Omistan työkaverin(mies) joka tietämättään on avannut elämässäni ovia, joita en itse ole nähnyt ja toisia joita en tiennyt olevankaan.
Ainahan ihmisten kuulumisia kysellään, mutta ketä vastaukset oikeasti kiinnostavat. Nämä voit sivuuttaa helposti.
Mutta kun kohdalle tulee tilanne jossa tuntuu että toinen näkee lävitsesi, pahan olosi ja ahdistuksen. Tilanne on pelottava.
Joutuu kohtaamaan tunteet jotka aikoja sitten on tullut haudatuiksi, joiden eteen on panssari rakennettu. Aina olen pystynyt olemaan omalla tavallani kova. Peittämään todelliset tunteeni, nyt ajateltuna jopa itseltäni. Elänyt näennäisesti onnellista elämää. Tahtonut sitä niin paljon, että olen uskonut siihen jopa itse.
Nyt olen tilanteessa jossa minut on laitettu kohtaamaan todellisuus. Kuinka hauraalla jäällä olenkaan liikkunut, miten ohuista säikeistä olen ympärilleni rakentanut onnellisuuden tunteen. Kaikki tämä pikkuhiljaa ja huomaamatta. En ole halunnut olla heikko - myöntää tätä, ja uskonut oikeasti jonkun kiinnostuvan minustakin.
Näen millaiseksi olen muuttunut, kuinka itsekunnioitukseni on murentunut. Olen suostunut rippeisiin. Kuinka paljon elämääni on mahtunut ahdistusta, syyllisyyttä, pelkoa, häpeää.
Kaikkea ei halua repiä auki se tuskin auttaa. Mutta näenpä kaiken selvemmin.
Tämän kaiken on avannut ihana työkaverini. Pinnan alta on nousseet muutkin tunteet. Olen ihastunut. Olet antanut uskon elämään Olet empaattinen, rauhallinen, varma ja kaikkea sitä mitä miehen pitää olla. Miltä tuntuisi käpertyä kainaloosi kokea tilanne jossa ei vaadita mitään, jossa saa olla omana itsenään... Tätä tilannetta tuskinpa saan. Olemme eri maailmoista. Silti toivoisin saavuttavani kanssasi vielä jotain, mikä antaisi lopullisen uskon tulossa olevaani uuteen elämääni. Prosessointi omassa päässäni on vielä kesken ja tiedän sen vievän aikaa. Joku päivä toivon tielleni tulevan kaltaisesi ihmisen (toiveajattelua?). Annoit kuitenkin uskon huomiseen. Jätät pysyvän jäljen sydämeeni. En halua ajatella päivää kun poistut elämästäni.
Kiitos teille kaikille ihmisille työpaikoilla jotka tuotte valoa muiden elämään. Toisille se työpaikka on ainoa paikka missä on hyvä olla, niin hölmöltä kun se kuulostaakin. Näette sen kovimman ja teennäisimmänkin kuoren läpi.
Itse en omaa kiitostani tälläisena kerro. En halua puhua menneisyydestäni ainoastaan haluan kokea hyvää oloa ja paljon muuta...(toivottavasti kanssasi)
Ainahan ihmisten kuulumisia kysellään, mutta ketä vastaukset oikeasti kiinnostavat. Nämä voit sivuuttaa helposti.
Mutta kun kohdalle tulee tilanne jossa tuntuu että toinen näkee lävitsesi, pahan olosi ja ahdistuksen. Tilanne on pelottava.
Joutuu kohtaamaan tunteet jotka aikoja sitten on tullut haudatuiksi, joiden eteen on panssari rakennettu. Aina olen pystynyt olemaan omalla tavallani kova. Peittämään todelliset tunteeni, nyt ajateltuna jopa itseltäni. Elänyt näennäisesti onnellista elämää. Tahtonut sitä niin paljon, että olen uskonut siihen jopa itse.
Nyt olen tilanteessa jossa minut on laitettu kohtaamaan todellisuus. Kuinka hauraalla jäällä olenkaan liikkunut, miten ohuista säikeistä olen ympärilleni rakentanut onnellisuuden tunteen. Kaikki tämä pikkuhiljaa ja huomaamatta. En ole halunnut olla heikko - myöntää tätä, ja uskonut oikeasti jonkun kiinnostuvan minustakin.
Näen millaiseksi olen muuttunut, kuinka itsekunnioitukseni on murentunut. Olen suostunut rippeisiin. Kuinka paljon elämääni on mahtunut ahdistusta, syyllisyyttä, pelkoa, häpeää.
Kaikkea ei halua repiä auki se tuskin auttaa. Mutta näenpä kaiken selvemmin.
Tämän kaiken on avannut ihana työkaverini. Pinnan alta on nousseet muutkin tunteet. Olen ihastunut. Olet antanut uskon elämään Olet empaattinen, rauhallinen, varma ja kaikkea sitä mitä miehen pitää olla. Miltä tuntuisi käpertyä kainaloosi kokea tilanne jossa ei vaadita mitään, jossa saa olla omana itsenään... Tätä tilannetta tuskinpa saan. Olemme eri maailmoista. Silti toivoisin saavuttavani kanssasi vielä jotain, mikä antaisi lopullisen uskon tulossa olevaani uuteen elämääni. Prosessointi omassa päässäni on vielä kesken ja tiedän sen vievän aikaa. Joku päivä toivon tielleni tulevan kaltaisesi ihmisen (toiveajattelua?). Annoit kuitenkin uskon huomiseen. Jätät pysyvän jäljen sydämeeni. En halua ajatella päivää kun poistut elämästäni.
Kiitos teille kaikille ihmisille työpaikoilla jotka tuotte valoa muiden elämään. Toisille se työpaikka on ainoa paikka missä on hyvä olla, niin hölmöltä kun se kuulostaakin. Näette sen kovimman ja teennäisimmänkin kuoren läpi.
Itse en omaa kiitostani tälläisena kerro. En halua puhua menneisyydestäni ainoastaan haluan kokea hyvää oloa ja paljon muuta...(toivottavasti kanssasi)
Vastaukset 9
Vanhimmat
ja lomat tuli lusittuu (3viikkoo) HARMI..
Koskettava tarina jos nyt edes pitää paikkaansa,
toivottavasti pääset läheisiin väleihin ihastukses
kanssa.Mä oon onnistunut koomaamaan oman jutun duunissa ja nyt huomaan mitä menetin.Onneks vielä nähdään työn merkeissä :)
KAIKKEE HYVÄÄ SULLE!!
teksti. Olisin voinut kirjoittaa ihan samalla tavalla. Minäkin kiitän luojaa yhdestä hyvästä työkaverista, joka on minulle kuin pilari, jotta pysyn pystyssä. Ihminen, jolle on niin helppo puhua ja jota itsekin kuuntelen mielelläni. Tietämättään hän on vaikuttanut elämäni suuntaan tavalla, joka on hyvin ratkaisevaa. Minäkin pelkään tilannetta, että tiemme erkanevat joskus. Elän kuitenkin nyt tätä hetkeä ja olen onnellinen hänestä.
lössö
putkiaivoidiootin mielestä
että, olet varmaan kaksoisolentoni koska olisin voinut kirjoittaa tuon tekstin itse. Miten samanlainen elämäntilanne sinulla onkaan. Tsemppiä Sinulle ja älä luovuta, koska elämää on vielä jäljellä (nainen, melkein 40 v)
vai vetskareita?
kiipijä.omat resurssit eivät riitä mihinkään-
piipittäjä. omia resursseja ei oo koskaan ollutkaan.
voinut kirjoittaa lähes sanasta sanaan samoin. - Ihana teksti.