millainen on liian kiltti nainen?
oon kuulemma liian kiltti tyttökamujeni mielestä. Välillä mietin, työnnänköhän miehiäkin luotani siks koska vaikutan kättelyssä jo liian kiltiltä..? Miten sä jaksat aina olla noin iloinen? ( ehkä siksi koska mun on niin vitun paska olla ja yritän esittää jotain mitä en ole tai mulla on niin kova yritys päällä että on jäänyt semmonen kestohyväntuulisuus päälle) Niin miksi miehet ei kiinnostu musta; Todennäköisempi vaihtoehto on varmasti se että näytän tylsältä esim. oon lauta, tavalliset tai rumat kasvot, tyhmät jutut, muutenkin tylsä. Mulla ei oo mitään annettavaa kellekään. Parempi kun pidän tän tyhmän pääni kiinni ja tapan itseni.
Millainen on siis miehen mielestä liian kiltti nainen?
Jotain vikaa mussa täytyy ainakin olla koska olen jo 24 ja en ole seurustellut kertaakaan, petipuuhiin en myöskään ole yltänyt.
Toisaalta, voinhan elää yksinkin. Jotenkin sitä vain aika usein löytää itsensä haaveilemasta kumppanista, mutta ainahan ei voi voittaa.
Lässyn lässyn ja vielä kerran lässyn lässyn. Täkin on niin tavallista, tavallista paskaa valittaa tänne nettiin itsestään jo omasta kohtalostaan.
Ihan sama. Junia tulee ja junia menee - alle voi heittäytyä lähes vuorokauden ympäri.
Pelottaa itseäkin kuinka pohjalla alan jo olla. Mutta minkäs sille voi, toisille meille on vaan annettu vaikeampi polku.
Elämä on kuin labyrintti. Toiset löytävät ulos ja toisten matka päättyy umpikujaan.
Tämä kiltti tyttö aikoo päästä eroon kiltin tytön leimasta. Teen jotain rajua ja pääsen samalla eroon tästä vitun kiltteydestä. Hyppään junan alle.
Sekoan kohta. Joo ja oon jo jutellut psykologille yms. Ei tässä maailmassa oo mitään mikä vois auttaa mua. Sääliksi käy vaan mun perhettä. En haluais aiheuttaa niille pahaa mieltä. Tä ei oo millään lailla niiden syytä. Mä en vaan jaksa enää. Mä en jaksa hengittää. Tuntuu niinku joku polttais mun niskaa ja selkää. enkä käytä edes lääkkeitä.
urheilusta ei oo ollut mulle loppupeleissä mitään hyötyä. ok. olen ehkä laiha, mutta ei siitä ole ollut mulle mitään hyötyä.
niin ja en oo kännissä.
mä en vaan jaksa enäää
oon kuulemma liian kiltti tyttökamujeni mielestä. Välillä mietin, työnnänköhän miehiäkin luotani siks koska vaikutan kättelyssä jo liian kiltiltä..? Miten sä jaksat aina olla noin iloinen? ( ehkä siksi koska mun on niin vitun paska olla ja yritän esittää jotain mitä en ole tai mulla on niin kova yritys päällä että on jäänyt semmonen kestohyväntuulisuus päälle) Niin miksi miehet ei kiinnostu musta; Todennäköisempi vaihtoehto on varmasti se että näytän tylsältä esim. oon lauta, tavalliset tai rumat kasvot, tyhmät jutut, muutenkin tylsä. Mulla ei oo mitään annettavaa kellekään. Parempi kun pidän tän tyhmän pääni kiinni ja tapan itseni.
Millainen on siis miehen mielestä liian kiltti nainen?
Jotain vikaa mussa täytyy ainakin olla koska olen jo 24 ja en ole seurustellut kertaakaan, petipuuhiin en myöskään ole yltänyt.
Toisaalta, voinhan elää yksinkin. Jotenkin sitä vain aika usein löytää itsensä haaveilemasta kumppanista, mutta ainahan ei voi voittaa.
Lässyn lässyn ja vielä kerran lässyn lässyn. Täkin on niin tavallista, tavallista paskaa valittaa tänne nettiin itsestään jo omasta kohtalostaan.
Ihan sama. Junia tulee ja junia menee - alle voi heittäytyä lähes vuorokauden ympäri.
Pelottaa itseäkin kuinka pohjalla alan jo olla. Mutta minkäs sille voi, toisille meille on vaan annettu vaikeampi polku.
Elämä on kuin labyrintti. Toiset löytävät ulos ja toisten matka päättyy umpikujaan.
Tämä kiltti tyttö aikoo päästä eroon kiltin tytön leimasta. Teen jotain rajua ja pääsen samalla eroon tästä vitun kiltteydestä. Hyppään junan alle.
Sekoan kohta. Joo ja oon jo jutellut psykologille yms. Ei tässä maailmassa oo mitään mikä vois auttaa mua. Sääliksi käy vaan mun perhettä. En haluais aiheuttaa niille pahaa mieltä. Tä ei oo millään lailla niiden syytä. Mä en vaan jaksa enää. Mä en jaksa hengittää. Tuntuu niinku joku polttais mun niskaa ja selkää. enkä käytä edes lääkkeitä.
urheilusta ei oo ollut mulle loppupeleissä mitään hyötyä. ok. olen ehkä laiha, mutta ei siitä ole ollut mulle mitään hyötyä.
niin ja en oo kännissä.
mä en vaan jaksa enäää
Vastaukset 12
Vanhimmat
Monet miehet kun on yhtä pinnallisia kuin naisetkin, joten kyllä se sitten taitaa olla pelkästään se ulkonäkö juttu. Monet miehet tykkää kilteistä naisista, eikä jakorasioita juurikaan kunnioiteta. Kiltteys kuuluu sun luonteeseen, joten älä yritä mitään narttu asennetta ottaa, siinä luulossa, että miehet kiinnostuisi paremmin.
Nämä on ne ongelmat.
"oon lauta, tavalliset tai rumat kasvot, tyhmät jutut, muutenkin tylsä. Mulla ei oo mitään annettavaa kellekään."
niin miksi sitä veistä pitää vielä vääntää haavassa? Miks ihmisten pitää kysyä: ai miks sulla ei ole miestä/miesystävää/ seurustelukumppania? Voi vittu ihmiset on ääliöitä! Kai mulla saatana olis kumppani jos tietäisin vastauksen tohon kysymykseen!
Mua niin vituttaa kaikki. Tekis mieli sanoa joka saatanan kerta että: kuule kato mua, mieti naisten ulkoista tasoa nykypäivänä ja koita keksiä vastaus siihen miks mulla ei oo kumppania!
Kaikki muut naiset näyttää joltain barbinukeilta tai kauniimmilta. Mä oon tämmönen hylkiö ja ällöttävä paska. Jos olisin mies niin en ikinä kiinnittäis mun näköiseen naiseen mitään huomiota.
tä elämä on niin vitun vaikee leikki. ihan paskaa kaikki!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mä haluan kuihtua vittuun täältä! Haluan olla laihempi kuin kukaan muu. Haluan olla edes jollain lailla hyvä jossain. Haluan olla se kaikkein laihin.
Niin ja oon pinnallinen, oon niin vitun pinnallinen. Pinnallista paskaa koko elämä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ihan yhtä vitun paskaa kaikki!
Ja ei, tä ei oo mitään anoreksiaa. Mä vaan haluun tappaa itseni ja kivuttomimmin se käy laihduttamalla.
Jos oikeasti olisit niin kaamean ruma ja muutenkin kamala kun tässä selität, niin ei sulta kukaan kyselisi että miksi et seurustele. Yksittäisiä sammakoita nyt saattaa hyppiä itse kunkin suusta välillä mutta ilman ekstrakiltteyttäkin ei ihmiset yleensäottaen ole aivan säännönmukaisesti niin tökeröitä että kyselisivät silminnähden rammalta että miksipä et pyrähtäisi juoksuun. Nykyään tämä seurusteluasia on varsin vapaaehtoista, aika monetkin haluavat pitää vapautensa. Siksi varmaan kyselevät.
Jos koet että peilikuvassasi on jotain vinossa niin miksipä et pyytäisi stailausapua kavereiltasi? Tosin jos mielikuvasi tai stailaajasi mielikuva naisen olemuksesta on joko "kiltti" tai "pahis/barbi" niin sitten ehkä ei ole hyvä idea. En tarkoita överiksi vedettyä muuttumisleikkiä jolloin sinulla on lainahöyhenissä vielä ankeampi olo vaan hyvällä maulla tehtyä sinun luonteellesi ja henkeesi sopivia ja hyviä puoliasi korostavia muutoksia jotka saisivat sinut viihtymään hetken vähän paremmin omissa nahoissasi.
Jäi vähän epäselväksi mitä kiltteydellä tässä tarkoitetaan, ulkonäköä, tapoja, harrastuksia?
Kiltteys on liiallista ainoastaan jos annat kaikken kävellä ylitsesi siten että sinulle tulee siitä paha mieli mutta et kuitenkaan tee mitään. Sellaisen seuran välttäminen joka ei tajua kohdella sinua oikein on minimivaatimus jos ei muuten osaa puoliaan pitää. Sinulla ei pitäisi olla myöskään mitään velvollisuutta olla varsinkaan ystäviesi seurassa "aina iloinen" jos ei siltä oikeasti tunnu.
Tuo mitä kirjoitit harmitti oikeasti, sillä kiltteydessä ja posititiivisuudessa ei todellakaan ole mitään pahaa, vaikkakaan ne piirteet eivät ehkä valitettavasti takaa menestystä yöelämän kyynisellä pelikentällä. Pitemmän päälle asia on varmasti toisin, joten älä lähde tekemään itsestäsi teflonpinnoitettua tusinatavaraa. Ehkä tuon ikäiset kolllit ovat vielä jokusen vuoden liian nuoria arvostaakseen todella ominaisuuksiasi. Jonkun harrastuksen parista voisit löytää paremmin sinua itsenäsi ymmärtäviä miehiä. Koeta vielä jaksaa, kyllä se siitä - oikeasti!
älä viitti puhua paskaa!
"Jonkun harrastuksen parista voisit löytää paremmin sinua itsenäsi ymmärtäviä miehiä. Koeta vielä jaksaa, kyllä se siitä - oikeasti!"
ja vielä kerran...siis älä viitti puhua paskaa!
Harrastuksista kukaan löydä ketään. Tai tämän näköinen paskakasa ainakaan!
En mä tietenkään voi taata, että löydät haluamasi miehen jostain harrastuksesta, mutta omasta kokemuksesta tiedän, että sitä kautta tosiaan voi tavata ihan oikeasti mukavia ihmisiä joiden kanssa voi jutella kuin ihminen ihmiselle vähän eri tasolla kuin jossain yöelämän pelikentillä. Ja vaikkei suhdemielessä mätsäisikään, niin jo se vastakkaisen sukupuolen kohtaamisen kynnys alenee ja kaikilla niillä voi tietysti olla kiinnostavia tuttuja jne.
Sulla on nyt sen verran paha tilanne päällä, että arvaan että torjuntahan tällekin tulee, mutta koeta nyt nollata tilanne huomiseksi ja lukea nämä jutut vielä silloin uudelleen ilman ennakkoasenteita, ihan vilpittömästi ja asiaan uskoen nämä kirjoitin.
Mulle arvokkaita tuttavuuksia on syntynyt, kun olen osaamisen puutteesta huolimatta ilmoittautunut pokkana mukaan järkkäämään erilaisia harrastustoimintaa sivuavia tilaisuuksia joissa on tarvittu vapaaehtoisapua. Palkaton vaivannäkö yleensä jo valikoi mukana olijoita siihen suuntaan josta itse tykkään, ja yhdessä tekemisestä ja tavoitteiden saavuttamisesta tulee hyvä mieli.
Sinun mielestäsi on sit liian kiltti mies, entäs nainen ?
Ei kiltteys ole mikään paha asia, sen kans täs on tullut touhuttua kuitenkin 38 vuotta joten onko se hyvä vaiko huono ?
Monetkin naiset on ihastunut muhun mutta pelkään, että pelkästään ulkonäkööni, joka ilmeisesti sattuu miellyttämään tavallista useampia. Jos lasken suojakilpeni pois ja olen oma itseni, eli lapsekas, feminiininen ja herkkä, niin nainen alkaa jossain vaiheessa katsomaan kieroon ja hänen kiinnostuksensa loppuu. En polta, käytän alkoholia silloin tällöin ja silloinkin kohtuudella. Ainut "pahan pojan" merkki minussa on välillä järjettömäksi yltyvä kiroilu ja härskit jutut, mut siihen mun "jännittävän miehen" ominaisuudet loppuukin. Olen uskollinenkin vielä. Olen oikeasti niin pehmo mies kuin vaan voi olla. Ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö minulla olisi omaa tahtoa, ehdottomia mielipiteitä ja kanttia sanoa oma kantani asioihin.
Onko kiltti, empaattinen, herkkä, feminiininen, periaatteellinen, naiselta paljon vaativa ja oman tahdon omaava mies niin mahdoton yhtälö naisille?
Ongelma on pääsi sisällä. Jostain syystä itseluottamuksesi on pohjalla. Ehkä jonkinlainen terapia voisi olla paikallaan.
liian kiltti olis sellane ketä kuuntelis vain muita ja uskois niitä, tekis niiinku ne sanois, pyöris sellaste ihmisten kans ketä palvoo, mut ketä ei arvostais sitä ollenkaa. antais toiste pallotella.
et se ei kuuntelis itteesä, tekis koskaan mitä ite haluis tai olis omasta mielestään aina väärässä ja muutenki nolla.
sulla olis varmaanki paljonki kerrottavaa jos se löytäis vaan sellase ketä kuuntelis. jos se kattelis ja ettis, jos se vaiks löytäis ajatuksiltaa vähä samanlaise miehe.
et niinku jos se alkais tehä jotai asia eteen, nii tää suosittelis just toista tapaa, kui ranteet auki tai jonneki junan alle. eli se ei pitäis päätään kiinni vaan vähä valkkais kenelle puhuis. et sellasille olis turha puhuu ketä ei kiinnosta. ja sit se ei tappais itteesä vaan alkais elää. kun se olis tähä asti pitäny itteesä vaan jossai vakan alla jemmassa.
Taidanpa sanoa suoraan: ihan ensimmäiseksi lopetat tuon hemmetin teini-itsesäälin, se on takuulla suurin ongelmasi tällä hetkellä. Kiltteys ei ole ongelma. Lopeta (keksittyjen) vikojesi vatvominen, yritä keskittyä ihan mihin tahansa muuhun kuin itsesäälin vääristämään itsesi analysointiin ja oman navan ympärillä pyörimiseen. Tai valita ja valita ensin sielusi kyllyydestä, niin että kyllästyt valittamiseen koko loppuelämäksesi. Tee asioita, joista pidät ja joista tulee hyvä mieli. Lue, piirrä, kirjoita, katsele telkkua, kävele, kuuntele musiikkia (ei masentavaa sellaista), opiskele, tee suunnitelmia kesäksi, keskustele ihmisten kanssa, pyydä kavereita potkimaan sinua perseelle, mitä tahansa. Älä edes mieti miehiä. Jos joku kysyy, mitä kuuluu, niin vastaa "paskaa", jos sillä hetkellä kuuluu paskaa. Et ole velvollinen esittämään kellekään mitään muuta kuin minkälainen oikeasti olet, tämä on yksi asia jonka suhteen voit täysin vapaasti olla itsekäs. Jos joku ei kestä sinua itsenäsi, niin olkoon kestämättä.
Tiedän, että turhautuneena ja masentuneena jää mielellään kaivamaan omaa kuoppaansa aina vain syvemmäksi, se on paljon helpompi vaihtoehto kuin haluta aidosti pyrkiä ylöspäin. Kaikista asioista haluaa nähdä vain negatiivisen puolen. Oman surkeutensa vatvomisesta saa jonkinlaista sairasta tyydytystä, sekin on tavallaan itsensä korostamista. Sinun on päätettävä, että haluat lopettaa pahan olosi. Siinä ei voi kukaan auttaa, vaan halun on lähdettävä itsestäsi. Kun sen löydät, niin sinun on helpompi alkaa nähdä asioiden hyviä puolia, kiinnostua kaikenlaisesta ja kehittyä ihmisenä. Kuulostaa kliseiseltä, mutta sitten kun sinun on hyvä olla itsesi kanssa niin muidenkin on. Enkä tarkoita, että aina pitäisi olla hyvä olo, vaan niin, ettei jää loputtomiin vatvomaan niitä pahoja asioita. Muutos lähtee sinusta itsestäsi, pienistä asioista...