Olen kuluttanut aikaani tällä palstalla mielestäni ihan liikaa. Treffaillut miehiä, useitakin... Nyt tilanne on se että alituisten pettymysten vuoksi persettäni treffeille ei oikeastaan enää liikauta mikään. Kyllästetty nettideittailulla? Kyllä.
Tämä on ollut äärimmäisen kiva foorumi tutustua ihmisiin, koska en juurikaan ennätä arki-iltoisin baareissa notkumaan, viikonlopuissa on omat rajoituksensa (lapset). Mutta jotenkin on tultu tiettyyn pisteeseen. Huomaan että juoksen treffeilla vain "tsekkaamassa" ihmisen... ja jatkan elämääni omalla tahollani. Taidan olla viallinen yksilö? :)
Tämä on ollut äärimmäisen kiva foorumi tutustua ihmisiin, koska en juurikaan ennätä arki-iltoisin baareissa notkumaan, viikonlopuissa on omat rajoituksensa (lapset). Mutta jotenkin on tultu tiettyyn pisteeseen. Huomaan että juoksen treffeilla vain "tsekkaamassa" ihmisen... ja jatkan elämääni omalla tahollani. Taidan olla viallinen yksilö? :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olin samalla mielialalla vielä jokin aika sitten.. Nettitreffailu oli lähinnä ajankulua. Mainitaan nyt se vielä, että olin "roikkunut" tuolla treffeillä jo puolitoista vuotta, eli tätä paljon parjattua vanhaa lihaa. Viihdytin itseäni treffailemalla ja kirjoittelemalla. Kunnes eräillä treffeillä sitten ns KOLAHTI! Alkupoluillaan tämä suhde vielä on, muutama kk vasta takana, mutta opin ainakin sen, että koskaan et tiedä, jos se suraava treffikaveri olisikin juuri se elämäsi ihminen =)
Tsemppiä kaikille nettideittaajille.
Jos jaksaa, niin ehkä hän tulee vastaan. Entä jos on tullut vastaan mutta jostain syystä ei kykene,uskalla lähteä tunteella mukaan?