En tiedä olisiko parempi paikka tälle naisen logiikka vai tämä parisuhdeosasto, mutta valitsin tämän siinä toivossa, että tällä ei yritetä ratkaista sukupuolisten välistä sotaa niin innokkaasti. Onhan tässä kyllä provon & aivopierun ainesta, pahoittelen myös pituutta etukätten, mutta pituuden mukaanhan meidät miehet rankataan :p Mutta.... asiaan.
Eli ympäristöä havainnoimalla ja täältäkin erinäisiä keskusteljua lukemalla olen yrittänyt hahmottaa ja ymmärtää miesvinkkelistä naisten niin omituista parisuhdekäyttäytymistä (etenkin nuorten). Siinä missä miehet tuntuvat ottavan asiat ehkä liiakin löysästi ja itsestäänselvinä, naiset noh... tuntuvat reagoivan joka asiaan elämää suurempana, epätodellisena draamana. Etenkin pistää silmään että käytös ja toiminta ei tunnu vastaavan ”todellisuutta”.
Esimerkkkinä nuori nainen haluaa lopettaa suhteen, mitään vikaa tai ongelmaa ei kuulemma ole, haluaa elää omillaan ja missään nimessä sitä toista miestä ei ole, halutaan vielä erota kavereina...... Ja totuuden selvitessä toinen miesihastus on jo löytynyt ajat sitten ja sen kainossa ollaan alta aikayksikön. Tarkoituksenani ei ole takertua tämän teon kataluuteen, vaan spekuloida miksi kaava on tämä – ei mitään vikaa, haluan vain olla omillani, ollaan kavereita, ei ole toista. Nopeasti ajateltuna ehkä halutaan säästää kivulta, mutta totuuden selvitessähän lopputulos on kuitenkin sama. Eli mennään ihmeellisen käyttäytymiskaavan mukaan, vaikka todellisuus kivusta huolimatta ”järkevämpi” vaihtoehto. ”Parempiakin” esimerkkejä ehkä on, mutta itsellä lähti ajatus rullaamaan tästä.
Eli mielestäni (tässä tulee se aivopieru), naisten parisuhdekäytös on enemmänkin parisuhdeharrastusta, joka menee samoille omituiselle tasoille kun miehen yli-innokas autoharrastus tai muu tekininen harrastus. Parisuhdetta ollaan kokoajan säätämässä ja tuunaamassa ja silloin kun sitä ei olla säätämässä, siitä puhutaan muiden harrastajien kesken ja lueteaan Tekniikan ma.... siis Cosmosta ja muista julkaisuista lisää puhuttavaa ja säädettävää. Eli parisuhde lakkaa olemasta jossain vaiheessa vain (en keksi tähän hyvää sanaa... elintapa(?), siinä missä auto lakkaa olemassa vain käyttötrapeen mukaan huollettu, mukava kulkuneuvo.
Eli tuleeko ym. ero-esimerkin, mukainen käytösmalli, jostain harrasteyhteisön edellyttämästä korvien välisestä ”harrastekirjasta”, eli aiheuttaisiko suorempi käytös arvostuksen laskua muiden harrastajien keskuudessa. Laskisiko status naisena, niin kuin miehellä laskisi, jos ei osaisi vaihtaa öljyjä omaan autoon tai tehdä jotain toimenpidettä ”niin kun sen kuuluisi ja muutkin tekee”.
Jos tähän asti jaksoitte lukea, älkää vetäkö liikaa herneitä nenään tai ymmärtäkö että tuo ero-juttu olisi se asian pihvi, mitä haluan tässä pureksia, vaan halauisin vastauksia ja kommenttia seuraaviin (etenkin inside infoa naisilta):
* Kuinka paljon naisporukka käyttää ajastaan parisuhdeasoista puhumiseen (20 %, 70 %, enemmän) ?
* Kuinka paljon naisen status on kiinni ns. parisuhdeosaamisesta, naisporukan keskuudessa ?
* Edelliseen viitaten, oletteko huomanneet, että joku naishenkilö olisi merkittävästi menettänyt asemaansa (tai kasvattanut), toimimalla parisuhdeharrastekerhon periaatteiden vastaisesti / mukaan (järjen & itsenäisen ajattelun sijaan) ?
* Oletko koskaan toiminut tai epäillyt toimivasi parisuhdeasioissa vasten ”omaa tahtoasi”, koska oletit että se on ”oikea tapa” ?
* Onko tämän kirjoittaja täysin hakoteillä vai pelkästään suurelta osin :-)
Eli ympäristöä havainnoimalla ja täältäkin erinäisiä keskusteljua lukemalla olen yrittänyt hahmottaa ja ymmärtää miesvinkkelistä naisten niin omituista parisuhdekäyttäytymistä (etenkin nuorten). Siinä missä miehet tuntuvat ottavan asiat ehkä liiakin löysästi ja itsestäänselvinä, naiset noh... tuntuvat reagoivan joka asiaan elämää suurempana, epätodellisena draamana. Etenkin pistää silmään että käytös ja toiminta ei tunnu vastaavan ”todellisuutta”.
Esimerkkkinä nuori nainen haluaa lopettaa suhteen, mitään vikaa tai ongelmaa ei kuulemma ole, haluaa elää omillaan ja missään nimessä sitä toista miestä ei ole, halutaan vielä erota kavereina...... Ja totuuden selvitessä toinen miesihastus on jo löytynyt ajat sitten ja sen kainossa ollaan alta aikayksikön. Tarkoituksenani ei ole takertua tämän teon kataluuteen, vaan spekuloida miksi kaava on tämä – ei mitään vikaa, haluan vain olla omillani, ollaan kavereita, ei ole toista. Nopeasti ajateltuna ehkä halutaan säästää kivulta, mutta totuuden selvitessähän lopputulos on kuitenkin sama. Eli mennään ihmeellisen käyttäytymiskaavan mukaan, vaikka todellisuus kivusta huolimatta ”järkevämpi” vaihtoehto. ”Parempiakin” esimerkkejä ehkä on, mutta itsellä lähti ajatus rullaamaan tästä.
Eli mielestäni (tässä tulee se aivopieru), naisten parisuhdekäytös on enemmänkin parisuhdeharrastusta, joka menee samoille omituiselle tasoille kun miehen yli-innokas autoharrastus tai muu tekininen harrastus. Parisuhdetta ollaan kokoajan säätämässä ja tuunaamassa ja silloin kun sitä ei olla säätämässä, siitä puhutaan muiden harrastajien kesken ja lueteaan Tekniikan ma.... siis Cosmosta ja muista julkaisuista lisää puhuttavaa ja säädettävää. Eli parisuhde lakkaa olemasta jossain vaiheessa vain (en keksi tähän hyvää sanaa... elintapa(?), siinä missä auto lakkaa olemassa vain käyttötrapeen mukaan huollettu, mukava kulkuneuvo.
Eli tuleeko ym. ero-esimerkin, mukainen käytösmalli, jostain harrasteyhteisön edellyttämästä korvien välisestä ”harrastekirjasta”, eli aiheuttaisiko suorempi käytös arvostuksen laskua muiden harrastajien keskuudessa. Laskisiko status naisena, niin kuin miehellä laskisi, jos ei osaisi vaihtaa öljyjä omaan autoon tai tehdä jotain toimenpidettä ”niin kun sen kuuluisi ja muutkin tekee”.
Jos tähän asti jaksoitte lukea, älkää vetäkö liikaa herneitä nenään tai ymmärtäkö että tuo ero-juttu olisi se asian pihvi, mitä haluan tässä pureksia, vaan halauisin vastauksia ja kommenttia seuraaviin (etenkin inside infoa naisilta):
* Kuinka paljon naisporukka käyttää ajastaan parisuhdeasoista puhumiseen (20 %, 70 %, enemmän) ?
* Kuinka paljon naisen status on kiinni ns. parisuhdeosaamisesta, naisporukan keskuudessa ?
* Edelliseen viitaten, oletteko huomanneet, että joku naishenkilö olisi merkittävästi menettänyt asemaansa (tai kasvattanut), toimimalla parisuhdeharrastekerhon periaatteiden vastaisesti / mukaan (järjen & itsenäisen ajattelun sijaan) ?
* Oletko koskaan toiminut tai epäillyt toimivasi parisuhdeasioissa vasten ”omaa tahtoasi”, koska oletit että se on ”oikea tapa” ?
* Onko tämän kirjoittaja täysin hakoteillä vai pelkästään suurelta osin :-)
Vastaukset 9
Vanhimmat
puhuit melkosen kuvaavasti ja vaikutat aika fiksultakin kaverilta. täytyy sanoo että kyllä minä ainakin itse, naisena, käytin parisuhteen miettimiseen oikeen tyttöporukalla paljon aikaa, ja mielestäni siitä ei ollut kun haittaa. miehet: älkää pitäkö autoa elämänä, ja naiset: älkää pitäkö miestä objektina, tjsp. mutta niinhän se menee että naiselle parisuhde on teatterinäytös, ja miehelle parisuhde on niiden näytösten väliajat :D näytös on siis ihan jossain muualla, vai onko näin?
tyttöporukalla paljon aikaa, ja mielestäni siitä ei ollut kun haittaa.
-------------------
Heräsi vaan miehen mielenkiinto että mitä haittaa siitä oli...
* Kuinka paljon naisporukka käyttää ajastaan parisuhdeasoista puhumiseen (20 %, 70 %, enemmän) ?
Riippuu naisporukasta. Jossakin porukassa 100 %, mutta taas miesaivoisempi naistyyppi kärsii tällaisesta tyhjänvatkaamisesta.
* Kuinka paljon naisen status on kiinni ns. parisuhdeosaamisesta, naisporukan keskuudessa ?
Riippuu naisporukasta. Jotkut naiset antavat pariutumiselle sijan 1. kaikkien universumissa tapahtuvien asioiden joukossa, ja arvomaailma heijastuu siihen, miten itseä ja muita ihmisiä arvioidaan. Yleensähän ihmiset peilaavat muita niukasti ja kapeasti itsensä kautta.
* Edelliseen viitaten, oletteko huomanneet, että joku naishenkilö olisi merkittävästi menettänyt asemaansa (tai kasvattanut), toimimalla parisuhdeharrastekerhon periaatteiden vastaisesti / mukaan (järjen & itsenäisen ajattelun sijaan) ?
Nainen menettää kokemukseni mukaan merkittävästi asemaansa toimimalla vastoin muiden naisten periaatteita ja toiveita tässä asiassa. En tässä tarkoita toimimalla vastoin yleistä moraalia - ryhtymällä kakkoseksi ukkomiehelle tms. - vaan toimimalla vastoin ryhmässä omaksuttua naiseuden ideaalia. Jos naisten maailmankuva on pikkurouvamainen, poikkeava yksilö on yhtä kauhistus kuin pikkurouva olisi rekkakuskilesbo-piireissä.
* Oletko koskaan toiminut tai epäillyt toimivasi parisuhdeasioissa vasten ”omaa tahtoasi”, koska oletit että se on ”oikea tapa” ?
En, mutta olen saanut maksaa tästä sosiaalisesti ällöttävissä määrin. Oman pään mukaisesti kun ei saa toimia.
* Onko tämän kirjoittaja täysin hakoteillä vai pelkästään suurelta osin :-)
Siinä mielessä hakoteillä, että käsität naiset typeryksiksi, joiden tarkoitus on ennen muuta miellyttää muita naisia. Naisissa on suurempi diversiteetti, jopa 15-25 vuotiaissa. Älä aliarvioi kaikkia, vaikka osa olisi mielestäsi "kanoja".
Hakoteillä myös, jos pyrit selittämään yhtäkään tässä maailmassa tapahtuvaa EROA sillä, että naisen piti esittää muille naisille jotakin. Joskus eron syyt ovat ihan osapuolissa itsessään, niin harva jätetty kuin tätä haluaa sisäistää.
Minun kokemukseni mukaan se on 100%:sti ollut mies, jolla on se toinen syli (tai useampia) ollut jo valmiiksi katsottuna...
Että se siitä.
Tässä vastauksia minun näkökulmastani:
* Kuinka paljon naisporukka käyttää ajastaan parisuhdeasoista puhumiseen (20 %, 70 %, enemmän) ?
-Se kaiketi riippuu porukasta, jossa nainen hengailee, mutta omalta kohdaltani voisin sanoa että osuus on noin 30%
* Kuinka paljon naisen status on kiinni ns. parisuhdeosaamisesta, naisporukan keskuudessa ?
-ööh...mikä status, mikä osaaminen? :) Mulla ei ole sellaisia kaveriporukoita, pelkästään yksittäisiä hyviä ystäviä, joten tuo statuskysymys on outo. Ystävät arvostaa mua ihan muiden asioiden takia, eikä se, miten hyvä "parisuhdeosaaminen" mulla on, määrittele mua mitenkään.
* Edelliseen viitaten, oletteko huomanneet, että joku naishenkilö olisi merkittävästi menettänyt asemaansa (tai kasvattanut), toimimalla parisuhdeharrastekerhon periaatteiden vastaisesti / mukaan (järjen & itsenäisen ajattelun sijaan)?
-Ei havaittavia muutoksia :)
* Oletko koskaan toiminut tai epäillyt toimivasi parisuhdeasioissa vasten ”omaa tahtoasi”, koska oletit että se on ”oikea tapa” ?
-Tottakai. Parisuhde on kompromisseja. Olen toiminut yhteisen hyvän eteen, vaikka olisihan se hirveän kiva tehdä asiat aina niin kuin itse haluaa. =)
* Onko tämän kirjoittaja täysin hakoteillä vai pelkästään suurelta osin :-)
-Ehkä yrität vain ymmärtää naisten ajatuksenjuoksua. Vaikka olenkin nainen, en itsekään välillä ymmärrä mitä naisten päässä liikkuu, heh. Sanotaan ajatuksistasi, että olet jonkinverran jäljillä, mutta vaarassa eksyä :)
Ajatus hiukan provosoivan kirjoitustyylisi takana on tavallaan ihan järkevä ja saattaa pitää paikkansakin - jollakin tasolla.
Mutta että kuinka paljon aikaa kuluu parisuhteiden puimiseen, se riippuu tietenkin porukasta, ja siitäkin, onko jollakulla ns. "tilanne päällä." Harvemmin tässä seurassa pitkäaikaisempien parien tekemisiä vatvotaan, mutta erosuruja ja uusia toivoja senkin edestä.
Mikä ihmeen status? Oletettavasti naisporukat - työpaikkoja ehkä lukuunottamatta - koostuvat naisista, jotka ovat (pitkäaikaisiakin) ystäviä keskenään. Ei siinä silloin mitään statuksia mittailla ja neuvoa saa pyytää, jos menee sormi suuhun teidän miesten mieliä kummastellessa.
Omakohtaisesta kokemuksesta voin sanoa, että ystävät hiukan ihmettelivät nykyistä valintaa - ehkä osittain sen vuoksi, että poikkeaa entisestä hyvinkin paljon - mutta hyväntahtoisen naureskelun lisäksi valinnassa kuin valinnassa saa yleensä ystäviensä täyden tuen. Mitä nyt joskus joutuu jotakuta vähän rohkaisemaan...=) Meillä ei siis ketään tuomita, oli ratkaisu sitten yleisen "mielipiteen" vastainen tai ei.
(En tiedä olemmeko huono vertailuryhmä, kun olemme osa tunteneet toisemme yli puolet elämästä, joten mielipiteet ovat ehkä muutenkin hioutuneet aika samanlaisiksi? )
Et sinä kuitenkaan ehkä aivan hakoteillä ole, mutta niin kuin joku muukin jo mainitsi, useimmiten se on se mies, jolla on jo vieras syli valmiina...
kuin miehistä puhuminen kahvipöydässä.. tai puhuminen siitä, mitä ne ei osaa/jaksa/viitsi/halua/kehtaa tehdä.. :D
Mutta vakavasti, ellei parisuhdetta hoida, se kuolee. Ja kun asioista keskustelee hyvän ystävän kanssa omiin juttuihin saa etäisyyttä ja toista näkökantaa.
Eipä silti suurimmat keskustelut käydään miehen kans kaksin..
Ihan ajattelemaan pistävä kirjoitus sulla :) Mutta niin, täytyy elämässä olla muitakin harrastuksia, muutenhan se mies havaitaan ihan saamattomaksi jos siihen ja sen miettimiseen kaikki energiat laittaa..
ei me tyttöjen kanssa muusta puhuta kuin parisuhteesta ja miehistä. eli 100%
Mielenkiintoisia ajatuksia.
Ensinnäkin epäilemättä naiset käyttävät paljon enemmän energiaa ihmissuhteiden pohtimiseen kuin miehet. Se johtunee siitä että naiset ovat luontaisesti kiinnostuneempia sosiaalisista asioista kuin miehet.
Tuosta eroamisesimerkistä. Uskoisin että syynä siihen että sanotaan ettei ole toista miestä ja on kuitenkin johtuu pelkästään siitä ettei haluta loukata toista. Ei ole mitenkään varmaa että totuus paljastuu jätetylle myöhemminkään. Voihan uuden miehen löytää vaikka samana iltana kun on edellisestä erottu. Eikä sitä uutta ole tarkoitus esitellä saman tien exälle. Tarkoitus on siis olla loukkaamatta. Varjella tiedolta. Aina se ei onnistu, mutta tarkoitus kuitenkin.
Parisuhde voi olla harrastuskin mutta väitän että harrastus rajoittuu oman ja muiden parisuhteen analysointiin. Ei parisuhteen analysointi nouse itse kumppania tärkeämmäksi. Eli ei erota "harrastuksen" vuoksi vaan erotaan jos tullaan siihen tulokseen ettei homma toimi. Sen tajuaminen ettei homma toimi voi toki olla analysoinnin tulosta mutta ei rakkaus kuitenkaan katoa analysoinnin myötä. Ja rakkaus ihmiseen on kuitenkin eri luokkaa kuin rakkaus vaikka autoon. Autoharrastajankin voi tietysti olla vaikea luopua vanhasta rakkaasta autostaa mutta autoja voi olla useita yhtä aikaa. Parisuhdeanalysoija tuskin pitää montaa kumppania yhtä aikaa ihan jo senkin takia että perusteet siihen olisivat kestämättömiä. Analysoinnin tarkoitus on miettiä mikä on oikein ja mikä väärin, millainen minä olen ja millainen toinen, miten sovimme yhteen ja mitä voisimme suhteessamme parantaa. Ei pidä unohtaa kuitenkaan sitä perimmäistä tarkoitusta parisuhteessa. Halu jakaa elämänsä rakkaansa kanssa. Sen eteen uhrattu aika ei parisuhde"harrastajan" mielestä ole ikinä hukkaan heitettyä aikaa. Hänhän tekee työtä sen eteen myös silloin kun ei vietä aikaa kumppaninsa kanssa.
Naiset ovat tyypillisemmin kahdestaan kuin porukalla. Joskus järjestetään tyttöjen iltoja mutta aika hyviä ystäviä pitää olla ja aika suuri kriisi että jonkun suhdetta alettaisiin porukalla läpikäymään. Jokaisen kanssa sitä on voitu käydä erikseen mutta harvemmin naiset porukalla tällaisia asioita käsittelevät. Naiset ovat porukalla liikenteessä paljon vähemmän kuin miehet, muutenkin.
Statukseen voi kuulua naisella avioliitto ja lapset mutta yksittäiset käyttäytymismallit (tapa erota) eivät nosta tai laske arvostusta naisten keskuudessa. Eikä käsittääkseni naisten kesken rankata muita parisuhdekäyttäytymisen mukaan. Tässä kohtaa pitää muistaa että miehet ovat tyypillisemmin kilpailijoita ja mittaajia kuin naiset. Naisilla ei välttämättä ole mitään tarvetta laittaa ystäviään järjestykseen.
Itse käytän ihmissuhteista (kaikenlaisista, muistakin kuin parisuhteista) puhumiseen ystävieni kanssa miltei 100% ajasta.
Parisuhdeharrastus on analysointia. Sen selvittämistä mikä on oikein ja mikä väärin, omasta mielestä. Tietysti yhteiskunnan painekin vaikuttaa mutta niin että mitä suku vaikka sanoo jos eroan ja väitän että se vaikuttaa yhtä paljon miehiin kuin naisiin. Ellei jopa enemmän. Naiset nimenomaan miettivät suhdetta tunnetilana, eivät itseisarvona. Tai no, en nyt sano kaikki naiset mutta tuntemani.
Kirjoittaja ei ole hakoteillä sen suhteen että naiset tosiaan käyttävät aikaansa parisuhteita miettien paljon enemmän kuin miehet (käsittääkseni) mutta sen suhteen olet hakoteillä että koitat mallintaa naisten käyttäytymistä miehille suunnitellulla mallilla. Nainen ei käyttäydy kuten mies niin että auton sijasta kiinnostuksen kohde on ihmissuhteet. Naiselle on lisäksi miltei aina tavoitteena perustaa perhe rakkaimpansa kanssa. Ja nainen ajattelee kuitenkin tunteella. Vertailu käy vaikeaksi kun tunnetta on vaikea mitata. Parisuhde on keino päästä elämään rakkauden kohteen kanssa, ei arvo itsessään. Näin ainakin pitäisi olla.