On niin paha olla. Miksi uskottelit minulle, että olen ihana, kiva, rakas, tärkeä ym. Eikö se ollutkaan totta? Nyt kaikki on toisin. Yhtäkkiä olet muuttunut täysin erilaiseksi. Et enää ota yhteyttä,et halua soittaa. Jos minä otan yhteyttä, tuntuu että vatsaat vain kun on pakko vastata, et siksi että oikeasti haluaisit. Väität, että olet ystäväni. Miten se näkyy? Ei se siltä vaan enää tunnu. Tuntuu, että haluaisit vain unohtaa...
Etkö voisi päästää minua piinasta ja kertoa, miksi noin yhtäkkiä muutuit ja mikä on syy? Mitä minusta ajattelet ja mitä sinulle merkitsen? Olenko toiaankin sinulle tärkeä? En enää tiedä, mitä minusta ajattelet...
Etkö voisi päästää minua piinasta ja kertoa, miksi noin yhtäkkiä muutuit ja mikä on syy? Mitä minusta ajattelet ja mitä sinulle merkitsen? Olenko toiaankin sinulle tärkeä? En enää tiedä, mitä minusta ajattelet...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tätä kaikkea sun on kysyttävä häneltä suoraan. Tuskinpa se näitä lukee täällä lukee ja tajuaa jotenkin yhdistää. Tee se vaikka ihan kasvokkain, jos siihen saat tilaisuuden. Muitakin konsteja löytyy, kuten kirje postiluukusta ja ihan puhelu.
Olen kyllä yrittänyt suoraan kysyä, mutta kun ei halua nähdä eikä puhua kanssani. Laitoinpa tekstarinkin, mutta ei vastaa...
Tunteet kertovat tarkemmin kuin luuletkaan sen mitä on tapahtunut ja mitä ei sinulle voida kertoa. Jos sinua vältellään etkä saa vastakaikua tunteillesi, on paljon parempi että teet ratkaisun itse, kuin että jäät sitä toiselta odottamaan. Sitä kun ei yleensä tule. Miksi ei tule? Pelkuruudesta kertoa totuus, minkä on velkaa ystänälle? Yksinjäämisen pelosta? Varakappaleita on hyvä pitää? Tunteiden selvittämisen vaikeudesta ja siihen vaadittavasta ajasta myös itselle? Häviä sen ihnisen elämästä niin hän tulee joskus vielä takaisin.
hei
minä ainakin toimin noin erästä ihmistä kohtaan, koska hän loukkasi minua erittäin syvästi ja ei edes ottanut vastuuta siitä mitä oli sanonut vaan keksi jotakin tekosyitä.
Lisäksi hänen ystävyytensä alkoi rasittamaan minua, koska hän tuittuili milloin mistäkin, sanoi järjettömiä kommentteja ja lopulta ystävyytemme oli sitä, että hän selitti omia ongelmiaan ja minun olisi pitänyt vain kuunnella niitä. Minä en ainakaan ala kenenkään terapeutiksi. Tämä ihminen on menettänyt monta muutakin ihmissuhdetta, mutta ei tule varmasti ikinä käsittämään, että se vika on todellakin hänessä.
Jos toinen on jatkuvasti minä minä minä tyylillä, sitä ei jaksa kukaan kuunnella.
Ehkäpä hänen haukkumisensa minua kohtaan oli lopulta hyvä keino katkaista välit, kun olin jo niin rasittunut tästä ihmisestä ennestään. Todellinen ystävä ei kanna muille omia ongelmiaan vaikka toki tukea aina voi, mutta ei kuukausitolkulla samoista asioista, varsinkaan kun ei ole kyse mistään niin vakavasta kuten yllättävä sairastuminen jne. Kukaan ei jaksa kuunnella ihmistä, joka jatkuvasti kertoo omia elämän huonoja kokomuksia ja yrittää saada toista analysoimaan niitä ja tarttuu niihin kuin viimeiseen oljenkorteen.
Syy miksi en sano hänelle mitä tosiaan hänestä ajattelen on siinä, että uskoisin hänen mielenterveytensä järkkyvän pahemman kerran.(en usko, että hän on tasapainossa itsensä kanssa) Parempi on poistua takavasemmalle neutraaleissa väleissä ja toivoa, että hän tajuaa etten halua enää viettää aikaa hänen kanssaan.
Oloni on nyt todella helpottunut, kun ei tarvitse niitä puheluita vastaanottaa...