heippa!
Haluaisin nyt saada apua suuhteeseeni.. Olen nuori ihminen ja asun poikakaverini kanssa yhdessä joka on minua n.4 vuotta minua vanhempi. Poikakaverini on nyt armeijassa ja hän tulee huhtikuussa takaisin.. Tuntuu että mikään ei enää onnistu välillämme, kokoajan tulee riitoja pienistäkin asioista ja varsinkin minä hermostun ja huudan hänelle useasti.. Joskus tuntuu että inhoan hänen jokaista piirrettään. Seksimme ei luista enää ollenkaan. Jotenkin tuntuu että koko suhde on palanut loppuun. En kuitenkaa haluaisi luovuttaa, koska ajattelen ja haluan että hän on se kenen kanssa olen vielä vanhanakin :) Tuntuu vain että tarvitsisin kokemusta elämästä enemmän mutta en voi tehdä sitä koska uskon että poikakaverini ei jäisi odottamaan minua jos pyytäisin pientä taukoa tai muuta vastaavaa.. ja minä en halua sitä. Miten saisimme suhteemme taas kukoistamaan kuin ennenkin ?
Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta.. tämä on ensimmäinen pitkäaikainen suhteeni ja tiedän kyllä että olen liian nuori vakavaan suhteeseen mutta minulle vain kävi näin. En haluaisi luovuttaa.
Haluaisin nyt saada apua suuhteeseeni.. Olen nuori ihminen ja asun poikakaverini kanssa yhdessä joka on minua n.4 vuotta minua vanhempi. Poikakaverini on nyt armeijassa ja hän tulee huhtikuussa takaisin.. Tuntuu että mikään ei enää onnistu välillämme, kokoajan tulee riitoja pienistäkin asioista ja varsinkin minä hermostun ja huudan hänelle useasti.. Joskus tuntuu että inhoan hänen jokaista piirrettään. Seksimme ei luista enää ollenkaan. Jotenkin tuntuu että koko suhde on palanut loppuun. En kuitenkaa haluaisi luovuttaa, koska ajattelen ja haluan että hän on se kenen kanssa olen vielä vanhanakin :) Tuntuu vain että tarvitsisin kokemusta elämästä enemmän mutta en voi tehdä sitä koska uskon että poikakaverini ei jäisi odottamaan minua jos pyytäisin pientä taukoa tai muuta vastaavaa.. ja minä en halua sitä. Miten saisimme suhteemme taas kukoistamaan kuin ennenkin ?
Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta.. tämä on ensimmäinen pitkäaikainen suhteeni ja tiedän kyllä että olen liian nuori vakavaan suhteeseen mutta minulle vain kävi näin. En haluaisi luovuttaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos ei kerran kiinnosta, niin lähe meneen.
Mutta lopeta valitus. Ja ota hei vähän vastuuta jo pikkuhiljaa elämäsi suunnasta ja valinnoista, ettei tarvi vanhana katkerana ruikuttaa että "nuoruus jäi elämättä" ja "hitto kun en uskaltanu".
Jos päätät jäädä niin sitte täytyy sitoutua sihen yhteiselämään. Ja se on puolittaista jos haikailee olkansa yli.
Onko miehet ja seurustelu muka yhtä kuin elämä? Mitä sinun tarvitsee tehdä että saisit "kokemusta elämästä"?
Jos tarkoitat kokemusta muista miehistä, niin ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää poikakaverisi ja kokeilla muita.
Jos tarkoitat mitä tahansa muuta, niin se on varmasti koettavissa vaikka seurusteletkin. Sinua ei varmaankaan ole lukittu kellariin pallo jalassa eikä aistielimiäsi ole blokattu tunnottomiksi?! Eli olet vapaa saamaan kokemuksia elämästä, jos asenteesi seurustelua kohtaan olisi toisenlainen. Joten liikkeelle siitä, tee jotain. Poikakaverisi ei ole olemassa tehdäkseen sinut onnelliseksi ja tuodakseen elämääsi Tarkoituksen. Sinun on tehtävä se itse.
Parisuhde ei ole vankila, jossa ei ole muuta elämää. Monet nykyään tuntuvat niin ajattelevan ja suhteista tulee kertakäyttötavaraa. Asennemuutosta peliin, niin homma toimii.