuuden ympäriltäsi. Kaikki pitää sua hankalana...
Joten tuumasta toimeen, ja ala toteuttaa itseäsi ja unelmaasi.
Kyllähän sitä voisi vielä vaihtaakin ammattia, mutta kun on tuota perhettäkin jo elätettävänä. Nykyäänhän pitäisikin kaikilla olla pari-kolme ammattia. Mulla on jo kaksi, mutta kumpikaan ei ole niin kovin mieleinen, enää.
Eikä asuntovelallinen viitsi enää tästä lähteä kouluun ja sitten verraten pienipalkkaisiin töihin.
Sitten jos voitan lotossa niin otan loparit ja alan tekemään jotain muuta, jos ei sitä ennen keksi mitään yritysideaa.
Vähän ristiriitainen viesit sinulla:
"Työnteko on aina ottanut minua päähän. Olen vaihtanut työpaikkaa välillä, mutta paikka kuin paikka, ei millään kiinnosta."
"Eli se ikuinen jauhanta siitä kuinka työssä pitää olla muutakin mielekkyyttä kuin palkka, on minulle aivan yksi ja sama."
Aluksi valitat että työ ei ole mielekästä ja seuraavassa lauseessa, ettei sulla oikeastaan kiinnosta onko se työ mielekästä vai ei.
Ei ihme että vituttaa lähteä aamuisin.