Kihlattu oli ihan innoissaan lähdössä rauhanturvaajaksi, ilmoitin hänelle etten haluaisi häntä arkussa takaisin ja kihlattu unohti haaveensa. Nyt viimeisen muutaman kk ajan on oma kihlattu puhunut paljon siitä minkälaista elämä olisi, jos hän olisi lähtenyt rauhanturvaajaksi jonnekin päin maailmaa. Tuli jotenkin vaivaantunut ja syyllinen olo itselle kun tavallaan ''kielsin'' kihlattua lähtemästä.
Teinkö väärin?
Teinkö väärin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tavallaan teit (jos hän sinne todella halusi), mutta sen varsinaisen oikean tai väärän ratkaisun teki kihlattusi itse.
Kaikkea ei voi saada - vaikeampia valintojakin on. Nyt hän toivottavasti joutui valitsemana vain hyvän ja paremman välillä. Joskus on vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.
P.S. Rauhanturvaajilla taitaa olla aika hyvä eloonjäämisprosentti. Asiaa voi ehkä vielä tulevaisuudessa harkita ?
Nyt ilmoitat pika pikaa kihlatulle, että vaivaudut hänen puheistaan.
Kenelläkään ei mielestäni ole oikeutta tulla toisen haaveidenn esteeksi. Ei edes se oma rakas kumppani. Mielestäni teit väärin.
Ymmärrän pelkosi. Mies ei sinua halua loukata tai pitää pelossa, mutta jos se asia on hänelle tärkeä, sinun pitäisi hänet päästää. Muuten se voi jäädä hiertämään suhdettanne, tavalla tai toisella.
Itsekin olen piakkoin lähdössä muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille, tosin ihan vain normi työhön. Mutta minusta on ihana kun mieheni sanoi että hän on ylpeä että olen niin rohkea että uskallan lähteä ja että vaikka hänellä tulee kova ikävä hän on iloinen että uskallan koetella rajojani ja hän kyllä pitää kodin sillä aikaa pystyssä. Minulla oli epävarma olo ehdottaessani että lähden, mutta nyt huomaan kuinka ihana kumppani minulla on, tukee minua vaikka mieluiten pitäisi vierellään.. :)
Vielä ei ole mahdotonta sinunkaan olla yhtä ihana omalle kumppanillessi. Koeta päästä peloistasi ja sen sijaan rohkaista kumppaniasi tekemään asian, jonka hän haluaa.