hjuokaus..

olen aina ystävällinen, tai ainakin pyrin olemaan, jos meinaa mennä epäystävälliseksi. Mutta perusolemukseni on tosiaan ystävällinen, ja auttamishaluinen. Ongelmiakin on jopa tullut, kun toiset ei pidä jatkuvasta ystävällisyydestä tai aika ei riitä kaikille :) On jopa kysytty, että miksi olen aina niin iloinen. Iältäni olen reilu parikymppinen, eikä positiivista asennettani ole vielä elämän murheet voittaneet. Nyt taas juttu lipesi pitkäksi ja ohi alkuperäisen aiheen :) Eli kyllä mies voi olla ystävällinen ilman taka-ajatuksiakin. Tietenkin se on takana, että hän varmaan myös pitää ihmisistä joille on ystävällinen. Olipa sitten baarissa tai vaikka missä!

en kyllä tiedä, että mitä toivon tuohon vastaukseksi, en ehkä tahdokkaan siihen vastausta.. olentavattoman ihastunut, vähintäänkin jonkin sortin haloefektin vallassa.. mutta, aina tulee se pieni ja niin ärsyttävä mutta joka muuttaa kaiken.. Mutta mies, oli siis sitten vain ystävällinen.. ja nyt.. toivon, etten sano mitään typerää kun seuraavan kerran hänet tapaan, se jää salaisuudeksi, mutta koska hän ei tiedä, voin vielä katsoa häntä silmiin ja hymyillä häpeämättä, tuntematta itseäni typeräksi..

näin on asioiden laita..