Suomessa toteutettiin EU-jäsenyyden jälkeen kilpailuttamisia, ulkoistamisia ja muita EUn vaatimia tulosta lisääviä tehostamistoimenpiteitä, kuten irtisanomisia ja veronalennuksia.
Yhteiskuntamme läpikäy nyt vaihetta, jota kutsutaan "työelämän muutokseksi". Työelämä muuttuu vastaamaan EUn edellyttämiä yritysmaailman sääntöjä. Näiden sääntöjen mukaan kannattavinta on käyttää vuokratyövoimaa, liikkuvaa työvoimaa ja joustavaa työvoimaa.
Kun muutos on valmis, työvoima todennäköisesti käy töissä EUssa tai muissa globaaleissa keskuksissa yleensä, matkustellen projektista toiseen. Yritystet eivät myöskään tule hyväksymään muita kuin mahdollisimman paljon koulutettuja uusia työntekijöitä. Työelämä muuttuu sellaiseksi, että ihmisen ei täydy vain hakea töitä noususuhdannealoilta, vaan myös kouluttautua ammatillisesti jatkuvasti uuteen noususuhdannealaan ja myös liikkua maasta toiseen.
Ylipäätään työttömiltä odotetaan demaripolitiikassa sitä, että he työelämässä pärjätäkseen kouluttautuvat ammatillisesti jatkuvasti uudella tavalla. Demarien työllistämiskurssit on harkittu vastaus markkinoiden vaatimukseen koulutetusta työvoimasta, ja vaikka ne kurssit eivät valmistakaan mihinkään ammattiin, ne kouluttavat hakemaan lisäkoulutusta. Käytännössä tällainen politiikka on julmaa ja vahingollista yksilöllisten kunnianhalujen kannalta, kun nuoret pakotetaan taloudellisesti luopumaan vaikeista korkeanasteen pääsykokeista ja vaihtamaan intellektuaalisesti yhdentekeviin noususuhdannekoulutuksiin.
90-luvun puolessa välissä, silloin kun EU-jäsenyys näytti väistämättömältä johtavien poliitikkojen päämäärältä, retoriikassa käsiteltiin nuoria väliinputoajia, joilla tarkoittiin juuri minun sukupolveani, joista suurimmalla osalla on vaikeuksia jatko-opintopaikan saamisessa, ja jotka toimivat vanhalla tavalla, eli hakemalla itseään kiinnostaville aloille. Me emme pärjää nykyolosuhteissa, joissa hidas koulutustahtimme pudottaa meidät jatkuvasti muuttuvien ammatillisten alojen kärrystä.
Poliittisten johtajien ajama EU-jäsenyys aiheutti nämä olosuhteet, jotka johtavat oman sukupolveni syrjäytymiseen, eikä 90-luvun keskustelussakaan tätä paljoa surtu. EU-jäsenyyden taloudellisten etujen nähtiin korvaavan yhden sukupolven pelistä pudotus. Me emme voi mitään sille, että meidät on koulutettu vanhan järjestelmän mukaisesti yleissivistävällä peruskoulutuksella. Peruskoulu muuttui 90-luvulla siinä samassa, ja opettaa nyt lapsia hakemaan nopeasti lisää koulutusta ja ammattiin valmistavalla ohjelmalla.
Sukupolveani syytetään avoimesti laiskuudesta ja asennetyöttömyydestä, mutta syy meidän olotilaamme ei muutu, vaikka teemmekin mitä tahansa saamaamme hanttihommaa. Nämä hanttihommat tulevat katoamaan, kun teollisuus modernisoituu ja mukautuu globaaliin kilpailuun. Meillä ei ole mahdollisuuksia hankkia yritysten vaatimia markkinointitaitoja, ammattitaitoja, eikä meillä ole varaakaan vaihtaa työpaikkaa. EUstakaan ei löydy parin vuoden päästä enää työtä kouluttamattomalle työvoimalle, joten EUn liittovaltion syntyminen merkitsee nuorille aikuisille työn pakenemista EUn ulkopuolelle, toiselle puolelle maailmaa.
Nämä ovat globaaliin markkinatalouteen ja EUn liittovaltion voimakeskukseen liittymisen kustannuksia.
Monet parikymppiset ovat jo kouluttautuneet omalle alalleen, mutta väliinputoajat, ne jotka eivät saaneet koulutuspaikkaa, elävät sosiaaliturvalla, menevät harvemmin sisään myöhäisinä opiskelunaloittajina ja useimmiten hankkivat loppuelämänsä jotain hanttihommaa marginaalisesti esiintyvistä raakatuotannon työpaikoista Suomessa. Vanhemmat ikäpolvet menevät eläkkeelle ja nykyiset kouluikäiset kouluttautuvat alusta asti yritysten vaatimusten mukaisesti, valmennettuna kouluttautumaan mahdollisimman pian ja oikein työnsaannin kannalta, ja hankkivat työpaikkansa EUsta kokonaisuutena.
Meidän toivomme voisi olla ulkomaille muuttaminen, tosin hanttihommathan tullaan delegoimaan ympäri EUta, jotta eri osavaltioiden taloudet pysyisivät kuivilla. Olisi kenties taktisesti järkevää lähteä mahdollisimman pian suuriin keskuksiin, joissa talous on kaikkein joustavinta, ja jossa työpaikkoja tulee ja menee jatkuvasti. Suomi on semiperia, jossa on aina vähemmän mahdollisuuksia meille, joiden tulevaisuus uhrattiin taloudelliselle muutokselle. Myöhäisenäkin voi mennä ammattikoulutukseen, niinhän suurin osa työvoimasta tekeekin koko ajan. Mutta syy kyvyttömyyteemme irtautua sossujärjestelmästä johtuu siitä, että meidän mahdollisuutemme myytiin pois.
Koulutukseen pääsee aina vain murto-osa, ja ilman sitä ei pääse työpaikkaan, jossa työnhakijoilta edellytetään vuoden parin koulutusta. Todistuksena aloitukselleni, siivousalakin edellyttää ammattikoulutusta, vaikka lattian vahaaminen ei ole haastavaa! Ja hitsari on käynyt niin ikään läpi parin vuoden koulut, joihin pääsee vain murto-osa. Talous vaatii koulutusta, mutta parin vuoden koulutukseen ryhtyminen on liikaa vaadittu, kun otetaan huomioon se, että on kiinnostunut muista aloista, koulutuspaikkaa saattaa joutua yrittämään *10 vuoden* aikana 4 kertaa, eikä työllistyminenkään ole varmaa. Työnantajalla on sellainen asenne, että vain koulutettu työvoima kannattaa kilpailussa. Kukaan ei todellakaan ota nuoria töihin opettaakseen heitä, kuten ennen tehtiin. Hanttihommat katoavat tai muuttuvat ammattikoulutusta vaativiksi, ja tämän ammattikoulutuksen vaatiminen on käytännössä sama asia kuin elinikäinen ammatinvalinta, johon pitäisi sitoutua niin kauan kunnes pääsee kouluun ja valmistuu, vuosikausiksi. Ei ole enää työpaikkoja, joihin pääsee tarpeen mukaan, vaan kaikessa pitää olla koulutus. jos työllistämisammatti ja intressit eivät kohtaa, järkevämpää kuin antautua epävarmaan pääsykokeeseen, jonka voi vielä saada koulusta potkutkin "väärä ala" -tekosyyllä, on tähdätä omiin intresseihin ja odottaa uusia mahdollisuuksia käyttää niitä omaan toimeentuloonsa.
Työttömät nuoret tekevät mitä tahansa työtä, jolla voi maksaa vuokran, harrastaa vapaa-ajalla ja tehdä joskus hankintoja. Työtä ei kuitenkaan ole saatavilla, ja jos sitä on, sitä ei ole kaikille, ja siihen vaaditaan koulutus, johon pääsee murto-osa, josta voi saada potkut, ja johon kouluun pääseminen saattaa kestää vuosikausia, ja joka koulu kestää pari vuotta, josta ei välttämättä saa työpaikkaa, ja joista työpaikoista voi saada potkut. Kaikki on EU-taloudessa kouluttamattomia ja yleissivistävästä koulutuksesta päässeitä vastaan. Nuorille ei ole mitään valinnanvapauksien runsautta, joista jokainen vaihtoehto johtaa toimeentuloon ja elintasoon. Koko työelämä toimii nyt niitä varten, jotka ovat jo kouluttautuneet ja töissä, ja niitä varten, jotka sinne 10 vuoden päästä menevät. Omaa ikäluokkaani kutsutaan väliinputoajaksi syystä, jonka jokainen keski-ikäinen paksukaulainen broileri eduskunnassa tietää, ja se on se, että globalisaatio vapautti yritykset irtisanomissuojasta ja veronmaksusta, jolloin yritysten selviäminen vaatii työntekijöiltä sitä, minkä hankkiminen on ikäpolvelleni liian myöhäistä.
Se tapahtui Ronald Reaganin USAssa, jolloin Kalifornian osavaltiossa oli pahin nuorten aikuisten työttömyystilanne (esim. rotumellakat).
Myös Thatcherin Englannissa nuoret joutuivat heitteille ilman työtä, paikanvaihtomahdollisuuksia tai koulutusmahdollisuuksia.
Viime vuoden Ranskan kymmenten kaupunkien nuorisomellakat johtuvat samoista tekijöistä kuin Suomen nuorisotyöttömyys.
Yhteinen nimittäjä näiden välillä kilpailutus, sosiaalijärjestelmän alasajo, verojen alasajo ja tuloksenparannuspolitiikka.
Nuorille ei ole työtä, ja vaikka vapaita paikkoja syntyisi koko ajan lisää, me nuoret aikuiset olemme tasan viimeinen tuotantovälineen omistajan valinta. Ennen meitä valitaan Itä-Eurooppalainen ammattikoulutuksen omaava maahanmuuttaja, ja näin suurten ikäpolvien eläkkeelle siirtymisestä seuraava tyhjiö aiotaankin täyttää.
Ammattikouluttautumattomat on ajettu nurkkaan, koska heitä ei enää voi kouluttaa julkisessa koululaitoksessa, eikä kilpailun takia ole varaa kouluttaa heitä mitenkään muutenkaan. Ja samoin kilpailun takia vain koulutettu työnhakija saa työpaikan. Kaiken kaikkiaan erittäin paska nakki tämä nuoruus Suomessa EUssa.
Ja tämä kaikki tehtiin yrittämisen tekemiseksi kannattavaksi.
Pitkäaikaistyöttömyys on julkisen sektorin purkamisesta seurannut ongelma. Lisäksi hyvinvoiva työläisväestö on pienentynyt ja vain hyvinvointia esiintyy vain ylemmissä luokissa. Tämän seurauksena kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvoi, ja mahdollisuudet opiskella tai parantaa omaa asemaa työllä vähenivät. Opiskelupaikat vähenivät ja pienempi osa pyrkijöistä pääsee sisään, ja rikkaat tienaavat enemmän samaan aikaan kun hanttihommien tekijät tienaavat samalla työllä vähemmän. Tuotantovälineiden omistajien etua EUssa ajateltiin. Kun yrittäminen tulee kannattavaksi, sen ajatellaan yksinkertaisesti heijastuvan kansantalouteen, mutta kun sitä ei tarkasti määritellä eikä porvareita velvoita siihen lailla, heidän ei oikeasti täydy tehdä mitään. Syntyy vain lisää eriarvoisuutta ja luokkaristiriitoja. Tämä politiikka oli demareilta hyvin vastuutonta. Antaa nyt kilpailun ja markkinoiden määritellä sosiaalijärjestelmän ja kansantalouden toimeentulo!!
Yhteiskuntamme läpikäy nyt vaihetta, jota kutsutaan "työelämän muutokseksi". Työelämä muuttuu vastaamaan EUn edellyttämiä yritysmaailman sääntöjä. Näiden sääntöjen mukaan kannattavinta on käyttää vuokratyövoimaa, liikkuvaa työvoimaa ja joustavaa työvoimaa.
Kun muutos on valmis, työvoima todennäköisesti käy töissä EUssa tai muissa globaaleissa keskuksissa yleensä, matkustellen projektista toiseen. Yritystet eivät myöskään tule hyväksymään muita kuin mahdollisimman paljon koulutettuja uusia työntekijöitä. Työelämä muuttuu sellaiseksi, että ihmisen ei täydy vain hakea töitä noususuhdannealoilta, vaan myös kouluttautua ammatillisesti jatkuvasti uuteen noususuhdannealaan ja myös liikkua maasta toiseen.
Ylipäätään työttömiltä odotetaan demaripolitiikassa sitä, että he työelämässä pärjätäkseen kouluttautuvat ammatillisesti jatkuvasti uudella tavalla. Demarien työllistämiskurssit on harkittu vastaus markkinoiden vaatimukseen koulutetusta työvoimasta, ja vaikka ne kurssit eivät valmistakaan mihinkään ammattiin, ne kouluttavat hakemaan lisäkoulutusta. Käytännössä tällainen politiikka on julmaa ja vahingollista yksilöllisten kunnianhalujen kannalta, kun nuoret pakotetaan taloudellisesti luopumaan vaikeista korkeanasteen pääsykokeista ja vaihtamaan intellektuaalisesti yhdentekeviin noususuhdannekoulutuksiin.
90-luvun puolessa välissä, silloin kun EU-jäsenyys näytti väistämättömältä johtavien poliitikkojen päämäärältä, retoriikassa käsiteltiin nuoria väliinputoajia, joilla tarkoittiin juuri minun sukupolveani, joista suurimmalla osalla on vaikeuksia jatko-opintopaikan saamisessa, ja jotka toimivat vanhalla tavalla, eli hakemalla itseään kiinnostaville aloille. Me emme pärjää nykyolosuhteissa, joissa hidas koulutustahtimme pudottaa meidät jatkuvasti muuttuvien ammatillisten alojen kärrystä.
Poliittisten johtajien ajama EU-jäsenyys aiheutti nämä olosuhteet, jotka johtavat oman sukupolveni syrjäytymiseen, eikä 90-luvun keskustelussakaan tätä paljoa surtu. EU-jäsenyyden taloudellisten etujen nähtiin korvaavan yhden sukupolven pelistä pudotus. Me emme voi mitään sille, että meidät on koulutettu vanhan järjestelmän mukaisesti yleissivistävällä peruskoulutuksella. Peruskoulu muuttui 90-luvulla siinä samassa, ja opettaa nyt lapsia hakemaan nopeasti lisää koulutusta ja ammattiin valmistavalla ohjelmalla.
Sukupolveani syytetään avoimesti laiskuudesta ja asennetyöttömyydestä, mutta syy meidän olotilaamme ei muutu, vaikka teemmekin mitä tahansa saamaamme hanttihommaa. Nämä hanttihommat tulevat katoamaan, kun teollisuus modernisoituu ja mukautuu globaaliin kilpailuun. Meillä ei ole mahdollisuuksia hankkia yritysten vaatimia markkinointitaitoja, ammattitaitoja, eikä meillä ole varaakaan vaihtaa työpaikkaa. EUstakaan ei löydy parin vuoden päästä enää työtä kouluttamattomalle työvoimalle, joten EUn liittovaltion syntyminen merkitsee nuorille aikuisille työn pakenemista EUn ulkopuolelle, toiselle puolelle maailmaa.
Nämä ovat globaaliin markkinatalouteen ja EUn liittovaltion voimakeskukseen liittymisen kustannuksia.
Monet parikymppiset ovat jo kouluttautuneet omalle alalleen, mutta väliinputoajat, ne jotka eivät saaneet koulutuspaikkaa, elävät sosiaaliturvalla, menevät harvemmin sisään myöhäisinä opiskelunaloittajina ja useimmiten hankkivat loppuelämänsä jotain hanttihommaa marginaalisesti esiintyvistä raakatuotannon työpaikoista Suomessa. Vanhemmat ikäpolvet menevät eläkkeelle ja nykyiset kouluikäiset kouluttautuvat alusta asti yritysten vaatimusten mukaisesti, valmennettuna kouluttautumaan mahdollisimman pian ja oikein työnsaannin kannalta, ja hankkivat työpaikkansa EUsta kokonaisuutena.
Meidän toivomme voisi olla ulkomaille muuttaminen, tosin hanttihommathan tullaan delegoimaan ympäri EUta, jotta eri osavaltioiden taloudet pysyisivät kuivilla. Olisi kenties taktisesti järkevää lähteä mahdollisimman pian suuriin keskuksiin, joissa talous on kaikkein joustavinta, ja jossa työpaikkoja tulee ja menee jatkuvasti. Suomi on semiperia, jossa on aina vähemmän mahdollisuuksia meille, joiden tulevaisuus uhrattiin taloudelliselle muutokselle. Myöhäisenäkin voi mennä ammattikoulutukseen, niinhän suurin osa työvoimasta tekeekin koko ajan. Mutta syy kyvyttömyyteemme irtautua sossujärjestelmästä johtuu siitä, että meidän mahdollisuutemme myytiin pois.
Koulutukseen pääsee aina vain murto-osa, ja ilman sitä ei pääse työpaikkaan, jossa työnhakijoilta edellytetään vuoden parin koulutusta. Todistuksena aloitukselleni, siivousalakin edellyttää ammattikoulutusta, vaikka lattian vahaaminen ei ole haastavaa! Ja hitsari on käynyt niin ikään läpi parin vuoden koulut, joihin pääsee vain murto-osa. Talous vaatii koulutusta, mutta parin vuoden koulutukseen ryhtyminen on liikaa vaadittu, kun otetaan huomioon se, että on kiinnostunut muista aloista, koulutuspaikkaa saattaa joutua yrittämään *10 vuoden* aikana 4 kertaa, eikä työllistyminenkään ole varmaa. Työnantajalla on sellainen asenne, että vain koulutettu työvoima kannattaa kilpailussa. Kukaan ei todellakaan ota nuoria töihin opettaakseen heitä, kuten ennen tehtiin. Hanttihommat katoavat tai muuttuvat ammattikoulutusta vaativiksi, ja tämän ammattikoulutuksen vaatiminen on käytännössä sama asia kuin elinikäinen ammatinvalinta, johon pitäisi sitoutua niin kauan kunnes pääsee kouluun ja valmistuu, vuosikausiksi. Ei ole enää työpaikkoja, joihin pääsee tarpeen mukaan, vaan kaikessa pitää olla koulutus. jos työllistämisammatti ja intressit eivät kohtaa, järkevämpää kuin antautua epävarmaan pääsykokeeseen, jonka voi vielä saada koulusta potkutkin "väärä ala" -tekosyyllä, on tähdätä omiin intresseihin ja odottaa uusia mahdollisuuksia käyttää niitä omaan toimeentuloonsa.
Työttömät nuoret tekevät mitä tahansa työtä, jolla voi maksaa vuokran, harrastaa vapaa-ajalla ja tehdä joskus hankintoja. Työtä ei kuitenkaan ole saatavilla, ja jos sitä on, sitä ei ole kaikille, ja siihen vaaditaan koulutus, johon pääsee murto-osa, josta voi saada potkut, ja johon kouluun pääseminen saattaa kestää vuosikausia, ja joka koulu kestää pari vuotta, josta ei välttämättä saa työpaikkaa, ja joista työpaikoista voi saada potkut. Kaikki on EU-taloudessa kouluttamattomia ja yleissivistävästä koulutuksesta päässeitä vastaan. Nuorille ei ole mitään valinnanvapauksien runsautta, joista jokainen vaihtoehto johtaa toimeentuloon ja elintasoon. Koko työelämä toimii nyt niitä varten, jotka ovat jo kouluttautuneet ja töissä, ja niitä varten, jotka sinne 10 vuoden päästä menevät. Omaa ikäluokkaani kutsutaan väliinputoajaksi syystä, jonka jokainen keski-ikäinen paksukaulainen broileri eduskunnassa tietää, ja se on se, että globalisaatio vapautti yritykset irtisanomissuojasta ja veronmaksusta, jolloin yritysten selviäminen vaatii työntekijöiltä sitä, minkä hankkiminen on ikäpolvelleni liian myöhäistä.
Se tapahtui Ronald Reaganin USAssa, jolloin Kalifornian osavaltiossa oli pahin nuorten aikuisten työttömyystilanne (esim. rotumellakat).
Myös Thatcherin Englannissa nuoret joutuivat heitteille ilman työtä, paikanvaihtomahdollisuuksia tai koulutusmahdollisuuksia.
Viime vuoden Ranskan kymmenten kaupunkien nuorisomellakat johtuvat samoista tekijöistä kuin Suomen nuorisotyöttömyys.
Yhteinen nimittäjä näiden välillä kilpailutus, sosiaalijärjestelmän alasajo, verojen alasajo ja tuloksenparannuspolitiikka.
Nuorille ei ole työtä, ja vaikka vapaita paikkoja syntyisi koko ajan lisää, me nuoret aikuiset olemme tasan viimeinen tuotantovälineen omistajan valinta. Ennen meitä valitaan Itä-Eurooppalainen ammattikoulutuksen omaava maahanmuuttaja, ja näin suurten ikäpolvien eläkkeelle siirtymisestä seuraava tyhjiö aiotaankin täyttää.
Ammattikouluttautumattomat on ajettu nurkkaan, koska heitä ei enää voi kouluttaa julkisessa koululaitoksessa, eikä kilpailun takia ole varaa kouluttaa heitä mitenkään muutenkaan. Ja samoin kilpailun takia vain koulutettu työnhakija saa työpaikan. Kaiken kaikkiaan erittäin paska nakki tämä nuoruus Suomessa EUssa.
Ja tämä kaikki tehtiin yrittämisen tekemiseksi kannattavaksi.
Pitkäaikaistyöttömyys on julkisen sektorin purkamisesta seurannut ongelma. Lisäksi hyvinvoiva työläisväestö on pienentynyt ja vain hyvinvointia esiintyy vain ylemmissä luokissa. Tämän seurauksena kuilu köyhien ja rikkaiden välillä kasvoi, ja mahdollisuudet opiskella tai parantaa omaa asemaa työllä vähenivät. Opiskelupaikat vähenivät ja pienempi osa pyrkijöistä pääsee sisään, ja rikkaat tienaavat enemmän samaan aikaan kun hanttihommien tekijät tienaavat samalla työllä vähemmän. Tuotantovälineiden omistajien etua EUssa ajateltiin. Kun yrittäminen tulee kannattavaksi, sen ajatellaan yksinkertaisesti heijastuvan kansantalouteen, mutta kun sitä ei tarkasti määritellä eikä porvareita velvoita siihen lailla, heidän ei oikeasti täydy tehdä mitään. Syntyy vain lisää eriarvoisuutta ja luokkaristiriitoja. Tämä politiikka oli demareilta hyvin vastuutonta. Antaa nyt kilpailun ja markkinoiden määritellä sosiaalijärjestelmän ja kansantalouden toimeentulo!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Saat arvosanaksi 7. Vikana on se, että valitset jonkun kotona oppimasi näkökulman, vaikka sen että "demarit" ovat syyllisiä kaikkeen, ja kerrot sitten mitä hirveyksiä maailman johtavat demarit Reagan ja Thatcher ovat saaneet aikaan,
Suomessa ei ole demareita eikä kansallista vasemmistoa ylimalkaan. On vain vahvojen ammattiyhdistysliikkeiden apupuolueita, jotka huolehtivat vain jäsentensä asioista. Huvittavin näistä puolueista on kokoomus, joka ajaa julkisessa hallinnossa toimivien äänestäjiensä asioita järjestämällä kynttilämielenosoituksia kaisaniemen puistossa. Tehokkain on kepu, joka ajaa tosiasiassa vain muutaman kymmenentuhannen maanviljelijän etuja, mutta onnistuu huijaamaan sadoilta tuhansilta maaltamuuttaneilta typeryksiltä niiden äänet.
Vahvan yhtenäisen vasemmiston maista esimerkkinä olkoon vaikka Tanska, jossa kurjaliston ei yksinkertaisesti anneta syntyä. Työttömyyskorvaukset on sama kuin minimipalkka ja vuokratyöfirmat joutuvat maksaamaan kuukausipalkkaa, oli töitä tai ei.
Kerro ensin, miksi sinulla ei ole koulutusta mihinkään? Mitä teit 18-25 vuotiaana, jolloin joku koulutus yleensä hankitaan? Mitä oikeastaan vaadit, että sinulle annetaan joku turvallinen ja mukava suojatyöpaikka jossa ei tarvitse osata mitään, ei saada aikaan mitään? Ilman että joudut näkemään yhtään vaivaa sen eteen?
Hienoa, että olet huomannut miten asiat on todellisuudessa.
Olen myös usein miettinyt tuota koulutuksen yliarvostamista. On paljon aloja missä koulutus on tarpeen, mutta sitten on juuri hanttihommat missä pärjäisi peruskoulupohjalla. (mikä Suomessa on hyvä!)
Toivottavasti joskus vielä tulisi aika jolloin lopetetaan tämä koulutuksesta toitottaminen ja ihmiset alkavat saamaan työtä. Kaikkia ei vain jaksa kiinostaa tämä loputon koulunpenkillä istuminen.
Mutta koulutus EI takaa työpaikkaa, SUHTEILLA nykypäivänä työllistytään me nuoret aikuiset varsinkin.
Voisiko aloittaja tiivistää sanomaansa, niin jaksaisi lukea.