Aloitin keskustelun: Saivartelemmeko me adventisteille sapatista.
Ja jatkoin Uskova_1 sen kirjoituksen pohjalta tästä taivaassa olleesta arkista, Arkki, arkin sisältö ja taivas! Onko tämä näin?
Kysymykseen kirvoitti U 1.nen otsikolla Et tietenkään Raamatusta.
”Ellensapatin” näkyyn tässä arkista, jossa tämä sapatti loisti yli toisten.
Niin, nukuin tuossa yön ja mietin, niin miksipä ei.
Jos kiihkottomasti asiaa ajattelee, meille annettaisiin Jumalan puolelta näkytila, niin en uskoisi saatanan millään lailla nostavan Jumalan lain merkityksiä esiin. Päinvastoin ainahan se provosoi meidän lihassamme Jumalaa vastaan.
Toisaalla, jos joku meiltä on mennyt väärin, niin uskoisin Jumalan Hengen paremminkin sitä korostavan (loistaminen) merkitykseltään, eikä se mielestäni tarkoita sitä, että siinä muita käskyjä väheksyttäisiin, vaan korjaamis- kehotushan eli tarkistaminen asiaan tulee paremminkin esiin.
Miten se muuten voisi olla? No mietitään, että jos ne muut loistasi kirkkaana ja tämä sapattikohta oli mustana, tahi harmaana, miten me se silloin oltaisiin tulkittu?
Ehkä niinkuin nytkin? Sillä ei ole Jumalan tahdossa mitään merkitystä, eli näky ei ehkä olisi noin toteutunut.
Nykyäänhän on laittomuus kaikella tavalla saanut vallan. Tässä kun kohta valmistaudun kirkkoon, niin henkilökohtaisesti minulle lepopäivä, merkitsee Jumalan palveluspäivää, yhteentulemista.
Tämä käsitys Jumalanpalveluspäivästä on hämärtynyt ajansaatossa, ja ihmisille on kaikki päivät samanarvoisia. Se ei heille herätä mitään pyhyyden tuntemuksia, kun vesittämisen kautta olemme saaneet tämä tilan aikaiseksi.
Kyllä tämä lepopäivä pitäisi saada saarnansa päivien merkityksestä, että ihmiset heräisivät käsittämään se, että meidän pitäisi kokoontua sanan ääreen, siunauksien ääreen.
Olemme vastuullisia elämästämme. Sitähän tämä päivä tavallaan muistuttaa, se ei ole kuin arki muitten joukossa, tahi jokapäiväinen pyhä.
Mehän olemme Hänessä pyhitetty aina, kun elämme yhteydessä Kristukseen, mutta se juhlahetki kun saamme olla kristittyinä yhdessä. Herramme edessä, rukoillen, laulaen, kiittäen, jne.
Eli kyllä tuolla näyllä mielestäni on aivan kristillinen näkypohja, ja jos taivaassa on Jumalan arkki, ja merkitykset, niin kuin ne on ilmoitettu, taidamme olla hukassa, jos muutamme tätä mielemme mukaiseksi.
Tämä muuttaminen tapahtuu ehkä siksi, että emme olisi vastuussa asiasta ja jos näin on, --niin olemme sokeita sokeain taluttajia.
Mielestäni meidän pitäisi pitää jäitä hatussa, ja kiihkottomasti katsoa asioita.
Katselemmeko vain itseemme ja näitä käsityksiä katsovia ihmisiä, että tässä väittää auringon kiertävän maata, eikä usko ehkä todellisuuteen.
Kiertääköhän aurinko meidän uskomuksen tahi väittämien maata? Sopii pohtia.
Mutta lähden kahffikupposelle. Siunattua pohtimisen aamua kaikille. .
(Toivottavasti saitte selvän, tästä kankeasta kielestä).
Ja jatkoin Uskova_1 sen kirjoituksen pohjalta tästä taivaassa olleesta arkista, Arkki, arkin sisältö ja taivas! Onko tämä näin?
Kysymykseen kirvoitti U 1.nen otsikolla Et tietenkään Raamatusta.
”Ellensapatin” näkyyn tässä arkista, jossa tämä sapatti loisti yli toisten.
Niin, nukuin tuossa yön ja mietin, niin miksipä ei.
Jos kiihkottomasti asiaa ajattelee, meille annettaisiin Jumalan puolelta näkytila, niin en uskoisi saatanan millään lailla nostavan Jumalan lain merkityksiä esiin. Päinvastoin ainahan se provosoi meidän lihassamme Jumalaa vastaan.
Toisaalla, jos joku meiltä on mennyt väärin, niin uskoisin Jumalan Hengen paremminkin sitä korostavan (loistaminen) merkitykseltään, eikä se mielestäni tarkoita sitä, että siinä muita käskyjä väheksyttäisiin, vaan korjaamis- kehotushan eli tarkistaminen asiaan tulee paremminkin esiin.
Miten se muuten voisi olla? No mietitään, että jos ne muut loistasi kirkkaana ja tämä sapattikohta oli mustana, tahi harmaana, miten me se silloin oltaisiin tulkittu?
Ehkä niinkuin nytkin? Sillä ei ole Jumalan tahdossa mitään merkitystä, eli näky ei ehkä olisi noin toteutunut.
Nykyäänhän on laittomuus kaikella tavalla saanut vallan. Tässä kun kohta valmistaudun kirkkoon, niin henkilökohtaisesti minulle lepopäivä, merkitsee Jumalan palveluspäivää, yhteentulemista.
Tämä käsitys Jumalanpalveluspäivästä on hämärtynyt ajansaatossa, ja ihmisille on kaikki päivät samanarvoisia. Se ei heille herätä mitään pyhyyden tuntemuksia, kun vesittämisen kautta olemme saaneet tämä tilan aikaiseksi.
Kyllä tämä lepopäivä pitäisi saada saarnansa päivien merkityksestä, että ihmiset heräisivät käsittämään se, että meidän pitäisi kokoontua sanan ääreen, siunauksien ääreen.
Olemme vastuullisia elämästämme. Sitähän tämä päivä tavallaan muistuttaa, se ei ole kuin arki muitten joukossa, tahi jokapäiväinen pyhä.
Mehän olemme Hänessä pyhitetty aina, kun elämme yhteydessä Kristukseen, mutta se juhlahetki kun saamme olla kristittyinä yhdessä. Herramme edessä, rukoillen, laulaen, kiittäen, jne.
Eli kyllä tuolla näyllä mielestäni on aivan kristillinen näkypohja, ja jos taivaassa on Jumalan arkki, ja merkitykset, niin kuin ne on ilmoitettu, taidamme olla hukassa, jos muutamme tätä mielemme mukaiseksi.
Tämä muuttaminen tapahtuu ehkä siksi, että emme olisi vastuussa asiasta ja jos näin on, --niin olemme sokeita sokeain taluttajia.
Mielestäni meidän pitäisi pitää jäitä hatussa, ja kiihkottomasti katsoa asioita.
Katselemmeko vain itseemme ja näitä käsityksiä katsovia ihmisiä, että tässä väittää auringon kiertävän maata, eikä usko ehkä todellisuuteen.
Kiertääköhän aurinko meidän uskomuksen tahi väittämien maata? Sopii pohtia.
Mutta lähden kahffikupposelle. Siunattua pohtimisen aamua kaikille. .
(Toivottavasti saitte selvän, tästä kankeasta kielestä).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.